Testissä: LUSH! Huulikuorinta☆

Olen onnistunut perimään itselleni mitä miellyttävimmän vaivan, jonka varmasti moni muukin suomalainen on saanut tuta nahoissaan, kirjaimellisesti. Nimittäin kärsin atooppisesta ihottumasta, ja tässä vuoden mittaan olen saanut todeta (samoin kuin muutama lääkärikin) että vaiva tosiaan on minulla tiukassa. On rasvailtu ja yritetty olla raapimatta and so on. Muutin jopa ruokavaliotani ja yritin pitää huolta että saan tarpeeksi rasvaa mutta etten saisi liikaa ja mikään ei vaan tunnu auttavan. Nyt tässä viimeisimpien viikkojen aikana ihottuma on tullut kasvoihini, ja varsinkin huuliini. Now this is such a serious business, ja kun en mikään maailmankaunistus muutenkaan ole, en halua että naamanikin on ihan ihottumasta punaisenaan. Lääkkeet purivat kasvoihini, mutta huulet. 

Kuivat huulet ovat joka talven vakkaririesa ainakin minulle, ja nyt kun ihottuma+lääkkeet kuivattivat ne jo nyt, päätin ettei tämä peli vetele. Lääkärilläkin olen saanut ravata viimeisen puolenvuoden aikana niin paljon, että julistan jo täälläkin että ihan pikkuvaivoista en enää sinne mene, vasta sitten kun toinen jalka on jo haudassa. Laitoin testaukseen siis LUSHin huulikuorinnat, sillä en ole koskaan aikaisemmin päässyt näitä testaamaan. Kerran aikaisemmin olen tämän saman huulikuorintapurnukan ostanut, koska tuoksu oli niin vastustamaton, mutta erään accidentin jälkeen sitä ei pystynytkään enää käyttämään. Nyt yritys numero kaksi!

Valitsin totta kai purkantuoksuisen kuorintavoiteen (voikohan tästä voiteena puhua, koska murua tämä lähinnä oli. Oh well, helpoin näin), koska olihan se pinkki ja oikeasti, oletteko päässeet haistamaan tätä? Tuoksu on aivan ihana, ja varsinkin kun se jää huuliin! Olenkin haistellut tuota purnukkaa koko sen ajan, kun se minulla on tässä huimat viisi tuntia olemaan.

LUSHin tuotteet ovat eläimillä testaamattomia ja vegaaneita, sekä kaiken hyvän lisäksi vielä ympäristöystävällisiä. Olen käynyt useaankin otteeseen heidän liikkeessään ihan vain haistelemassa kaikkia niitä ihania saippuoita ja muita hyväntuoksuisia asioita. Edellisen lip scrubin taisin ostaa Saksassa käydessäni, sille Bremenin liikkeessä hinnat olivat muutamia euroja halvemmat kuin täällä. Ollaan me lähdössä tässä parin viikon päästä Saksassa käymään, mutta koska kiire saada huulet kuntoon oli valtaisa, en viitsinyt alkaa odottelemaan Berliiniin asti. 

Kuorinta-aine ei ollutkaan niin tahnamaista, kuin luulin. Aloin muina naisina sitä sitten laittamaan naamaani, ison köntsän ja vielä niin, että vaihtovaatteeni lojuivat lattialla. Juuri olin myös imuroinut, näin toim. huom. No puolethan siitä tavarasta sitten ropisi lattialle, ja ensi kerralla viisaampana, että sitä kuorintavoidetta ei isoa määrää tarvita. Tulipahan nyt sitten huulet kuorittua ihan totaalisesti. Huulikuorintavoidetta hierotaan huuliin niin kauan, kunnes huulet rupeavat tuntumaan pehmeiltä, ja hiukan kuumottelemaankin (veri alkaa kiertämään, ja tämä taas kosteuttaa huuliasi luonnollisesti). Kun olet valmis, voi kuorinta-aineen nuolaista pois, se on siis syötävää. Itse kuitenkin olen niin epäileväinen persoona, että kostealla nenäliinalla pyyhkäisin ylimääräiset pois huuliltani. Ja lopputulos?

