Lolita modelling☆

Olin elokuussa mallina  eräässä projektissa, joka tulee japanilaisen söpökaupan Kilalan mainoslehdeksi. Tosi nopeasti se aika hurahtaakin, ja sain nyt tälläviikolla kuvat käsiini. Kuvat otti Suvi Mikkanen, ja projekti oli hänen sekä Anne-Mari Taskisen, joka oli isona apuna kuvauksissa. Oli ihan jännittävää vetää lolitaa pitkästä aikaa päälle, mutta myönnettäköön ettei se enää omalta tyyliltä tunnu alkuunkaan, vaikka miellän sen edelleen hurjan kauniiksi ja ihanaksi, ja tykkään kovasti jos joku muu pukeutuu niin. Japanilaisten haastattelussakin oli ihana katsoa kaveriani, jolla oli supersöpö lolita-asukokonaisuus. 

Alimmaista kuvaa käytettiin lolita-asun anatomia- jututssa. Tekstiä oli todella vaikea kirjoittaa, koska niin pitkään lolitan parissa olleena jotenkin tyylin kulmakivet ovat minulle itsestäänselvyyksiä. Lisäksi vaikeutta toi se, etten voi kirjoittaa että ”lolitassa muhkea polvipituinen hame/mekko on must”, sillä onhan Innocent Worldillakin niitä yli polven, ja jopa nilkkoihin asti olevia mekkoja. Lolitakin on tyylinä käynyt läpi sellaisen evoluution tässä siitä ajasta kun itse aloitin tyylin tähän päivään.

Oli ihan hauskaa vetäistä lolitat päälle pitkästä aikaa. Kengät ja alushameiden puute aiheutti pienen stressipiston, sillä eihän minulla lolitavaatteita enää yksinkertaisesti ole, noita wristcuffeja ja rusettia lukuunottamatta. Onneksi nuo Berliinistä ostetut kengät sopivat, ja alushameet sain Kilalasta lainaan. Lupaan linkkailla teille sitten valmiin jutun kun se valmistuu! Oli ihan hauska mutta yllättävän väsyttävä kokemus tuo kuvauksissa olo, toivottavasti tykkäätte kuvista!

Kuinka lolita/gyaru vaikuttikaan elämääni ja ihmissuhteisiini?☆

Olen sivunnut tyylini historiaa jo paljon blogissani; Aloitin postaussarjaa siitä, miltä olen eri vuosina näyttänyt ja viitannut siihen kuinka pukeuduin aikanani lolitaan. Varhaisteinivaiheessa kokeilin varmaankin jok’ikistä Jaappaninsuunnalta tullutta katutyyliä jonka vain nimeltä tiesin. Decoraa ja visual keitä ja tottahan toki se gootti/punk-vaihekin tuli elettyä. Ajattelin kyllä jatkaa tuotapostaussarjaa vuosien varrelta, sekin vähän niin kuin jäi, mutta nyt kirjoitan siitä, miten asiat voisivat olla eri tavalla, jos en olisi ikinäkoskaan löytänyt lolitaa saatika muita japanilaisia tyylejä, joista innostuin niin kovasti jo ala-asteella.

(C) Sanni Siira

Olen kirjoittanut täälläkin, että olen aina ollut se kiusattu ja vähiten tykätty. Jo esikoulussa alkoi kiusaaminen, ja jatkui yläasteen lopuille. Yksinäinen en kuitenkaan, onneksi, ollut koskaan, minulla oli oma hyvä ystävä joka on oikeastaan ainoita vesantolaisia jonka kanssa vielä tänäkin päivänä juttelemme. Lisäksi kavereita oli jonkun verran. Anyways, ala-asteen alussa totta kai pukeuduin niin kuin vanhempani minun halusi pukeutuvan. En saanut meikata saatika nyppiä kulmakarvoja tai värjätä hiuksia, tämä touhu oli täysin kielletty minulta. En saanut pukeutua ”trendikkäisiin” vaatteisiin (trendikkäät vaatteet oli napapaidat jne, ottakaa huomioon että olin landella enkä kaupungissa :D ), josta nyt huokaisen vain helpotuksesta, mutta silloin se oli kamala isku vyön alle minulle; Jouduin pukautumaan tylsiin verkkareihin ja t-paitoihin. Tosiaan jälkikäteen ajateltuna, onhan tuo pukeutuminen ollut ihan fiksua. Mutta muut saivat siitä oivallisen kiusaamiskohteen. Se tyttö, joka ei 11-vuotiaanakaan meikannut ja tuli talvipakkasilla toppahousut jalassa kouluun. Nuo toppahousut oli kyllä muille jokin punainen vaate, sillä sain tekstareita ja sähköpostia eräiltä yläasteelaisilta siitä, kuinka nolis olin, kun mulla oli joku vitun toppahaalari päällä.

