Laskiaissämpylät!☆

Kyllä siinä omaa järjenjuoksuaan hetken miettii, kun aamulla klo 8:30 asettelee sämpylää keittiössä rintsikoissa ja yöhousuissa. Kauhea kiire on, väsyttää ja heikottaa mutta hei, mä leivoin sämpylöitä ja niistä on blogattava joten there is no excuses, se on tehtävä mikä on tehtävä. Onneksi sämpyläkuvat onnistuivat, vaikka asenteeni oli sitäluokkaa että tuskin näistäkään kuvista kaikesta vaivasta huolimatta mitään tulee. Eli siis, nyt on luvassa sämpyläpostaus!

En muista, olenko kertonut siitä ettei poikaystäväni oikein lämpene millekään hyväkkeelle, makealle tai herkuille. Poikaystäväni on juuri täydellinen, ja varmaankin se ainoa miinus löytyy siitä etten voi edes suunnitella meneväni kakkubuffettiin hänen kanssaan, saati leipovani brownieita tai keksejä, sillä saisin syödä kaiken ihan itsekseni. No onneksi on herkkuperseitä kavereissa ja ystävissä, joten sitten voi vaikka järjestää jonkinlaiset illanistujaiset jos haluaa jotain sokeripitoista syödä. Tervettä kyllä minullekin tällainen seura, sillä omakin makeanhimo on enää vain yksi kolmasosa siitä mitä se silloin joskus oli. 

Asiaan! Laskiainen lähestyy, ja uusin Pirkka-lehti tuli kauppareissulla nappaistua mukaan. Selatessani lehteä siellä oli sivu erilaisista laskiaisherkuista. Pikkukuvassa oli laskiaissämpylä. Lehdessä ei sämpylän ohjetta ollut, mutta innostuin reseptistä jo ajatuksena, ja etsin käsiini Pirkan sivuilta sämpylän reseptin. Täältä voit tsekkailla Pirkan reseptin, tein itse siihen pieniä muutoksia. Aika harvinaista blogihistoriassani, sillä tämä resepti ei ole vegaani, tai edes kasvis! Resepti sisältää poroa, ja koska porot harvemmin ovat tehotuotettuja, se ei ole ruokavaliostani pois. Mutta alla itse resepti!

Kuten huomaatte, koristesiemenet jäivät päältä pois. Lisäksi miinustin alkuperäisestä reseptistä myös kurkkusalaatin, sillä a) en ole kurkkusalaatin suurin ystävä ja b) minusta sämpylät eivät sitä tarvinneet. Lisäksi en muussannut vuohenjuustoa, vaan laitoin sen kokonaisena sisään, sillä se näyttää ja maistuu minun mielestäni paremmalle. Tällaisissa resepteissä on niin kiva kun pystyy itse soveltamaan mahd. paljon. 

Sämpylät

2 1/2 dl vettä

1/2 pussia kuivahiivaa

4 dl hiivaleipäjauhoja

2 1/2 dl kaurahiutaleita

1 tl suolaa

25 g margariinia

Lämmitä vesi n. 40 asteiseksi ja sekoita hiiva pieneen määrään jauhoja, ja lisää sen jälkeen nesteeseen. Sekoita joukkoon kaurahiutaleet ja suola, sekä alusta hiivaleipäjauhoja pikkuhiljaa mukaan. Lisää voi loppuvaiheessa. Itselläni voi oli huoneenlämpöistä, eli ei sulatettua mutta pehmeää. Anna kohota n. 30 min, leivo sämpylöiksi ja laita pellille. Anna kohota liinan alla jonkun aikaa, ja voitele lopuksi kananmunalla. Paista 225 asteessa noin kymmenen minuuttia. 

Täyte

1 paketti kylmäsavuporoleikkeitä

3/4 purkkia creme fraichea 

ripaus pippuria

vuohenjuustoa

Leikkaa poroleikkeet pieneksi silpuksi ja sekoita creme fraicheen. Sekoita sekaan pippuria. Annoin itse seoksen maustua jääkaapissa jonkun aikaa. Levitä seosta halkaistujen sämpylöiden pohjapuolelle, ja aseta siivu vuohenjuustoa päälle. 