+ Aivan ihastuttava tuoksu

+ Vegaani, eläimillä testaamaton

+ Huulet tuntuivat pehmeämmiltä jo ensimmäisen käyttökerran kerran jälkeen

+Aine on syötävää

+Ihana tuoksu jää myös huuliin

+Helppokäyttöinen purkki

-Hinta saattaa olla vähän suolainen 

Olen ostokseeni hyvin tyytyväinen. Tosiaan jo ensimmäisen käyttökerran jälkeen huomasin, että huuleni tuntuvat paljon paremmilta. Tuosta hinnasta, en kyllä ole ihan satavarma siitä, että kuinka paljon vastaavanlaiset tuotteet maksavat jossain muualla ja muulta merkiltä. Tämän purnukan hinta oli 11,90€, ja Bremenin liikkeessä se oli 8,50€. Ymmärrän kuitenkin eron, onhan Saksassa kaikki halvempaa kuin täällä. Ja ei sillä, mieluummin ostan tämän LUSHin tuotteen ja maksan siitä hitusen enemmän, kun tiedän tämän olevan eettisistä lähteistä. Ja jos tekin haistaisitte tätä, tekin niin tahtoisitte tämän. Myyjä suositteli tätä päivittäiseen käyttöön ja siihen se minulla pääseekin. Jos ja kun tästä purkista aika jättää, aion seuraavaksi laittaa testaukseen samaa sarjaa olevan popcornin makuisen yksilön! 

My cup of tea☆

Sivulauseen sivulauseissa on käynyt ilmi useinkin, että tykkään teestä. Kun kelaa postauksia taaksepäin, olen tehnyt hiukan vastaavanlaisen teeaiheisen postauksen. Kuitenkin siitä on jo aikaa ja varastot ovat ehtineet uusiutua kymmeneen kertaan. Ajattelin esitellä teille nyt viimeisimmät suosikkiteeni, jos tekin saisitte suurta teeinspiraatiota näihin kylmeneviin syyspäiviin. Ajatella, kohta onkin jo syyskuukin ohi. Istun nyt tässä viimeisiä rauhallisia minuutteja, kirjoitan tätä ja juon kirsikkateetä. Life is good! (Paitsi silmätulehdus. En kestä, en käsitä, kauanko tälläisenkin taudin täytyy kestää! Antibioottikuuria vedelty mutta mitään ei tapahdu ; _ ; )

Mustaa teetä minulla ei juurikaan kulu, en tiedä miksi, kun kuitenkin tykkään sen mausta. Ehkä siinäkin piheys astuu kuvioihin; Vihreästä teestä saa useita haudutuskertoja, kun taas mustasta vain yhden. Yleensä kyllä käytän mustaakin teetä niin monta kertaa kunnes se on enää vain veden näköistä, ja makuista. Tämä musta tee on kuitenkin yksi suosikkejani; The Ouncen Kolme veneessä-tee. Kolme veneessä-teessä on mustan teen lisäksi musta- ja punaherukkaa, mangoa, kaunokkia sekä vadelmaa. Ihanan makeaa ja käy melkein jälkiruoasta. 

Kauneuden kuningatar on toinen kestosuosikki The Ouncesta. Tämä on nyt taas  sitten vihreää teetä, niinkuin kaikki loput tässä postauksessa. On se hassua, että koko valtaisasta teekokoelmastani vain yksi on mustaa. Noh, tässä Kauneuden kuningattaressa toistuu oikeastaan melkein sama kaava kuin edellämainitussa Kolme veneessä-teessä. Mansikkaa, mangoa, appelsiinia, punaherukkaa ja multivitamiinia. Teelaatuina toimivat sencha ja oolong. 

Aarresaari-tee on minulle aika uusi tuttavuus, löysin sen vasta joskus loppukeväästä, kun rakastuin kookoksen makuun sekä tuoksuun. Marssin The Ounceen, ja kysyin löytyisikö heiltä jotain vihreää teetä, jossa olisi kookosta. Minulle suositeltiin Aarresaarta, jolle makua antamassa ovat kookoshiutaleet, ruiskukka sekä ruusun terälehdet. Tuoksu oli ihanan kookoksinen, ja sitähän minulle lähti. Aarresaari on vakiinnuttanut asemansa ainakin minun teekaapissani jo pysyvästi. Mites, iskeekö kookos teihin?

