Tokyo: First days☆

Ostosten ja asukuvien välissä sitten ihan itse reissuakin. Tämäkin tulee sitten useammassa osassa, ettei syntyisi kamalia kuvaoksennuspostauksia. Pyrin etenemään kronologisessa järjestyksessä mutta minkäs tekee kun pää on pahvia, tätäkin tehdessä joutui kuvien kanssa säätämään kun iso osa kuvista unohtui, tai tuli väärään kohtaan. Yritän myös tehdä mahd. informatiivista tekstiä, koska moni siellä on osoittanut toiveensa päästä käymään joskus Japaniin. Jaankin siis käytännön vinkkejä, jotka omalla reissulla osoittautui käteviksi!

Hotellimme sijaitsi aika lähellä Akihabaraa, jossain bisneskaupunginosassa. En kyllä vieläkään muista tarkalleen kaupunginosaa, mutta Akihabaraan oli aivan kävelymatka, noin kilometri. Hotellimme nimi oli Horidome Villa, ja oltiinkin jännitetty että minkälainen luukku sieltä tulee, sillä tiedettiin ettei isosta mestasta ole kyse, ja "semi doube bed", varsinkin japanilaisten mittakaavalla, vähän pelotti kun sellainen kerrottiin huoneessa olevan. Ei tahdottu maksaa hotellihuoneesta hunajaa, ja uudenvuodenviikolla hotellien hinnat olivat tuhannen euron kieppeillä viikolta, ellei ylikin. Meidän huone kustansi 400€/viikko, joka tavallaan lisäsi myös sitä pelkoa siitä millainen koppi sieltä sitten tulee. Hinta-laatusuhde oli mahtava, sänkyyn mahtui mainiosti ja oma vessa/kylppärikin oli, sekä minijääkaappi että televisio. Henkilökunta oli todella sympaattista ja englanninkielitaitoista. Että jos tiemme vie Tokioon vielä toisenkin kerran (mitä toivon kovasti), niin majoitumme kyseiseen hotelliin jos vain tilanne sen sallii!

Lentommehan tuli yötä vasten Tokioon.Lähdimme Suomen aikaa viideltä iltapäivällä, ja napsahdimme Tokioon kello kahdeksan aamulla. Lennettiin menomatka bisnesluokassa, että olisimme saaneet nukuttua paremmin. No unet jäivät haaveeksi, sillä bisnesluokassakin oli perhe kahden sylivauvan kanssa, ja lapset päättivät sitten huutaa yhtä huutoa koko kymmenen tuntia (liioittelematta). Vähän pöhnäisenä sitä kuitenkin sitten lähdettiin, heitettiin laukut hotellille ja päätettiin tsekkailla lähialueet. Tokion päärautatieasema, joka osoittautui yllättävän pieneksi verrattuna Shinjukuun ja Shibuyaan, oli parin kilometrin päässä, ja kävimme katselemassa muutamia kauppoja siellä sekä syömässä ensimmäiset ateriamme Japanissa!

Lähdettiin seuraavana päivänä sitten pidemälle, eli Shibuyaan, jonne kaikista eniten halusinkin. Koska ollaan kumpikin pihejä ja uteliaita, päätettiin että kävellään Shibuyaan se 11 kilometriä, sen sijaan että maksaisimme Pasmot tai Suicat (paikalliset matkakortit) itsellemme. Kävelymatka oli todella mielenkiintoinen ja nähtiin paljon maisemia joita muuten ei olisi nähty, mutta seuraavana päivänä jalat tiesivät että jotain on tehty, sillä jomotti aika hurjasti (eihän minulla mitkään lenkkikengät tietenkään mukana olleet). Ja katsokaa nyt maisemia! Uudenvuodenaatto, ja vieläpä Tokiossa, eikä missään näy ketään. Ja näin autiota se olikin aina neljänteen päivään saakka, jolloin kadut täyttyivät meidän hotellillakin päin pukumiehistä ja -naisista.

Kun sitten vihdoin saavuimme Shibuyaan, suunnattiin syömään ennen shoppailua. 

