Epäeettinen minä?☆

Noniin, nyt taas saatte tällaista syvällistä settiä. Jostain syystä nuo ostospostaukset kirvoittivat monien anonyymien huulille sen, kuinka epäeettinen minä olen ja suosin lapsityövoimaa ja rahoitan eläinten kärsimystä. Koska rohkenen olla asiasta eri mieltä ja olen kyllästynyt syyllistämiseen, päätän avata asiaa ihan kokonaisen oman postauksen muodossa, sillä en ole varma onko kaikki nuo eläin- ja ihmisoikeusjutut tullut samalta vai eri henkilöltä. Askissa väsäsin jonkinlaisen vastauksen, mutta en saanut sanottua kaikkea haluamaani siinä, joten tämä on ihan hyvä vaihtoehto nyt tähän tilittämiseen.

Elikä siis. Ostin Victorias Secretin hujuveden, ostin YSLn huulipunan. Minä aloitan nyt tästä kosmetiikkapuolesta, sillä tästä olen enemmän leipääntynyt kuin vaateostosteni kritisoinnista. Nimittäin tässä kosmetiikkajutussa on minun mielestäni aivan turha tulla minulle kenenkään huutelemaan, linkkailemaan eläinkoekauhukuvia ja kertomaan kuinka syntinen olen kun olen rahoittanut pienten eläinten kärsimystä. Olen tietääkseeni maininnut aiemmissa kosmetiikkapostauksissani siitä, kuinka meikeistäni suurin osa on käytettynä ostettuja. Kyllä. Olen hankkinut meikkejäni käytettynä. Seuraavaksi varmaan anonyymit tulevat taivastelemaan siitä, kuinka epähygieeninen ällötys olen kun käytän second hand kosmetiikkaa.

Anyway, tosiaan olen hankkinut lähipiiristäni meikkituotteita käytettynä, sillä en itse a) halua maksaa meikeistä ja b)halua maksaa eläimillä testatuista meikeistä. Eläinkoevapaat meikit kuitenkin ovat harvinaisia ja erittäin kalliita. Katsokaapa vaikka animalian listaa eläinkokeettomista merkeistä. Rasvani ja shampoot jne ostan firmoista, jotka ovat eläinkoevapaita (hurraw, Lush, SebaMed, Faith in nature…) mutta eläinkokeettomat meikit ovat vain liian kalliita kukkarolleni, sekä omakohtaisen kokemukseni mukaan ne eivät ole niin hyviäkään. Siksi ostan käytettynä.

Tekeekö se minusta sitten kauhean epäeettisen ihmisen, kun kerran vuoteen ostan jonkun kosmetiikkatuotteen, joka nyt on eläimillä testattua? Hurjan väärinhän se on, vastustan kyllä eläinkokeita kosmetiikassa, sillä eläinparat joutuvat kärsimään aivan turhasta; Ihminen ei tarvitse meikkejä. Maksan kuitenkin tekoseni takaisin olemalla Animalian jäsen. Se myös, mikä minua alkoi kyrpimään tässä ehkä vähän liikaakin, oli se, että monihan meistä ostaa L’orealia ja Rimmeliä ja MaXfactoria, jotka ovat ihan yhtälailla eläimillä testattuja. Varmaan jokaisella meikkaavalla ihmisellä on näiden firmojen tuotteita ja eipäs kukaan heitä kritisoi. Jos ostan kalliin YSL:n huulipunan, ei sitä ole sen enempää eläimeen testattu kuin halpaa Wet’n’Wildin huulipunaakaan. Kulutan meikkejä todella, todella vähän verrattuna keskiverto suomalaiseen nuoreen naiseen, ja he harvoin saavat kuulla epäeettisyydestänsä kun ostavat uusia meikkituotteita kuukausittain.