Tässä viimeisessä The Ouncen teessä on vähän hassumman kuuloinen makuyhdistelmä, josta useampi voisi todeta että ei kiitos. Niin minäkin ajattelin, kunnes muutin Katjan luokse kesällä, ja hän keitti tätä teetä. Rakastuin heti, ja tämäkin on aivan supermakeaa. Maku tosin on hyvin pehmeä, että liian kuumalla vedellä ja pitkällä haudutusajalla tämän saa todella helposti pilattua. Teen nimi on Verraton Soursap, ja maun siihen antaa porkkana, kehäkukka, ruiskukka ja soursap öljy. Teelehdet ovat pitkiä, ja teelaatuina Verrattomassa Soursapissa ovat vihreä sencha ja männynneula. 

The Ouncen lisäksi vakkariteekauppanani toimii Théhuone. Siellä on myös todella herkullisia teevaihtoehtoja, ja lista vaihtoehdoista on pitkä. Viimekäynnillä testasin kahta itselleni uutta sorttia, ja ensimmäisenä esittelyyn pääsee Sweet strawberry. Nimensä mukaan tässä teessä on mansikkaa, ja sen kyllä haistaa! Tuoksu on todella voimakas ja makea, ja niin on makukin. Tykkään kovasti.

 Toinen uusi tuttavuus Théhuoneesta oli tämä shampanjatee. Kuvaus teestä vaikutti semi samanlaiselta kuin se Tukholmasta ostamani tee, mutta maku oli aivan erilainen. Hyvin jännittävä, sillä tämä tee ihan oikeasti maistuu shampanjalta! Mansikan maku ei tässä kovinkaan vahvasti tule esiin ja tämä tee ei ole makea, toisin kuin Ruotsinversionsa.

Se mikä teeshoppailussa on myös mahtavaa, on teepurkit! Edellä esitellyt teet ovat säilötty erilaisiin purkkeihin. Ensimmäinen on jokin perintöpurkki vanhempieni luota, ja pienet hopeakantiset ovat ihan made by Ikea. Olen myös säilönyt isommat teesatsit vanhoihin punajuuri/hillopurkkeihin, joihin tosiaan mahtuu isommat määrät teetä. Ostin kuitenkin Hakaniemen kauppahallista suloisia kissarasioita, joissa olen myös pitänyt teetä. At the moment ne kuitenkin ovat tyhjillään, ja hitusen ihmettelenkin miksen ole säilönyt näihin nyt teetä, vaan työnsin ne noihin ikean lasipurkkeihin... No aina ei voi olla omasta järjenjuoksustansa perillä.

Some favourites☆

Monella bloggaajallahan on näitä "kuukauden suosikit"-postauksia. Tykkään niistä kovasti, ja niistä saa aina hurjasti inspiraatiota. Olen kuitenkin tosi pihi ja en osta uusia juttuja joka kuukausi, saatika sitten edes innostu mistään joka minulla on jo ennestään. Olen tylsä ja tasapaksu, haha. Noh, mutta ajattelin koota teille nyt vähän tällaisia kestosuosikkeja, jotka palvelee joko päivittäin, tai jos ei nyt päivittäin niin ainakin hyvin usein. Otsikon kanssa oli vähän ongelmaa, mietin mitä nikkaroisin siihen, kun kuukauden suosikeista ei ole kyse. Ikuiset suosikit taas olisi ollut vähän typerä ilmaisu :D Joten jotkut suosikit menköön, kuvaapahan postausta ainakin hyvin. 

Michael Korsin ballerinat. Nämä ovat oikeasti todella kätevät, ja olin onnesta soikeana kun nämä löysin kasällä pilkkahinnalla Maranellosta. Sitä originaalia, yli sadan euron hintaa näistä en olisi maksanut, sillä ballerinathan ei mitään kestokenkiä ole, aivan sama oliko ne Citymarketin alekorista vai kalleimmasta merkkiliikkeestä mitä Suomesta vain löytää. Kulumisen merkkejä on jo näissäkin pikkuisissa, mutta kovalla käytöllä ne nämäkin ovat olleet. Jalassa mukavat ja onhan se pientä luksusta kun läpyskäkengät ovat MK:ta. Rakastan ballerinakenkiä, sillä ne ovat niin helpot: Senkun sujautat jalkaan ja menoksi!

Kosmetiikkapuolelta suosikkina ovat uudet hajuvedet. Victorias Secretin mansikkashampanjatuoksu ja Robinin oma parfyymi. Tuo VS on minulla arkituoksuna, jota laitan aina töihin mennessäni. Robin taas toimii enemmän juhlavana tuoksuna, ja onhan se vähän arvokkaampaakin kuin tuo VSn tuoksu, joten ei sitä tule suihkittua niin estottomasti kuin VSn versiota. Ei olisi uskonut, että Robsukan hajuvesi voisi oikeasti olla noin miellyttävän tuoksuinen!

