About my money☆

Sain tuossa jokunen aika sitten postaukseeni tällaisen anonyymikommentin. Ajattelin, että koska on muuten harvinaisen hyvin perusteltu kommentti, panetua asiaan paremmin. Tällainen kommentti siis oli kyseessä:

"Voisitko kirjoittaa postauksen sun ja kihlattusi rahankäytöstä, en nyt tarkoita tietenkään mitään yksityiskohtaisia selityksiä mut oon vaan kiinnostunut miten itsellä olisi varaa tuollaiseen elämäntyyliin matkustelunsa kun opiskelijana täytyy itse tyyliin laskea onko varaa juustoon :D En toki käy vakituisissa töissä opintojen ohella vaan hetken sijaisuuksista saan parisataa kuussa. Tällä rahoituksella pystyn elämään normielämää (en polta, käyn kaljalla ehkä kerran kuussa ja leffassa/syömässä halvasti kerran parissa) mut silti ei oo varaa kun pariin halpaan ulkomaanreissuun vuodessa.. Haluisin matkustella enemmän, oisko sulla jotain vinkkejä rahankäyttöön? Ja miten te ootte saanu asunnon ostettua? Ite asun vuokralla niinkuin kaikki ystävänikin, eikä asuntolainasta voi haaveillakaan ennen valmistumista. Ai niin ja muistaakseni sulla ei ole opintolainaakaan, miten ihmeessä oikeen elät? Aihe olisi myös siks mielenkiintoinen, että bloggarit ei ikinä kerro raha-asioistaan mitään, vaan tyyliin suuttuu vaikka asiallisesti kysyy. Jostain syystä raha on usealle kauhea tabu. Siksi lisäisin etten kysy raha-asioista yhtään ilkeällä asenteella, kiinnostaisi vaan miten itse voisin myös pyrkiä tuohon vaikken merkkitavarasta olekaan kiinnostunut :) En ymmärrä, miksei rahasta voisi keskustella, kun se on kuitenkin kaikille päivittäinen asia. Pyytäisin siis, että jos et halua tehdä postausta, ainakin perustelisit hyvin, mikset :)"

Eli siis, minulla oli tarkoitus nyt sitten purkaa se tabu, ettei raha-asioista saisi puhua. On minunkin mielestäni raastavaa kun joku bloggaaja elää kunnon luksuselämää, muttei koskaan suostu kertomaan miten sellainen elämäntyyli on mahdollista. Olen utelias ja haluan tietää asioita, ja siksi minua todellakin kiinnostaa mitä joku bloggaaja tienaa bloginpitämisellään ja mistähän osakkeista saisi parhaat tienestit. Kuten anonyymikommentissa mainittiin, on raha todellakin vältelty puheenaihe, varsinkin siis omat rahat, somessa ja blogeissa. Minä, kuten sanottua, ajattelin murtaa jään ja kertoa miten minulla on mahdollista ostaa kalliita asioita ja miten me olemme muuttamassa omistusasuntoon ja vieläpä ihan Helsingissä. Koska ymmärrän hyvin että se kiinnostaa!

Mutta eipä aikaakaan, kun sitten taas tuli kommentteja kommenttiboksiin ja ask.fm:ään (Poistan tunnukseni sieltä varmaan kohta, kauheaa syöpää koko sivu ja en itse keneltäkään mitään siellä kysele eikä minullekaan enää nyt viimeaikoina ole tullut mitään kivaa/järkevää sinne, ihan joutavan länkytyksenpyörittelyä vaan) siitä kuinka olen kultalusikka syvällä perseessä ja huoraan ja vanhemmat maksaa ja kuinka vaan on niin paheksuttavaa ja perseestä että olen opiskelija ja minulla on varaa ostaa tyyriinpiä juttuja. No laskekaapa yksi plus yksi, että mitä kävi minun raha-aiheiselle postaukselleni? Pyyhin koko tekstin pois ja päätin että en todellakaan ala kirjoittamaan tuloistani/tuloistamme yhtään mitään, koska enhän saisi siitä kuin pahaa mieltä aikaiseksi. Niin oli taas eilen luokatonta kommenttia täynnä koko postaus että myötähäpeästä kärsi useampikin ihminen.

