Onko pakko kritisoida jos ei haluu? ☆

Olen nyt sitten aktivoitunut näissä asiapostauksissa. Ensin ajattelin, että en viitsi alkaa kirjoittelemaan blogiini tämmöisiä, eihän tämä ole yhtään minun blogini tyylistä. Sitten ajattelin, että noh, tämähän on minun blogini ja saan kirjoittaa tänne mistä lystään. Voin ensimmäisenä päivänä vaikka linkitellä litanian hauskoja ja söpöjä kissavideoita, kun taas toisena kirjoittaa syvällistä feminististä ranttausta (believe me, joku päivä voin vaikka toteuttaa nämä kaksi!).

Tämän postauksen aiheena on kritisointi, kuten otsikkokin sen kertoo. Onko pakko arvostella ja olla arvosteltavana jos ei halua? Tämä tuli mieleen, kun erään henkilön kanssa tuli jokin aika sitten kränää liittyen nimenomaan tähän aiheeseen. Tämän seurauksena kävin monet monet keskustelut läheisteni kanssa siitä, tuleeko läheisiään ja ystäviään kritisoida. Minun ja tulevan mieheni häät myös aiheuttivat ihmisissä monenlaisia mielipiteitä, ja muutamat sanoivat mielipiteensä ääneen enemmän vähemmän asiallisesti. Siksi tämä postaus. 

Olen myös itse saanut kuulla siitä, miksi en sano asioita ääneen, jos jokin vaivaa. Jos joku tekee mielestäni typerästi, en sano siitä. Kuten varmaan jo tästä alusta on saanut selville, minun kantani ihmisten kritisointiin on kielteinen. En ikinä, koskaan arvostele ystäviäni, en edes poikaystävääni. Koen sen olevan loukkaavaa, ja henkilön oman arviointikyvyn kyseenalaistamista.

Kritisoinnilla en siis nyt tarkoita kuitenkaan haukkumista. Vaan sitä, täytyykö ihan merkityksettömistäkin asioista sanoa oma kielteinen mielipide. ”Aijaa, sulla on kissapaita päällä. En tiedä tiedänkö mitään hoopomman näköistä kuin kissapaidat. Mut se on vaan mun mielipide”. ”Te järjestätte häärjuhlat? No on se nyt aika tyhmä kohde laittaa rahaa…”. ” En tajua miksi blogiaan täytyy mainostaa. Sehän on jotenkin tosi tyrkkyä” ja lista jatkuu esimerkeistä.

Vaikka häärintamalla onkin hiljaista nyt tällä hetkellä, ovat juhlat ja tuleva avioliitto mielessä joka päivä, totta kai! Kuten mainittua, ilmoitus naimisiinmenosta ei ollut kaikille niin positiivinen yllätys. Tätä ihmettelin itse kovasti, sillä itse olen onnesta soikeana aina, kun joku menee naimisiin; kutsuttiin minua häihin tai ei. Kihlautumisestamme ei kukaan kommentoinut juurikaan mitään, muutama ihmetteli että kuinkas nyt näin nopeasti, mutta onnitteluja tuli silti. Kun ihmisille kävi ilmi, että tosiaan olemme ihan tosissamme ja hääpäivä on lukkoonlyöty, alkoi sitä kritisointia tulemaan. Miksi näin nopeasti ja mikä on kiire? Te tulette eroamaan vielä.

Ja sitten nämä hääjuhlat. Kautta maailman sivun ovat ihmiset menneet naimisiin, ja rahaahan niihin juhliin palaa. Minä en raha-asioitani blogissa suoraan julista, mutta voin sanoa että kyllä minunkin kesätyörahat menivät kaikki ja vähän ylikin nyt ensikesän juhliin. Ja kyllä, tästä asiasta saa olla eri mieltä. Minä itse kunnioitan ja arvostan pareja, jotka eivät halua juhlia ja jotka ovat päättäneet, että käyttävät ne rahat, mitkä hääjuhliin menisivät, johonkin muuhun. Sitä en oikeasti kiellä että rahaa nämä pirskeet nielevät.

