Who am I☆

Blogini on käynyt läpi aikamoisen muutoksen, kun verrataan siihen mistä aikoinani bloggaamisen aloitin. Tajusin, etten mitään kunnon esittelyä ole koskaan vetänyt, ja vuonna 2013 kun aloitin tämän uuden blogin pitämisen, suurin osa seuraajistani tuli ikivanhasta Strawberry Chocolate-blogistani. En mitään esittelytekstejä pahemmin harrastanut, koska tosiaan vanhan blogini lukijat olivat lolitapiireistä, ja tiiviin yhteisömme takia meininki oli luokkaa kaikki tuntevat kaikki. 

Olen otettu siitä, miten paljon seuraajia olen ajan mittaan saanut, ja ehkä hiukan tyytyväinen itseenikin, miten olen kehittynyt ajan kanssa. Mikäs sen parempi mittari omalle kehitykselleen on kuin blogi, jossa voi seurata itseään kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Oma tyylinikin on kehittynyt jonkun verran, olen oppinut meikkaamaan paremmin. Hiusten väri on muuttunut kolme kertaa ja peruukit ja hiuslisäkkeet vaihdelleet. Kahteen vuoteenkin mahtuu yllättävän paljon muutosta. Syy miksi tätä postausta edes aloin tekemään, on se, että epäilen, ettei kovin moni varsinkaan uusista seuraajista tiedä, kuka olen ja miksi ylipäätään bloggaan. Olen kyllä verrattaen aika avoin blogissani, ja päästän itsestäni julki paljonkin asioita. Ja onhan sitten tuossa sivupalkissa pieni esittely itsestäni, mutta olen todella surkea nikkaroimaan yhtään mitään esittelytekstejä itsestäni saatika sitten varsinkin blogistani. On ne kuitenkin ihan kätsyä kirjoittaa samaan kasaan kaikki, joten tässäpä nyt teille infoa, kuka Tuuli Maria-blogia kirjoittaa :D

Aloitetaan ihan perusasioista, eli siis olen juuri 20-vuotta täyttänyt opiskelija, joka asustelee Helsingin keskustassa. Muutin Helsinkiin 2014 kesällä, juuri syntymäpäivänäni, sillä sain ensin kesätyöpaikan ja myöhemmin kesällä kävi ilmi, että opiskeluni alkaisivat myöhemmin kesällä. Olin ikionnellinen, pääsinhän heti lukion jälkeen opiskelemaan haluamaani alaa rakastamaani kaupunkiin. Minut valittiin opiskelemaan DIAK:kiin sosionomiksi. Hiukan harmittelin, että pääsyni ykkösvaihtoehtoon Metropoliaan jäi puolesta pisteestä kiinni, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sillä ei sen suurempaa merkitystä ole. Olen saanut tutustua Diakissa erilaisiin ihmisiin ja tarttuihan sieltä sitten yksi ystäväkin mukaan, vaikka välillä kieltämättä koulumme systeemit tuntuvat ihan pimeiltä. Tosin en ole korkeakouluissa yleisempää tutkimusta tehnyt, voihan se olla että muut koulut ovat vielä kemmaisempia järjestelmiltään.

Tarkoitus olisi siis valmistua kahden vuoden päästä, eli joulukuussa 2017. Olen vielä periaatteessa kaikille työllistymisvaihtoehdoille avoinna, mutta näillä näkymin eniten kiinnostaisi jokin virastotyö, mitä nyt tällä hetkellä työharjoittelussa teen. Tykkään suunnitella elämääni pitkällekin eteenpäin, siksi minulla on melkein kalenteriini merkattu valmistumispäivät, ja olen jo suunnitellut ja haaveillut ja jopa stressannutkin, mikä työllistymistilanteeni tulee olemaan sitten joskus. Ensi kesän häätkin ovat niin ihana asia suunnitella, jokseenkin ne tuntuvat olevan jo ihan nurkan takana, vaikka todellisuudessa tässä on vielä hyvinkin puolivuotta aikaa järjestellä niitä. 

Olen siis menossa naimisiin ensi kesänä ihanan tulevan mieheni kanssa. Asutaan kahdestaan, mutta ilman kissaa. Olen kovin kissarakas, ja sydämeeni sattuu joka kerta, kun tajuan, ettei tähän elämäntilanteeseen joka meillä on meneillään, voi ottaa pientä kissua. Kissat ja eläimet ovat lähellä sydäntäni, vaikka niillä jotka minut kaikista läheisimmin tuntevat, saattaa olla syntynyt minusta hyvin kyyninen kuva myös eläimiä kohtaan :'D Olen kasvissyöjä, tosin syön kalaa ja metsästettyä lihaa. Okei, ei ole ehkä oikein kutsua itseään tuolloin kasvissyöjäksi, mutta se on nopein tapa ilmoittaa ruokavalioni, kuin alkaa luettelemaan mitä lihaa syön ja mitä taas en. Vastustan tehotuotantoa, ja nyt muutaman vuoden kasvisruokavaliolla elettyäni, ei jotenkin lihansyönti edes suju. Riistaa on niin havoin tarjolla, joten en tiedä että pystyisinköhän edes sitä hirvipaistia syömään, jos se eteeni iskettäisiin. Olen yrittänyt saada poikaystäväänikin mukaan, että vedettäisiin vegaanihaaste (viikko vegaanina) jossain vaiheessa. Saas nähdä milloin isnpiroituu kunnolla, että jaksaa kiinnittää huomiota ruoanlaittoon ja raaka-aineisiin tosissaan. 