On niin paljon sanottavaa yhteen postaukseen että on vähän vaikeaa jäsennellä päässään mitä sitä tähän ensimmäisenä laittaisi. No aloitetaan vaikka yleisesti bloggaajista. Minä ymmärrän sen kyllä ettei kukaan halua kirjoittaa omista tuloistansa. Vaikka rahat olisivatkin ihan rehellisistä alkuperistä (niinkuin nyt esimerkiksi meillä), niin aina joku pahoittaa mielensä. Onhan se nyt niin että jos joku ravaa Vuittonilla ja ostaa Chanelin laukkuja suoraan liikkeestä, niin kyllä se kertoo nyt siitä että sitä rahaa on oltava. Ja that's it. Mitä sillä tiedolla nyt kukaan tekee, oli rahat peräisin osakkeista, perinnöstä tai ihan työssäkäymisestä? Oli vaihtoehto mikä tahansa noista, joku suuttuu ja loukkaantuu ja alkaa tykittämään inhottavilla kommenteilla.

Minä käyn töissä. Olen käynyt töissä siitä lähtien kun se on vaan ollut mahdollista. Minun poikaystäväni, tuleva aviomieheni, on käynyt töissä jo lähes yksitoista vuotta ja ylennyt urallaan. Minä olen osannut säästää rahaa. On väärin että tällaisesta asetelmasta sitten saa sitä kuraa niskaan. Pitäisikö tässä antaa kaikki omaisuutensa pois jotta kaikki olisivat tyytyväisiä? Tuskin sekään auttaisi vaan sitten olisinkin jo ihan vastuuntunnoton teini jolla ei ole kykyä hallita omia finanssiasioitansa. Se, jos jollakulla on rahaa, ei ole toiselta pois (ellei sitä ole varastettu mutta nyt ei tällaisista laittomuuksista puhuta). Se että minulla on varaa käydä sillointällöin ostamassa jotain tyyristä ei ole yhdeltäkään suomalaiselta opintotukien varassa elävältä pois, sillä minä olen kyllä maksanut rehellisesti verot siitä työstä jonka olen tehnyt. En ymmärrä mikä siinä on niin vaikea tajuta, että kun tein töitä kun asuin vielä kotona vanhempieni luona maaseudun perällä jossa ei rahaa saanut käytettyä vaikka itki ja yritti. Siitä jäi kyllä ihan oikeasti isoja summia säästöön joita on nyt ollut hyvä käyttää. 

Eräs kommentoi minun kirjoittamaan kateuspostaukseen aika hyvän kommentin siitä, kuinka on vain onnellinen jos näkee jonkun menestyneen, jos jollakulla on rahaa ja sitämyöten yksi murhe pois elämästä. No samalla tavalla itsekin ajattelen! Minusta on hienoa kun joillakuilla ystävilläni on ihan taloudellisesti hyvä asema. Ja mekään emme mitään ökyjä ole, mutta me priorisoimme rahankäyttöämme sen verran, että kun pihistämme asiasta x meillä on varaa tehdä asia y. Tarkoituksenani oli jakaa vinkkejä ja kertoa siitä kuinka sitä massia saa säätettyä ja mistä sitä ns. helppoa rahaa pystyy pieniä määriä hankkimaan. Ihan oikeasti kyllä alkoi kyrsimään se, että sitä lokaa täytyy viskoa minun niskaan vain sen takia että minulla on Vuittonin veska ja saattaisin haluta toisen, tai siitä että olemme muutamaan otteeseen businessluokassa lentäneet kaukomaille. Jos jotakuta kiinnostaa niin privaviestiä voi laittaa. 