Poikaystäväni oli tehnyt ravintoloiden suhteen enemmän taustatutkimusta kuin minä, ja hän oli kuullut Uobeista, sushiravintolasta joka on halpa ja erikoinen verrattuna Suomen ravintoloihin. Paikassa tilattiin haluamansa ruoat ja juomat näytöltä, ja kun evästeet ovat valmiina, sujahti ne "raiteita" pitkin nenäneteen. Lautanen napataan "aluksesta", ja painetaan nappia niin alus lähti takaisin keittiöön. Kätevää, ei tarvinnut sosialisoida kenenkään kanssa jos halusi ruokaa! Menut oli vielä onneksi myös englanniksi, ettei ihan kuvien ja minun kanjitaidottomuuteni varassa täytynyt mennä. Ruoka tosiaan oli herkullista, ja alle kympillä sai itsensä syötyä täyteen. Sushit maksoivat n. 108 jeniä (vajaa euro), vesi oli ilmaista ja muut juomat edukkaita. Suosittelen käymään, ravintolasta löytyy hyvin tietoa googlaamalla, sillä ulkomaalaisia siellä käy suhteellisen paljon, mutta turistisuudesta huolimatta myös paikalliset jonottivat Uobeihin ahkerasti, joka mielestäni kertoo paikan oikeasti olevan hyvä. Ravintola oli todella lähellä Shibuya109-kauppakeskusta! 

Sekä Segan pelihallia, jossa käytiin sitten ottamassa ekat purikurat, jotka ei nyt ihan niin mainiosti onnistuneet, kun ei osattu laitetta käyttää (en ole koskaan ottanut purikuraa, vaihtoreissullani siis kerran mutten tehnyt mitään kun isäntäperhe hoiti kaiken :'D). Ei katsottu kameraa ja poikaystäväni laite meikkasi kaksin verroin sievemmäksi kuin itseni. Hauskaa oli ja purikurat on parhaita mahdollisia muistoja mitä reissuilta voi saada. 

Shibuyasta otettiin suunta kohti hotellia, kun kello alkoi olemaan paljon sekä jalkoja väsytti. Oli tarkoitus myös ehtiä markettiin ennen sen kiinnimenoa, sillä uudenvuodenaattona myös Tokiossa liikkeitä meni kiinni aikaisemmin. 

Eikö olekin söpöjä tölkkejä!! *w* Ostettiin noista kolmea jälkimmäistä, joista tuo umeshu-skumppa ei iskenyt, sillä se maistui aivan joulutorttujen luumumarmeladilta (umeshu on japanilaista luumuviiniä), mutta sitten taas granaattiomenaskumppa oli aivan ihanaa! 

Koska ei viitsitty laskea sen varaan että ravintoloihin mahtuu, ostettiin omat snäkit hotellille. Juustoja ja hedelmiä ja kuohuviiniä.  Poikaystäväni nappasi myös salamipötköjä itselleen. Eli tällaisilla glamoureväillä sitä siirryttiin uuteenvuoteen! 

Mentiin sitten kuitenkin syömisen ja tissuttelun jälkeen Tokyo Towerille, missä interwebsin sekä hotellin henkilökunnan mukaan olisi pitänyt olla ilotulitus. Siellä sitten nökötettiin puoliltaöin muutaman tuhannen turistin, paikallisen ja satojen taksien keskellä, katsomassa kun tapahtui ei mitään. En sitten tiedä vieläkään mikä oli, oliko terroriuhka sulkenut pois ilotulitteet, oliko jotkut jutut hajonneet vai mikä oli tullut, mutta ilotulitteita ei kuulunut, mutta mainiosti se vuosi vaihtui ilman niitäkin; Pikkusiskoni laittoivat whatsapin kautta videota kotoa Vesannolta, kuinka vuodenvaihde siellä sitten seitsemän tunnin jälkeen sujui. Oli kyllä ihana ja ikimuistoinen uusivuosi!

P.s. Pahoitteluni siitä että kuvat ovat nyt vähän mitensattuu. Blogger nyt säätää jotain omiaan ja varmaan minäkin, mutta olen kiukkuun asti säädellyt rivivälejä ja fontteja ja tasannut tekstiä ja kuvia ja poistanut muotoilua ja lisännyt sen taas... Toivottavasti kuitenkin teksti on lukukelpoista, eikä eritasolla olevat kuvat hirmuisesti haittaa.