Noin yhdentoista vuoden aikoihin, aloin olemaan kiinnostunut lolitasta. Se oli kaikkea sitä mitä rakastin; Tyttömäistä, söpöä ja prinsessamaista. Halusin alkaa pukeutumaan lolitaan, no matter what. No minä sitten aloin tuumasta toimeen, ja haalin lolitavaatteita. Aluksihan ne olivat aivan kamalia, ompelin pitsiä kaikkeen mitä vaatekaapista vain löytyi, ja mitään virallista lolitaahan ne eivät olleet, mutta lähellä kuitenkin. Hyötyä lolitasta oli heti; Minulle alkoi kehittyä jonkinlainen esteettinen silmä sille, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei (Jokseenkin ei kuitenkaan edes pariin ekaan vuoteen, huhhuh!), plus että ompelutaidot karttuivat. Koska lolita, kiinnostuin myös hurjasti japaninkielestä, jota aloin opiskelemaan myös jo ennen yläasteelle pääsyä.

Voitteko vaan kuvitella, miten kovasti kiusaajat tykkäsivätkään vuonna 2007–08 siitä, että yläasteelle siirtyy tyttö, jolla on massasta erottuva tyyli? Ja sitten vaan ihan muistutuksena taas, ollaan maaseudulla, ei Helsingin ydinkeskustassa jossa japanilainen muoti ja nuorisokulttuuri on astetta tunnetumpaa ja ei enää niin uusi juttu. Kiusaaminen oli yläasteella varmaankin kaikista pahinta, koska nyt se ei ollut enää pelkkää haukkumista ja nettikiusaamista. Mukaan astui syrjiminen, joka ihan oikeasti varmaan satutti kaikista eniten. Ei se, että suoraan kettuiltiin sen mikä kerettiin, vaan se, että smoothisti suljettiin pois ja halveksuttiin. En minä sitä tiedä, olisinko yhtään sen vähemmän kiusattu ollut kuitenkaan, jos olisin ollut normaali. Ei voi tietää, mutta saattaisihan se ollakin, että yläasteella kukaan ei olisi minun tekemisiini jaksanut silloin tarttua.

Vaikka paikallisia kavereita ei minulla ollutkaan, minulla oli internet. Sain Enfant Terriblestä itselleni kavereita, ystäviä. Pääsin piireihin sisään, ja sen sijaan että olisin hengaillut Vesannolla jossain yökahvilan takana juomassa pussikaljaa ja vetänyt röökiä metsäpolulla, käytin rahan ja ajan muiden lolitojen kanssa ihmissuhteiden luomiseen. Parhaat muistothan ovat tulleet nimenomaan lolitan kautta. Salliin, joka on tuleva kaasonikin, tutustuin kun aloin juttelemaan oululaisten lolitojen kanssa. Meitä yhdisti ikä, lolita, japaninkielen opiskelu sekä kaikesta söpöstä ja suloisesta tykkääminen. Ja se ystävyys on kestänyt tähänkin asti, voimistunut vain. Kuopio oli lähin kaupunki Vesannosta, ja kuopiolaiset (tai Kuopion lähiseudun) lolitat tulivat myös tutuiksi Jennin järjestämien halloweenbileiden myötä, joihin olin tervetullut ja toivottu. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, kuten Katjaan joka minut majoitti kun sain työpaikan Helsingistä kun oma tuleva kämppä ei ollut vielä vapaana. Kati oli ensimmäisiä lolitaystäviä, hän halusikin jutella kanssani ja näinkin hänet ensimmäisen kerran Tsukiconissa. Katinkin kanssa olemme yhä tekemisissä, vaikka kumpikaan meistä ei ole enää lolitoja, ainakaan aktiivisesti. Myrreä ja hänen asukokonaisuuksia ihailin ihan pienestä pitäen, ja nyt ollaan läheisiä ystäviä, ja Terhi, joka on uusi tuttavuus viimevuodelta, on myös saanut paikkansa elämästäni. Lolitaystäviä on siis tullut, vaikka itse en enää lolitaan pukeudu, mutta tavallaan voisin sanoa liikkuvani piireissä siitäkin huolimatta. Nykyään pukeudun gyaruun, ja gyarun kautta sitä vasta onkin tullut tutustuttua ihmisiin. Kaikkia ei voi edes listata tähän.