Tossut! Aivan ylisöpöt kissatossut! En omista mitään töppösiä, joilla voisin kotona mennä, tai vaikkapa saunavuoroilla siirtyä kotoa yläkertaan. Olen selaillut eBaytä ja Taobaoa sillä silmällä, josko sieltä saisi jotkut suloiset kotitossut, joita voisi käyttää varsinkin näin talven tullen. Piheyteni on taas siinä tullut vastaan, ja olen todennut että ilmankin pärjää. Miehekkeeni saapui viimeviikolla kuitenkin Wienistä kotiin ihana tuliainen mukanaan: Suklaata, ja nämä tossut. Käyttöön pääsee ja hyvästi kylmät jalat!

Laukuista asemansa on vakiinnuttanut meikän Vuittoni. Päätin jo ostohetkellä, että tämän veskan tulee maksaa itsensä minulle takaisin, ja niinhän se taitaa tehdä. Laukku on sopivan kokoinen kaikelle tarpeelliselle, jota nyt perus shoppailu/illallisreissulla tarvitsee. Kamera ei laukkuun mahdu, ja se oikeastaan on ainoa miinus tässä. Muuten ei mitään valittamista, ja värimaailmaltaankin laukku passaa useampaankin asukokonaisuuteen.

Vielä ripsiasiaa. Selitinkin tuossa ripsariarvostelussa surun omia ripsiä kohtaan, joten tekoripset ovat minulle arkipäivää. Minulla on nyt kokonainen pahvilaatikollinen näitä ripsipakkauksia, ja suurin osa niistä on joko Japanista tai eBaystä. Tässä uusimmat tulokkaani, mitä sain Myrreltä tuliaisiksi Japanista. Kahdet ala- ja kahdet yläripset. Alaripsiä käytän vain gyarussa, mutta voisihan sitä testailla, millaisen muodonmuutoksen arkimeikkikin saisi, kun laittaisi alaripset kehiin!

Lopuksi vielä vähän kosmetiikkaa. Siis ette tiedäkään, miten bloggaajasydämeeni sattui, kun tajusin kuvia käsitellessäni huulipunan olevan väärinpäin. Ihan oikeasti, en sitten kuvaushetkellä älynnyt katsoa mitenpäin tämä huulipuna on, vaan asettelin taustarekvisiittoja paikalleen niin suurella intohimolla. Sitten tässä taas nähdään meikän laiskuus: Päätin että mennään sitten ylösalaisin olevalla huulipunalla, sen sijaan että alkaisin ottamaan uusia kuvia, siirtämään ne koneelle ja muokkaamaan niitä. Ehkä tämän asian kanssa elää. Jotenka siis, tässäpä minun vakkarihuulipunani. YSLn punainen ja Etude Housen pinkki huulipuna. Etude Housen huulipuna alkaa olla jo finaalissa, ja seuraavat meikkiostokset taidankin tehdä sitten Tokiossa heidän liikeestään, koska ah niin ihanan halpaa ja ah niin ihanan näköisiä ja ennen kaikkea oikeasti hyviä ja tehokkaita meikkejä. Olen myös päättänyt ostaa uuden huulipunan YSL:ltä, mutta se saapi jäädä nyt hetkeksi, kun rahaa täytyy keskittää ~oikeisiinkin~ asioihin.

Iskeekö tällaiset suosikkipostaukset teihin? Minulla alkoi nyt tämä etäviikko, joten bloggailuun on aikaa paremmin kuin työviikoilla! Olen samalla tietenkin laittanut kotia kuntoon, ja tehnyt japaninkurssin kotiläksyjä; Illalla olen menossa Japanintunnille. Silmät voivat ihan ok:sti, toivoisin niin kovasti että tämä tulehdus menisi jo ohi, ja pääsisin jatkamaan normaalia arkea. Noh, ei voi mitään. Taidanpa tästä hipsiä siivoamaan keittiötä, sillä teimme poikaystäväni kanssa eilen susheja, ja se urakka tietää aina sotkua.

Psst! Arvonta on yhä käynnissä, käykäähän osallistumassa!

