HÄVETKÄÄ ihmiset!☆

Minun oli tarkoitus kirjoitella tänään teille suloisista pikkuostoksista joita tein reissulla, sekä sitten jakaa muutamat asukuvat ja kirjoitella matkavinkkejä. Asukuvien laittoon meni kyllä nyt fiilikset ihan joksikin aikaa ja arvatkaapa miksi? Siksi, että minun koostani täytyy aina, ihan aina jonkun käydä heittämässä kommenttia johonkin. Kirjoitin jokunen aika sitten postauksen saako anonyymikommentti satuttaa, mutta koska ilmeisesti silläkään ei ollut mitään tehoa minkään suhteen niin nyt on nostettava kissa pöydälle ja uudestaan, tosin nyt tällä kertaa en perus kettuiluun kommenttiboksissa puutu, vaan siihen, voitko sinä mennä sanomaan anorektikolle tai ex-anorektikolle päin naamaa internetissä kuinka hän on läski/lihonut/pyöristynyt/pullea/you name it. 

Bloggaaminen on ihana harrastus ja se on kulkenut rinnallani since 2008. Siitä lähtien "bloggaaja" on ollut osa identiteettiäni. Minusta on hurjan kivaa kun bloginpito on kehittänyt niin kirjoitustaitoa kuin valokuvaustaitoakin, ja onnistumisen hetkiä tulee siinä kun se uusi lukija napsahtaa lukijapalkkiin tai saa kommentin jossa kerrotaan postauksen inspiroineen. Anonyymikommentointia en halua poistaa vaihtoehdoista, sillä 98% anonyymikommenteistakin on joko positiivisia tai sitten asiallisia. Mutta ne pari ihmistä siellä, joilla on ilmeisesti jotain suuria kaunoja minua ja minun kroppaani kohtaan ovat saaneet minut harkitsemaan anonyymikommentoinnin sulkemisen, tai sensuurin päälle pistämisen. Haluan että blogini kommenttiosio on auki, koska kannatan sananvapautta. Olen pitänyt vähän ikävänä joiltain bloggaajilta sallia vain ylistyskommentit ja sitä en omaan blogiini halua, mutta sananvapauteen ei kuulu kommentoida minulle kuinka minulla on kauhea kaksari tai kuinka olen ruoka-aikaan ollut kotona. Se ei ole sananvapautta ja siitä ei saa kommentin asiattomuutta pois sillä, että lisäät lauseen perään "mutta se on vaan mun mielipide" tai hymiön.

Koska näille parille ihmiselle anoreksia on ihan tuntematon käsite niin avaan sitä hiukan; Anorektikko EI ole terve. Ei kukaan täysjärkinen näännytä itseään hengiltä. Ei kukaan täysjärkinen pidä luisevuutta kauniina. Ei kukaan, kenenkä mielenterveys ei horju, jumppaa joka kulmantakana ja sylje ruokia servettiin joka kerta kun "niistää". Anoreksia on sairaus. Henkilö voi olla anorektikko (En tavallaan tykkää käyttää tätä sanaa, sillä onhan ihminen paljon muutakin kuin vain sairautensa, mutta koska en jaksa kirjoittaa jokakohtaan "anoreksiaa sairastava ihminen", niin tiivistän nyt sanaan anorektikko.) oli hänen painoindeksinsä 13, 19 tai vaikka 26, se ei kerro sairaista ajatuksista ja pahoinvoinnista mitään. Itse ajattelin nyt koska lievästi suutuspäissäni tätä tekstiä kirjoitan, että läväytän nyt tähän esille pituuteni, painoni, vaatekokoni, bmi:ni ja kaikki mittani aina vyötärönympäryksestä kengänkokoon, että ne pari samaa kusipäätä saisivat tulla  nyt oikein retostelemaan. En kuitenkaan sitä tee sillä pointti ei ole se että yrittäisin tässä vakuutella teille kokoani. Kyllä järkevä ihminen sen näkee etten ole läski, ja ne jotka ovat päättäneet että olen tursas ovat sen päättäneet ja asiaa tuskin muuttaa vaikka laittaisin tänne alastonkuvan itsestäni ja kuvan kuinka seison vaa'alla ja mitä lukemia se näyttää. Pointtini on se, että vaikka olisinkin nyt lievästi ylipainoinen, se olisi vain hyväkin asia, että olen selättänyt sen kamalan sairauden. Ihmisen koolla ei ole väliä, ellei liikuta jommassakummassa ääripäässä. 

