perjantai 30. lokakuuta 2015

Sunday sunday☆





Top: Primark, leggings:H&MKids, bag: Michael Kors, accessories: from New York, shoes: from Berlin


Outfittia sunnuntailta! Minä olen ihan epätoivoinen hiusteni kanssa, halusin tuuheat kiharat, ja sain tuuheat laineet. No, pienen tupeerauksen jälkeen nuokaan nyt ei pahalta näytä, mutta saattaisin sillointällöin haluta ihan sievät kiharatkin. Maybe someday. Sunnuntaina oli vähän casualimpi asukokonaisuus, koska ripsiä en pystynyt laittamaan, ja halusin uudet leggingsit heti käyttööni! Löysin nuo ihanuudet H&M:n lastenliikkeestä, ja koska ne sopivat täydellisesti, täytyi ne ostaa. Nyt meikällä on tällainen kultainen vaihe käynnissä, koska tuo kullan kimallus noissa on vaan niin söpö, plus että mätsäähän nuo pökät uuteen laukkuun aivan täydellisesti. Tarvitsisin lisää leggingsejä, sillä en tykkää ja osaa käyttää farkkuja, ja aina vaan ei ole fiilis vetää sukkiksia ja hametta/mekkoa. Kuten nyt vaikka sunnuntaina.


torstai 29. lokakuuta 2015

Great and fun weekend with Salli☆

Noniin, viikonloppupostausta! Kuvia muokkaillessani totesin, että ruoka- ja juomakuvia on enemmän kuin tarpeeksi yhtä blogitekstiä varten mutta siinäpähän on! Tuli syötyä ja ennenkaikkea juotua, joten mitä sitä täälläkään kiertelemään. Minulla oli superhauskaa, ja toivottavasti Sallillakin oli. On harmillista, että välimatkaa on sen verran ettei tule nähtyä edes kuukausittain, mutta onneksi otetaan aika hyvin takaisin näillä viikonlopuilla. Saatiin kuitenkin jopa jotain ihan järkevää aikaiseksi, nimittäin Salli opetti kuvankäsittelytaitoja ja kamerankäyttöä (nyyhkis, se sai minut haluamaan uuden kameran, sillä nykyiselläni ei mitään masterpiecejä saa otettua vaikka itkisi ja yrittäisi), sekä leivottiin pitsaa ja macaronseja!

Tämä kuohari oli ihan pakollinen ostos laivalta. Ensin ajattelin, että ikinäkoskaan en tuollaista lisäainelitkua tule juomaan, kunnes sitten poikaystäväni kaverin suosituksesta maistoin ja… Maku oli täydellistä! Haha, poikaystäväni jätti skumpan ihan vain meikälle ja Sallille, sillä prosentteja juomassa oli ihan liian vähän (5). Jos tykkäätte makeasta kuoharista, suosittelen! Kalliskaan tämä puteli ei ollut ja onhan se nyt aika hypnoottisen näköistäkin!

Meidän perjantai sujui ihan leppoisissa meiningeissä. Käytiin shoppailemassa Ted Bakeria myyvässä outletissa, tedtiin drinkkejä ja smoothieta sekä leivottiin gluteenitonta pitsaa! Sen jälkeen alettiin katsomaan Hottiksia, ohjelmaa jota katsoessa ei ihan oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa! En ole kys. ohjelmaa katsonut kuin muutamien minuuttien pätkiä. Bile-Dani inhottaa, muut lähinnä huvittaa. Oletteko te katsoneet Hottiksia ja mikä mielipide teillä sarjasta on? Vauvapalstalta on tullut seurattua mielipiteidenvaihtoa enemmän kuin mitä olen itse ohjelmaa katsonut.
Oli ihan todella mukava ja rauhallinen perjantai, jota tietty varjosti tämä kokoajan pahentunut flunssa. (Ps, huomatkaa meikän uusi muumimuki! Tuo talviprintti mukissa on niin kotoisa ja lämmin ja söpö! Tämä on uusi lempparimukini!)
Lauantaina olikin ohjelmaa enemmän, mentiin shoppailemaan! Lauantaista olen raportoinut jo ihan tarpeeksi, kertomatta on tainnut jäädä vain se, että jalkani kokivat kuoleman Minna Parikan kengissä ja kesken ostostelun lähdettiin vaihtamaan kenkiä kämpälleni. Se hyöty on siitä, että asuu lähes keskustassa, että kenkienvaihto onnistuu lennosta ja vaivattomasti!
Illalla sitten kokoustettiinkin ekaa kertaa kaikki neljä; Minä, tuleva mieheni, Salli (kaaso) sekä bestman. Juurikaan ei mitään suunnitelmia pystytty lukkoon lyömään, mutta käytiin läpi mitä on suunniteltu ja mitä ideoita kaasolla ja bestmanilla olisi. Syötiin ja juotiin Forumissa sijaitsevassa Italossa, ja vaikka oma pitsani oli hyvää, miinuksia paikalle todella suppeasta gluteenittomasta valikoimasta. Salli tosin antaa pisteet paikan melonijäätelölle, joka oli täydellistä!
Pojat sitten siitä lähtivätkin vielä jatkamaan, ja me päätettiin suunnistaa piheinä, köyhinä ja väsyneinä kotia kohti. Kotona sitten juoruiltiin kaakaoiden äärellä ihan kahden kesken, juteltiin taas useamman kuukauden asiat läpi. Meistä ei kumpikaan ole sellaisia ihmisiä, jotka jaksaisivat jutella puhelimessa. Tai jaksamisesta ei ole kyse, vaan siitä että se tuntuu jotenkin… hankalalta? Facebookin ja whatsapin kautta kun ei vaan ihan kaikki asiat välity, joten oli ihan todella mukavaa päästä juttelemaan kunnolla. Hypisteltiin ja ihasteltiin siinä myös kummankin ostoksia, mitä päivällä tulikaan tehtyä.