Ehkä kävikin jo ilmi tekstistä, että lolitan kautta tutuksi tulleista ihmisistä suurin osa oli Helsingistä. Helsinki tulikin minulle jo tutuksi paikaksi ennen muuttoani, kun olin ravannut kavereideni luona vähän väliä. Rakastuin kaupunkiin, ja totesin, että ahdasmieliseltä Vesannolta haluan vaihtehtoisesti isoimpaan mahdolliseen kaupunkiin joka Suomesta löytyy. Ja haluan ystävieni luokse. Sain unelman jota lähteä tavoittelemaan, ja kuinkas kävikään, pääsin kouluun jonne halusin ja pääsin Helsinkiin. Helsinkiin muuton jälkeen kaikki onkin alkanut olemaan kuin unelmaa.

Voin sanoa, että arvostan ystäviäni erityisen paljon sen takia, että varsinkin ihmissuhteissa on ollut todella vaikeaa, ja kiusaamistaustan takia en ole missään yltiöpäisessä kaveriporukassa pyörinyt. Kuten sanottua, en ollut täysin yksinäinen, minulla oli muutama vakkarikaveri joiden kanssa olin, mutta kun he joskus sattuivat olemaan yhtä aikaa poissa koulusta, oli olo aika tukalaa. Nyt kun olen täällä ystävieni keskellä (Tosin oululaiset ovat Oulussa, mutta kuten mainittua, kulkuyhteyksien takia esimerkiksi Sallia on tullut nähtyä todella paljon useammin kuin Vesanto-aikana), osaan silti arvostaa heitä. En pidä ystäviäni itsestäänselvyytenä, joita vain tulee ja menee. Sama pätee poikaystävääni. En ole seurustellut ihan aikuisten oikeasti ennen nykyistä parisuhdettani, ja otan sen todellakin tosissaan, kertoohan siitä tulevat häämmekin. En alkaisi parisuhteeseen, ellen tietäisi että tosiaankin tässä on Se oikea.

Aiheuttihan lolita paljon pahaakin, kuten juuri koulukiusaamisen ja nettikiusaamiseen, huuteluun kun käveli kadulla, joka loppuvaiheessa eskaloitui vakavaan anoreksiaan. Kiusaamisen kautta itsetuntoni on vieläkin heikko, olen sairastanut masennuksen ja ahdistuskohtaukset eivät ole tuntematon juttu. Nykyisin se, joka minua kaihertaa eniten, on tämä jatkuva epävarmuuden tunne siitä, pysyvätkö ihmiset ympärillä. Onneksi tiedän että ystävät pysyvät ja itse tulen pysymään heidän rinnallaan, no matter what. Olen saanut itseeni rohkeutta vuosien mittaan, ja olen sosiaalisempi ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen; Sillä monenlaisia ihmisiä lolita- ja gyarupiireissäkin on. Lisäksi tuttavapiirini on todella laaja, koska koulun ja kesätöiden kautta olen tutustunut vielä ihmisiin.

Se, mikä pointti tässä kilometripostauksessa on, on se, että kuinka kaikesta ikävästä kuitenkin on seurannut paljon hyvää. Anoreksiastakin, joka itsessään oli kauhea asia, on seurannut myös hyviä juttuja. Koulukiusaamisesta, joka todellakin jätti ikuiset arvet, tuli loppujen viimeksi paljon hyvääkin (silti en koskaan ikinä kannusta kiusaamaan ketään, ja kaikki kiusaaminen on todella väärin eikä kukaan kiusaaja voi perustella tekemisiään sillä että tässä vain kiusatun tulevaisuutta parannan. Minulla kävi hyvä tuuri ja voimaannuin, mutta kaikille ei läheskään niin käy). Siksi voisinkin sanoa, että tyylini ei ole pelkkiä vaatteita, vaan pukeutumistyylillä on minulle paljon tunnearvoa.

