Kauneusleikkauksista nyt yksityiskohtaisesti☆

Minähän kirjoitin blogiini jo kauneusleikkauksista, kauneusihanteista ja muista vastaavista jonkintasoisen löpinän vähän aikaa sitten. Tässä kuitenkin olen käynyt selailemassa erilaisia sivuja, sillä haluaisin kovasti saada pysyviä muutoksia omaan naamaan ja kroppaan ja hintoja vertaillessa syntyi idea kirjoittaa tänne vähän tarkemmin ja syvällisemmin, mitä ajatten oman itsensä muokkaamisesta leikkauksin, lisäkkein, pidennyksin ja vaikka mitenkä muuten. Ja sitten ihan jo heti kättelyssä, kirjoitan mitä minä henkilökohtaisesti ajattelen asiasta, en niin että jos minun mielestäni asia X on tyhmää ja sinulla sattuu nimenomaan olemaan asia X, että ajattelisin sinun olevan idiootti. Ei, vaan kerron mitä itse tekisin ja jättäisin tekemättä. Kirjoitan myös siitä näkökulmasta, että kaikki toimenpiteet mitä alla mainittu, ovat ihan vain omasta halusta ja esteettisyyden nimissä, ei mistään ns. oikeista syistä (onnettomuus, sairaus). Sitten itse asiaan!

Aloitetaan sillä kauneusleikkauksista ensimmäisenä ihmiselle mieleen tulevasta, eli boobjobista eli rintojen suurennuksesta. Kyllä, haluaisin joskus ottaa silarit. Ihan nyt näin suoraan sanottuna. Olen kuitenkin melkolailla sataprosenttisen varma että ajatuksen tasolle jää, sillä olen sen suhteen liian kipuherkkä, ja työnnän mieluummin sen viisitonnia vaikkapa matkusteluun ja merkkivaatteisiini kuin, noh, tisseihini. Kuitenkin ajatuksen tasolla tämä viehättäisi, ja mietin vaan usein kuinka paljon paremmalta jokin vaate näyttäisi jos omistaisi rintavarustuksen, tai kuinka paljon hoikemmalta sitä vyötärö näyttäisikään kun olisi rinnuksissakin jotain. Olen ruumiinrakenteeltani aikamoinen pötkylä, ja siksi esimerkiksi vähän mietinkin viitsinkö laittaa Havaijilta mitään ranta-bikini - kuvia tänne, kun isoa persettäni ei olisi yläkropassa tasapainottamassa yhtään mitään. Sikäli tämä asia taas ei koskaan ole minulle ollut mikään ongelmakaan, kuin taas monelle kanssanaiselle/tytölle. Se että ei ole isoja tissejä ei ole minulle mikään itsetunto-ongelma, lähinnä asia joka voisi olla toisin ja olisi siten omasta mielestäni parempi, muttei minun elämänlaatuni huonoakaan tämän tiimoilta ole. En ymmärrä mikä ihme naiseuden ja paremmuuden mitta kuppikoko silloin joskus aikanaan ainakin oli (toivottavasti ajat ovat muuttuneet minun yläaste-ajoiltani). Jokainen tykätköön minkä kokoisista rinnoista tahansa, itse haluaisin omalle kohdalleni vähän isommat.

Muita kauneusleikkauksia ei ihan heti äkkiseltään tule minulle mieleen. Nenäleikkaus tietenkin, mutta se on nykyään ainakin omasta mielestäni ihan turha juttu, ellei nenä ole rusikoitunut onnettomuudessa tms omasta mallistaan. Meikeillä saa paljon ihmeitä aikaiseksi, ja suotta sitä omaa nenää korjaamaan kipeästi ja kalliisti, kun sillä parilla eurolla saa tehtyä nenäänsä sellaisen contourin että oksat pois! Minä en myöskään ole ihmisten nenävihaa ymmärtänyt, en kyllä ole kertaakaan elämäni aikana nähnyt sellaista ihmistä jonka isoon tai myhkyräiseen nenään olisin kiinnittänyt huomiota, en edes sen kauhean kitinän jälkeen. Sitten toinen ihan plastiikkakirurginen toimenpide on rasvaimu. Voi että pienenä suunnittelin että voin vaan syödä kaikkia herkkuja ja käydä Hesburgerissa päivittäin, sitten vain suunnata rasvaimuun ja tulla timminä takaisin. Joo-o eipä ole elämä niin helppoa. En ole hirveämmin tähän toimenpiteeseen perehtynyt, mutta en kyllä lähtisi itselleni tekemään vaikka tilanne olisi mikä tahansa. Painoa saa pudotettua tiukalla treenillä, ja totta kai meillä jokaisella on kohtia johonka sitä selluliittia kasaantuu toista paikkaa enemmän. Ei sitä ihmisen ihan rasvaton kuulukaan olla ja ne kohdat joissa on ylimääräistä niin voi aina treenailla pois, vaikka vaatiikin kuria ja tahdonvoimaa ja ei ole aina kivaa. Plus että mitä olen katsonut jotain klippejä missä rasvaimua tehdään, näyttää se niin pahuksen kipeältä hommalta, vaikka nukutuksessa(?) se kai tehdäänkin.

