*:･ﾟ✧Vesanto vs Helsinki✧･ﾟ:*

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut suunnitelmissa kirjoittaa tällainen postaus, jossa otan Vesannon ja Helsingin plussat ja miinukset vastakkain. Olen täällä Helsingissä asuessani saanut huomata, että vaikka muuttaisi kuinka pääkaupunkiin, aina kävelee jostain joku vesantolainen vastaan. Aina kun jossain sanoo olevansa Vesannolta kotoisin, tulee heti yksi tai kaksi tyyppiä ilmoittamaan että on myös alkujaan Vesannolta. Niin on käynyt koulussa (luokalla yksi vesantolainen) ja edellisessä työpaikassani (Kolme työkaveria oli Vesannolta lähtöisin tai muuten kytkyissä sinne). Täytyy kyllä rehellisesti sanoa,  että kyllä tämä Helsinki tuntuu paljon omemmalta kuin se pikkupaikkakunnalla asuminen, mutta olihan Vesannossa paljon hyvääkin. Lisäksi se identiteetti kyllä on ja pysyy maalaisena, ei siitä eroon pääse vaikka kuinka täällä asuisi. Tässä nyt niitä muutamia kohtia:

🍓En itse tykännyt yhtään siitä Vesannolla vallitsevasta kaikki-tuntee-kaikki -asetelmasta. Onhan siinä varmasti paljon hyvääkin, mutta itsellä tämä oli vain ahdistavaa. Kaikki mitä olet tehnyt myös muistetaan ja kaikki tietävät varmasti myös senkin! Eli juoruilulle otollista maaperää, ja itsestänikin oli vaikka jos mitä keksittyä juttua ja kohta koko kylä tiesi sen faktana. Täällä sentään jos tekee jotain tosi noloakin, niin kukaan ei siitä tiedä saatika muista. 

🍓Vähän liittyen edelliseen, mutta kun kerran saat jonkun leiman, niin se myös on ja pysyy. Huvittavaa miten ne ihmiset, jotka minua halveksi jo yläaste/lukioaikaan, halveksivat yhä. Vaikka olen todellakin poissa silmistä poissa mielestä, samat tyypit jaksoivat viljellä sitä paskaa netissäkin. Ihan villi veikkaus vain, mutta tyyliin jos olisin yhtään isomman kaupungin yläasteella/lukiossa ollut ei-tykätty tai kiusattu, ei olisi heitä enää aikuisiällä jaksaneet tekemiseni kiinnostaa. Ja ei koske vain itseäni, vaan myös muita joita tiedän koulussa kiusattavan. Olet aina se paska ja nolo ja tyhmä sinne hamaan hautaan saakka, kun jotkut niin ovat päättäneet.

🍓Luonto ja maisemat ovat kyllä ihan omaa luokkaansa siellä maaseudulla. En voi sille mitään että minua vähän huvittaa kun porukka täällä kehuu kuinka luonnon helmassa ja maaseudulla sitä ollaan kun mennään jonnekin Vuosaareen. Siis totta kai kaikki on suhteellista ja puhun itsekin luonnon helmassa asustelusta nyt kun muutettiin keskustasta pois Pohjois-Helsinkiin.

🍓Työllistymismahdollisuudet maalla omalla alalla olisi ihan huippua, ja voi että kun ne asunnot ei maksa mitään. Kun ostettiin tämä nykyinen kämppä, niin eihän sitä malttanut olla kurkistelematta myös Vesanto-Tervo-Keitele-Karttula -akselilta . Samalla hinnalla millä ostettiin tämä meidän sadan neliön kämppä, olisi saanut (muistaakseeni) Karttulasta aivan jäätävän ison ja suht uuden kartanon järven rannalta, ja tonttiakin olisi ollut vaikka muille jakaa. Jos sitten taas vähän vähempään haluaa tyytyä, saa omistusrivareita tai pienempiä ja vanhempia omakotitaloja Vesannolta ihan muutamalla kymmenellä tuhannella, siinä missä Helsingissä omakotitalojen hinnat lähtevät helpostikin sieltä 400 000€. Voi vaan jokainen miettiä itsekseen että onko siinä mitään järkeä.