Koska meikän leipomukset harvemmin onnistuu, niin se sämpylöiden kohotteluvaihe sitten meni ja unohtui. Siinäpä syy miksi sämpylöistä tuli näin pieniä. Pirkan sivuilla sanotaan, että reseptillä pitäisi saada kahdeksan sämpylää aikaiseksi, mutta itse sain vain kuusi. Ensi kerralla sitten paremmin. Tuskin ihan jokaviikkoiseksi perinteeksi nämä laskiaissämpylät tulee, sillä poroleikkeet sekä vuohenjuutso on aika tyyristä täytettä, mutta onneksi tällaiset ovat muuntelukykyisiä ja täytteeksi on helppo keksiä melkeinpä mitä vaan. Kyllä näitä meidän kahden laskiaispöydässä nähdään ainakin, ja resepti laitettu hyväksitodettujen reseptien pinkkaan, joten varmaan ensivuonnakin sitten tehdään uudestaan! 

Sämpylöistä toisiin aiheisiin, on ihana kun aamut ovat alkaneet olemaan taas valoisampia. Pakko kyllä sanoa että kyllähän se harmittaa luopua tästä nykyisestä kämpästä, maisemat ovat hurjan kauniita täältä. Kuitenkin life goes on ja onhan se ihanaa päästä isompaan kämppään joka ei ole kerrostalo. Suuria muutoksia siis edessä tässä muutaman kuukauden sisällä. Nyt vaan meikän täytyy yrittää pysyä maltillisena, en tykkää yhtään siitä etten pysty tarkkaan suunnittelemaan tulevaa, ja nyt kun on muuttoajankohdat ja kaikki muukin vähän levällään, ja itse en vaan pysty asioihin vaikuttamaan mitenkään. 

Our wedding invitation cards☆

Nyt onkin sitten jo tosi kyseessä, häihin ei ole aikaa edes puoltavuotta, ja nyt on oikein iskeytynyt päin kasvoja, kuinka PALJON sitä tekemistä oikeasti vielä on; Vieraslista on kesken, kutsukortit on laittamatta, viimehetken suunnitelmat häistä, puvun pienennys, häämekkoon sopivien rintaliivien osto... Tekemistä on ja sen sijaan että asioita tekisin keskityn vaan ihmettelemään ja ahdistumaankin välillä, että asiat pitäisi tehdä. Jos joku tietää hyvän (ja halvan) ompelijan Helsingissä niin saa älähtää! Ystäväni ja kaasoni Salli tulikin käymään tuossa viikko sitten, ja viikonlopun projekti olikin tehdä kutsukortit. Nooooh korttien askartelu vähän niinkuin jäi viimeiselle illalle, mutta täytyy sanoa että hyvä kun saatiin aikaiseksi, sillä yksin tehtynä olisi ollutkin aikamoinen urakka, ja kesken nämä kaunokaiset ovat vieläkin. 