Jostain kumman syystä sitten tämä huulien täyttäminen aiheuttaa ihan hirveän radikaaleja tunteita ihmisissä. Tätäkään en itselleni tekisi mutta ymmärrän jos joku haluaa. Omat huuleni ovat ihan tarpeeksi paksut, ja jos jostain syystä haluan oman ylähuuleni näyttävän paksummalta meikkaan sitä hiukan. Lisäksi ylikipuherkkä ilmoittautuu jälleen, ja se tavaran huuleen tuikkaaminen aiheuttaa sellaisia puistatuksia että ei mitään rajaa. Mutta takaisin ensimmäiseen lauseeseen, en ihan ole tajunnut sitä mitenkä oikeasti tuntuu että silikonirintojakin enemmän meteliä aiheuttaa täytteen otto huuliin. Voi tietysti olla että isompi osa laittaa huulitäytettä kuin ottaa silikoneja, ja se sitten ihmisissä puhututtaa. En minä henkilökohtaisesti tykkää mistään ultimate duckface-huulista, mutta useimmilla täytetyt huulet ovat näyttäneet upeilta! 

Suun alueella kun liikutaan, otetaan tähän samaan käsittelyyn hampaat. Ah tätä minä olenkin tuskastellut nyt muutaman päivän, nimittäin haluaisin meikäläisen hampaat a)vitivalkoisiksi ja b)suoriksi. Hampaiden valkaisua en missään lääkärissä lähde teetättämään, ostan Havaijilta valkaisuliuskoja ja yritän osata olla niiden kanssa. Hampaiden suoristus nyt taas on paljon helpommin ajateltu ja sanottu kuin sitten toteutettu. Rahaa moinen roska tarvitsee tuhottomasti, Viroon en halua lähteä hommaa teetättämään ja on se sitten pitkäkin prosessi. Minulla ylähampaissa ei ole mitään vikaa, koko pienestä iästäni minulla on ollut hammasraudat peräti 6 vuotta, ala-asteen ajan. Silloin korjattiin pieni rako etuhampaideni välissä. Nyt näin aikuisena ihmettelen ja rankasti sitä, miksei alahampailleni tuolloin tehty mitään, sillä ne olivat jo miten sattuu silloinkin. Nyt aikuisena ne ovat ennen kaikkea esteettinen haitta, myös ihan hampaiden kunnolla harjauksen takia huono juttu. Suoraksi olisi saatava. Joten hampaiden laiton ja käsittelyn ymmärrän enemmän kuin mainiosti. Minulta saa sympatiat kaikki joiden hampaille kettuillaan. Tuntuu todella pahalta kun katsoo esimerkiksi jonkun vlogia, ja kommenttiboksi täyttyy kommenteista "Hyi kun sun hampaat on vinot". No joo hampaiden omistajahan on itse niiden asennon päättänytkin. 

Lopuksi sitten kaikki pikkutilpehööri, eli siis hiuspidennykset, rakennekynnet, ripsipidennykset, värilliset piilarit, luomiteipit, korsetit, solarium/suihkurusketus jne jne. Kaikki menee ja kyllä tykkään varsinkin muilla. Itse mietin rusketustakin jossain vaiheessa, mutta totesin että näin on hyvä ja keskityn olemaan kuolemanvalkoinen; Se luultavasti sopii minulle paremminkin. Kuitenkin tykkään varsinkin vaaleista hiuksista ja rusketus siihen päälle, näyttää todella kauniilta! Rakennekynnet ovat kanssa ihanat, mutta kynsipostauksessa kirjoittelinkin etten minä itse osaa olla niiden kanssa, kun nyppisin ne irti heti. Hius- ja ripsipidennykset taas ovat ihan ehdoton kyllä! Tilasin juuri itselleni klipsipidennykset netistä, ja odottelen innolla että ne kolahtaa postiluukusta. Omat hiukseni ovat ohentuneet tässä vuosien saatossa ihan kamalasti, ja tykkään muhkuista kampauksista. Kampaajalla en halua laitattaa ihan 24/7 olevia pidennyksiä, sillä tiedän että hermo niiden hoitamisessa menisi (kerran minulla on sellaiset pidennykset olleet ja meh, näyttivät tosi kivoilta mutta niiden irroittelu oli tuskaa kun sen aika koitti) ja ei ole varaa huollattaa säännöllisesti. Ripsipidennyksethän minulla oli tuossa joulunalla, ja aion kyllä loppukeväästä laittaa uusiksi, vaihdan salikortin kuukausittaisen maksun ripsiin ja niiden huoltoon, haha!