🍓Vaan kun Vesannolla ei se julkinen liikenne kulje. Voi kun on sitä suurta vitutusta itselläkin usein, kun istun junassa/bussissa ja siinä kymmenen minuutin automatkassa kestää melkein tunti, mutta pitäisi olla tyytyväinen että julkiset kulkee. Vesannolla kun ei julkista liikennettä ole minkäänlaista, ja bussi kulkee Vesanto- Kuopio -väliä vain muutaman kerran viikossa. Kun siellä syrjäkylillä asusteli, auto oli ihan pakollinen juttu. Oli se kyllä melkeinpä ihan Vesannon keskustassakin.

🍓Vaikka kouluajoilta muistot olivatkin vähän nihkeitä, oli pienessä koulussa todellakin puolensa. Pesispäiviä lämmöllä muistellen. Eli siis, saatettiin vaan päättää että nyt tänä koulupäivänä mennään pelaamaan pesistä ja that's it. Ei näitä päiviä nyt usein ollut, mutta silloin tällöin.

🍓En ole mikään Kuopio-fani nyt näin aikuisiälläkään, ja siksi onkin sanottava että kyllä Helsinki kaikkine mahdollisuuksineen on mukavampi kaupunki. Vesannolta Helsinkiin ajaa autolla neljä tuntia (sisältäen yhden pikaisen vessapysähdyksen), junalla Hki-Suonenjoki väli kestää vajaa neljä tuntia ja tähän päälle tunnin ajomatka. Kuopioon ajaa noin tunnin, ja bussilla kestää puolitoista tuntia. Toisaalta, jos tulisi kaunis kesä, voisi lähteä miehen kanssa turisteilemaan Kuopioon joksikin aikaa! Kuopiossa kuitenkin on yksi ihan lempparikirppiksistäni ikinä, ja järvimaisemat kauniita.

🍓Ihan niinkin "tylsä" juttu, mutta Vesannolla julkinen terveydenhuolto toimi paljon paremmin kuin täällä. Siis, typeräähän oli kun niitä terveyskeskuksia suljettiin ja avattiin ja suljettiin ja vesantolaisia pakotettiin ajamaan aina vuorotellen Keiteleelle ja Karttulaan riippuen siitä missä nyt sattui lähin terveyskeskus olemaan auki. Mutta kuitenkin, kun sairastuin anoreksiaan, sain apua ihan käsittämättömän helposti. Nyt kun miettii, niin jos olisin asunut Helsingissä jo silloin, avun saaminen ei todellakaan olisi ollut yhden puhelinsoiton päässä, vaan tuskin sitä apua olisin saanutkaan. Kuitenkin olin ihan täysi-ikäinen.

🍓Koko Japanin vaihtarireissukin oli mahdollinen minulle varmaan vain koska Vesanto. Meitä vaihtoon lähtijöitä oli vain kaksi, joten meille oli helppo sponsoroida vaihtarireissut. Isommassa kaupungissä Japanista ja Lattareista kiinnostuneita olisi varmaankin ollut niin monta, ettei me kaksi oltaisi saatu niin helposti ja varmasti rahoitusta, tukea ja apua lähteä. Eli kaikki vesantolaiset nuoret jotka tätä luette: Hakekaa ihmeessä vaihtoon! Stipendin saaminenkin oli koulussa lukiossa helppoa , sain Japanin kielen ja kulttuurin stipendin ja kirjapalkinnon. Enpä varmaan yhtään isommassa koulussa moista olisi saanut :'D

🍓Vesanto-kotona on KISSA! Lemmikkikuume on ihan huipussaan, ja haluaisin nyt ottaa myös koirankin. Olisipa aikaa, niin todellakin ottaisin sekä kissan että koiran!