Materiaalit tuli ostettua Suomesta muuten, mutta tarrat tilasin eBaystä. Huhhuh kun niilläkin osaa olla hintaa! Kartongit ostettiin Suuresta Suomalaisesta ja nuo timanttitarrat sitten olikin heräteostos ja megalöytö; Suuressa Suomalaisessa nuo maksoivat 1,50€ per arkki, eli ei todellakaan paha, ja niillä sai hiukan ylellisyydentunnetta kortteihin. Minulla oli visio siitä, etten halua korteista liian vakavia; Onhan kyseessä meidännäköisemme häät ja kutsukorttien täytyy olla sen mukaisia. Juhliemme väriteemaksi suunnittelimme vaaleanpunaisen (kyllä, poikaystäväni aka tuleva aviomieheni on täysin mukana tässä touhussa, hänestäkin My Little Pony-teemaiset kortit ovat kiva idea). Lisäksi suunnittelimme ettei vieraille laiteta tiivistä pukukoodia, vaan haluan että ystäväni saavat tulla ihan omina itseinään, lolitoina, gyaruina tai sitten ihan ns. tavallisessa tyylissään. Kuvassa vilahtavat sormustarrat taas tulevat tarkentavaan kirjeeseen joka kutsun mukana laitetaan, sillä meidän juhlapaikkamme on sen verran monimutkainen, että lisätietolomake on vähän pakostakin laitettava matkaan.Koska olihan se nyt ylitsepääsemättömän rankkaa alkaa nikkaroimaan kortteja, saimme jo heti korttipohjien leikkauksen jälkeen tarpeeksemme ja menimme tekemään itsellemme superterveyspommin eli kaakaota ja kermavaahtoa! Täytyy sanoa että jos herkkukaakaota haluatte, ostakaa sitä epäterveellistä, älää sitä Valio Plus-kaakaota. Maistui vedeltä :/ 

Tällaisia siis tuli lopullisista korteista. Nauhat ja rusetit ovat vielä lisäämättä, sekä teksti kortteihin suunnittelematta. Emme tosiaan halunneet liian vakavia kortteja, ja eipä meillä nyt ole käsitystäkään siitä millaisia ne ihan virallisviralliset hääkutsukortit yleensä ovat. Minusta ainakin korteista tuli söpöjä ja onnistuneita! Jokainenhan varmaan omistaa mielipiteen siitä, onko poniteema korteissa järkevä vai ei, mutta minä ja poikaystäväni olemme tyytyväisiä, joten se kai tärkeintä. Seuraava urakka onkin tekstin keksiminen sekä korttejen lähettely, huh huh! Osoitteiden kalastelu alkakoot!

Tähän väliin nyt sitten voisin vielä muitakin kuulumisia kirjoitella. Käytiin viimeviikonloppuna kiertelemässä ahkerasti asuntonäyttöjä, sekä kuvattiin oma asunto myyntikuntoon. Todella jännittävää kun ei vaan tiedä missä sitä kuukauden, kahden tai kolmen päästä asutaankaan, vai ollaanko yhä tässä keskustan kämpässämme. Asuntoja olemme katselleet pääasiassa Helsingistä, mutta muutama varteenotettava vaihtoehto oli kyllä Vantaankin puolella. Ollaan nyt jo hiukan tavaroita pakkailtu ja Kallio Kierrättää-ryhmä facebookissa on täyttynyt pikkutavaroista, joita olen muuton alta myyntiin laittanut. Lupaan kyllä raportiseerata teillekin, miten muuttomme edistyy! 

SPONSORED: Thinking about Hawaiji☆

Sain yhteistyötarjouksen Sheiniltä. Halusin toteuttaa sitten Havaiji-teemaisen kollaasipostauksen sillä hei, eihän tässä siihenkään matkaan enää kauaa ole! Huhhuh, kohta pääsen siihen lapsuudenajan unelmien lomakohteeseen. Olin ihan ääretön Lilo ja Stitch-fani, ja koska tarina sijoittui Havaijille halusin niin päästä käymään siellä. Ja nyt se sitten toteutuu. Ainoa mitä reissussa en niin riemuissani odota on se törkeän pitkä lento useilla välilaskuilla, ja voi olla että olen ihan halkipoikki kun päästään takaisin Suomen kamaralle. As I said, tässä kollaasipostauksessa otin inspiraationlähteeksi Havaijin, ja keräilin muutamia asioita, joita haluaisin ottaa matkalle mukaan. Katsoin jutut ihan sen mukaan mikä miellyttää silmääni, en ajatellen sitä miltä mikäkin näyttäisi juuri minun päälläni.