Sitten se asia joka ihmetyttää bloggaajien/somejulkkisten keskuudessa, että niistä itsensä muokkailuista vaietaan. Joo, se on totta että joku varmasti nostaa kauhean shitstormin siitä että otit sitä täytettä huuliin, mutta kyllä sen ihmiset huomaa ennemmin tai myöhemmin. Ei itsensä "tuunaamisen" pitäisi olla mikään tabu jota peitellään. Kyllä minä ainakin sanoisin ihan suoraan jos menisin leikkelemään itseäni, sillä kyllä sen päälepäin näkee, varsinkin siis jos olet muotibloggaaja ja asukuvia aiot nettiin laittaa. Se on todella ikävää että vauvafoorumi alkaa kuhisemaan jos viet itsesi leikeltäväksi tai rusketettavaksi, mutta loppujen viimeksi kuitenkin olet tehnyt asian ihan itsesi vuoksi, joten mikäs siinä sitten muiden mielipiteissä. Olen sitä mieltä että itsensä laittaminen, oli se meikkiä tai silikonia, ei ole väärin eikä mitenkään hävettävä ja peiteltävä asia. 

Tällaista vähän erilaisempaa mielipidepostausta. Mitäs tykkäsitte, heräsikö tuntemuksia ja jos heräsi niin kumpaan suuntaan? Oletteko koskaan itse harkinneet ihan vakavissanne mitään leikkauksia/muokkauksia? Tämä aihe on todellakin mielenkiintoinen, ja tykkäisin keskustella aiheesta myös teidän lukijoiden kanssa. Sitten vielä ihan offtopicina tähän perään, että voi vitsit mä kyllä tykkään tuosta Delyle Noirin mekosta! Se tulee näkymään meikän päällä useampaan kertaan, sen voin luvata :)

Se sallitumpi syömishäiriö 2/2☆

Jatko-osaa saarnaukselleni. Tällä kertaa pusken muffinssien sijaan tekstin väliin oman lärvini kuvia, eikö olekin mukavaa? :'D Testailin vähän erilaista hiustyyliä sekä meikkiä, mutta onnistumisesta voi olla montaa mieltä. Kerrankin sain muuten asialliset kulmakarvat piirrettyä, ja siitä tunnen hienoista ylpeyttä. En koskaan saa kulmakarvoja samannäköisiksi, varsinkin vasemmanpuoleinen tykkää käyristyä hassusti. Mutta te varmaan haluatte kuulla/lukea mitä minulla on sanottavana sallituista syömishäiriöistä, sen sijaan että kertoisin romaanin verran kulmakarvoista ja niiden vänkyryydestä. Aloitetaanpa!

Elikäs se toinen sallittu syömishäiriö on fitness! Tuliko yllätyksenä? Joo ei varmaan kenellekään. Tästä asiasta on moni kirjoittanutkin, ja kun fitness ja treenaaminen tuli pinnalle, täyttyi myös iltapäivälehdet uutisista, kuinka huomaat milloin treenaus menee yli ja kuinka treenaaminen aiheuttaa syömishäiriöitä. Ja näin sivustaseuraajana voin sanoa että kyllä, kyllä himotreenauksessakin on syömishäiriön piirteitä ja vahvasti! Olen lueskellut nyt joitakin fitnessneitokaisten blogeja, ja vaikka tytöt/naiset olisivatkin ihan normaalipainoisia, on suhtautuminen liikkumiseen ja syömiseen varsin pakkomielteistä!