Tällainen vähän erilaisempi postaus. Tämä ei ole loukkauksena sitten kenellekään helsinkiläiselle tai vesantolaiselle. Veikkaan, että kokemukseni Vesannosta paikkana olisi paljon positiivisempi, jos ei kaikkia noita koulukiusaamishässäköitä olisi osunut kohdalleni. Olen joskus miehelleni sitä puhunutkin, että ihan hyvin voisi olla, että olisin vain kouluttautunut Helsingissä ja muuttanut takaisin Vesannolle, jos ei tuota kiusaamistaustaa olisi ollut. Ja eipä sitä kukaan tiedä, mitä mekään nyt keksitään. Ollaan me jo katsottu asuntoa Kittilästä, ja mietitty Japaniin muutamaksi vuodeksi lähtöä! No mutta, nyt me nautitaan kyllä tästä pääkaupunkiseudun elämästä, onhan meillä nyt kaikki täällä. Ja Vesannolla tullaan viettämään sitten juhannusta, koska onhan se nyt vaan paljon auteettisempaa viettää juhannusta siellä oikeasti metsän keskellä järvimaisemassa hyttysten syötävänä kuin täällä kuuntelemassa kun porukka valuu baariin ja baarista pois :') 

My day(s) with littlesister☆

Nyt tuleekin jonkinsortin myday/my weekend- postausta! Heti alkuunsa voin todeta että homma vähän pissi ja eipä niitä kuvia tullut nyt niin paljoa päivän mittaan otettua, kuin oli tarkoitus. Kuitenkin sen verran kuvasaldoa sain aikaiseksi, että postauksen pystyy toteuttamaan ja sehän se tärkeintä, eiköstä niin? :)

Pikkusiskoni siis tuli ensimmäistä kertaa ikinä yksin Helsinkiin, ja eipä hän koskaan ole Helsingissä ollut siten että pääsisi shoppailemaan ja kaupunkia kiertämään; Aikaisemmin ollaan tyyliin käyty Linnanmäellä tai sukuloimassa ja that's it. Nyt olikin siis ihan kivaa pitää kunnon tyttöjen viikonloppu, varsinkin kun mieheke oli kotona kuumeen kourissa eikä senkään tiimoilta kaupungille oikein taipunut. Dora toikin messissään sitten valkosuklaata ja vaahtokarkkeja, ja päätettiin sitten laittaa illalla fonueta ihan ekaa kertaa ikinä. Tuli kyllä megaimelää, mansikoilla olisi varmaankin toiminut parhaiten, mutta hyvää ja hauskaa oli :) 

Ruokalinjalla jatketaan! Seuraavana aamuna olikin ihan löhöilyä tiedossa, ei kiirettä mihinkään, ja kun mieskin kerta kipeänä niin edes hänellä ei herätys soinut aamulla töihin. Päätettiin aamuteen jälkeen laittaa brunssi, kun ei kumpikaan viitsitty sitten maksaa lounaasta; Tarkoitus oli käydä kahvilla ja Suomessahan jo kahvilakäyntiin saa uppoamaan sen lounaan verran rahaa, joten ei kahta kertaa sitä summaa viitsinyt laittaa pelkkään ruokaan. Kerättiin kaapista sitten 12- vuotiaan suuhun kelpaavat ainekset, ja tehtiin ihan lämpimiä voileipiä kera tonnikalan, valkosipulilevitteen, mustekalan ja katkaravun! Hyviä tuli ja kyllä nälkä pysyi poissa.  

