En käsitä kuinka olen voinut skipata tällaisen aiheen blogissani? Selatessani huomasin että jaappanilaisille muotilehdille, joita todellakin tykkään lukea, ei ole omistettu kuin 1½ postausta koko parinvuoden blogihistorian aikana. Ihan alkuaikana julkaisin tutoriaalikollaasin ja sitten puolitoista vuotta sitten postausta kuinka lueskeltiin Sarin kanssa lehtiä... Nyt tilanne muuttukoon, ja aion tehdä vertailupiostausta siitä, mitä plussaa ja miinusta japanilaisissa muotilehdissä on suomalaisiin sukulaisiinsa verrattuna.
Näkeehän sen jo päällepäin, lehden kannetkin ovat täynnä härpäkettä. Blingblingiä ja isoja otsikoita, niin että asiaan perehtymättömämmän voi olla hankalaa erottaa mikä edes lehden nimi on. (Vinkkinä kaikille, usein lehden nimet ovat länsimaalaisin kirjaimin, muu teksti japanilaisittain. Ei tietty aina, mutta lähes kuitenkin). Myös se, mikä materialistille, kuten minulle, on kivaa, on se, että usein lehdissä tulee mukana jotain pientä. Yllätyslahjat eivät siis ole pelkästään lastenlehtien juttu japanissa. Lompakkoa, meikkipussukkaa, meikkejä, koruja... Joskus jopa laukkuja. Japanissa ollessani lehden ostopäätöksen saattoi tehdä jopa kivat lahjat, joita lehtien mukana sai. My Melody X Liz Lisa-lehden ostin ihan vain suloisen käsilaukun takia, jonka lehden mukana sain (Ja nyt muistankin sen jääneen Vesannolle, missähän se siellä lienee... Täytyy ensivisiitillä pelastaa veska!).
Toinen iso plussa lehdissä on tutoriaalit/ohjeet/vinkit, joista pääasiassa lehdet koostuvatkin. Sivutolkulla erilaisia meikki- ja hiustutoja, ja lehdestä riippuen tietysti myös DIY-vinkkejä. Artikkelityylisiä juttuja muotilehdissä on todella vähän, mitä suomalaisissa puolestaan pääasiassa on. Meikkitutot tietenkin ovat sellaisia, joita ihan suoraan näin länsimaalaiseen naamaan on vaikea lähteä soveltamaan, koska aasialaiset silmät nyt vaan ovat erilaiset kuin suomalaisen naisen. Pääpontit tulevat kuitenkin esille ja niitä on helpompi lähteä toteuttamaan. Hiukset nyt kaikilla ovat samanlaiset, joten kampauksia voi kuka tahansa tehdä. Itse nimenomaan kaipaan sitä, että kun jollakulla nään jonkin upean meikin/kampauksen, haluaisin saada tietää kuinka se on toteutettu. Siksi onkin kivaa, että lehden mallit jakavat vinkkinsä myös lukijoille.
Se mikä ihan oikeasti japanilaisissa muotilehdissä lyö suomalaiset ihan satanolla, on se itse muoti! Tai vaatteet tai asukuvat, whatever you like to call it. Suomalaiset lehdet ovat täynnä sitä geneeristä lierihattu, sifonkinen kauluspaita, mustat housut + Vuittonin/MK:n laukku-komboja. Ne eivät minuun iske sitten yhtään, ja miten jokin niin geneerinen voisi edes inspiroida, kun 90% blogeista ja muotilehdistä on täynnä sitä yhtä ja samaa (En siis paheksu sitä, että joku siitä inspiroituu tai sano etteikö ne voisi olla ihan tyylikkäitä. Itse en vaan saa siitä mitään irti). Japanilaisissa versioissa esitellään aina jotain uutta, nostetaan harvinaisuuksiakin pinnalle, pätien myös tuotteisiin jotka eivät "japanipiireissä" ole pinnalla. Pieniä merkkejä suositaan, ja offbrändiä samoin. Totta kai suuret japanilaiset merkit ovat useimmin esillä, mutta mitään kansainvälisten perusmerkkien tuotoksia harvemmin näkee. Miksei suomalaisissakin lehdissä suosita kotimaista, ja nosteta niitä oman valtion brändejä esille? Mieluummin katselisin kuvia Minna Parikan tuotteiden ympärille kasatuista asukokonaisuuksista, kuin vaikka H&M:n tai Monkin.