Mutta tarvitseeko sitä mennä hääparille ääneen tilittämään, kuinka siis on niiiin tyhmääää heittää paritonnia häämekkoon ja viisitonnia juhlapaikkaan ja sitten vielä kukat ja koristeet ja kuljetukset ja juomat ja ruoat… No ei tarvitse. Mielipiteensä saa olla kullakin, ja jokainen saa itse päättää rahastansa. Häät ja avioliitto kun on elämän tärkeimpiä asioita, miksei naimisiinmenoa voi juhlistaa kunnolla sinä päivänä? Iloisia juhlia ja tapahtumia kun on niin vähän. Häät kuitenkin toivottavasti ovat omalla kohdalla once in a lifetime. Minäkään en mene taivastelemaan näille pareille jotka jättävät juhlat välistä, että vitsi te olette tyhmiä kun noin laimeasti vaan viittaatte kintaalla omalle avioliittoon astumiselle. Noh, minähän en nyt ole sitä mieltä että se olisi tyhmää, mutta jos ajattelisin näin, en sanoisi sitä ääneen. Lisäksi ihmetystä aiheuttavat nämä henkilöt, jotka tulevat minulle (myös enemmän vähemmän rumasti) sanomaan siitä, että älä mene naimisiin vielä, olet tyhmä kun teet niin. Ööh, niinkö minun pitäisi toimia että perun häät ja ilmoitan miehelleni että ei, netissä sanottiin että olen liian nuori ja ihan hukassa, en voi mennä vielä naimisiin. Palataan aiheeseen sitten kun anonyymeille taas sopii. 

Kritiikkiä voi antaa hyvälle ystävälle, jos on oikeasti tehnyt jotain tyhmää; sanonut rumasti, aiheuttanut vahinkoa tai jotain sinnepäin. Minun päähäni vaan ei mahdu se, miksi pitäisi kritisoida asioista jotka nyt oikeasti ei aiheuta mitään eikä haittaa ketään. Jos tykkään katsoa Salattuja Elämiä, se on minun elämästäni pois se puoli tuntia. Saat sanoa ettet itse tykkää kys. ohjelmasta, mutta jos alat kyseenalaistamaan järjenjuoksuani sen takia että katson Salkkareita, toimit väärin. Minun mielestäni.

Itseäni vaan ei ole opetettu siihen, että pitäisi kommentoida negatiivisia asioita. Itse ajattelen, että jos ei ole hyvää sanottavaa, älä sano mitään. Ja tällä olen mennyt. Olen saanut paljon kuraa niskaan ja ihmiset kritisoivat tekemisiäni. Moni onkin sanonut, että olen liian kiltti kun annan tällaista tapahtua. Taustani saattaa olla myös osasyy siihen, etten yleensä sano edes vastaan. Jos sanon takaisin, käy huonosti. Ja niinhän sitä tässäkin välirikossa kävi; Kun avasin suuni ja puolustauduin, ystävä poltti sillat. Tässäpä onkin minulle tarpeeksi hyvä syy siihen, miksi jatkan kritisoimatonta linjaani. Mutta en voi sietää varsinkaan jatkuvaa valittamista omasta tai muidenkaan käytöksestä.

Mitä mieltä te olette rakkaat lukijat? Missä menee raja? Kuinka paljon voi ystäville, sukulaisille ja läheisille sanoa kritiikkiä ja millaisista asioista? Osaatteko arvostella muita ja ottaa itsekin palautetta vastaan?

Tiedän että tämä aihe on tällainen mistä jokaisella on tulkinta. Minusta tietyissä asioissa kritisointi ei ole siis väärin ja kestän jos minulle asiasta sanotaan. Minulla on muutama ihana hyvä ystävä ja ihana rakas mies, ja minun pitäisi itse alkaa oppia sanomaan jos jokin mättää. En minäkään siis melonia sieraimeen kiskaise jos asiasta huomautetaan ja asiallisesti, mutta minä olen vaan niin lopen kyllästynyt siihen joutavien asioiden kritisointiin, kuinka valitsemani teemukit ovat tyhmän väriset ja hääpuku jonka ostin on liian kallis. Peace and love everyone <3