 Haluan heti sanoa, että minulla treenaus ei tosiaankaan ole anoreksian jatketta tai yllytä syömishäiriöön. Päinvastoin, treenaaminen on oikeastaan nostanut minua todella paljon ja kannustanut terveellisempään elämäntapaan. Tiedän, että en voi saada muodokasta kroppaa (tissejä, timmiä vyötäröä ja pyllyä) sekä lihaksia, jos jätän syömättä ja pakkoliikun. Tahdon tuloksia, ja tahdon näyttää hyvältä. Kuten edellisessä postauksessa mainitsinkin, en halua heittää menemään kaikkia niitä saavutuksia jota treenatessa olen saavuttanut: Jos nyt lopetan syömisen, lähtee paino lihaksista ja sitten en taas jaksa mitään. Treenaaminen on antanut minulle ns. syyn syödä. Tiedän, ettei syömiseen mitään syitä tarvita, syödä täytyy vaikka makaisi vaan koko päivän sängyssä mietiskellen filosofisia ajatuksia. Lisäksi treenaaminen on tuonut sisältöä elämääni, on jotain tavoitteita ja harrastuksia. Vanhempani ovat kuitenkin aivan eri mieltä asiasta ja näkevät homman aivan toisin kuin minä, mutta oh well en enää oikeastaan jaksa edes välittää. Olen kuitenkin yksi iso pettymys heille joten tulkoot tässä pettymystä sitten lisää :'D Minnekään fitnesslavoille en tähtää, enkä kilpailemaan, haluan pitää tämän homman ihan vain harrastuspohjalla. En myöskään ala seuraamaan syömisiäni! Hiilareiden ja proteiinien kanssa sählääminen on ärsyttävin asia fitness-elämässä!

Hiilarit ja protskut, siihen voikin melkein tiivistää mikä himotreenaamisesta tekee syömishäiriöistä, minun mielestäni. Jos nyt joku salihirmu tulisi minun kanssani väittelemään, hän varmaan näkisi tämän asian aivan eri vinkkelistä kuin minä, mutta sanonpahan kuitenkin. En ole siis perehtynyt mitenkään hirmu hyvin tähän ravitsemuspuoleen. Tiedän vain niitä perusjuttuja, ja jotain nippelitietoa mitä olen jostain Hyvä Olo-lehdestä napsinut, mutten tosiaankaan ole tehnyt mitään taustatutkimusta or so on, korjatkaa siis kommenttiboksissa jos jauhan ihan täyttä shaibaa. Luin joidenkin tyttösten blogeja, jotka ovat ikäisiäni tai minua nuorempia. Tytöt kehuivat etteivät ole moneen vuoteen syönyt mitään e-koodimättöjä, ja he eivät ole sokeriin koskeneet pitkällä tikullakaan vuosiin. Joktut taas välttelevät hiilareita, hiilihydraatteihin ei kosketa koska ne ovat "hiilaripaskaa" ja täysin turhaa. Sitten vedellään niitä rahkoja ja banaaneita ja "protskujuomia", ja ateriat korjataan proteiinipatukoilla ja herajauheesta väännetyillä drinkeillä/mössöillä/leivoksilla/you name it. Jos jonnekin mennään niin omat eväät ovat mukana, että ei sitä sokrua tai hiilareita vahingossakaan omaan kehoon pääsisi.

Sama juttu kuin anoreksiassa: Anorektikko ei voi syödä suklaalevyä koska seuraavana päivänä vaaka varmasti näyttäisi +10 kiloa koska yksi suklaalevy. Treenaaja ei voi syödä suklaalevyä koska yön aikana lihakset kutistuisi olemattomiin ja jäätävä rasvakerros olisi vallannut kropan. Vai miten on? En usko että ahkeran treenaamisen ja työn tulokset tuosta noin vaan nollaantuisivat, jos pitää herkkupäiviä. Lisäksi se nyt on ihan tutkittu juttu että hiilareitakin tarvitaan (jokseenkin kohtuudella) ja suomalainen ihminen saa proteiinia aivan tarvittavan määrän perus ruoasta, niitä proteiinijauheita ei välttämättä tarvita mihinkään (paitsi ehkä siihen palautumiseen, mutta ruokavalion ei tarvitse koostua proteiinijauheista ja -patukoista). Itseäni hiukan alkoikin ahdistamaan kun niitä treenitsirbuloiden blogeja luin, kuinka he hehkuttivat miten pysyvät tiukassa ruokavaliossaan ja herkuttelevat taateleilla. Jos minulle iskee makeanhimo niin sitähän ei mitkään hedelmät poista, päin vastoin! Kun herkututtaa tahdon suklaata tai jätskiä tai pullaa! Ja tervettähän se on välillä irroitella. Tosin hiukan ihailen sitä, että joillain on niin luja halu ja tahto että pystyy tosiaan kaikesta mässystä kieltäytymään...