Kaikki ei kuitenkaan ole paremmin. Kehonmuokkaus on Japanissa enemmän pinnalla kuin Suomessa. Kukaan ei todellakaan ole hyvä sellaisena kuin on, vaan aina voit muuttaa itsestäsi jotain parempaan suuntaan. Tuli se sitten aasialaisen mallisiin silmiin (koska länsimaalaiset silmät nyt vaan on enemmän pop, joten teippaa silmäsi tai leikkauta ne), nenään (Littanat nenät eivät todellakaan ole OK! Joten plastiikkakirurgia kehiin nyt ja heti.) tai sitten vaikka rintoihin (Kuka nainen muka olisi onnellinen saati sitten haluttava A tai B-kupin rinnoilla? Onneksi veitsi auttaa tässäkin ja hups, kohta sinulla on leveä hymy huulilla, parempi ryhti ja täydelliset E-kupin tissit.). Toisaalta, välillä nämä plastiikkakirurgien tai sitten vaihtoehtoisesti ihmelääkkeiden mainokset vaan ovat aika koomisia. En kuitenkaan voi olla ajattelematta, millaista kuvaa ne nuorille ja vähän vanhemmillekin luovat.
Toinen ikävä asia on laihuuden ihannointi, joka näkyy lehdessä kuin lehdessä, joka on varsinkin nuorille naisille suunnattu. Syömishäiriötä ei Japanissa ole, on vain kurinalaisia naisia. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että "no mutta kun japanilaiset nyt ovat pienempiä kuin me, 37 kiloa on ihan normaali paino heille!". Ei ole, varsinkin kun seuraa pituuksia ja painoja malleilla. Oli kuinka aasialainen tahansa 158 senttiselle 39 kiloa ei ole normaalipaino. Lisäksi silmiin sattuu kuinka a)laihoja mallit oikeasti ovat, b)kuinka photoshop on laulanut kun vyötäröä on kavennettu ja c)kuinka mallit ovat laitettu poseeraamaan niin, että kylkiluut oikein varmasti töröttäisivät. Olin hiukan järkyttynyt, kun ostin aikanaan Seventeen-lehden itselleni (Itse lehti ei inspannut, mutta ah se Liz Lisan totebag joka mukana tuli oli SÖPÖ!). Lehtihän on nimensä mukaisesti suunnattu teineille, ja siinä oli sivutolkulla juttuja, mitä ET saa syödä jos haluat olla söpö ja laiha, ja vesipaastoa kehuttiin. Lisäksi lehden lopussa oli kaloritaulukko ruoista. Mites olisi, jos meilläkin Demi kannustaisi nuoria vesipaastoon ja kirjoittaisi artikkeleita, kuinka kukaan jätkä ei sinua halua, jos painoindeksisi ei ole 15?
Kuitenkin, kaikista noista kehonmuokkausjutuista huolimatta, tykkään japanilaisista lehdistä enemmän. Hintakin niissä on sopiva, ne maksavat n. 300-700 jeniä, eli euroissa 1-6 euroa, tietty riippuen kurssien heittelystä. Nämähän nyt ovat ihan makuasioita, itse tykkään että lehtien sivuilla on paljon juttuja, riittää lukemista ja katselemista pitkäksi aikaa yhdessä lehdessä. Toisia taas levottomat sivut voivat ärsyttää ja tehdä lukemisen vaikeaksi. Lehti, jota tässä postauksessa käytin, on Ageha, gyaruille suunnattu muotilehti. Olenkin menossa hamstraamaan Agehoita nyt ensi Japaninreissulla, sillä kys. lehti lopetti jokunen aika sitten.
