To London and back☆

Hoputan taas itseäni tässä matkapostauksen teossa, sillä jos kaueasti sitä eteenpäin lykkään, menee koko postauskesta mielestäni vähän maku. Olen miettinyt jo meidän viimekesän Välimerenristeilyä, ja että tulisiko minun vielä postata viimeiset osat, vai karusti vaan antaa olla. Toisaalta Turkista ja Kreikasta oli todella kauniita kuvia, jotka haluaisin jakaa, mutta totuushan on se että reissusta on, ööh, viisi kuukautta. Sen siitä saa kun on laiska, ja kesällä en edes bloggaillut näin ahkeraan tahtiin, jotta postaus ulkomaanmatkasta olisi kevyesti mahtunut mukaan. No mutta eipäs nyt surra sitä, vaan palataan astetta lähemmäs eli Lontooseen.

Mentiin istumaan Finnairin Premium Loungeen heti kun saatiin itsemme kaikista tarkastuksista läpi. Ruoan kiilto oli kummankin silmissä, sillä tuolla loungessa on aina niin hyvät tarjoilut. Nytkin oli paljon kalaa ja erilaisia salaatteja. Tuota sienisalaattia itse vedin kuin viimeistä päivää. Rakastan sienisalaattia, mutta meillä Vesannolla sitä ei koskaan ole tarjolla kun kukaan muu perheestä ei siitä oikein tykkää. Me taas ei viitsitä kahdestaan sellaista pakettia ostaa, kun se tulisi syödä niin nopeasti. Loungessa ei ollut tällä kertaa niin hiljaistakaan, kuin viimeksi. Aasianlentoja lähti samaan aikaan useita, joten porukkaa oli paljon, ja muutama tyyppi kälätti puhelimeen kuin viimeistä päivää >_>

Aikaisemman postauksen lukeneet muistaavat varmaan, että syy miksi lähdimme juuri Lontooseen oli tämä uusi Finnairin A350. Onhan se jo lennellyt pitkin maailmaa, mutta kuukausi ei kai lentokoneiden iässä ole paljoa. Ehdittiin kyllä jo jännätä päästäänkö juuri sillä koneella matkaan, koska torstaina Iltalehti uutisoi jarruviasta, joka koneeseen oli iskenyt. Päästiin kuitenkin suunnitelmien mukaan matkaan juuri sillä millä pitikin. Poikaystäväni halusi päästä testaamaan koneesta sekä business- että turistiluokankin, joten menomatka istuttiin mukavasti uudessa businessluokassa. Olihan se aika hieno, ei käy kieltäminen vaikka minulla ei olekaan mikään intohimo lentokoneisiin. Kahdestaan matkustamiseen tuo oli vähän epäkäytännöllinen, sillä jokaisella matkustajalla oli omat loossinsa. Joutui siis kaiteiden yli huutelemaan ja kuikuilemaan jos halusi jutella. Japaninmatkalle tosiaan on iiiso helpotus, että mennään sinnekin businessluokassa; Josko siitä nukkumisesta tulisi edes jotakin silloin. Sivuhuomautuksena, tuo kuvan drinkki maistui karmealta.  

Kello oli jo todella paljon kun vihdoin ja viimein päästiin lentokentältä alueelle, jossa hotellimme sijaitsi. Älkää kysykö, en yhtään muista millä alueella tulikaan pyörittyä. Jos joku tunnistaa kuvista, saa sanoa! Oli ihan todella tunnelmallista kävellä metrolta hotellille, sitä kauneutta ei harmiksi saanut taltioitua kunnolla. Oli todella lämmin verrattuna siihen mitä täällä kotisuomessa olikaan, ja minä joka normaalisti palelen koko ajan olin valmis jo ottamaan takinkin pois päältä. Tuossa ylemmässä kuvassa tuo pieni vihreä kaistale joka näkyy vasemmassa reunassa, on vettä. Katsoin itse ensin, että siinä on vain hiekkaa, koska tämän hiekan päällä oli kaikenlaista aina sateenvarjoista pahvilaatikoihin. Kun sitten siinä hiekassa ui sorsiakin, tajusin että kaipa se vettä on. Hyh yäk miten likaiseksi vesistöt olikaan päästetty.