Sunnuntaina me lähdettiinkin kohti Itäkeskusta, kierrettiin mestat ja tultiinkin jo aika aikaisin kotia kohti. Kotona leivottiin macaronseja, jotka jäivät kuvaamatta, kun nälkä oli sitä luokkaa että kymmenen pientä leivosta hävisi aika nopeasti pelliltä (kyllä, macaronsit ovat nälkäruokaa). Pelattiin Mario Karttia ja suunniteltiin häitä sekä milloin nähtäisiin taas seuraavan kerran. Oli kyllä aivan mahtava viikonloppu, vaikka tosiaankin mieltä painoi hiukan se, että olin ihan oikeasti kipeänä koko ajan ja yöunet jäivät lyhyiksi, kiitos kurkkukivun ja yskän. Seuraavaan kertaan ei kyllä mene kauaa enää, sillä lähdetään käymään Oulussa ennen joulua vielä, ainakin päiväreissulla!
Mitä te muuten tykkäätte tällaisista myday-postauksista (tai my weekend), joissa kirjoittelen vapaannin asioistani, ilman mitään fiksua juonta tai pointtia? Onko se tylsää vai juuri sellaista mitä blogeista haluattekin lukea?

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

New Michael Kors☆

Käytiin lauantaina Sallin kanssa vähän shoppailemassa, sillä sitä ei ole tullut kummankaan harrastettua vähään aikaan. Meidän oli tarkoitus tehdä jo perjantaina kirpputorikierros, mutta kiitos matkakorttisähläyksen, saatiin lippuasiat hoidettua vasta neljän maissa, jolloin todettiinkin kirppareiden kiertämisen olevan jo aika turhaa; Helsingissä kirppikset kun on ripoteltu ympäriinsä ja vaikka kulkisikin julkisilla, kestää matkoissa. Päätettiinkin suunnata perjantaina paljon Ted Bakeria myyvään outlettiin, joka on ihan kivenheitonpäässä kämpästämme. Siellähän sitä hurahtikin tovi jos toinenkin, ja sitten kello olikin jo viisi. Lidlin ja Alkon kautta kotiin ja pitsaa leipomaan!
Back to the lauantai. Lauantaina lähdettiin kiertämään ihan perusputiikkeja, jotka eivät välttämättä ole sunnuntaisin auki, tai ainakaan todella pitkään. Jalkani kokivat kovia noissa Minna Parikan kengissä jotka asukuvapostauksessa näkyykin. Ne ovat hiukan omaan jalkaani liian isot, joten jouduin jännittämään varpaitani hurjasti. Nytkin, vaikka on jo keskiviikko, jalkapohjia kivistää kaikki se kävely ja jalkojen jännittäminen. Kuten aiemmin sanottua, postausta kokonaisvaltaisesti viikonlopusta tulee kun kuvia saa muokattua paremmin, mutta tässä näätte uudet rakkaani! Käytiin testaamassa uusi Michael Korsin liike Helsingissä, ja omistan tämän blogitekstin sille.
 


Ostin New Yorkista itselleni sen söpön kissalompakon Claire’s:ista, mutta surullinen totuus kävi arkielämässä ilmi, ja jouduin toteamaan lompakon olevan aivan liian pieni aikuisten elämään. Lompakko ei mennyt kiinni kun kaikki kortit oli työnnetty paikoilleen, ja jos kolikoita oli kahta enempää, ei silloinkaan lompsa pysynyt kiinni. Joten uusi lompakko oli hakusessa, taas. Alun perin suunnittelin ostavani laukun, joka on kultainen. Sitten kuitenkin aloin miettimään, onko kultainen käsilaukku vähän turhan pramea. Olen todella mieltynyt kultaan värinä tässä viimeaikoina, ja jotain kultaista halusin. Siksi tämä kultainen lompakko tarttuikin mukaan. Kooltaan tämä on hurjan kätevä, ja tänne mahtuu nyt sitten kolikot ja kortitkin. Lompakko voi myös hätätilanteessa ajaa iltalaukun asiaa!