Suosittelen kuitenkin kaikille edes yhden japanilaisen muotilehden "lukemista". Vaikka japaninkieli ei taittuisikaan, on lehdissä kuitenkin niin paljon katselemista, ettei lukutaitoa välttämättä tarvita. Tutoriaalitkin on tehty kuva kuvalta, ja tekstiä niissä ei välttämättä edes ole. Ja jos tämä gyaru-tyyli ei ole sinun juttusi, lehtiä on kilotolkulla aivan laidasta laitaan. Jokaiselle löytyy varmasti jotakin! ^_^
Tiiäks, myydääks japanilaisia lehtiä japanin ulkopuolella missään? Vai pitäskö netistä yrittää löytää... Koska itse en tule japaniin päätymään varmasti vuosiin jos koskaan
VastaaPoistaAuts, pistit pahan. En kyllä tiedä, Kilalassakaan ei ollut myynnissä viimekerralla ainakaan japanilaisia lehtiä, vain luettavaksi paikanpäälle olivat hankkineet korillisen, ja Tokyokan on ajat sitten lopettanut lehtimyynnin. Epäilen, että Suomesta noita lehdykäisiä ei ainakaan löydy, ja ulkomailta varmasti löytyy jostain, mutten kyllä tiedä mistä :/ Helpommalla pääset varmaankin kun ostat netistä, eBaystä ja muilta sivustoilta kyllä löytyy ^_^ Japanistakin Agehoita joutuu ainakin etsimään ihan, yhyy kun se lehti piti mennä lopettamaan ; _ ;
PoistaNo tota... oletan, että tarkoitat suomalaisilla muotilehdillä Trendiä tai Oliviaa tai mitä näitä nyt on ollut, joidenka vertailu gyarulehtiin ehkä hiukan ontuu, kun Agehat yms. ovat Japanissa aika marginaalista kamaa, sen sijaan sieltäkin löytyy samat ELLEt ja Voguet kuin länsimaistakin.
VastaaPoistaEn tosin tiedä, minkä vuoden lehtiä olet Suomessa lukenut, kun "geneeristä lierihattu, sifonkinen kauluspaita, mustat housut + Vuittonin/MK:n laukku-komboja" en ole ainakaan itse havainnut näin aika satunnaisena suomalaisten lehtien kuluttajana (ja mietin myös, kuinka ratkaisevasti tää eroaa sun omasta tyylistäsi, enkä tarkoita tätä mitenkään kritiikkinä, pisti vain silmään :D). Suomalaisissa lehdissä esitellään pääosin sitä vaatetta, joka Suomessa on myytävissä ja joka myy: aika paljon esille kyllä tuodaan suomimuotia kuten juuri sitä Parikkaa, Samujia, R/Hta tai muita, pienempiä tai isompia suomalaisten suunnittelijoiden tuotoksia. Eri asia sitten, tykkääkö niistä vaatteista vai ei, mutta mun mielestä geneerisyydestä ei suomalaisia lehtiä voi haukkua etenkään jos vertailukohtana on gyarulehdet, sillä en itse ainakaan osaisi sanoa miltä vuodelta postaamasi Ageha-sivut on - voisivat hyvin olla vuodelta 2007 tai sitten 2015, joka on jo pieni ikuisuus muodin maailmassa.