Who am I☆

Blogini on käynyt läpi aikamoisen muutoksen, kun verrataan siihen mistä aikoinani bloggaamisen aloitin. Tajusin, etten mitään kunnon esittelyä ole koskaan vetänyt, ja vuonna 2013 kun aloitin tämän uuden blogin pitämisen, suurin osa seuraajistani tuli ikivanhasta Strawberry Chocolate-blogistani. En mitään esittelytekstejä pahemmin harrastanut, koska tosiaan vanhan blogini lukijat olivat lolitapiireistä, ja tiiviin yhteisömme takia meininki oli luokkaa kaikki tuntevat kaikki. 

Olen otettu siitä, miten paljon seuraajia olen ajan mittaan saanut, ja ehkä hiukan tyytyväinen itseenikin, miten olen kehittynyt ajan kanssa. Mikäs sen parempi mittari omalle kehitykselleen on kuin blogi, jossa voi seurata itseään kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Oma tyylinikin on kehittynyt jonkun verran, olen oppinut meikkaamaan paremmin. Hiusten väri on muuttunut kolme kertaa ja peruukit ja hiuslisäkkeet vaihdelleet. Kahteen vuoteenkin mahtuu yllättävän paljon muutosta. Syy miksi tätä postausta edes aloin tekemään, on se, että epäilen, ettei kovin moni varsinkaan uusista seuraajista tiedä, kuka olen ja miksi ylipäätään bloggaan. Olen kyllä verrattaen aika avoin blogissani, ja päästän itsestäni julki paljonkin asioita. Ja onhan sitten tuossa sivupalkissa pieni esittely itsestäni, mutta olen todella surkea nikkaroimaan yhtään mitään esittelytekstejä itsestäni saatika sitten varsinkin blogistani. On ne kuitenkin ihan kätsyä kirjoittaa samaan kasaan kaikki, joten tässäpä nyt teille infoa, kuka Tuuli Maria-blogia kirjoittaa :D

Aloitetaan ihan perusasioista, eli siis olen juuri 20-vuotta täyttänyt opiskelija, joka asustelee Helsingin keskustassa. Muutin Helsinkiin 2014 kesällä, juuri syntymäpäivänäni, sillä sain ensin kesätyöpaikan ja myöhemmin kesällä kävi ilmi, että opiskeluni alkaisivat myöhemmin kesällä. Olin ikionnellinen, pääsinhän heti lukion jälkeen opiskelemaan haluamaani alaa rakastamaani kaupunkiin. Minut valittiin opiskelemaan DIAK:kiin sosionomiksi. Hiukan harmittelin, että pääsyni ykkösvaihtoehtoon Metropoliaan jäi puolesta pisteestä kiinni, mutta näin jälkikäteen ajateltuna sillä ei sen suurempaa merkitystä ole. Olen saanut tutustua Diakissa erilaisiin ihmisiin ja tarttuihan sieltä sitten yksi ystäväkin mukaan, vaikka välillä kieltämättä koulumme systeemit tuntuvat ihan pimeiltä. Tosin en ole korkeakouluissa yleisempää tutkimusta tehnyt, voihan se olla että muut koulut ovat vielä kemmaisempia järjestelmiltään.

Tarkoitus olisi siis valmistua kahden vuoden päästä, eli joulukuussa 2017. Olen vielä periaatteessa kaikille työllistymisvaihtoehdoille avoinna, mutta näillä näkymin eniten kiinnostaisi jokin virastotyö, mitä nyt tällä hetkellä työharjoittelussa teen. Tykkään suunnitella elämääni pitkällekin eteenpäin, siksi minulla on melkein kalenteriini merkattu valmistumispäivät, ja olen jo suunnitellut ja haaveillut ja jopa stressannutkin, mikä työllistymistilanteeni tulee olemaan sitten joskus. Ensi kesän häätkin ovat niin ihana asia suunnitella, jokseenkin ne tuntuvat olevan jo ihan nurkan takana, vaikka todellisuudessa tässä on vielä hyvinkin puolivuotta aikaa järjestellä niitä. 