Laukku oli the thing, jota meninkin hakemaan. Olin säästänyt rahnua kasaan sitä varten, että saan nyt ihan oikeankokoisen laukun. Muistatte varmaan laukkupostauksestani, että mitään hirmu isoja laukkuja minulla ei ole, muutakuin Jesus Diamanten ja MA*RSin himegyarulaukut. Karu tosiasia kun on se, ettei ne vaan joka asukokonaisuuteen mätsää. Suunnitelmiin tuli taas muutos, sillä meinasin että hankin mustan laukun; Mustia laukkuja minulla ei oikeastaan ole ja musta on varma valinta. Kun astuttiin sisään liikkeeseen, sain todeta että musta nyt on vaan liian… musta? Iskin silmäni ensin kultaisiin laukkuihin, joita hypistelin ja kehuin Sallille. Sitten kuitenkin tulin siihen lopputulokseen, että kultainen taas hyppää liikaa silmille, ja haluan tällä kertaa todella käytännöllisen laukun. Rakastuttiin kumpikin kuitenkin MK:n liikeessä siihen, miten paljon liikkeessä olikaan kaikkea pastellisävyistä! Pienen miettimisajan jälkeen totesin, että haluan haalean vaaleanpunaisen laukun. Värisävy olikin tosi hankala, sillä meidän kämpän valaistuksessa se näyttää ihan beigeltä, ja jokaisessa kuvassa siinä tuntui olevan eri värisävy. Tässä kuitenkin kuva siitä minkä värisestä laukusta oikeasti on kyse.

Sitten pakollinen kehaisu loppuun; Vitsit että Michael Korsin liikkeessä oikeasti oli superystävällistä palvelua! Muutenkin meille sattui hyvä päivä shoppailla, kaikkialla tunnuttiin olevan oikein extraystävällisia ja lopun kruunasikin MK:n liikkeessä vierailu. Shoppailin vielä yhden pienen jutun liikkeestä, mutta sen tulen paljastamaan teille täällä myöhemmin ;) Olen todella tyytyväinen ostoksiini, ja pääsinkin ulkoiluttamaan niitä heti jo seuravaana päivänä, kun sunnuntaina lähdettiin pyörähtämään Itiksessä. Asukuva- ja viikonloppupostausta tulossa piakkoin, nyt aurinkoista keskiviikkoa!

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kuinka lolita/gyaru vaikuttikaan elämääni ja ihmissuhteisiini?☆