Miettikää ja hävetkää, mitä suurta tuhoa te saatte aikaiseksi, kun kommentoitte nimenomaan anorektikoille ja jo anoreksiasta yli päässeille (Taas saattaa tulla joillekuilla yllätyksenä että anoreksiasta harvemmin pääsee yli kokonaan. Pahin ja akuutti vaihe voi mennä ohi piankin, mutta se että katoaako sairaat ajatukset ja itseinho, on aivan toinen asia) heidän kokoansa. Ihan oikeasti. Anoreksiavaiheessa itse näin itseni kauheana läskinä, vaikka ihan oikeasti minulla alkoi jo elintoiminnot hiipumaan ja kohdallani mietittiin pakkohoitoa. Jos silloin joku olisi kommentoinut minun blogiini passiivisagressiivisia "Kivaa et oot saanut kartutettua lisää painoa 8-----)"-kommentteja kun painoni oli pienimmissä lukemissa ikinä, olisi se murtanut minut aivan täysin. Ja koska anorektikoillakin on omat yhteisönsä, tutustuin sitä kautta muihinkin ihmisiin jotka sairastivat anoreksiaa tai jotain muuta syömishäiriötä ja pitivät blogeja. Mitä kamalaa kuraa sinnekin ihmiset oikein suoltivat!! Henkilö on juuri päässyt pois päiväosastolta ja ottaa itsestään asukuvan. Ensimmäisten kommenttien joukossa on joku Anonyymi jakamassa viisauttaan: Sulla on läskit jalat. Toinen on juuri päässyt osastolle ja kommenteissa on "Kannattaisi hiukan rajoittaa sitä syömistä, ei sitä anorektikonkaan tarvitse pullaa syödä".

Nyt on hyvä tulla sanomaan taas, että taisipas sattua. Ei suoranaisesti sattunut mutta osui kyllä. Puhun itseni ja muiden syömishäiriötä sairastavien tai sairastaneiden puolesta. Mitä te tästä hirvittävästä ilkeilystä saatte? Oletteko te siellä nyt katsoneet että kylläpä taitaa mennä Sagalla nyt niin hyvin että olisi taas pienen anoreksian paikka, ja tykitätte kaikkea kuraa jotta saisitte minut voimaan huonosti? Ihan oikeasti nämä asiat kiinnostaisivat kyllä tietää ja erittäin kovasti. Jos minun läskiys ja kaksarit häiritsee, niin puhu puolisollesi, vaikka äidillesi ja mielellään myös omalle terapeutillesi, sillä toivottavasti käyt tapaamassa sellaista. Ei todellakaan ole tervettä kommentoida kamalia asioita ihmisille piilosta anonymiteetin turvin. Minulle sinun ei tarvitse tulla kertomaan kuinka läskiltä näytän mekossa X tai kuinka tosiaankin minulle on tainnut pitsa maistua. Minä eikä kukaan muukaan sitä tietoa tarvitse. Sillä voi ihan oikeasti saada paljon pahaa aikaiseksi ihmiselle, ja nimenomaan varsinkin entiselle tai nykyiselle syömishäiriöpotilaalle. Ja se ei ole leikin asia. Terve ihminen osaa suodattaa kommentin "Kivat vatsamakkarat sulla :)" toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta anoreksiaa sairastava ei voi hyvin ja siten paskasuodatin on ohuempi kuin terveen itsetunnon omaavilla. 

Mielikuvitusanoreksiaa todellakin. Tein kaiken tämän että saisin blogiini lukijoita. Oli todellakin sen arvoista että pilasin ihmisuhteita, terveyteni, kärsin järkyttävät henkiset ja fyysiset tuskat. Toivon että edellisten lauseitten sarkasmi paistaa lävitse. 

Anoreksia on kamala sairaus ja jo kerran sen läpi käyneenä en halua enää siihen kierteeseen. Ilmeisesti joiltakuilta puuttuu kyky asettua toisen ihmisen asemaan ja miettiä miltä asiat tuntuu, mutta minä pystyn siihen ja en toivo anoreksiaa tai muutakaan syömishäiriötä yhtään kenellekään. Minä todellakin toivon että tämä on ensimmäinen ja viimeinen rantti jonka joudun blogiini kirjoittamaan, sillä haluaisin enemmänkin keskittyä postailemaan ostoksia, matkailujuttuja, lifestyleä, reseptejä ja asukuvia. Kyllä, asukuvia ilman sitä pelkoa, että joudun jännittämään milloinka ensimmäinen inhotuskommentti tulee. Toisen ihmisen koon kommentointi ei ole kritiikkiä, se ei ole mielipide joka tarvitsee henkilölle itselleen sanoa eikä se ole asiallista. Tuskin te ilkeilijät jotka omaan ja muiden blogeihin lokaa heittelee tunnette pistoa sydämessä, mutta olen ainakin saanut sanottua sen minkä haluan. Kuten sanoin jo tekstin alkupäässä, toivon todellakin ettei minun tarvitse poistaa anonyymikommentointia tai laittaa ennakkosensuuria päälle. Jos tämä homma vielä jatkuu, niin tulee käymään.

Peace and love.

P.s. Kiitos kaikille ihanille nimimerkillä kommentoineille ja niille anonyymeille joilla on järkeä päässä ja jotka osaavat pitää kommentit asiallisina. <3 Se on ikävää kun muutama kurja kommentti myrkyttää niin paljon paremmin kuin ne kymmenet hyvät, joita nyt viimepostaukseenkin sain. Teitä ei ole unohdettu, olette ihania ja rakkaita ^_^