Kun kirjoitin sen alkuperäisen tekstin joka oli tarkoitus julkaista, oli sitäkin vaikeaa kirjoittaa. Ehkä hankalin teksti ikinä. Kirjoitin, pyyhin, kirjoitin, pyyhin tekstin pois uudestaan... Oli todella hankalaa kun jokainen sana täytyi punnita ja varoa paljastamasta liikaa. Vaikka olin about viisi kertaa kirjoittanut tekstin valmiiksi, pohdin vielä viimeisimmänkin tekstin kohdalla lähdenkö sitä julkaisemaan, sillä takaraivossani jyskytti koko ajan ajatus siitä, että kyllä tästäkin nyt joku mielensä pahoittaa ja kyllä saan niin paljon vihaista anonyymikommenttia kuinka olen jollain lailla huono ihminen. 

Sitten hiukka offtopicina taas, että mikä ihmeen vika siinä on jos joku on saanut perinnön, saa vanhemmiltaan rahaa, on voittanut rahaa jostain, myy itseään/strippaa... Kun kaikissa edellämainituissa on niin hirveän negatiivinen varaus mitä ihmisiltä tulee. Aloitetaan jälkimmäisestä. Totta kai itsensä myymisessä ja muissa vastaavissa harrasteissa on omat vaaransa, mutta hei, jos henkilö itse, omasta vapaasta tahdostaan on tällaiseen päätynyt niin mitä sitten? Siitä touhusta saa rahaa ja hän on vapaa käyttämään ne mihin itse haluaa. En ymmärrä kun tätä niin usein on vedetty esille siitä kun joku pystyy ostelemaan kalliita asioita. Hän on rahansa itse tienannut ja käyttää ne niinkuin itse haluaa. Jos taas rahaa voittaa tai saa perinnön, niin mikä siinä on se huono puoli? Kyllä itse kukin meistä ottaa sitä rahaa vastaan jos sitä tarjotaan! Kaikkia ei vaan siunata hyvällä tuurilla tai rikkailla sukulaisilla. Varsinkin perinnöstä itse ajattelen niin että kenenkään poismenoa ei raha korvaa. Siinäkin voi sitten ajatella kaksi kertaa kun huutelee, kun joltakulta on oma rakas vanhempi nukkunut pois ja sitä kautta saa omaisuutta, että kannattaako tulla huutelemaan kermaperse-elämästä. Minun kohdalla taivastellaan kuinka rikkaan miehen vaimona on helppo siipeillä. Minun mieheni ei maksa minulle mitään mitä ei halua. Jos hän tahtoo lähteä viikonloppulomalle Saksaan, niin miksen menisi jos hän pyytää? Pitääkö minun ajatella niitä kaikkia katkeroituneita anonyymikommentoijia esimerkiksi viimepostauksessani, jotka eivät opiskelun ohella töiden teosta huolimatta pääse ulkomaanmatkoille? Totta kai parisuhteessa rahaa kuluu toiseen osapuoleen. En minä sitä kiistä. Mutta sen kyllä että minua syytetään siivellä elämisestä. 

Eli näin tiivistettynä; Ymmärrän miksei bloggaajat avaa raha-asioitaan, koska siitä syntyvä negatiivisuus on pahempi kuin positiivisuus. Jos keroisin että ei minulle sitä rahaa mistään tule, opintorahalla ja lainalla tässä mennään, niin johan alkaisi möly siitä kuinka hyväksikäytän valtion tukia, kuinka ne rahat on tarkoitettu ruokaan ja asumiseen eikä shoppailemiseen. Ja sitten kaikista naurettavinta oli kommentti "Voisit todistaa asian muttet sitä tee" siis mitä helvettiä nyt taas ihan oikeasti, miten ja ennenkaikkea miksi mun pitäisi todistella mun rahoja ja rahankäyttöä yhtään kellekään? Varsinkaan anonyymeille jotka ovat kaikenlisäksi epäkohteliaita. Minun tuleva mieheni tietää että maksan asioita, ja läheiseni myös, ja se riittää.