Olen siis menossa naimisiin ensi kesänä ihanan tulevan mieheni kanssa. Asutaan kahdestaan, mutta ilman kissaa. Olen kovin kissarakas, ja sydämeeni sattuu joka kerta, kun tajuan, ettei tähän elämäntilanteeseen joka meillä on meneillään, voi ottaa pientä kissua. Kissat ja eläimet ovat lähellä sydäntäni, vaikka niillä jotka minut kaikista läheisimmin tuntevat, saattaa olla syntynyt minusta hyvin kyyninen kuva myös eläimiä kohtaan :'D Olen kasvissyöjä, tosin syön kalaa ja metsästettyä lihaa. Okei, ei ole ehkä oikein kutsua itseään tuolloin kasvissyöjäksi, mutta se on nopein tapa ilmoittaa ruokavalioni, kuin alkaa luettelemaan mitä lihaa syön ja mitä taas en. Vastustan tehotuotantoa, ja nyt muutaman vuoden kasvisruokavaliolla elettyäni, ei jotenkin lihansyönti edes suju. Riistaa on niin havoin tarjolla, joten en tiedä että pystyisinköhän edes sitä hirvipaistia syömään, jos se eteeni iskettäisiin. Olen yrittänyt saada poikaystäväänikin mukaan, että vedettäisiin vegaanihaaste (viikko vegaanina) jossain vaiheessa. Saas nähdä milloin isnpiroituu kunnolla, että jaksaa kiinnittää huomiota ruoanlaittoon ja raaka-aineisiin tosissaan. 

Tyylini on kokenut pienen muutoksen, kuten varmasti täältä blogista huomaa. Sainkin kommentteja jossa enempivähempi kauniisti ihmeteltiin tyylinmuutostani, miksi olen mennyt mukaan "massablogibimbo MKxVuitton"-kerhoon. En ole mennyt mihinkään, vaan olen kehittänyt gyaru-tyylini rinnalle yleissopivamman, tyylikkään peruspukeutumislinjan, johon yritän saada sekoitettua omaperäistä vibaa. Useimmiten, ihan blogin ulkopuolella, olen aika pultsarityylissä, hiihdän treenitikoot/kollarit jalassa meikittömänä ja hiukset ponnarilla. Jos kuitenkin on tarkoitus johonkin lähteä, näen ulkonäköäni kohtaan vaivaa. Riippuen tilaisuudesta (ja silmien silloisesta kestokyvystä), päälle vedetään joko gyarua tai sitten tätä MK/Vuittonlinjaa. 

Ennen kuitenkaan kaikkea tätä pukeuduin lolitaan. Japanimuotipiireissä olen liikkunut jo pitkään, ala-asteen luppupuolelta alkaen. Lolita kuitenkin jäi joskus lukion alkuaikana, se ei vaan enää tuntunut omalta. Hiukan haikein mielin myin viimeisen mekkoni tässä vähän aikaa sitten, mutta onneksi se sai rakastavan kodin ystäväni Myrskyn luota. Lolita oli kyllä mahtava vaihe elämässä, sain suurimman osan nykyisistäkin ystävistä/kavereista lolitan kautta, ja täytyy sanoa että olisin ihmisenä aivan täysin erilainen, jos en tähän kyseiseen tyyliin olisi aikanani hurahtanut. To be honest, en tiedä olisinko edes bloggaamista aloittanut. Lolitablogihan tämä Strawberry Chocolate oli. 

Olin todella, todella arka ja varovainen ihminen. Yli-ujo, ja en puhunut kenellekään ja oletukseni oli aina se, että kaikki varmasti vihaavat minua. Masennus ja anoreksia ja koulukiusaaminen on tietenkin jättänyt jälkensä, ja ajattelen vieläkin usein kaikkien inhoavan minua ja että olen yleinen halveksinnan kohde. Olen kuitenkin kasvanut tässäkin asiassa, ja olen jopa sosiaalinen. Välillä vaan olen aika awkward, varsinkin uusien ihmisten parissa. Netissä taas juttu luistaa jopa täysin randomien ihmisten kanssa. Se blogin pitämisessä onkin minusta aivan huippua, että pääsee interactaamaan täysin tuntemattomienkin ihmisten kanssa! Tykkään vastailla kommentteihin, silloinkin, vaikka ne olisivat ilkeämielisesti kirjoitettu. Vain harvoin tulee sellainen olo, että ignooraanpa kommentin. Minulla meneekin fiilikset helposti myös muiden blogeista, joissa kommentteihin ei vastata. Hei, miksi se kommenttiboksi on edes olemassa, jos et aio vastata saatuihin kehuihin/risuihin?