Olen sivunnut tyylini historiaa jo paljon blogissani; Aloitin postaussarjaa siitä, miltä olen eri vuosina näyttänyt ja viitannut siihen kuinka pukeuduin aikanani lolitaan. Varhaisteinivaiheessa kokeilin varmaankin jok’ikistä Jaappaninsuunnalta tullutta katutyyliä jonka vain nimeltä tiesin. Decoraa ja visual keitä ja tottahan toki se gootti/punk-vaihekin tuli elettyä. Ajattelin kyllä jatkaa tuotapostaussarjaa vuosien varrelta, sekin vähän niin kuin jäi, mutta nyt kirjoitan siitä, miten asiat voisivat olla eri tavalla, jos en olisi ikinäkoskaan löytänyt lolitaa saatika muita japanilaisia tyylejä, joista innostuin niin kovasti jo ala-asteella.
(C) Sanni Siira
Olen kirjoittanut täälläkin, että olen aina ollut se kiusattu ja vähiten tykätty. Jo esikoulussa alkoi kiusaaminen, ja jatkui yläasteen lopuille. Yksinäinen en kuitenkaan, onneksi, ollut koskaan, minulla oli oma hyvä ystävä joka on oikeastaan ainoita vesantolaisia jonka kanssa vielä tänäkin päivänä juttelemme. Lisäksi kavereita oli jonkun verran. Anyways, ala-asteen alussa totta kai pukeuduin niin kuin vanhempani minun halusi pukeutuvan. En saanut meikata saatika nyppiä kulmakarvoja tai värjätä hiuksia, tämä touhu oli täysin kielletty minulta. En saanut pukeutua ”trendikkäisiin” vaatteisiin (trendikkäät vaatteet oli napapaidat jne, ottakaa huomioon että olin landella enkä kaupungissa :D ), josta nyt huokaisen vain helpotuksesta, mutta silloin se oli kamala isku vyön alle minulle; Jouduin pukautumaan tylsiin verkkareihin ja t-paitoihin. Tosiaan jälkikäteen ajateltuna, onhan tuo pukeutuminen ollut ihan fiksua. Mutta muut saivat siitä oivallisen kiusaamiskohteen. Se tyttö, joka ei 11-vuotiaanakaan meikannut ja tuli talvipakkasilla toppahousut jalassa kouluun. Nuo toppahousut oli kyllä muille jokin punainen vaate, sillä sain tekstareita ja sähköpostia eräiltä yläasteelaisilta siitä, kuinka nolis olin, kun mulla oli joku vitun toppahaalari päällä.
Noin yhdentoista vuoden aikoihin, aloin olemaan kiinnostunut lolitasta. Se oli kaikkea sitä mitä rakastin; Tyttömäistä, söpöä ja prinsessamaista. Halusin alkaa pukeutumaan lolitaan, no matter what. No minä sitten aloin tuumasta toimeen, ja haalin lolitavaatteita. Aluksihan ne olivat aivan kamalia, ompelin pitsiä kaikkeen mitä vaatekaapista vain löytyi, ja mitään virallista lolitaahan ne eivät olleet, mutta lähellä kuitenkin. Hyötyä lolitasta oli heti; Minulle alkoi kehittyä jonkinlainen esteettinen silmä sille, mikä näyttää hyvältä ja mikä ei (Jokseenkin ei kuitenkaan edes pariin ekaan vuoteen, huhhuh!), plus että ompelutaidot karttuivat. Koska lolita, kiinnostuin myös hurjasti japaninkielestä, jota aloin opiskelemaan myös jo ennen yläasteelle pääsyä.
Voitteko vaan kuvitella, miten kovasti kiusaajat tykkäsivätkään vuonna 2007–08 siitä, että yläasteelle siirtyy tyttö, jolla on massasta erottuva tyyli? Ja sitten vaan ihan muistutuksena taas, ollaan maaseudulla, ei Helsingin ydinkeskustassa jossa japanilainen muoti ja nuorisokulttuuri on astetta tunnetumpaa ja ei enää niin uusi juttu. Kiusaaminen oli yläasteella varmaankin kaikista pahinta, koska nyt se ei ollut enää pelkkää haukkumista ja nettikiusaamista. Mukaan astui syrjiminen, joka ihan oikeasti varmaan satutti kaikista eniten. Ei se, että suoraan kettuiltiin sen mikä kerettiin, vaan se, että smoothisti suljettiin pois ja halveksuttiin. En minä sitä tiedä, olisinko yhtään sen vähemmän kiusattu ollut kuitenkaan, jos olisin ollut normaali. Ei voi tietää, mutta saattaisihan se ollakin, että yläasteella kukaan ei olisi minun tekemisiini jaksanut silloin tarttua.
Vaikka paikallisia kavereita ei minulla ollutkaan, minulla oli internet. Sain Enfant Terriblestä itselleni kavereita, ystäviä. Pääsin piireihin sisään, ja sen sijaan että olisin hengaillut Vesannolla jossain yökahvilan takana juomassa pussikaljaa ja vetänyt röökiä metsäpolulla, käytin rahan ja ajan muiden lolitojen kanssa ihmissuhteiden luomiseen. Parhaat muistothan ovat tulleet nimenomaan lolitan kautta. Salliin, joka on tuleva kaasonikin, tutustuin kun aloin juttelemaan oululaisten lolitojen kanssa. Meitä yhdisti ikä, lolita, japaninkielen opiskelu sekä kaikesta söpöstä ja suloisesta tykkääminen. Ja se ystävyys on kestänyt tähänkin asti, voimistunut vain. Kuopio oli lähin kaupunki Vesannosta, ja kuopiolaiset (tai Kuopion lähiseudun) lolitat tulivat myös tutuiksi Jennin järjestämien halloweenbileiden myötä, joihin olin tervetullut ja toivottu. Tutustuin moniin ihaniin ihmisiin, kuten Katjaan joka minut majoitti kun sain työpaikan Helsingistä kun oma tuleva kämppä ei ollut vielä vapaana. Kati oli ensimmäisiä lolitaystäviä, hän halusikin jutella kanssani ja näinkin hänet ensimmäisen kerran Tsukiconissa. Katinkin kanssa olemme yhä tekemisissä, vaikka kumpikaan meistä ei ole enää lolitoja, ainakaan aktiivisesti. Myrreä ja hänen asukokonaisuuksia ihailin ihan pienestä pitäen, ja nyt ollaan läheisiä ystäviä, ja Terhi, joka on uusi tuttavuus viimevuodelta, on myös saanut paikkansa elämästäni. Lolitaystäviä on siis tullut, vaikka itse en enää lolitaan pukeudu, mutta tavallaan voisin sanoa liikkuvani piireissä siitäkin huolimatta. Nykyään pukeudun gyaruun, ja gyarun kautta sitä vasta onkin tullut tutustuttua ihmisiin. Kaikkia ei voi edes listata tähän.

Ehkä kävikin jo ilmi tekstistä, että lolitan kautta tutuksi tulleista ihmisistä suurin osa oli Helsingistä. Helsinki tulikin minulle jo tutuksi paikaksi ennen muuttoani, kun olin ravannut kavereideni luona vähän väliä. Rakastuin kaupunkiin, ja totesin, että ahdasmieliseltä Vesannolta haluan vaihtehtoisesti isoimpaan mahdolliseen kaupunkiin joka Suomesta löytyy. Ja haluan ystävieni luokse. Sain unelman jota lähteä tavoittelemaan, ja kuinkas kävikään, pääsin kouluun jonne halusin ja pääsin Helsinkiin. Helsinkiin muuton jälkeen kaikki onkin alkanut olemaan kuin unelmaa.

