Kauneuskirurgia hot or not☆

Mielipidepostausta tulossa ja aiheena otsikon mukaan kauneuskirurgia. On ihan virkistävää kirjoitella välillä ihan asiaakin, mutta ei sitä nyt joka välissä jaksaisi kirjoittaa mielipidetekstiä. Onneksi tämänpäivän aihe on helppo, sillä se mitä ajattelee ja miten kauneuskirurgiaan suhtautuu, on täysin jokaisen päätettävissä ja se tuskin herättää suuria tunteita. Ainakaan minussa.

Minua ei ole leikelty, eikä varmaan koskaan tullakaan. Jos aloitetaan itsestäni, niin en ajattele plastiikkakirurgiasta oikeastaan mitään. Löydän kyllä itsestäni useitakin kohtia, joita haluaisin mielellänikin korjailla. Kyllähän ne silarit olisi todella jees, isommilla rinnoilla nykyinen vyötärönympärykseni näyttäisi paljon kapeammalta. Lisäksi tasoittaisin tiettyjä juonteita ottamalla hiukan täyteainetta kasvoihini. (Näin by the way, lasketaanko täyteaineiden pistäminen edes plastiikkakirurgiaksi? Nyt täytyy myöntää että en tiedä, mutta jospa sitä sitten vain puhuisin kehon/kasvojen muokkauksesta yleisesti)

Hinnan lisäksi koko touhussa hirvittää se, että jos jokin meneekin pieleen. Olen todella, todella kipupelkoinen: Kestän kyllä kipua hyvin kun se kohdalle osuu, mutta jos tiedän että toimenpide sattuu stressaan ja ahdistun aivan hirveästi. Ja jokin täyteaineiden laitto huuliin näyttää aivan järkyttävän kipeältä toiminnalta. Leikkauksissa varsinkin on aina se pieni riski, ettei asiat mene niin kuin strömsössä, ja käy huonosti. Varmaan useat meistä on käynyt kurkkimassa ”plastic surgery gone wrong”- kuvia ja videoita. Useinhan niissäkin on tietenkin taustalla omat törttöilyt, mutta sattuu ja tapahtuu sitä ihan lääketieteellisistä syistäkin tehdyissä leikkauksissa. Hinnan mainitsin heti alkuun: En ole valmis laittamaan viittätonnia rintoihin tai viittäsataa kasvoihini. Ja vaikka Thaimaassa ja Virossa kuinka pääsisi halvemmalla, sitä vaihtoehtoa en edes mieti. En lämpene minkään muun valtion sairaaloillekaan kuin vain Suomen. Tiedän tämänkin, että korkealaatuista ja ammattitaitoista väkeä se on sielläkin töissä, mutta kun päähänsä saa jonkun pinttymän niin siellähän se usein on ja pysyy.

Hinta ja riskit eivät ole se syy itsessään miksi en kauneuslaikkaukseen mene. En halua sitä niin paljoa, eikä edellämainitut asiat ole minulle ongelmaksi. Jokainen nainen ja mieskin varmasti on katsonut peiliin ja huomannut itsessään asioita, jotka täytyisi korjata. En kuitenkaan usko että välttämättä tykkäisin ulkonäöstäni yhtään enempää, vaikka saisinkin muutaman kuppikoon enemmän ja siloisammat kasvot. En koe että ne olisivat asioita, jotka ovat kaiken sen kivun, vaivan ja rahan arvoisia. Totta kai minulla painaa sitten vielä se, että minulla on poikaystävä joka tykkää minusta tällaisena kuin olen, eikä arvostaisi että menisin leikkaukseen. Totta kai se on jokaisen oma päätös, mitä kropallaan tai kropalleen haluaa tehdä, jolloin ei mielestäni puolisoillakaan ole sananvaltaa. Kyllä minä leikkaukseen menisin jos oikeasti aidosti kovasti sitä haluaisin. Kuitenkaan en asiaa ihan vakavissani ole ikinä miettinyt.

Mitä sitten ajattelen ihmisistä jotka kauneusleikkauksissa ovat käyneet? No en kyllä yhtään mitään poikkeavasti siitä mitä ajattelen ihmisistä jotka eivät ole käyneet. Ei se minua haittaa tai ärsytä tai kirvoita minua ragettamaan henkilöstä netissä anonyyminä, jos on 18-vuotis syntymäpäivälahjaksi saanut silikonit. Pakko muuten puhua vielä tästä silariasiasta, että minusta se ei ole millään lailla tyhmentävä tekijä ihmisessä, jos sellaiset hankkii. Jos itsekin sellaiset joskus hankkisin, niin tekisin sen vain itseni takia. Että pitäisin itsestäni enemmän. En sen takia, että yrittäisin päästä Playboy-lehteen poseeraamaan ja toivoisin että kaikki parisuhteessa olevat miehet haaveilisivat minusta. 

Totta kai ihmettelen, jos joku on tehnyt jotain hirmuisen överiä, ja kaikki leikkaukset ja täyteaineiden lisäilyt eivät omaan kauneusihanteeseeni sovi. Kielten halkaisu ja kaikenmaailman sarvien tekeminen ei vastaa sitä, minkä minä miellän sieväksi ja esteettiseksi. Kuitenkin henkilö joka itselleen ne sarvet laitattaa päähän luultavasti tykkää, ja täten viihtyy enemmän itsensä kanssa, joten mikä minä olen tuomitsemaan? 

On tavallaan jännää, miten kauneusleikkaukset kuitenkin tuomitaan aika laajalti. Meikkaaminen, hiuspidennykset, volyymiripset sekä rakennekynnet ovat sallittuja, kuten korsetit ja push upit. Näistä harvemmin yleisellä linjalla kukaan viitsii tuomitsemaan ruveta, vaikka onhan näitä ”Oot feikki”-huutelijoita tietenkin. Itse varsinkin näin estetiikkaa arvostavissa piireissä koko ikäni käytännössä liikkuneena en todellakaan paheksu sitä, jos haluaa panostaa itseensä ulkonäöllisesti. Ennen kuin yksikään anonyymi tulee huutelemaan siitä, että mielestäni kaikkien naisten tulisi hankkia silarit ja ripsipidennykset ja hiuslisäkkeet sekä mielellään ottaa myös täyteainetta huuliin, niin ei. Tekstissä olen puhunut siitä, mitä ajatuksia minulla on kauneuskirurgiaa kohtaan. Totuushan omalla kohdallani on se, etten meikkaa arkisin juurikaan, hiukset heitän ponnarille ja vaatteet on mitä on. En siis todellakaan ajattele että jokaisen naisen tulisi leikkauttaa/laitattaa itsensä että voisi olla kaunis (Itse olen poikkeus säännössä, olen aikamoisen sekakäyttäjän näköinen kun vielä meikittömyyteen lisätään väsymys), ja minuakin kyllä ärsytti Maisa Torpan kirjoitus, joka nostikin aikamoisen kohun. Arvostan hurjasti ihmisiä jotka eivät meikkaa ollenkaan, ja se ei mielestäni kerro siitä etteikö ulkonäöstä välitettäisi. Omasta olemuksestaan kun voi huolehtia muutenkin kuin leikkauksilla ja meikeillä ja pienillä fiksauksilla.

Mikä on teidän kanta plastiikkakirurgiaan? Oletteko itse harkinneet joskus? Oli kyllä ihan mielenkiintoinen aihe kirjoittaa, varsinkin kun siitä on hurahtanut pieni hetkinen jo, jolloin asiaa olen tarkemmin mietiskellyt.