Näin loppuun vielä, haluaisitteko kertoa omasta tyylistänne, liittyykö siihen teillä jotain syvempää, vai pukeudutteko vain sievien vaatteiden takia? Tätä tekstiä oli tavallaan rankkaa kirjoittaa, kun pitkästä aikaa tätäkin aihetta alkoi muistelemaan, otti se vähän koville. Kuitenkin, nyt voin sanoa olevani onnellinen! Toivottavasti tekin ^_^

International Lolita Day with Terhi☆

Lauantaina oli International Lolita Day, ja minulla vapaapäivä ja tylsää. Sitten onneksi Terhi kysäisi haluanko tulla hänen luokseen viettämään sivistynyttä juoruhetkeä. En myöskään ollut nähnyt Terhin uusinta pikkuista, pientä (Ihan siis oikeasti pientä, voi että miten piskuinen se oli!) Ilo-kissaa. En enää ole lolita, mutta laittauduin sitten vaihtoehtoisesti gyaruksi. Pienen asukriiseilyn jälkeen laitoin päälleni Liz Lisaa.

Ilo pannarien ääressä. Oli muuten hyvää pannukakkua, en ole itse saanut yhtä herkullista aikaiseksi. Kissakin olisi tykännyt.

 Dess: Liz Lisa, bag: Jesus Diamante, accessories: random, La Pafait, handmade, socks: My Melody
Terhi oli todella söpönä, lolita-aikoinani tuo hame oli lemppariprinttejäni, ja tykkään siitä vieläkin ehkä eniten kaikista lolitavaatteista. Koska noh, suklaa! Oli ihanaa päästä ihmisten ja kissojen seuraan, sillä tosiaan sain perjantaina ikävänpuoleisia uutisia ja oli hyvä kun pääsin sosialisoimaan. Onko myöskään mitään terapeuttisempaa kuin kissojen silittäminen? Olen kyllä vahvasti sitä mieltä että saatan tarvita kissan.

Royal tea party☆

Viikko sitten lauantaina oli Myrskyn ja Laurenin syntymäpäiväjuhlat Royal tea partyjen merkeissä. Pukukoodina oli lolita, mutta röyhkeästi rikoin sääntöä ja tulin paikalle gyaruna, sillä oma lolivaatekaappini on kitistynynt olemattomiin ja olen myynyt jos suurimman osan pois. Elikä siis vinkvink jos muistatte minulta jotain lolivaatetta joka sattuisi kiinnostamaan niin viestiä/kommenttia/spostia vaan kehiin!

Makeup of the day. Aika basic meiningillä mentiin. Tässä kuvassa muuten näkyy millaiset ne Etude Housen meikit olivat. Tykkäsin todella paljon, ja huulipuna pysyykin mainiosti leviämättä päivän aikana eikä kuivattanut huuliakaan. Poskipuna taas oli aivan übersöpön väristä.
Myrren luokse mentäessä törmäsinkin ratikassa jo Serinaan ja samassa ratikassa kanssamme matkusti Kata, jonka huomasimme vasta pysäkillä. Myrren luona oli kaikki laitettu niin kauniiksi! Juhlissa näkyi teema selvästi ja tuntui tosi kivalta päästä tällaisillekin juhlille. Milloinkohan olen viimeksi minkäänlaisissa teemajuhlissa ollut?

Rika, Myrre, me and Kata (c) Sanni Siira

Lauren and Tiia (c) Sanni Siira

Myrre was so beautiful as always ; _ ; Tosiaankin, kaunis juhlien emäntä. (c) Sanni Siira

(c) Sanni Siira

Ja tarjolla oli vaikka ja mitä hyvettä kerrakseen! Huomasi kyllä että Lauren ja Myrre tosiaan olivat panostaneet aivan toden teolla juhliin, ja tarjoilut tosiaan maistuivat sekä näyttivät hyviltä =^_^= Ja nimensä mukaan, juhlissa tarjoiltiin tietenkin teetä. Voiko enää lolimmaksi juhlat mennä (No voi, poistetaan joukosta se yksi gyaru niin all is better)? Kuvaajana toimi Sanni jolta sain lainaan nuo selkeästi parempilaatuiset kuvat. 