Voin sanoa, että arvostan ystäviäni erityisen paljon sen takia, että varsinkin ihmissuhteissa on ollut todella vaikeaa, ja kiusaamistaustan takia en ole missään yltiöpäisessä kaveriporukassa pyörinyt. Kuten sanottua, en ollut täysin yksinäinen, minulla oli muutama vakkarikaveri joiden kanssa olin, mutta kun he joskus sattuivat olemaan yhtä aikaa poissa koulusta, oli olo aika tukalaa. Nyt kun olen täällä ystävieni keskellä (Tosin oululaiset ovat Oulussa, mutta kuten mainittua, kulkuyhteyksien takia esimerkiksi Sallia on tullut nähtyä todella paljon useammin kuin Vesanto-aikana), osaan silti arvostaa heitä. En pidä ystäviäni itsestäänselvyytenä, joita vain tulee ja menee. Sama pätee poikaystävääni. En ole seurustellut ihan aikuisten oikeasti ennen nykyistä parisuhdettani, ja otan sen todellakin tosissaan, kertoohan siitä tulevat häämmekin. En alkaisi parisuhteeseen, ellen tietäisi että tosiaankin tässä on Se oikea.
Aiheuttihan lolita paljon pahaakin, kuten juuri koulukiusaamisen ja nettikiusaamiseen, huuteluun kun käveli kadulla, joka loppuvaiheessa eskaloitui vakavaan anoreksiaan. Kiusaamisen kautta itsetuntoni on vieläkin heikko, olen sairastanut masennuksen ja ahdistuskohtaukset eivät ole tuntematon juttu. Nykyisin se, joka minua kaihertaa eniten, on tämä jatkuva epävarmuuden tunne siitä, pysyvätkö ihmiset ympärillä. Onneksi tiedän että ystävät pysyvät ja itse tulen pysymään heidän rinnallaan, no matter what. Olen saanut itseeni rohkeutta vuosien mittaan, ja olen sosiaalisempi ja tulen monenlaisten ihmisten kanssa toimeen; Sillä monenlaisia ihmisiä lolita- ja gyarupiireissäkin on. Lisäksi tuttavapiirini on todella laaja, koska koulun ja kesätöiden kautta olen tutustunut vielä ihmisiin.
Se, mikä pointti tässä kilometripostauksessa on, on se, että kuinka kaikesta ikävästä kuitenkin on seurannut paljon hyvää. Anoreksiastakin, joka itsessään oli kauhea asia, on seurannut myös hyviä juttuja. Koulukiusaamisesta, joka todellakin jätti ikuiset arvet, tuli loppujen viimeksi paljon hyvääkin (silti en koskaan ikinä kannusta kiusaamaan ketään, ja kaikki kiusaaminen on todella väärin eikä kukaan kiusaaja voi perustella tekemisiään sillä että tässä vain kiusatun tulevaisuutta parannan. Minulla kävi hyvä tuuri ja voimaannuin, mutta kaikille ei läheskään niin käy). Siksi voisinkin sanoa, että tyylini ei ole pelkkiä vaatteita, vaan pukeutumistyylillä on minulle paljon tunnearvoa.
Näin loppuun vielä, haluaisitteko kertoa omasta tyylistänne, liittyykö siihen teillä jotain syvempää, vai pukeudutteko vain sievien vaatteiden takia? Tätä tekstiä oli tavallaan rankkaa kirjoittaa, kun pitkästä aikaa tätäkin aihetta alkoi muistelemaan, otti se vähän koville. Kuitenkin, nyt voin sanoa olevani onnellinen! Toivottavasti tekin ^_^

