Almost first macarons ever!☆

Sain jonkun pakollisen fiksaation siitä, että minun täytyy saada nyt leipoa macaronseja. Se lähti Tukholmanreissusta, jolloin ostimme sikakalliit Ladureén macaronsit. Siitä lähtien olen vain himostanut noita ylihinnoiteltuja herkkuja, kunnes päätin että voihan niitä tehdä toki itsekin. Macaronsien leipominen on ihan kamala projekti, muistan kun muutama vuosi sitten sitä ensimmäisen kerran kokeilin. Moni varmaan tietää, millaista marenkien teko on. Macaronsit eivät ihan hirveästi siitä eroakaan, muutakuin että marenkitaikinassa on myös mantelijauhoa.

Siinä sitten lähdin kauppaan, ja näin kuinka paljon pieni pussi mantelijauhoa maksaa. Ja enhän minä tiedä mitä sitä tulisi laittaa edes macaronsien väliin? Ne ensimmäiset sästösteeni täytin hillolla ja toiset jollain suklaakreemillä, mutta molemmat jäivät tosi tahmaisiksi eivätkä kovettuneet tarpeeksi. Kun pyörittiin Terhin kanssa siinä jauho-osastolla, silmiini pisti kungsörnenin mansikkamacarons valmispaketti. 

Ja eikun vaan oikotien kautta. Eli ostin tuon paketin, ja se maksoi S-marketissa jonkun kolmisen euroa. Paketissa luvattiin että macaronseja saa siitä noin 12 kappaletta, joten hinta per macaron ei sitten jäänyt kauhean korkeaksi. Pakkaus sisälsi itse macaronin ainekset, sekä väliin tulevan mansikkakreemin ainekset. Ainoat asiat mitä itse piti näitä herkkuja varten ostaa, oli voi ja maito. Onneksi meillä oli pieni voikimpale jääkaapissa vielä odottamassa, sillä aloin kotona säätämään macaroneja kasaan ja vasta sitten luin kunnolla ohjeet loppuun "Lisää vain maito ja voi". Maitoa tarvittiin kreemiin vain yksi ruokalusikallinen, joten maidon skippasin kokonaan, ja maku oli silti hyvä.
Valmistus oli siis helppoa; Kannet sai kun vatkasi vain pussin 1 sisällön puolen desin vettä kera kuohkeaksi vaahdoksi. Sen jälkeen pursottaa macaronseista haluamansa kokoisia pylpyröitä pellille ja sitten vaan tuotokset puolentunnin seisotuksen jälkeen uuniin. Kun macaronsit ovat uunissa, voi tehdä mansikkakreemin, joka sujuu taas kun vatkaa pussin 2 sisällön voihin ja siihen maitoon (jonka itse tosiaan korvasin vedellä ja sekin kävi hyvin). Pakkauksessa tuli pursotinpussi mukana, joka oli hyvä, sillä en sitäkään tullut ajatelleeksi. Onneksi meillä hätätilannetta varten olisi löytynyt muutama pakastepussi vielä kaapista.

Ja hyviltä ne maistui! Kyllähän sen näkee etteivät ne ole mitään Ladureén tai edes Stockmannin macaronien kaltaisia, pinnat eivät ole sileitä ja täytettä ei ole tasaisesti kaikissa. Vaikka pakkaus puhuu 12 macaronista, sain itse viisitoista kappaletta aikaiseksi (kuvaushetkellä muutama macaron tuli märsyttyä keskenkaiken... hups). Mieheni ei ole makean ystävä alkuunkaan, mutta hänkin antoi täydet pisteet näille. Suosittelen kyllä lämmöllä tuota valmispakkausta, jos haluaa kokeilla tykkääkö macaroneista vai ei, ja jos haluaa säästyä sotkulta ja päänvaivalta keittiössä kun alkaa näitä hyveitä väsäämään. Hintaahan yhdelle kappaleelle tulee noin kaksikymmentä senttiä, sen kolmen, neljän euron sijaan.
Nyt alan sitten syömään aamupalaa ja järjestämään itseäni siihen kuntoon, että kohta täytyy lähteä töihin! Stundent life, ei vapaata kunnolla koskaan >_<