Tyylini on kokenut pienen muutoksen, kuten varmasti täältä blogista huomaa. Sainkin kommentteja jossa enempivähempi kauniisti ihmeteltiin tyylinmuutostani, miksi olen mennyt mukaan "massablogibimbo MKxVuitton"-kerhoon. En ole mennyt mihinkään, vaan olen kehittänyt gyaru-tyylini rinnalle yleissopivamman, tyylikkään peruspukeutumislinjan, johon yritän saada sekoitettua omaperäistä vibaa. Useimmiten, ihan blogin ulkopuolella, olen aika pultsarityylissä, hiihdän treenitikoot/kollarit jalassa meikittömänä ja hiukset ponnarilla. Jos kuitenkin on tarkoitus johonkin lähteä, näen ulkonäköäni kohtaan vaivaa. Riippuen tilaisuudesta (ja silmien silloisesta kestokyvystä), päälle vedetään joko gyarua tai sitten tätä MK/Vuittonlinjaa. 

Ennen kuitenkaan kaikkea tätä pukeuduin lolitaan. Japanimuotipiireissä olen liikkunut jo pitkään, ala-asteen luppupuolelta alkaen. Lolita kuitenkin jäi joskus lukion alkuaikana, se ei vaan enää tuntunut omalta. Hiukan haikein mielin myin viimeisen mekkoni tässä vähän aikaa sitten, mutta onneksi se sai rakastavan kodin ystäväni Myrskyn luota. Lolita oli kyllä mahtava vaihe elämässä, sain suurimman osan nykyisistäkin ystävistä/kavereista lolitan kautta, ja täytyy sanoa että olisin ihmisenä aivan täysin erilainen, jos en tähän kyseiseen tyyliin olisi aikanani hurahtanut. To be honest, en tiedä olisinko edes bloggaamista aloittanut. Lolitablogihan tämä Strawberry Chocolate oli. 

Olin todella, todella arka ja varovainen ihminen. Yli-ujo, ja en puhunut kenellekään ja oletukseni oli aina se, että kaikki varmasti vihaavat minua. Masennus ja anoreksia ja koulukiusaaminen on tietenkin jättänyt jälkensä, ja ajattelen vieläkin usein kaikkien inhoavan minua ja että olen yleinen halveksinnan kohde. Olen kuitenkin kasvanut tässäkin asiassa, ja olen jopa sosiaalinen. Välillä vaan olen aika awkward, varsinkin uusien ihmisten parissa. Netissä taas juttu luistaa jopa täysin randomien ihmisten kanssa. Se blogin pitämisessä onkin minusta aivan huippua, että pääsee interactaamaan täysin tuntemattomienkin ihmisten kanssa! Tykkään vastailla kommentteihin, silloinkin, vaikka ne olisivat ilkeämielisesti kirjoitettu. Vain harvoin tulee sellainen olo, että ignooraanpa kommentin. Minulla meneekin fiilikset helposti myös muiden blogeista, joissa kommentteihin ei vastata. Hei, miksi se kommenttiboksi on edes olemassa, jos et aio vastata saatuihin kehuihin/risuihin?

Nyt sitten onkin vähän egoistinen olo täällä, sainpa kerrankin paljon tekstiä aikaiseksi itsestäni! :D Ajattelin kuitenkin että tällainen kokoava postaus voisi olla kätevä, tiedätte sitten millainen ihminen tosiaan täältä ruudun toiselta puolelta löytyy! Ja saattaapa tämä myös tulevia postauksiani avata jonkun verran. Minulla alkoi nyt harjoittelustani etäviikko, eli olen parina päivänä koululla. Ihan lomaltahan tämä kyllä tuntuu, kokonainen viikko niin, ettei koulua ole kuin viisi tuntia. Aikaa onkin nyt sitten harjoitteluraportin kirjoitteluun, lenkillä ja salilla käymiseen, bloggailuun ja ennen kaikkea kämpän järjestelyyn. Viikonloppuna lähdetäänkin pitkästä aikaa pyörähtämään Vesanto-cityssä, jossa oltiin viimeksi joskus heinäkuussa. 

P.s. Voiko huonompi tuuri olla? Seuraavana päivänä, kun olin kuvannut ja postannut tuon ripsiväriarvostelun teille, sain ihan törkeän kamalan silmätulehduksen! Goodbye vaan sekin 15 euroa, roskiin jouduin heittämään sen :( Sydämeen sattuu (ja silmään) ja ketuttaa ihan jonkun verran.