 

Black spaghetti strap dress - Black pink chiffon dress - Pink spaghetti strap dress - Pink sleeveless dress

Mekoissa otin huomioon että kelit ovat lämpimät, ja haluan pitää jotain todella mukavaa ja helppoa päällä. Se, että onko hihattomat, naruolkaimiset mekot järkeviä helteillä onkin sitten toinen juttu. Olen kuitenkin tosi mieltynyt noihin naruolkaimiin, ne näyttävät todella sieviltä ja siroilta. Vaaleanpunainen ja musta ovat todella varmat valinnat minulla, paras vaatekaappi koostuu niistä väreistä!

Green and purple - Floral bikini - Yellow bandeau bikini - Pink and green

Bikinit ovat niin must kun nyt lähtee Havaijille! Itselläni on ostettuna viimekesän välimerenreissua varten hankitut Cubuksen persikanväriset bikinit, mutta arvatkaapa mitä niille kävi reissussa? Kloorivesi jota laivan kylpylässä/uima-altaissa oli todella ytyä ja se sitten imaisi värin bikineistä, ja nyt sellaisia haaleita laikkuja on ympäri bikineitä. Kyllähän ne muuten menee, mutta näyttää se vähän ikävältä. Tulen siis hankkimaan varmasti yhdet bikinit ihan vain Havaijia varten. Bikineissä minun silmää miellyttää samat asiat kuin treenivaatteissa; Värejä saa olla! Ja mitä kirkkaampaa sitä parempi. Myös tyttömäisistä viboista tykkään, rusetit, pitsi ja röyhelöt on aina vain plussaa. Nuo vihreäXvioletti- bikinit ovat aivan ihanat, mutta huh voin vaan kuvitella miltä ne näyttävät jos kiskaisisin ne päälleni. Olkaimettomassa yläosassa minua ei myöskään tulla näkemään, sillä tuntisin oloni niin epämukavaksi niissä, lisäksi tällä pötkyläkropalla tuollainen bandeau korostaisi vain pötkylämäisyyttä. 

Black flats - Nude heels - Nude lace up heels - Nude ankle strap sandals

Kengät ovat sitten vielä viimeinen pakollinen! Tulen näihin muotivillityksiin aina jonkunverran myöhässä, ja nyt minuun on iskenyt nudevärit sekä nyöritykset kengissä. Sandaalit ovat must, ja ne onneksi tulikin hankittua jo Italiasta. Nyt sitten vielä jotkut kivat, tyylikkäät, monikäyttöiset ja mukavat korkokengät reissulle mukaan, joita voi sitten käyttää kun menee syömään vähän hienommin ja sitten ihan kaupungilla käppäillessä. Lenkkarithan lähtee mukaan, tai jotkut muut pitkänmatkankävelyä varten tarkoitetut kengät, sillä tälläkertaa, ihme kyllä, ei ole tarkoitus vetää hirveitä shoppailuita koska voimme ottaa vain käsimatkatavarat mukaan useiden välilaskujen takia. 

Miten teihin iskee nämä kollaasipostaukset? Näitä on kyllä ihan kivaa väsäillä, ja saahan näitä muilta lukiessa aina inspistä ja uusia ideoita. Tätä tehdessä jännitys Havaijinmatkasta vain kasvoi, todella jännää päästä katsomaan miltä sielläpäin maailmaa näyttää. Se virallinen häämatka on vielä varailematta, Matkamessuilta tuli otettua esite jos toinenkin, mutta olemme kaikki ovet avoinna matkan tiimoilta. Jos on hyviä häämatkakohdeideoita, kertokaa ihmeessä! 

Edit: Kiitos anonyymille kun otti asian puheeksi, unohtui siis mainita etten saa linkkejä klikkailemalla rahaa, joten rahallisesti en tästä postauksesta hyödy. Että avatkaa ihan rauhassa ne linkit vaan :'D

Small purchases☆

Ajattelin koota yhteen postaukseen kaikenlaisia kivoja pikkujuttuja, joita on tullut tässä hankittua viimeaikoina. Nyt Japaninreissun jälkeen ei ole ihan megaostoksia tullut tehtyä, vaan kaikenlaista pientä, lähinnä aleista. Harvoin ostelen pikkujuttuja; Olen senluokan ihminen että tuhlaan rahaani vain kaikkeen mahtavaan ja hienoon, kaikki pienet jutut täytyy saada jostain ilmaiseksi tai puoli-ilmaiseksi (kierrätysryhmät ja sukulaisilta periminen ftw!), tai sitten ne jää hankkimatta. Voitin kuitenkin muutamat lahjakortit, ja päätin hemmotella itseäni ostamalla parit pienet jutut, jotka varmaan muuten olisin kaupanhyllylle jättänyt. 