maanantai 26. lokakuuta 2015

Saturday is the shopping day- Outfit☆

Ystäväni Salli oli käymässä meillä, hän saapui perjantaina ja lähti nyt tänään aamulla. Oli kyllä hurjan hauskaa saada ystävä kylään, jota ei pääse usein näkemään. Sallin kanssa ollaan tunnettua kauan, tavattiin lolita-aikana, ja siitä lähtien ollaan tiivistä yhteistyötä pidetty välimatkasta huolimatta. Onneksi nyt ollaan nähtykin useammin kuin aiemmin, vaikka siirryinkin noin 400 kilometriä kauemmas hänestä muutettuani Helsinkiin. No can do, liikenneyhteydet ovat vaan 100x paremmat kuin Vesannolta. 
Tarkemman raportin kirjoitan teille viikonlopulta tässä piakkoin, ja postausta tulee höystämään randomit teinipeilikuvat sekä ennen kaikkea ruokakuvat. Nyt ajattelin kuitenkin aloittaa asukuvapostauksella, sillä Sallilla oli uusi kamera mukanansa. Ja onhan Salli paljon parempi ja kokeneempi valokuvaaja kuin minä. Haha, surettaa oikein esitellä teille taas omia sätösteitä mitä olen kuvaillut. No worries, olen kuitenkin laittanut uuden objektiivin ostoslistalle, että jospa se toisi kuvien laatuun parannusta!
 Dress, hairbow, necklace: MA*RS, shoes: Minna Parikka, bag: Ted Baker
Taisinkin muuten mainita jossain vaiheessa että talvi lähenee, vaatteet vähenee. Siltä ainakin minusta tuntuu. Inspiraatio mekkoihin ja minihameisiin on palannut, kun kesällä tuli töiden ja väsymyksen takia seikkailtua lähinnä leggingsit ja huppari päällä. Oli todella, todella hyistä seisoa ulkona ottamassa asukuvia. Ja vieläpä mitä, kun oikein Sallin kanssa sovittiin, että mennään vaan napsaisemaan kuvat ja äkkiä takaisin sisälle lämpimään. Juuri kun löydettiin sopiva tausta ja kuvakulma, päätti naapuritalojen vanhukset kokoontua vaihtamaan viikonloppukuulumisiansa ja tarkkailemaan touhujamme. En voi mitään, mutta se on tosi kiusallista, kun asukuvien ottoa tullaan tiirailemaan ja kyttäämään. Jo valmiiksi vaivaannuttava homma muuttuu supervaivaannuttavaksi. Onneksi kuvat onnistuivat kaikesta huolimatta, kiitos ammattimaisen kuvaajan.
Mitäs tykkäsitte lauantaipäivän asusta? Alan pikkuhiljaa olemaan valmis laittamaan piilolinssit silmiini, en olekaan viimeisenpäälle gyarua vetänytkään niskaan aikoihin. Yritän saada silmäni kuntoon ensi perjantaiksi, sillä sain kutsun haastatteluun! Japanilaisia tulee kuvaamaan Suomeen jotain tv-ohjelmaa, ja minua pyydettiin haastatteluun mukaan O_O Olen innoissani ja kauhuissani samaan aikaan! Nyt meikäläisen rallijapani pääsee sitten kovaan treeniin.  

sunnuntai 25. lokakuuta 2015

London calling!☆

Koska matkustamisesta vaan ei voi saada tarpeeksi. Meidän vuosipäivä lähestyy, ja poikaystäväni päätti taas olla ihana (jokseenkin oli hiukan oma lehmä ojassa tässä hänellä mutta ei se haittaa, minä olen aivan yli-innoissani!) ja varasi meille lennot Lontooseen! Olenkin vähän vihjaillut ja kysellyt tässä vuoden mittaan, että mikä on hänen mielipiteensä Lontoosta. Vastaukseksi olen saanut vain vähän epämääräistä muminaa kuinka likainen paikka se oli, ja että ei iskenyt. Nyt sitten, kesken työpäivän, hän laittoi minulle facebookissa viestiä, että mitenkä olisi, haluanko viettää Lontoossa yhden vai kaksi yötä. Olin myyty, jälleen kerran.
Elikäs ensi kuussa olisi tarkoitus lähteä tsekkaamaan Lontoo. Olen käynyt Lontoossa kerran, se oli minun ihka ensimmäinen ulkomaanmatkani ikinä. Olin tuolloin 15-vuotias ja menimme Vesannon 4H-keron kanssa reissuun, kun olimme itse keränneet postikortteja (heh, eipä taitaisi enää saada moisia rahoja kasaan postikorteilla…) myymällä reissurahat kasaan. Koska retki oli 4H:n, ohjaajat päättivät hyvin pitkälti mitä tehdään ja mitä ei. Voitte vaan arvata, millaiset shoppingut minulta jäi väliin. Nyt onkin hyvä hetki korjata tilanne.
Saga 15-wee Lontoossa... XD Oli muuten lievästi ahdistavaa tuolloin liikkua lolitassa siellä, vielä juntimpaa kohtelua sai kuin Suomessa >_<

Eihän siinä parissa päivässä juurikaan mitään ihmeellisyyksiä ehdi. Ihan mukava käydä tsekkailemassa mestat, kuinka ne ovat muuttuneet tässä muutaman vuoden aikana sekä mennä niihin paikkoihin joihin silloin vuosia sitten ei päässytkään. Ja jos vaan mitenkään sattuu, että Ted Bakerin liike on matkan varrella niin saattaisin ehkä käydä kurkistamassa… Poikaystävälleni suurin syy tähän kai oli uusi Finnairin kone Airbus 350 sekä Cathayn first class lounge joka Lontoossa sitten odottelisi. Onhan tämä jännittävää, en aikaisemmin edes tiennyt minkään lentokenttäloungejen olemassaolosta ennen poikaystävääni.
  