Tietysti japanilaisten lehtien sivut vaikuttaa tosi omaperäisiltä meidän kontekstistamme, kun esitellään vaatteita joihin ei itse törmää kaupoissa tai kaverin päällä ja muutenkin tyyli on erilainen kuin meillä Suomessa, mutta uskon, että joku japanilainen saattaa ajatella aivan samoin meistä, ainakin jos suomalaisen muodin ja muotoilun suosioon sielläpäin on uskominen. :)
Kiitti pitkästä kommentista! Aina kun bloggaan ni mulla jää jotain the main pointteja välistä, ja se harmittaa. Niin jäi nytkin ja kiva kun kommasit ni pääsen tähän niitä aukaisemaan :D
PoistaEn lue aktiivisesti mitään muotilehtiä. Oliviaa mulla on muutama numero, vuosilta 2013-2014. Myönnettäköön että näitä tämänvuoden lehtiä en ole yliaktiivisesti selannut, ja olen blogeista lähinnä napsinut in ja out-jutut. Kirjastoissa ja kaverin luona sitten on tullut enemmän selailtua, ja ei ne ole minua säväyttäneet ne asukokonaisuudet, saatika vaatteet joita on mainostettu (true niinkuin sanoit, eroaahan ne omasta tyylimieltymyksestäni aivan hurjasti, mutta vaikken itse pukeutuisi tiettyyn tyyliin voi se silti aiheuttaa wow-efektin ja tykkään kovasti! Luen minä blogeistakin niitä aivan "normaalin" tyylin omistavia, kuhan heillä on jokin juttu pukeutumisessaan, toteuttavat arkivaatemerkkien vaatteista tyylikkäitä ja mielenkiintoisia asukokonaisuuksia. Ja vaikka asukokonaisuus ei inspiroisi, se ei tarkoita että se olisi mielestäni huono. ). Enemmän kokemusta on peruslehdistä (Cosmopolitan, sitten kotona käydessä luen pikkusiskon Demit ja äitini Annat ja MeNaiset), ja heidän muotisivuiltaan. Ja niissä on joko todella outoja asukokonaisuuksia, jotka tuntuvat että on väkisin yritetty saada sellaista boheemia outfittia, tai sitten todella tylsiä jotka eivät tarjoa mitään. Propsit MeNaiset-lehdelle, jossa olen useinkin nähnyt tuotavan esille suomalaisia merkkejä.
Noi esillä olleet Agehat ovat vuosilta 2008, 2013 ja 2014 :) Totta, että gyarumuotikaan ei ole mitään valtavaa muutosta käynyt nyt viimevuosina, mutta kun lukee 2008 ja 2014 lehtiä, niin kyllä sen eron huomaa. Olen lukenut siis useita eri muotilehtiä japanista, kuten nyt vaikka Popteen, Egg ja tämä Ageha, sitten perus Seventeeniä (joka taitaa olla jenkkilehti, am I wrong?). Seventeenissäkin oli enemmän esillä Liz Lisaa yms heidän omia merkkejään, ja asukokonaisuudet olivat söpöjä ja erilaisia, Seventeenissä oli variaatiota eri tyylien kesken ehkä eniten. (Egg:ssä kyllä huomaa eron, jos alkaa lukemaan vuoden 2008 ja 2014 lehtiä, se basic gyaru on kokenut aikamoisen evoluution superruskettuneista ganguroista nykyisiin oneegyaruihin, for example).
Ja varmasti, japanilaiset ovat ihan innoissaan meidän muotilehdistämme, onhan siinä sitä pientä eksotiikkaa ja mielenkiintoa, koska ovathan meidän lehtemme aivan erilaisia heidän lehtiinsä verrattuna :) Marimekkoa mm. näkyi Fukuokassakin melkein joka toisella jossain muodossa (Hostiperheeni loma-asunnossa oli tyynyt ja peitot Unikko-kuosia XD).
Toivottavasti tää vastaus oli nyt looginen ja selkeä, myönnettäköön että vähä aamukoomailen :') Mut kiva kun otit esille nämä pointit, niin pääsin perustelemaan vähän paremmin! :)
Oops, my mistake, ei oo 2013 lehti vaan 2012 XD
PoistaKiva postaus! :) Mäkin tykkään kyllä japanilaisista lehdistä enemmän. Ja oon samaa mieltä, että tuntuu, kun esim. Trendiä selaa niin joka kerta siellä on ne samat vaatteet esillä... Mulla on muutama vanhempikin japanilainen lehti (esim. egg) ja vaikka on ne miljoona kertaa selannut läpi niin aina niitä jaksaa katsella uudelleen! ♡
VastaaPoistaOijoi, vanhoja Egg-lehtiä olis kiva saada käsiin ihan vaan jo sen nostalgia-arvon takia! Japanilaisissa lehdissä on myös se iso plussa että niitä erilaisia lehtiä löytyy just laidasta laitaan, onhan Egg:ssä ja Agehassa paljon eroja vaikka gyarua käsittelevätkin aiheenaan. Ja jep, mäkin aina säästän mun japsilehdet et voin palata niiden pariin aina uudelleen ja hakee just meikki- ja hiustenlaittovinkkejä <3
Poistahttp://ganbattedesuka.blogspot.fi/2015/08/ootd-and-random-stuff.html
VastaaPoista"Suomalaiset lehdet ovat täynnä sitä geneeristä lierihattu, sifonkinen kauluspaita, mustat housut + Vuittonin/MK:n laukku-komboja. Ne eivät minuun iske sitten yhtään, ja miten jokin niin geneerinen voisi edes inspiroida"
Ihmettelen vain miksi sitten pukeudut näihin epäinspiroiviin tyyleihin?