Ensimmäisenä esittelyyn nämä uutuuttaan kiiltävät kosmetiikkatuotteet. IsaDoran ripsiväri sekä We Care Iconin huulikiilto. Aloitetaan tuosta IsaDoran ripsarista, jota oikeastaan en ostanut itse, vaan sain mummultani joululahjaksi, mutta en ollut vielä ottanut käyttöön koska omistin ripsipidennykset joulunaikaan. Nyt kuitenkin ripsipidennykset ovat muutamaa hapsua lukuunottamatta gone, niin ripsiväreille on taas käyttöä. Olen kyllä tykännyt tästä ripsiväristä hurjasti, ihanan mustat ripset tulee, ja vaikka tuuheutta ei tule lisää juurikaan, niin väri ja kestävyys ovat sitäluokkaa että kyllä tätä hehkuttaa sietää. We Care Iconin huulikiillon ostin sitten ihan itse, Sokoksen alennuslaatikosta hintaan 5€. Hinta ei ollut paha ja koska eettinen tausta, olihan se napattava mukaan ja testattavaksi. Olen huulikiiltojen suhteen megaskeptinen, ja olen ajatellut että miksi haluaisin maksaa värillisestä tahmasta joka vaan sotkee naaman ja hiukset. Sallin vieraillessa meillä hän kuitenkin tartutti minuun huulimeikki-innostuksen, ja päätin näin kuivien huulien aikaan antaa testin huulikiilloille. Ja ne tosiaankin rasittaa huulia paljon vähemmän, vaikkei lookki silloin olekaan kovin räväkkä. We Care Iconin meikkejä ei testata eläimillä ja ne ovat ekologisemmin pakattuja kuin kanssakosmetiikkansa. Ja voi että siihen hintaan mitä ne maksoivat normaalihintaisinakin niin ei tee ollenkaan pahaa kukkarolle ostaa niitä! Tykkäsin huulikiillosta ja aion kyllä vastaisuudessakin hyödyntää heidän meikkejänsä!

Edellisessä postauksessa tulikin esiteltyä tätä foxtailia jo ihan kerrakseen, joten long story short; Ostin Glitterin aleista foxtailin, jotta voisin myös vähän verestellä vanhoja muistoja. Pidempi teksti löytyy täältä. 

Lisää huulimeikkejä. Nämä tuli napattua Tokmannilta mukaan, nimittäin Essencen kahdet huultenrajauskynät. Huulimeikkini ongelmana on ollut se, että huulipuna alkaa karkailemaan juonteisiin päivänmittaan. Ja sekös nyppii, kun naamaa on tällätty tuntitolkulla ja jo ensimmäisen kahdenkymmenen minuutin kuluttua on huulimeikki jo levinnyt. Avuksi siis ostin nämä huimat 1,95€ maksaneet huultenrajauskynät. No eivätpä nämäkään täysin ongelmaa poistaneet ja huultenpohjustusvoide lähteekin siis hankintaan, mutta kyllä nämä leviämisprosessia hidastivat, ja tuohon hintaan nähden ihan priimaa nyt ei voi odottaakaan. 