Yövyttiin Double Tree by Hilton- hotellissa, joka oli kyllä hieno paikka vaikka vähän piilossa. Meillä oli parvekkeellinen huone, josta minä jolle valittaminen on leipälaji keksin kritisoitavaa. Parvekkeet olivat viereisen huoneen kanssa vastakkain, ja partsille oli lasiovi, jonka lasi oli kirkasta lasia. Sänky oli parvekkeen oven edessä. Siinä olikin sitten miellyttävää tuijotella naapuria silmiin kun sängyllä istuskeli, ja se naapurin nainen ei välttämättä arvosta että nähtiin hänet siellä pyllistelemässä alusvaatteisillaan. Muuten huone oli ihana ja vaikka se onkin törkeää vedentuhlausta, laitettiin kylpyammeeseen vettä ja vaan rentouduttiin, kun se matkan tarkoitus olikin. Haettiin skumppaa ja sushia läheisestä ruokakaupasta, ja viihdyttiin ilta ihan vaan kaksin hotellissa

Minähän se en osaa nukkua silloin, kun nukkumiseen olisi lupa. Heräsin kello viisi yöllä, ja olin jo aivan valmis nousemaan ylös. Jokin sisäinen kello on minuun kyllä rakennettu, sillä herään Suomessa aina seitsemältä, ja kello viisi siellä on klo seitsemän täällä. Oli kyllä turhauttavaa sikäli, koska univelkoja on minulle taas kertynyt erinäisistä syistä, ja olisi ihana vaan nukkua. Kello seitsemän sikäläistä aikaa sitten potkin poikaystävänikin ylös, pukeuduttiin ja lähdettiin aamiaiselle. Aamiaisella oli paljon kaikenlaista hyvää, ja en vaan tajua itseäni; Makeanhimo on kaikonnut minusta kokonaan. Tarjolla olisi ollut jos jonkinlaista leivosta aina donitseista nutellamuffineihin, mutta en vaan enää saa mitään herkkuja alas.

Kun oltiin syöty, siirryttiin vielä hotellihuoneelle makaamaan, käytiin tsekkaamassa Hiltonin lounge joka oli aika kurja ilmestys, ja sitten takaisin huoneelle. Ei viitsitty pitää mitään kiirettä, koska suunnitelmissa tosiaan oli vain lepäily, ei mikään hirveä suorittaminen. Sitten kun kuitenkin puolenpäivän maissa päätettiin tehdä lähtöä, alkoi satamaan ja tuulemaan aivan hirmuisesti! Ei mentykään kovin kauas, vaan joen toiselle puolelle, jossa oli valtaisa kauppakeskus. Siellä sitten saatiinkin tovi jos toinenkin vierähtämään.   

Kierrettiin kauppakeskusta, ja oli niin söpöä kuinka siellä oli kaikki joulukoristeet joka paikassa valmiina. Shoppailua ei harrastettu tällä matkalla, jo ihan vain ikävän punnan kurssin takia. Kaikki oli niin kallista, ettei edes tehnyt mieli ostostella. Oli ihan kivaa kuitenkin kierrellä kaikki ne Ted Bakerin liikkeet, joita oli kyllä riittämiin. Salli minulle mainitsikin, että Teppo Leipojia sitten tosiaankin löytyy, eikä niitä tarvitse edes etsiä. En uskonut, mutta nyt voin todeta että kyllä aika lapanen saa olla jos ei yhteenkään törmää vaikka etsisi. Hypistelin kyllä useampaakin pussukkaa, mutta tosiaan sillä kurssilla mikä punnalla oli, oli Ted Bakerin jutut Suomessa halvempia. Kun kauppakeskus oli kierretty, lähdettiin keskustaan päin. Törmättiin vahingossa Ladureéhen, ja sinne oli päästävä. Sieltä myös halusi pois nopeasti, sillä se oli ihan kirjaimellisesti koppi koko liike, johon änkesi kokoajan lisää porukkaa. Se oli siis nopeasti kierretty, ja lähdettiin vaan kävelemään ympäriinsä. Käytiin teekaupassa, josta matkan ainoa ostos tarttui mukaan (ja uskokaa tai älkää, se ei ollut teetä), ja muutamat vaatekaupat.    

Sitten olikin hyvä hetki hypätä metroon ja siirtyä lentokentälle. Oli kyllä halpa reissu syömisten suhteen, sillä Helsingissä mätystettiin loungessa niin ettei ruokaa olisi periaatteessa tarvinnut edes miettiä (mutta sushit nyt sattuivat olemaan superhalpoja ja tarjouksessa), sitten hotelliaamiaisella sai syötyä niin että jaksoi iltapäivään, että päästiin Cathay Pacificin loungeen, jossa ne vasta tarjoilut olikin! Oli tosi kivaa, että noissa lämpimissä ruoissakin suurin osa oli kasvisvaihtoehtoja, ja lihaa oli vain kahdessa. Oli kyllä rento reissu, siinä tuli onnistuttua. Tosin Lontoon näkeminen taas jäi, joten täytyy vielä kolmannen kerran ainakin käydä kurkistamassa hoodsit. Oltiin vasta yhden aikaan yöllä kotona, onneksi poikaystäväni äiti heitti meidät, sillä muuten olisi mennyt vielä myöhempään.

