New Year in Tokyo☆

Uudenvuodenpäivän ohjelma oli meillä vähän auki. Tarkoitus oli lähteä Purolandiin, mutta suunnitelmat kusi, kuten ne nyt yleensä tekeekin meillä :D No ei vais, ei se haitannut oikeastaan yhtään että Puroland jäi välistä. Seikkailtiin sitten senkin edestä. Ei oikein oltu päästy perille, miten liikkeet ovat auki uudenvuodenaluspäivät, ja onko niitä fukubukuroita jaossa ensimmäinen, toinen vai kolmaspäivä ja missä päin Tokiota. Onneksi fukubukurot eivät olleet minulle kuitenkaan mikään elämän ja kuoleman kysymys, vaan ensimmäinen päivä oli tarkoituskin sitten ottaa rennosti, ympäriinsä kuljaillen. 

Ensimmäinen, ainoa ja viimeinen asukuva matkalta. Oikeasti, ulkona oli lämmin ja neuleella pärjäsi mainiosti! Lisäksi tiedossa oli taas kävelyä, sillä mentiin aluksi kurkistamaan olisiko Shibuyassa mitään. No ei ollut, joten siitä suunta oli kohti Shinjukua, jossa kävimme myös katsomassa mikä on meininki ja onko mitkään paikat auki. Haluttiin ihan oikeasti säästää, ja käveltiin Shibuyasta Shinjukuunkin, nähtiin taas maisemoisia ja matkahan ei sinällään ollut edes pitkä, muutamia kilometrejä. 

Eipä siellä Shinjukussakaan hirveämmin ollut mitkään mestat avoinna. Sanrion liike sekä sadanjeninkauppoja, perus peliluolia unohtamatta. Kierrettiin aika monta kertaa hoodsit ympäri, kun yritettiin löytää MA*RSin liike, ja netti ei toiminut kännyköissä ja googla maps oli totta kai antanut väärän osoitteen (ja ei ollut muuten eka kerta koko reissulla, kuljettiin viisi kilometriä suuntaansa kun etsittiin Milky Way- kahvilaa, kun google maps neuvoi meidät jonnekin ihan arseeseen, lähiöalueelle. Todellisuudessa olimme kävelleet sen ohi useampan otteeseen ihan aseman lähellä Ikebukurossa). 

Valkoista pepsiä! Sadanjenin kaupasta tätä hirvitystä oli pakko ostaa, ihan vain siksi että se näytti niin härskiltä. Maku oli ihan kuin joululimsassa, ja sitähän se varmaan oli olevinaankin. Täytin itseni siis hyvin kemikaaleilla tälle tulevalle vuodelle kun join tuon litkun :'D Mutta kaikkeahan täytyy kokeilla, eikös se niin mennyt? 

MA*RSin liike, joka löytyi piiitkän etsinnän tuloksena, oli kuin olikin kiinni. Näin olin uumoillut mutta elättelin toivoa loppuun asti. Ainakin sitten tiedettiin missä kyseinen liike sijaitsee, kun seuraavana päivänä sinne menimme. 

Otettiin sitten suunta kohti syöminkejä ja pelaamisia. Ensin tosiaan kävimme pelihallissa, jossa törmäsin tähän erittäin tärkeällä pehmokrääsällä täytettyyn ufo catcheriin. Olisin halunnut tun vaaleanpunaisen pikkuhamsterin tuossa nurkalla, mutta rip 600 jeniä ja mitään en voittanut. 

Maistettiin nyt sitten takoyakia, ja oli hyvää!! Viimereissulta varmaan eniten jäi kaihertamaan takoyakin maistamattomuus, ja se tuli nyt korjattua. Suosittelen kaikille ja harmittelen tässä kun itsellä ei takoyakipannua ole. Takoyaki on siis mustekalapallero, joissa on sipulia ja sovelluksesta riippuen muutakin härpäkerrä seassa.

Nyt täytyy myöntää että tässä välissä iskee blackout mitä sitä tuli tehtyä. Me suunnattiin junaan kohti Purolandia, mutta etsiessämme tätä Keio-lineä ja oikeaa pysäkkiä, tajusimme ettemme ehdi paikanpäälle ennen kuin koko mesta menee kiinni. No eikun seuraavalta pysäkiltä vaan takaisin junaan ja saimmepahan nauttia (kärsiä) kolmen euron pyörähdyksestä. Sitä en nyt ihan oikeasti muista mentiinkö vain hotellille jumittamaan vai kävimmekö jossain, sillä seuraavat kuvat ovat illalta, kun menimmekin (taas) syömään. 

 Ilmeeni on tässä luokkaa I have time of my life :D

No ei oli minulla hauskaa! Kourassani siis kolmen euron viskikola, ja odoteltiin meidän mega-annoksia, jotka tilattiin halvan hinnan tähden! Kyllä sitä ähkyssä lähdettiinkin takaisin hotellia kohti. 

Kuvaa annoksesta! Vältin todella hyvin koko matkan ajan lihansyönnin. Olin asennoitunut siten, että saatan joutua lihan kanssa tekemisiin, sillä en jaksa ja kehtaa alkaa vääntämään että olen kasvissyöjä, kun kuitenkin kielimuuri on olemassa, vaikka puhua osaankin jonkun verran. Tämä oli nimittäin ainoa kerta kun lihaa söin, ja lihan määrä oli niin naurettavan pieni ettei sitä ehkä karma laske miksikään. Noissa dumblingseissa oli jauhelihaa ihan hitusen sisällä, vaikka annos olikin "ebi-chili" (=chilikatkarapu). Kalaa ja mereneläviä sekä riistaa minä syön muutenkin, tehotuotettu liha on se no no minulla. As I said tähän ei kuoltu ja annos oli supermaukas! Ja halpa, koko komeus maksoi yhdeksisen euroa. Lisäksi pointsit japanilaiselle jonotuskulttuurille, mikä suomalaisista ravintoloista puuttuu. Raflojen edessä oli tuolijonot, joihin istuttiin ja kun pöytä vapautui päästiin järjestyksessä sisään. Täällä jos ravintola on täynnä niin sitten se on, kärkkyminen olisi jotenkin kiusallista ja harvoissa paikoissa on edes tilaa ja mahdollisuutta jonottelulle. 

Sellainen oli ensimmäinen päivä vuodesta 2016! Herättikö postaus tuntemuksia, kysymyksia? Mielelläni neuvon parhaani mukaan, jos on jotain kysyttävää Tokiosta tai matkustelusta ylipäätänsä!