Viikko sitten tosiaan oli mukava viikonloppu, ja tästä tulee varmasti myös mukava, hiukan rauhallisempi. Hyvää ystävänpäivää teille kaikille!

Wow, much cake☆

Viikonloppu on nyt ollut varsin yhtä juhlaa! Lauantaina oli ihanan Myrskyn ja Laurenin synttäriteekutsut, joista bloggaan hiukan myöhemmin. Sunnuntaina sen sijaan oli Katjan kakkupirskeet. Olin perjantaina vielä tosi väsynyt ja stressaantunut, koulu tosiaan ottaa koville kaikkine tentteineen ja ryhmätöineen ja esseineen. En kuitenkaan kadu hetkeäkään että päätin ottaa itseäni niskasta kiinni ja lähteä väsymyksestä huolimatta sosialisoimaan. Teekutsut olivat superhauskat ja tuli tutustuttua uusiin ihaniin ihmisiin ja tänään Katjalla oli ihana nähdä Terhiä ja itse Katjaa pitkästä aikaa. 

Otin uudet piilarit käyttöön. Minulla ei ole koskaan aikaisemmin ollut ruskeita piilareita, joten jännityksellä halusin tietää millaiselta ne näyttävät meikän sinisissä silmissä. Noh, eipä ne kovin ruskeat enää ole, vaan väri muistutti ennemmin myrkynvihreää ; _ ; Mukavat piilarit olivat kyllä, ei siinä mitään ja kyllä noille käyttöä löytyy hyvinkin. 

 Itse juhlien emäntä, kaunis Katja.

Koska suorassa seisominenhan on aivan liian yliarvostettua.
Top, skirt: MA*RS, stockings: eBay, headbow: Guess

Ruokakuvien ottaminen on serious business. Oli hyvää kakkua ja tosiaan ihan hyvästä minullekin käydä sosialisoimassa ystävien luona. Varsinkin Katjan ja Terhinkin näkeminen jäänyt kaikkien muiden kiireiden tiimoilta. Surullinen tapahtuma kyllä kävi, sillä onnistuin hukkaamaan kamerani linssinsuojuksen ; _ ; Jouduin siis kehittämään oman patentin linssin suojaksi, ja nyt alkaa kuumeinen etsintä, että saan ostettua uuden. 

Hyvä viikonloppu kyllä oli. Ensi viikonloppunakin luultavasti tulee jotain ohjelmaa olemaan koska ystävänpäivä, ja sitä seuraavana näillä näkymin työnnän itseni Ouluun, ehkä.

Peggy Bundy outfit☆

Kävimme Terhin, Sofian ja Sergein kanssa taidekujalla viime sunnuntaina. En ole ennen kyseisessä tapahtumassa käynytkään ja oli ihan mukava päästä kurkkaamaan millainen sekin on. Mitään ostettavaa ei matkaan tarttunut mutta kaikkea kivaahan siellä oli tarjolla. Ennen Taidekujalle menoa pysähdyimme kuitenkin ottamaan asukuvia Sofian uudella kameralla. Kiitokset hänelle näistä! Kuvat ja muokkaus siis by her.

Dress: MA*RS, shoes: Jeffrey Campbell, hairbow: GUESS, necklace: Gina Tricot

Söpö Terhi ^_^

Tämä meikäläisen postaustahti nyt on ollut tosi epämääräistä ja nytkään ei tekstiä irtoa. Kaikki nämä kirjalliset tehtävät mitä on niin imee kyllä puhdin pois, ei tee mieli pahemmin kirjoitella muutakuin derppatekstiä facebookin chatissa. On ollut tosi jumitus meneossa, nytkin olen vain katsonut Justimusfilmssiä kotona ja naureskellut ala-arvoisille vitseille. Huomenna lähdetään sitten samalla kokoonpanolla Ruotsiin, jännää päästä länsinaapuriin ekaa kertaa elämässäni! Kuvamateriaalia tulossa sitten toivonmukaan sieltä taas!