 

Ennen kaupungille lähtöä sitten laittauduttiin! Dorallakin oli uusia meikkejä jota sitten testailtiin siinä ja nappailtiin parit selfiet, sekä asukuvat ennen kuin suunnistettiin kohti keskustaa. Mitään virallisia ja muotibloggaaja-kunnollisia asukuvia ei tullut otettua, keli ei ollut ulkona ollenkaan suotuisa räntä- ja vesisateinensa. Tässä kuitenkin meikän outfitti perjantailta: 

 Dress: DaTuRa, sukkikset: Shibuya109, hairbow, necklace: MA*RS, cardigan: H&M

Kierreltiin ensimmäisenä ihan perus Kampit ja Foorumit, sekä pyörähdettiin muutamissa pikkuputiikeissa. Pikkusiskolleni ehdoton reissun kohokohta oli Starbucks, jossa kuulemma Skrillex käy säännöllisin väliajoin, joten täytyihän hänenkin sinne päästä! Voi että, ei noita omia fanityttöilyaikoja onneksi muista kauhean selkeästi, vaikka olin minäkin vannoutunut Moi Dix Mois-fani henkeen ja vereen, ja pakkohan sitä oli sen verran ernu olla siinäkin asiassa että Mana-saman fanittamisen sijaan tykkäsin basisti Sugiyasta ihan yli äyräiden. No mutta siis, olipa tämä itsellekin ensimmäinen kerta Suomessa Starbucksissa. Kerran Terhin kanssa oli tarkoitus siellä käydä, mutta paikka oli aivan täynnä. Mentiinkin jo ihan hyvissä ajoin ennen kolmea, jolloin pahin ruuhka ei vielä ollut ehtinyt iskemään, vaikka istumapaikkaa jouduimmekin odottelemaan. 

Ette varmaan ikinä arvaa missä liikkeessä tuli käytyä? :D Michael Korsilla oli tullut kevätmallisto, ja Dorakin on halunnut päästä MKlla käymään, suurena Michael Korsin tennareiden ja lenkkareiden ystävänä. Doran matkaan ei tarttunut mitään, mutta itse sorruin ostamaan erään upeuden! Saa nähdä teenkö erillistä postausta vai näättekö sitten käytössä. 

Sitten reviewiä tuosta latesta! Tilasin siis ruusuvesi pistaasi-laten. En tykkää kahvista enkä ole sitä juontukaan ikinä. Päätin antaa nyt yrityksen kyseiselle erittäin herkullisen kuuloiselle ja näköiselle juomalle, ja yritän vähentää sokeria huomattavasti joka sulkikin kaakaot listalta (tiedän, melkoinen kaloripommi tuokin mutta kaakaota parempi). Kahviksi oli hyvää ja sain juotua kaiken ja jopa tykkäsin. Kuitenkin, en löytänyt pistaasia enkä ruusua juomasta. Maistoin vain kahvin, kermavaahdon ja sokerin. Mutta tulipahan kokeiltua ja näytti tosi söpöltä!

Viihdyttiin kaupungilla ihan iltaan saakka! Käytiin kiertämässä kaikki kauppakeskuskset, pyörähdettiin Itiksessäkin että Dora pääsi matkustamaan myös metrolla (Kyllä se jo sekin on aikamoinen kokemus kun täällä Vesannolla ei edes bussit kulje!) ja katsomaan muunmuassa New Yorkerin tarjonnat. Suurimmat shoppailut määrällisesti tuli kummallakin Gina Tricosta. En juurikaan ostostele normikaupoista, mutta nyt perjantaina oli poikkeus. 

Illaksi sitten kotiin! Aamulla oli aikainen herätys sillä kyllä huomaa kun kehä kolmosen ulkopuolelle poistutaan että julkinen liikenne lakkaa kulkemasta. Vesannon suunnalle kulki tasan yksi bussi Kuopiosta lauantaina, ja sekin klo 14. Ja junat eivät tietenkään mätsänneet tämän aikataulun kanssa. Olikin lähdettävä ihan överiaikaisin aamulla liikenteeseen. Syötiinkin sitten illallinen ihan kotona että sai miehenkin syötettyä. Koska oli muutenkin niin spesiaali perjantai niin herkuteltiin laittamalla ranskanperunoita ja falafelpyöryköitä. Jos haluatte megahyviä ja halpoja falafelejä, käykää ihmeessä Tukkutorilla sijaitsevassa Araral Bazaarissa, jossa saa kilon falafelejä vitosella. On muuten hyviä ja näihin ei vaan kyllästy. Pelattiin kaikki kolme sitten vielä Mario Karttia. Ihan paras peli jonka parissa viihtyy kyllä useamman tovin.