Salli oli kyllä yksi pahan alku ja juuri kun hän täällä kävi. En ole oikein ollut innostunut shoppailemaan meikkejä, varsinkaan huulimeikkejä ellei YSLn tuotteista ole ollut kyse. Alusvaatteet eivät ole myöskään ollut mikään intohimo, mutta siihenkin minut opetettiin ja ostinkin kahdet tällaiset rennommat kaarituettomat rintsikat, varsinkin kun ne sai noin suloisissa väreissä. Nämä on kyllä muuten supermukavat päällä! Nämä ostin Cubuksesta ja hintaa taisi olla n.14€, mutta ostin tarjouksella osta 3 maksa 2. 

Kukapa meistä voisi väittää, että ei rakasta tai edes tykkää Robinista? Minä olen niin ehdoton Robin-fani, ja kun silmiini sattui tämä Robin16-setti Levykauppa Äx:ssä, niin tein heräteostoksista heräteostoksisimman. Valkkasin miesten setin, sillä valkoisen ja kullan yhdistelmä on aivan ihana, ja paita on juuri sellainen täydellinen arkivaate, joka on helppo kiskaista päälle leggingsien kaveriksi. Levykin on aivan ihana, ja olen kuunnellutkin levyä useampaan otteeseen repeatilla niin iloon kuin suruunkin. Voi Robin, olisinpa ensi perjantaina Helsingissä niin olisin todellakin mennyt hänen keikalleen. Terveisin, kirjoitan täällä tätä tekstiä tuo paita päälläni. 

Viimeisimpänä listassa muutamissa asukuvissakin vilahtanut kaulakoru Cubuksesta. Tämäkin oli ihan alelöytö, maksoi vajaa 5€. Koru on ollut jo kovassa käytössä, tykästyin nimittäin heti! Todella sievä koru jolla saa arkiasuihinsakin ylellisyyden tuntua. Helmiä ja kultaa, todella ihana yhdistelmä mielestäni.

Semmoisia pikkuostoksia! Mitäs tykkäätte tällaisista vähän arkisempien ostoksien esittelystä? Onko kivaa ja inspiroivaa vai tylsää ja turhaa? Minä olen vaan itse sellainen että tykkään kaikista ostospostauksista, vaikka siinä esiteltäisiinkin ikeasta ostettuja lamppuja tai Vuittonilta mukaannapattua uutta käsilaukkua. Kaikki menee, kun vaan itse pääsee nauttimaan toisen materialismionnesta ja säästää itse rahaa. Jos tykkäätte tällaisista niin pistetään ylös ja muistiin, että tämmöisiä voi alkaa toteuttamaan jatkossakin :) 

Who remember foxtail?☆

En sorru yleensä pikkutilpehööriheräteostoksiin, mutta tämän kerran niin kävi, kun kävin pyörähtämässä Glitterissä Sallin kanssa. Alehyllyllä roikkui foxtail! En ole nähnyt niitä muutamaan vuoteen kaupoissa, ja omani kärsi kurjan kohtakon kun se hajosi joskus vuonna 2011. Sen jälkeen foxtailit ovat vaipuneet unholaan itsellänikin.  

Olihan foxtail sellainen muotivillitys josta itsekin tykkäsin oikeasti. En tiedä koskiko se kuitenkin vain gyarupiirejä siihenaikaan, vai oliko se laajempikin ilmiö. Itse nimittäin pyörin vain omassa j-muotikuplassani, ja seurasinkin vain gyaru- ja lolitablogeja (En edes tiedä oliko ns. tavisblogeja vuosina 2007-2011 kuinka paljon jo olemassa), ja niissä kyllä itse kullakin oli foxtail roikkumassa laukusta tai kännykästä tai jopa vyöllä. Oli miten oli, myytiin niitä ihan peruskaupoissakin, sillä omani nappasin Kuopiosta ihan vain Seppälästä. 

Takaisin nykyiseen, löysin siis Glitterin alennuksesta omani hintaan 3,50€, eli ei ollenkaan paha hinta karvapötkylästä. Useissakin blogeissa on hehkutettu tupsuja, ja niitä onkin näkynyt ihan normaalihintaisina, ja joka kerta kun olen ostoksia toteuttanut Michael Korsilla, olen mennyt hipustamaan heillä myynnissä olevia pörröpalloja! Jotenkin en itse ole niistä tupsuista kuitenkaan niin paljon innostunut, että niitä tahtoisin laukkuihini ripustaa; Foxtail on the thing minulle, ja nyt kun näin Glitterissä ja vieläpä alennuksessa näitä, en voinut vain kävellä ohi. 