En ole mikään lentokonefani, mutta kyllähän lentomatkustaminen on kivaa. Ahdistun vain lievästi siitä ryysiksestä, mikä aina turvatarkastuksissa yms on. Poikaystäväni saikin kokea sen kun kettuunnuin Venetsian lentokentällä töniviin ja ryntäileviin ihmisiin, ja edes menomatkan businessluokan lippu ei rentouttanut meikän mieltä. En edes tiedä mistä nyppiinnyn niin pahasti ja mikä alkaa risomaan, kun kiirettä ei ole mihinkään ja kone kyllä odottaa. Ahdistun varmaan nykyään jo ihan vain ahdistumisen ilosta, kai se on jokin sisäänrakennettu juttu. Mutta anyways, innolla odotan lentoa tuossa kehutussa uudessa koneessa sekä loungea, joissa istuminen on aina kuitenkin loppujen lopuksi rentouttavaa siihen lentokenttähässäkkään verrattuna.


Olettekos te käyneet Lontoossa, ja mitä tykkäsitte? Myöskin, onko lentäminen teille suurta huvia vai vaan pakollinen paha kun siirrytään paikasta A paikkaan B?

perjantai 23. lokakuuta 2015

Arvostelussa eettiset meikit, sponsored by Ruohonjuuri☆

Toivepostauksena on ollut pitkään jo eettiset, eläinkokeettomat ja luonnonmukaiset meikit. Näitä cruelty-free-meikkejä ei valitettavasti ihan joka marketista ja kosmetiikkaliikkeestä saa, vaan niitä täytyy hiukan etsiä. Onneksi meillä täällä on moni ekotuotteisiin erikoistunut liike jo vakiinnuttanut asemansa, ja kuten huomasitte otsikosta, tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Ruohonjuuren kanssa. Ruohonjuuri on itselleni tuttu liike, usein olen sieltä käynyt hankkimassa superfoodini, kuten kuiva-ainekaappiini vakiintuneen psylliumkuidun, ja pakuriteeni, joten liike on itsessään minulle tuttu paikka. Kosmetiikkapuolikin on tuttu, vaikka varsinkin eläinkokeettomuutta kannattavien merkkien nimet ovatkin minulla hukassa, tiesin kuitenkin mistä omat meikkini hakea.
Oli aivan mahtava kunnia saada tehdä yhteistyötä Ruohonjuuren kanssa, sillä Ruohonjuuri on ainakin itselleni se paikka, mistä saa kaikkea ekologista, eettistä ja kestävän kehityksen kannalla olevaa. On hienoa, että kaikki elintarvikkeista kosmetiikkaan saa samasta paikasta. Omasta kosmetiikkapaketistani paljastui puuteri, poskipuna, luomiväripaletti, meikkivoide sekä ripsiväri, joten tässä nyt onkin sitten esiteltävää! Kaikki ovat samaa Logona-merkkiä, ja tuotteet ovat valmistettu Saksassa.
Aloitetaan esittelemällä luomivärit, poskipuna ja puuteri. Ja vielä tarkennettuna, aloitetaan itse luomivärillä. Eettisesti valmistetusta kosmetiikasta juuri luomiväri herätti eniten kysymyksiä. Miten on pigmentin ja kestävyyden laita? Tässäpä nyt sitten omakohtaista kokemusta Logonan eettisistä meikeistä!
Luomiväri oli sävyä Coffee. Kermanvärinen, suklaan- ja tummanruskeat värit ovat nyt tässä samassa, kätevän kokoisessa luomiväritriossa. Sävyt olivat todella ihanat, ja käytännölliset! Ruskeita sävyjä tulee itse käytettyä kaikista eniten, vaaleanpunaisen lisäksi. Luomiväri on vegaaninen, gluteeniton sekä sisältää anti-age vaikutteisia aineita. Mutta sitten kysymykseen, joka teitä on eniten ehkä mietityttänyt, nimittäin onko siinä pigmenttiä?
Kyllä on. Oikeastaan paljon paremmin kuin Chanelin luomiväreissä. Kerman värinen luomiväri vähän häviää omaan ihooni, sillä olen niin vaalea, mutta kyllä siitäkin tarttui hyvin. Ruskean sävyt taas molemmat ovat oikein selkeitä ja kauniita. Värit oli helppo blendata ja näistä saa kyllä ihan näyttävän silmämeikin.
☆Yhteenveto☆
+ Kauniit värit
+Pigmenttiä paljon
+Helpot käyttää
+Kestää hyvin, ei rapise pois

(-) en välttämättä ole tällaisten trio-palettien ystävä, vaan tykkäisin siitä että värit ovat eroteltuina. Mutta tietystä tämä on ekologisempaa, kun muovia ei tarvitse käyttää niin paljoa. 
Seuraavana käsittelyyn pääsee puuteri! Tähän tykästyin kovasti! Kyseessä on kivipuuteri, joka sisältää mineraaleja, jotka kiinnittävät meikkivoiteen ja luo hehkua kasvoille. Todellakin, tästä tuli minun uusi vakkari. Puuteri on myöskin vegaaninen, eläinkokeeton, gluteeniton sekä sisältää myöskin anti-age vaikutteisia aineita.