Ja en siis tässä tekstissä tarkoita että kaikki tosissaan treenaavat olisivat syömishäiriöisiä. En todellakaan ja ymmärrän että jos ihan "ammattitasolla" nostat punttia tarvitsee hioa omanlainen ruokavalio, mutta se on mielestäni naurettavaa ja hiukan surullistakin, jos ainoat sallitut ruoka-aineet ovat rahka, broileri, jotkut kasvikset ja jotkut hedelmät. Kaloreitahan treeni-ihmiset saavat varmasti tarpeeksi, sillä et sinä saavuta tuloksia miinuskaloreilla, mutta näin maalaisjärjellä aletaan liikkumaan ortoreksiassa, jos ei koskaan ikinä pystytä siitä tiukasta ruokavaliosta joustamaan. Itse olen hiukan alemmuuskompleksoitunut juuri siksi, etten minä voi enkä suoraan sanottuna edes halua alkaa noudattamaan mitäänrahkabroileriproteiini-elämäntapaa. Varsinkin näin vegetaristina se voisi koitua hiukan hankalaksikin (tai en minä tiedä, en ole tosiaankaan perehtynyt). Voiko minusta sitten koskaan tulla hyvää "fitnessmimmiä" jos en jätä sokereita ja hiilareita? Jos minä tuhoan sen suklaalevyn viikossa, olenko aivan ihmisraunio ja epäkelpo? :D 

Toivoisin vain kaikille hyvää mieltä ja suhtautumista itseensä, ruokaan ja liikuntaan! Yritän tässä itsellenikin kovasti opettaa että itsestään voi pitää vaikkei ole se kaikista hoikin ja kaunein. Treenaamalla saan itseäni kehitettyä ehkä siihen suuntaan, milloin voisin jopa alkaa hiukan pitämään itsestäni. Se jää nähtäväksi! Toivon taas että tämäkin postaus oli mielenkiintoinen ja herätti ajatuksia. On todella mukavaa, kun kuulee että postaukseni ovat kiinnostavia ja ihmiset jaksavat jopa lukea näitä ja kommentoida, se saa tämän bloggaamisen tuntumaan aivan mahtavalta puuhalta! Olen niin otettu teistä kaikista rakkahista, että päätin pitää giveawayn nyt tässä piakkoin, vaikka alunperin meinasin säästää sen sinne kahteensataan lukijaan. Olette kuitenkin osaltanne tukeneet minua tässä paranemisprojektissa (paitsi te pari ilkeää nyymiä siellä ;< ) joten olette ansainneet palkinnon. Pysykäähän kanavalla ja kommentoikaa mitä fiiliksiä tämä postaus teissä herätti. Nyt, menen saunaan ja sitten nautiskelen iltapitsani <3

Osan 1 voit lukea täältä.

#veganfood☆

Vegaanius on asia jota ihailen sekä ihmettelen. Itse en ole vegaani ja en edes vegaaniksi aio ryhtyä, mutta kun hyvä ystäväni Anniina tuli meillä käymään, päätin, että käytän tilaisuuden hyväksi ja kokkaamme täysin kasviperäistä ruokaa. Vegaanisafkan vääntö kun ei onnistu muun perheen kanssa, koska ennakkoluulot jne jne. 

Tosiaan siis, olen kasvissyöjä, tosin joustolla. Lakto-ovovegetaristi joka syö myös kalaa ja riistaa, eli en minä puhtaita vegetaristin papereita saisi. Riista tosin on niin kallista että sen syönti käytännössä jää kokonaan. En näe mitään syytä, miksi esimerkiksi hirvipaisti olisi epäeettinen eväs. Hirvikantaa kuitenkin joudutaan rajoittamaan, hirvi on saanut elää onnellista elämää vapaana metsässä, ja on vain hyötykäyttöä tehdä evästä metsästetystä hirvestä. Kalasta ajattelen samoin: Niin kauan kun se ei ole viljeltyä ja se on saanut elää vapaana järvessä/meressä/joessa, ei ole syytä jättää kalaa syömättä. Tehotuotanto on se mitä vastustan, eläinten ruuaksi kasvattaminen. Asioita joita en hyväksy tehotuotannossa on eläinten esineellistäminen, vain tuotteena näkeminen. Naudanlihan tuotanto myös saastuttaa aivan jäätäviä määriä ja kuormittaa maapalloa. Okei, on se hiukan ristiriitaista käyttää maitotuotteita ja samalla vinkua kuinka naudanlihatuotanto saastuttaa. Ehkä pystyn joskus tulevaisuudessa jättämään myös maitotuotteet pois, mutta riistasta ja kalasta en taida luopua!