Mutta sanokaas, haluatteko te vielä nähdä viimekesän reissukuvia vai onko ne jo ihan out? Seuraavaksi piinaan teitä vähän syvällisemmällä setillä, joten varautukaa henkisesti ;)

London calling!☆

Koska matkustamisesta vaan ei voi saada tarpeeksi. Meidän vuosipäivä lähestyy, ja poikaystäväni päätti taas olla ihana (jokseenkin oli hiukan oma lehmä ojassa tässä hänellä mutta ei se haittaa, minä olen aivan yli-innoissani!) ja varasi meille lennot Lontooseen! Olenkin vähän vihjaillut ja kysellyt tässä vuoden mittaan, että mikä on hänen mielipiteensä Lontoosta. Vastaukseksi olen saanut vain vähän epämääräistä muminaa kuinka likainen paikka se oli, ja että ei iskenyt. Nyt sitten, kesken työpäivän, hän laittoi minulle facebookissa viestiä, että mitenkä olisi, haluanko viettää Lontoossa yhden vai kaksi yötä. Olin myyty, jälleen kerran.

Elikäs ensi kuussa olisi tarkoitus lähteä tsekkaamaan Lontoo. Olen käynyt Lontoossa kerran, se oli minun ihka ensimmäinen ulkomaanmatkani ikinä. Olin tuolloin 15-vuotias ja menimme Vesannon 4H-keron kanssa reissuun, kun olimme itse keränneet postikortteja (heh, eipä taitaisi enää saada moisia rahoja kasaan postikorteilla…) myymällä reissurahat kasaan. Koska retki oli 4H:n, ohjaajat päättivät hyvin pitkälti mitä tehdään ja mitä ei. Voitte vaan arvata, millaiset shoppingut minulta jäi väliin. Nyt onkin hyvä hetki korjata tilanne.

Saga 15-wee Lontoossa... XD Oli muuten lievästi ahdistavaa tuolloin liikkua lolitassa siellä, vielä juntimpaa kohtelua sai kuin Suomessa >_<

Eihän siinä parissa päivässä juurikaan mitään ihmeellisyyksiä ehdi. Ihan mukava käydä tsekkailemassa mestat, kuinka ne ovat muuttuneet tässä muutaman vuoden aikana sekä mennä niihin paikkoihin joihin silloin vuosia sitten ei päässytkään. Ja jos vaan mitenkään sattuu, että Ted Bakerin liike on matkan varrella niin saattaisin ehkä käydä kurkistamassa… Poikaystävälleni suurin syy tähän kai oli uusi Finnairin kone Airbus 350 sekä Cathayn first class lounge joka Lontoossa sitten odottelisi. Onhan tämä jännittävää, en aikaisemmin edes tiennyt minkään lentokenttäloungejen olemassaolosta ennen poikaystävääni.
  

En ole mikään lentokonefani, mutta kyllähän lentomatkustaminen on kivaa. Ahdistun vain lievästi siitä ryysiksestä, mikä aina turvatarkastuksissa yms on. Poikaystäväni saikin kokea sen kun kettuunnuin Venetsian lentokentällä töniviin ja ryntäileviin ihmisiin, ja edes menomatkan businessluokan lippu ei rentouttanut meikän mieltä. En edes tiedä mistä nyppiinnyn niin pahasti ja mikä alkaa risomaan, kun kiirettä ei ole mihinkään ja kone kyllä odottaa. Ahdistun varmaan nykyään jo ihan vain ahdistumisen ilosta, kai se on jokin sisäänrakennettu juttu. Mutta anyways, innolla odotan lentoa tuossa kehutussa uudessa koneessa sekä loungea, joissa istuminen on aina kuitenkin loppujen lopuksi rentouttavaa siihen lentokenttähässäkkään verrattuna.

Olettekos te käyneet Lontoossa, ja mitä tykkäsitte? Myöskin, onko lentäminen teille suurta huvia vai vaan pakollinen paha kun siirrytään paikasta A paikkaan B?