Ja tämä päivä sitten hurahtikin matkustaessa. Ensin junalla Kuopioon ja Kuopiosta bussilla Vesannolle. Eli istumista ihan tarpeeksi ja viideltä kotiuduttiinkin tänne. Sen jälkeen ollaankin pelattu lautapelejä, ja minä muokkaillut kuvia ja silittänyt kissaa. Keli on kyllä ihan toinen verrattuna Helsinkiin, täällä tulee lunta taivaan täydeltä ja maa on ihan hiihtokunnossa. Jos vaan huomenna suunnitelmat ei petä kiskaisen sukset jalkaan ja lähden testaamaan miten saa matkan taittumaan ilman latuja. Palaillaanhan tässä taas piakkoin, ihanaa lauantai-iltaa ja mahtavaa ystävänpäivää <3 Meillä ystävänpäiväilta menee täällä maalla, istutaan varmaan viinilasin kera ja nautitaan talvisista maisemoisista jotka saattavat olla tältä talvelta viimeiset, ellei kamala takatalvi iske!

My weekend via phone☆

Menimme viime perjantaina Vesannolle perheeni luokse pikkujouluja viettämään kun poikaystäväni pääsi töistä joskus seitsemän aikaan iltapäivällä. Junamatka tuntui ikuisuudelta, mutta onneksi matkassa oli uusin Cosmopolitan sekä pari muutakin lehteä, pähkinöitä Punnitse ja Säästästä sekä Nintendo 3DS varustettuna Mario & Sonic at the London Olympics. Oltiin Vesannolla vasta puoliltaöin, mutta parempi sekin kuin vasta lauantaina olisimme lähteneet. Koska myday ja my weekend-postaukset ovat ilmeisen toivottuja, tässäpä siis postausta viikonlopustamme maalla.

Pikkusiskoni olivat aivan innoissaan siitä että pitkästä aikaa tultiin käymään, viimeisimmästä käynnistä kun oli jo aikaa. Pelasimme jotain upouutta Robogem-peliä, joka on tarkoitettu kouluille, koska ohjelmoinnista tulee pakollinen osa opetussuunnitelmaa. Peli oli kyllä aikamoista aivojumppaa näin aikuisillekin :D Leivottiin pipareita, ja poikaystäväni leipomista Muumeista tuli aikamoisia ilmestyksiä! Mutta maistuvia ne olivat silti. Pikkujoululahjat eivät sitten olleet vain meille, vaan myös kissamme Pate pääsi nauttimaan joulunodotuksesta. Joulukalenteri oli perheeltäni ja nuo pienet naksut nappasin itse viime kauppareissulta mukaan, koska pakkaus oli vaan niin symppis! Ja maistuivat ne kissallekin!

Lumi puuttui sitten Savonmaaltakin. Olin jotenkin odottanut että pääsisin kuvailemaan lumisia maisemoisia, mutta ei niin ei. Keli onli vähintään yhtä lämmin ja tuulinen kuin Helsingissäkin, ja ihmettelen yhä kuinka 98% ajasta meillä oli kuitenkin sähköt vaikka välillä tuuli ja tuiskusi ihan tosissaan. Sisäinen maalaiseni heräsi henkiin ja oli ihan huippua päästä kunnon metsäpatikoinnille. Harmitti vain että jätin kumisaappaat kotiin, sillä kenkkarit eivät ole vesisade + metsä- yhdistelmälle parhaat mahdolliset kengät. 