Ei tämä postaus pelkäksi rantiksi mene, ajattelin jakaa teille tällaisen simppelin reseptin, jota nyt tuskin kukaan edes tarvitsee, mutta kuitenkin. Pöllin idean evääseen serkultani ja hänen poikaystävältään, jotka minut ruokkivat pääsykoeviikonloppuna. Vegaaneita hekään eivät ole, vaan myöskin vegetaristeja riistan kera. Olen apinoinut heiltä tämänkin asian (Mainittakoon vielä että serkkuni myös opiskeli samassa paikassa minne olen hakenut, höhöhö), mutta minkäs teet jos serkkuni on mun idoli <3

Eli siis tarkoituksena oli kokata ihan vain tomaattinen tofukastike ja pastaa. Eväs oli helppo ja nopea tehdä, varsinkin kun hääräsimme keittiössä yhdessä Anniinan kera. Ninnu pilkkoi sipulit ja minä tofun ja pähkäilin miten makaronia keitetään. Ainekset tähän ateriaan:

1 (300g) paketti marinoitua tofua

3 valkosipulinkynttä

500g tomaattimurskaa

2 dl vegaanista "kermaa" (Kasvirasvavalmiste oikealta nimeltään?)

2 sipulia

chilimaustetta

garam masalaa

oreganoa

+Täysjyväpastaa(tai riisiä, meni tämä riisinkin kanssa!)

Ollaan Anniinan kanssa sen verran mausteisen ruuan ystäviä, että laitettiin tuota sipuliakin ihan roimasti, ja itse ainakin totesin että vähän oli "laimean" makuista, että chiliä ja muita mausteita, ja varsinkin valkosipulia (!) olisi voinut heittää sekaan ihan reilusti enemmän. Hyvää kuitenkin oli, ja tuon ohjeen mukaan saat aika ison kattilallisen kastiketta. Itse pistin loput purkkiin ja syön myöhemmin. Yllätyin, ettei tämä annos ollut loppujen lopuksi niin kallist. Tofu maksoi paljon, koska meidän pikkukaupasta ei saa muutakuin tuota kalliimpaa tofua. Minun onneksi ja tuurikseni siihen ainokaiseen pakettiin oli lotaistu -30% tarra ja sain tofuni halvemmalla. Vegaanikermakin maksoi alle euron paketti. Olin jotenkin kuvitellut vegaanisen ruuan way much more kalliimmaksi kuin ns. tavallisen ruuan.

Taiteellisia kuvia lopputulemasta! Kuten jo alussa sanoin, rispektit kaikilel vegaaneille! Se on hienoa miten jaksaa välittää niin paljon eläimistä, että ottaa harteilleen kauhean vastuun syömisistä. Kuitenkin täytyy ottaa niin monia asioita huomioon, ja proteiinin hankinta vaikeutuu huomattavasti kun kananmunat ja rahkat sun muut häviävät syötävien asioiden listalta. Itsekin kun olen seurannut ravintoainehia, niin on tullut todettua myös se että eläinperäisiä asioita löytyy ihan yllättävistäkin paikoista, kuten hedelmäkarkeistakin. Mitä kuitenkin olen muutaman vegaanin kanssa jutellut, ovat he sanoneet, että yllättävän nopeasti sitä tottuu ruokavalioon ja oppii tuntemaan mitä ruokia voi syödä ja mistä saa tarpeeksi ravintoaineita. Mietin myös missä rafloissa vegaanit voivat syödä, varsinkin jos ja kun poistutaan kehä kolmosen ulkopuolelle. Kuopiossakaan kun ei tietääkseeni yhtään kasvisruokaravintolaakaan ole.

Tässä olikin nyt sitten viimeinen "valmiina laatikossa"-postaus, nyt minulla ei ole mitään postattavaa valmiina ja rauhoitun blogini suhteen ehkä pariksi päiväksi. Saa nähdä mitä kehittelen vapun aikana teille, mielipidepostausta eräästä aiheesta olen hautonut, tosin aihe on niin tulenarka, että joudun muutaman kerran pyörittämään tekstin päässäni ja paperilla, ettei mitään shaibamyrskyä syntyisi. Hyvää vapunodotusta tosiaan teille rakkahille <3