☆Yhteenveto☆
+Upea hehku
+Pysyy kasvoilla
+Kevyt
- Tykkäisin jos puutereissa olisi oma suti/tyyny tms, sillä omat varastoni ainakin meikkisutien osalta ovat hyvin, hyvin rajalliset
Poskipunia ei koskaan vaan voi olla liikaa, ja sainkin nyt tällaisen suloisen sävyisen rose-sävyisen blushin itselleni. Olen kyllä juntti, ja en huomaa niinkään eroja poskipunissa. Tässä oli pigmenttiä mainiosti, ja tämäkään yksilö ei varise kasvoille. Ruohonjuuren kuvauksessa kerrotaa, että tämä poskipuna on gluteeniton, sisältää anti age vaikutteisia aineita sekä on eläinkokeeton.

☆Yhteenveto☆
+Kauniit värit
+Paljon pigmenttiä
+Ei varise
Sain testattavakseni myös meikkivoiteen, sävyä light beige. Tämä olikin aikamoinen kokemus! Olen todella, todella skeptinen meikkivoiteisiin, sillä oma naamani on varsin punakka, ja minulla on tummat silmänaluset. Meikkivoiteeni pitää olla sellaista tököttiä, että kaikki virheet häviää, siksi en edes enää jaksa yrittää metsästää BB- tai CC-voiteita. Testiin lähti nyt Logonan meikkivoiden. Väri oli ainakin sopiva minulle, ehket hiukan oranssihtavampi, joten voi olla että ensi kerralla nappaan sävyä vaaleamman meikkivoiteen käyttööni. Meikkivoide peitti ihan hyvin. silmänalusiini nyt ei tietenkään purrut. Meikkivoide kuivui todella nopeasti, aiheuttaen alkuunsa hiukan kiristävän tunteen kasvoilla. Onneksi tämä tunne meni kuitenkin semipian ohi, ja sen jälkeen meikkivoide oli ihanan kevyen oloinen. Ei jätä ollenkaan pakkelimaiseksi saatika tunnu paksuna kerroksena kasvoilla. Tässäkin tuotteessa on anti age vaikutteisia ainesosia, tuote on vegaaninen ja eläimillä testaamaton.

☆Yhteenveto☆
+kevyen tuntuinen
+peitti hyvin 
+kuivui nopeasti
+ei tuki ihohuokosia

-Jos tarvitset megagigapeittävyyttä, tämä tuote ei yksinään riitä.
Viimeisimpänä ripsiväri! Woohoo, taas uusi merkki kokeiltavaksi! Olen tosiaan in the middle of täydellisen ripsivärin metsästys. Nyt pääsinkin sitten tsekkailemaan, miten logonan eettinen ja luonnonmukainen ripsari pelittää. Logonan Deep black ripsiväri oli ihan jees, ei oikeastaan antanut pituutta saatika tuuheuttanut. Ihan tätä on kiva käyttää arkipäivisin, kun ei muuten välttämättä meikkaisikaan. Se oli todella kiva fakta, mikä tuotteen sivuilla mainittiin, että ripsivärissä on ripsiä hoitavia ainesosasia! Olenkin pelännyt kaiken käsittelyn rasittavan ripsiäni liikaa, joten on todella mainio juttu, että voi hyvillä mielin käytellä tätä ripsiväriä.

☆Yhteenveto☆
+Hoitava
+Ei paakkuunnu
+Harja, jolla ripsiväri laitetaan, on todella kätevä!

-Ei tuuheuta ja anna volyymiä

Loppuun vielä vertailukuvia! Meikissäni käytin kaikkia Ruohonjuuresta saatuja kosmetiikkatuotteita. Huulipuna ja kulmakynä on omasta takaa, muut olivat näitä ihania uutuuksia! Olen jotenkin ekstrakikseissä tuosta puuterista, jota tulen varmasti käyttämään ahkerasti melkein jokaisessa meikissäni. Pidemmittä puheitta naamakuvia kehiin.
Pupuhuppari symbolisoimassa eläinkokeettomuutta. Toivottavasti saitte tästä postauksesta jotain irti. Ihan kaikeankaikkiaan tiivistelmänä voin sanoa, että toimii. Todellakin toimii. En nää näissä kosmetiikkatuotteissa mitään isoa miinusta, minkätakia näitä ei voisi omaan meikkipussukkaansa kotiuttaa. Ja jos moni, kuten minä kieltämättä mukaanlukien, pelkää hintaa; Ei eettiset meikit niin paljon kalliimpia ole. Laitoin jokaisen tuotteen esittelyn alle linkin, että voitte käydä kurkkimassa minkä hintainen mikäkin tuote on, ja tipauttaa vaikkapa ostoskoriin! Ruohonjuuressa on valtaisa kosmetiikkatuotevalikoima, joten jos nämä tuotteet eivät ole sinun sävyjäsi, käy ihmeessä tutustumassa valikoimaan täältä! En malta odottaa, huulipunafriikkinä seuraava ostoskohde on eettiset huulipunat! Ja arvatkaa kuka hamstraa myös tämän vuoden joululahjat Ruohonjuuresta?

Postaus ei sisällä kaupallisia linkkejä!