Pikkusiskoni olisivat jo viimekäynnillämme halunneet paahtaa vaahtokarkkeja kanssamme. Viimeksi aikataulu tuli vastaan, mutta tällä kerralla päätimme että vaahtokarkkiretkelle on saatava aikaa. Koska lunta ei tosiaan ollut, päätettiin että säästetään metsäretki vaahtokarkkien kera sitten tulevaisuuteen, ja nyt nikkaroidaan tulet ihan omaan kesäkeittiöön. En muistanutkaan että vaahtokarkkien paahtaminen on näin hauskaa...

... ja haastavaa. Karsinogeeni- ja sokerikiintiö tuli varmaankin sitten loppuvuodelta täyteen, kun suurin osa vaahtokarkeista joko paloi tai ei muuttunut miksikään. Tulien tekokin oli sellaista vääntöä, oikeastaan vaan sanomalehdet paloi ja puut otti pelkkää väriä. Kaikkia ei ole eräjormiksi suunniteltu, ja ei minulta nuotionteko onnistu. Hauskaa kuitenkin oli!

Maanantaina aamulla sitten hypättiin bussiin ja mieheni sai maisemamatkailla hurjan Vesanto-Tervo-Karttula-Kuopio -välin ensimmäistä kertaa. Menimme siis bussilla Kuopioon, jossa kävimme moikkaamassa sairaalassa pappaani ja jatkoimme siitä juna-asemalle. Matkan varrella olikin sitten pizzeria, jossa pitsat maksoivat vain 4€ kappale, joten pakkohan tuota ilmaista pitsaa oli mennä syömään, kuitenkin matkaa kotiin oli monta tuntia, ja tuolla pärjäsikin sitten loppupäivän. Oli ihan hauskaa päästä moikkailemaan porukoita Vesannolle ja silittelemään kissaa, kun kissa meiltä täältä kotoa vielä puuttuu. Ehkä sekin asia korjaantuu sitten ajan kanssa!

Morning picnic in Savo☆

Saavuin keskiviikko-iltana takaisin Vesannolle. Minulla oli kaksi vapaapäivää putkeen töistä, joten ehdin tulla perhettä moikkaamaan nopeasti. Tänään iltapäivällä minulla onkin taas suunta kohti Helsinkiä. Aika pikaviisiitiksihän tämä jäi, varsinkin kun junamatkat kestävät sen viisi tuntia suuntaansa. Nyt vielä täytyy toivoa ettei VR:n lakko vaikuta omaan junamatkaani mitenkään, sillä siinäpä sitten ollaankin lirissä (terveisin huomenna aamuvuoro). Nytkään ei oikeastaan olisi aikaa hirveästi istuskella koneella bloggailemassa, pitäisi pakata. Kauhea ongelma taas, kun pitää yhteen pieneen matkalaukkuun ängetä omaisuutta mahdollisimman paljon. Tahtoisin ottaa himekenkiä, sekä JCn kissakengät, lolivaatteita, muutaman kirjan, läppäri on pakattava, asusteita, vaatteita, muumimukit.... Ja kun kaikki nyt vaan ei mahdu mukaan! Läppäri lähtee, se on for sure, mutta muuten tuskailen kovasti täällä mitä lähtee ja mitkä kamoista joutuvat odottamaan syksyä. Tällainen pikapäivitys tällä kertaa. Kävimme sitten viimeisen päiväni Vesannolla piiiiitkään aikaan kunniaksi syömässä aamupalan rannassa pikkusiskojeni kera. Ei meillä hulppeat tarjoilut olleet ja eipä ruoka olisi säilynytkään tuossa helteessä laiturilla kauaa. Eikä se olisi säilynyt senkään tiimoilta että laiturilla pyöri myös yksi kappale kissoja, joka kovasti yritti auttaa meitä leivänsyönnissäkin.