Mitenkäs teihin iskee foxtail? Muistatteko sen kun foxtailit olivat ihan suurinta huutoa? Tosiaan en osaa sanoa saatavuutta, mutta ainakin täällä Helsingissä on ollut joka Glitterissä Foorumin liikettä lukuunottamatta tarjolla näitä, ja alennuksessa kaikki. Väreinä mustaa ja tätä harmaata. Meikä ainakin on tyytyväinen ostokseensa, tosin näillä pakkasilla pelottaa että metalliosa pettää ja napsahtaa poikki; Siitä se edellinenkin hajosi. Toivottavasti tämä nykyinen pötkylä jaksaa kulkea rinnalla vielä pitkään.

Ja hei, arvonta japanilaisesta kosmetiikasta päättyi muutama päivä sitten, ja arvoin voittajan heti, mutta sen julkaisuhan vaipui unholaan. Kosmetiikkapaketti lähteekin siis Tarulle! Kiitos kaikille osallistumisesta, olin todella otettu huomatessani kuinka moni innostui kisasta, ja osallistujia tulikin sata. Tämä vain osoitti sen että söpöarvontojakin kannattaa järjestää vastaisuudessakin. :) 

Sanrio Puroland-day!☆

Yksi selkeistä kohteista joissa halusimme käydä, oli Sanrion Puroland (eli näin suomeksi Hello Kitty-huvipuisto, oli siellä sitten kaikki muutkin Sanrion söpöhahmot totta kai!). Saatiin alennuskupongitkin vielä, joten käynnistämme ei tullut kovinkaan kallis, vaikka ehdimme jo pelätä kuinka kalliiksi jo pelkät junaliput koituvat (Pitkänmatkanjunat päihittää VRn mennen tullen hinnoillansa Japanissa), mutta onneksi päästiin ihan paikallisjunahinnastolla perille eikä menopaluu maksanut viittä euroa enempää. 

Päätettiin pysähtyä syömään ennen Purolandiin menoa Keion asemalla. Mentiin sitten saksalaiseen ravintolaan, jonka ainoa kasvisannos oli margarita-pitsa, jonka sitten tilasin. Poikaystäväni tilasi jonkun perinteisen saksalaisen annoksen, jota en enää edes muista kun siitä ei kuvaa tullut näpsäistyä. Oli kyllä kokemus, sillä ruokalistat olivat nuo pöydällä näkyvät läpäreet, ja vaikka ravintolan ulkopuolella oli kyltti "English menu also", mutta kun tarjoilijalta kysyttiin "eigo no menyuu", niin saatiin vaan päänpudistuksia ja vastaus että ei ole. Siinä sitten meni hetki kun piti alkaa tavaamaan ja arvailemaan kanjeja. Mutta hyvin saatiin annokset perille kaikesta huolimatta! Syömisten jälkeen sitten lähdettiin kohti Purolandia! Oletettiin että matka olisi ollut paaaljon pidempi, mutta sehän oli käytännössä aseman vierellä. Joten; Jos Purolandiin mielitte niin se ei ole homma eikä mikään sinne löytää jos oikeaan junaan pääsette.

Siellä sitä sitten oltiin, ja kun minulla ei kuitenkaan ollut käsitystä siitä millaisesta paikasta on kyse sitten kuitenkaan. Aloitettiinkin ihan vaan aulaa kiertelemällä ja kuvia ottamalla.