Eläinten oikeudet ovat minulle tärkeä asia, ja eläinkokeet ja tehotuotannot ja kaikki ovat boikottilistoillani. Vähemmän minä eläinkoeteollisuutta olen tosiaan rahoittanut verrattuna moneen muuhun. En myöskään syö lihaa, jota moni muu harrastaa. En tuomitse lihansyöntiä, en koe että se on minun tehtäväni, mutta totta kai hyppään puolustuskannalle kun päätöksiäni kritisoidaan. Tässäkin asiassa kuitenkin ns. menetän rahaa eläinten oikeuksiin, kun syön ekologisesti ja eläinten oikeudet huomioon ottaen; jätän lihan pois ja suosin suomalaista.

Ja mitä sitten tähän vaatetuspuoleen tulee! Tämäkin on vähän hassua, että heti kun ostan jotain arvokasta, saan syyt niskoilleni lapsityövoiman käytöstä. Nyt minä haluaisin kuulla, että mikä länsimainen massavaateketju ei sorru lapsityövoimaan/orjatyövoimaan. Orjatyövoimalla tarkoitan aikuisia/nuoria, jotka tekevät epäinhimillistä työpäivää epäinhimillisillä palkoilla omankin maansa tulotasoon nähden. Myönnän noiden Vuittonien ostamisen olleen itsekästä; LVn epäeettisyys on ollut minulla tiedossa jo ennen veskan ja huivin ostamista, mutta tein sen silti, puhtaasti siltä pohjalta että halusin. Samainen Ask-anonyymi syyllisti myös Ted Bakerin ja Michael Korsin ostamisesta. Näistä toivoin jotain lähteitä, sillä itse en (myönnän etten kyllä jaksanut muutamaa googlausta enempää etsiäkään) löytänyt kuin jotain plagiointisyytteitä; Nämähän nyt eivät liity lapsityövoimaan millään tasolla. Ja sitten sellainen pieni huomio vaan; Toinen Teppo Leipojistani on kirpputoriostos joten…

Vedän nyt taas saman kortin esiin kuin meikkikeskustelussakin. Olen ostanut 98 % minun vaatekaappini sisällöstä käytettynä. Eettisistä ja rahallisista syistä. En ole rahoittanut lapsityövoimaa enkä tätä orjatyövoimaa mitenkään muuten kuin ostamalla nyt nuo Vuittonit tässä tämän kesän aikana. Minä en shoppaile viikottain normaaleissa vaatekaupoissa, en edes kuukausittain! En muista milloin viimeksi olisin marssinut hooämmään tai Ginaan ostamaan jotain vaatekappaleita. Ja mitäs niissä lapuissa lukeekaan; Made in Bangladesh tai Made in China. Jotkut jättävät MK:nsa kauppaan, mutta rahoittavat epäoikeudenmukaisuutta jollain toisella tapaa, kuten ostelemalla joka viikko H&M:n vaatteita.

Minä en nyt tällä tekstilläni halua tuomita ketään, mutta haluan vain herätellä ihmisiä ajattelemaan moniulotteisesti. En tykkää yhtään siitä, että asioita ajatellaan tasan yhdeltä kantilta, tyyliin ”Jaa, ostit eläinkokeilla testatun tuotteen -> et ole eettinen”, tai ”Siis kannatat metsästystä?? Mikä hurja eläinvihaaja oletkaan!!”. Eräs anonyymi kommentoikin blogiini fiksusti siitä, että lapsityövoimakin saattaa olla tavallaan hyvästä, ja olen itsekin miettinyt tätä joskus. Asioilla on monia puolia, joita kannattaa miettiä, kuului sitten mihin ajattelukuntaan tahansa. Minäkin olen välillä valinnoissani itsekäs, haluan tuoksua mansikoilta ja omistaa sievän LVn pikkulaukun, mutta samalla taas luovun lihasta ja shoppailukierroksista Kampissa. Jos ihan tälle linjalle lähdetään, voisin sanoa kaikista kasvissyöjistä, että mitäs syötte kananmunia ja käytätte maitoa, jos olisitte truu eläinystäviä olisitte vegaaneita. Joten pointtinani tässä kai oli se, että voi olla eettinen ihminen vaikka silloin tällöin lipsuukin periaatteistaan.