Siksi, koska esimerkiksi töissä ja poikaystävän kautta tulleissa virallisissa tapahtumissa on vaan PAKKO näyttää siistin asialliselta :) Plus yritän aina saada jotain omaa mukaan arkiasukokonaisuuksiini. Se, että jos himoitsen MKn laukkua ei tee minusta automaattisesti Trendin mallikuvien kopiota. Esim. farkkuja/housuja ei ole kovinkaan montaa kertaa esillä ollut täällä, eikö? Saati kauluspaitoja ja hattuja? Vaikkei nekään nyt mikään the main point tässä ollut, vaan yleisesti asukokonaisuudet ja vaatteet jotka tuntuvat olevan aivan samanlaisia joka lehdessä.
PoistaEnkä sanonut etten tuosta edelläluetellusta asukokonaisuudesta tykkäisi. Onhan se siistin ja tyylikkään näköistä, ei sitä käy kiistäminen. En vaan koe että miten siitä joku voisi inspistä saada, kun ne on niin nähty.
Jos tuot asioita esille kärkkäästi, kuten yllämainitusta lauseesta näkyy, seiso sanojesi takana. On mautonta pyörtää sanansa ja näinollen puhua itseään pussiin, se antaa sinusta hyvin kiukuttelevan ja lapsellisen kuvan, mitä et varmaan hae takaa. En vieläkään ymmärrä kantaasi tuohon lauseeseen, puet päällesi epäinspiroivan asun ja esittelet sen vielä blogissa, mutta miksi, jos se on niin nähty eikä kukaan saa siitä inspiraatiota? Kukaan tuskin pukee itsensä vaatteisiin jotka eivät miellytä silmää yhtään. Tekstissä sanot yhtä ja kommenteissa pehmennät heti mielipidettäsi.
PoistaHmm miten puhun itseni pussiin? Tekstissä sanon että vaikka asu ei inspaa -> se voi olla hieno. Minä en nyt ymmärrä sun pointtiasi tässä. Tartuit mielestäni nyt ihan turhaan lauseeseen, ja et nyt haluakaan ymmärtää mun pointtia. Sanoin että niissä geneerisissä massavaate-asukokonaisuuksissa ei ole mitään inspiroivaa. Tuo minkä linkkasit, ni joo, on aika basic eikä mitenkään wow miten erikoinen asu, mutta koska ne perusmassavaateasukokonaisuudet ihmisiä kiinnostaa ja haluan muotiblogia pitävänä laittaa asukuvia itsestäni. Olen saanut laittautua kesällä varsinkin työni takia todella harvoin, ja halusin blogata kun kerrankin sain edes ripsiväriä silmiin. What is your problem?
PoistaMutta paljonko noita tuollaisia täällä blogissani on edes näkyny? Ei juurikaan ihan muutamaa lukuunottamatta.
Seison sanojeni takana ja haluaisin että osoittaisit kohdan missä pyörrän mielipiteeni ja puhun itseni pussiin. Asu voi olla epäinspiroiva, muttei se tarkoita että se on ruma tai huono. Tykkään tavistyyleistä, jos niissä on jokin juttu kuitenkin. Enkä minä voi blogiteksteissäni jokaista sanomistani alkaa perustelemaan, kukaan ei jaksaisi lukea sellaista kilometriselitystä siitä miksi olen juuri tätä mieltä. Perustelen mieluummin sitten kommenttiboksissa tarkemmin, jos joku epäilyttää/ihmetyttää.