Kunnes todettiin että kaupasta on kaikista turvallisin ja paras aloittaa. Ja katsokaa nyt kaikkea tuota söpökrääsän määrää! Kärsin taas liiasta tavarasta jota voisin saada-syndroomasta, ja en ostanut mitään. Ja nyt harmittaa, sillä kyllähän sitä nyt jotain olisi voinut ostaa, varsinkin kun Purolandin kaupassa tuotteet olivat hitusen halvempia kuin muissa Sanrion kaupoissa. Purolandista tuli ostettua kyllä postikortit, mutta muuten ne ostokset sitten jäivät. 

Sinä aikana kun Purolandissa pyörimme meni kaksi esitystä, mutta tyydyimme seuraamaan niitä turvallisen välimatkan päästä (vetivät yleisöä mukaan esityksiin). Olihan se ihan söpöä katsoa kun ne pienet lapset olivat aivan kikseissä kun Hello Kitty kumppaneineen tuli hakemaan heitä tanssimaan! :D 

My Melody on ehdoton lempparihahmoni, ja käytiinkin sitten kiertämässä My Melodyn huone ja katsomassa My Melody-teemaista kahvilaa. Nyyhkis kun poikaystäväni on sokeria syömätön mölli, että ei sitten menty kahvilaan istumaan :D Paikalla olisi ollut myös My Melody, jonka kanssa olisi saanut ottaa kuvia. No eipähän sitten sitäkään tullut tehtyä koska välillä sitten iskee suuret kehtaamisongelmat. Olisinpa ollut vähän enemmän laittautuneena, niin tuolla My Melodyn huoneessa olisi saanut aivan mahtavat asukuvat!

Alkuperäinen oletus oli myös, että syöminen Purolandissa on kallista. Siksi menimmekin syömään ennen huvipuistoon saapumista. Kun käveltiin ravintolan ohi tuli vilkaistua hintoja ja todettua etteivät hinnat nyt sitten olleet kalliit alkuunkaan, eivät varsinkaan jos vertaat siihen mitä Linnanmäellä syöminen maksaa. 1000 jeniä on siis about 8 euroa. Tajusin tässä juuri tätä kirjoittaessani että yhtään söpöannosta ei sitten tullut koko reissun aikana syötyä. Kokoajan tulee vaan uusia syitä lähteä Japaniin uudestaan. Haha, häämatkahan tässä vielä on varailemattakin...

Pakolliset turisteilu-poseerauskuvat! Erään toisen kaupan edessä oli ilmeisesti Hello Kittyn kärry. Mentiin sitten ottamaan poseerauskuvia. Tällä kertaa pakotin poikaystävänikin kuvaan.

... Ja näin onnellisen kuvan hänestä sain :D No ei vais, kyllä kamerassa söpöjä hymykuviakin löytyy, mutta tämä kuva varmaan tiivistää hänen ajatuksensa tästä touhusta! Kyllä hänestäkin siis oikeasti oli hauskaa käydä Purolandissa, vaikkei hänen intressinsä ehkä söpöhahmoissa ja mansikkakärryissä olekaan. 

Sellainen oli reissu Purolandiin. Vietettiin noin pari tuntia siellä, monet laitteista oli kiinni jostain syystä, mutta käytiin sitten veneajelulla ja ajamassa My Melody-autoa, ja ne olivat ainakin aivan samanlaiset kuin Harmonylandissa, vastaavassa huvipuistossa Fukuokassa, jossa kävin vaihtoreissullani. Huvipuisto itsessään on vähän tyyris, aikuiselta sisäänpääsy oli n. 35€, mutta meillä oli tarjouskupongit, 18€ per aikuinen kello kolmen jälkeen. Kannattaa siis kyttäillä tarjouksia, en tiedä onko ne vakituiset alet heidän nettisivuillaan. Englanniksi oli tärkeimmät opastukset, ja henkilökunta puhui yllättävän paljon englantia verrattuna muihin paikkoihin; Mutta oltiin kyllä ainoat länkkärit paikassa silloin. Jos Hello Kitty tai muut Sanrion hahmot yhtään iskee niin suosittelen lämmöllä. Paikan vieressä on iso Daiso, sadanjenin kauppa, joten reissuun voi hyvin yhdistää vierailun siellä.