Nyt sitten onkin vähän egoistinen olo täällä, sainpa kerrankin paljon tekstiä aikaiseksi itsestäni! :D Ajattelin kuitenkin että tällainen kokoava postaus voisi olla kätevä, tiedätte sitten millainen ihminen tosiaan täältä ruudun toiselta puolelta löytyy! Ja saattaapa tämä myös tulevia postauksiani avata jonkun verran. Minulla alkoi nyt harjoittelustani etäviikko, eli olen parina päivänä koululla. Ihan lomaltahan tämä kyllä tuntuu, kokonainen viikko niin, ettei koulua ole kuin viisi tuntia. Aikaa onkin nyt sitten harjoitteluraportin kirjoitteluun, lenkillä ja salilla käymiseen, bloggailuun ja ennen kaikkea kämpän järjestelyyn. Viikonloppuna lähdetäänkin pitkästä aikaa pyörähtämään Vesanto-cityssä, jossa oltiin viimeksi joskus heinäkuussa. 

P.s. Voiko huonompi tuuri olla? Seuraavana päivänä, kun olin kuvannut ja postannut tuon ripsiväriarvostelun teille, sain ihan törkeän kamalan silmätulehduksen! Goodbye vaan sekin 15 euroa, roskiin jouduin heittämään sen :( Sydämeen sattuu (ja silmään) ja ketuttaa ihan jonkun verran.

ARVONTA! Littlethings-koruja!☆

Sain aivan mahtavan yhteistyötarjouksen Littlethings jewelryltä! Littlethings on thaimaalainen yrittäjä, joka tekee eläin- ja erityisesti koira-aiheisia koruja. Korut ovat sieviä, tyttömäisiä ja naisellisia, sekä ennen kaikkea hurjan söpöjä. Pakettia odotti tosiaan kuin kuuta nousevaa, sillä minulle oli ihan täysi ylläri, mitä sieltä paljastuikaan. Ja voi että kun eilen sain paketin käsiini, olin yllättynyt miten paljon siellä olikaan koruja ja kuinka ne tosiaan ovat ihania! Olin hypettänyt ja kiherrellyt itsekseni kotona ja selannut Littlethingsin facebooksivuja, jotka toimivat hänen nettikauppanansa.

 

Ensimmäisenä esittelyyn pääsee korvakorut. Koirat ja yhdet kissat. Veikkaan, että tekijä oli selannut sen verran blogiani ja facebookkiani, että tiesi minun olevan ihan täysi kissatyttö. Siksi sainkin paljon kissa-aiheisia juttuja, vaikka koirat ovatkin hänen erikoisuutensa. Nuo koirakorvikset ovat kyllä hurjan symppikset, kun taas mustat ja tyylikkäät kissakorvakorut kruunaavat asun kuin asun.

 
 

Seuraavaksi rannekoruihin! Kissateema jatkuu myös näissä, joista toinen on vaaleanpunaisen sävyinen ja toinen taas turkoosi. Rannekorut olivat ihanan kevyitä, ja kerrankin tarpeeksi tiukkoja, etteivät lurahda kädestä miten sattuu. Tykkään myös yksityiskohdista kovasti, ja niitähän näissä koruissa riittää! Tuo luu, jonka alla on helmiä on kyllä ihan lempparini, vaikka onkin hiukan hassua että kissakorussa on luu :'D Sievät nämä on anygays!

 
 
Sitten vielä sormukset! Näissä on aivan älyttömän hauska idea! Näitä ihastelin jo facebookissa kovasti. Eli koiria jotka ovat kietoutuneet sormen ympärille! Älkää kiitos välittäkö heikosta lakkauksesta kynsissä, olen jotenkin niin turhautunut siihen että kynsilakka näyttää 99% ajasta ikävältä, joten nyt pidän lakkailusta kiltisti taukoa. Mutta back to business, Sain valkoisen- ja harmaan koiren, joista kummatkin ovat ihan yhtä ihania. Rakastuin!

Arvontaan! Koska minä en olisi saanut kaikkia näitä ihania koruja ilman teitä, rakkaat lukijat, koen, että on ihan inhimillistä ja reilua, että järjestän taas arvonnan! Niitä kun ei liiemmin ole täällä ollutkaan. Arvon siis kaksi voittajaa! Ykköspalkintona on sormus ja rannekoru, ja kakkospalkintona sormus. Minusta näitä arvontoja on kivaa järjestää, ja ihana että aina sponsoreita saadessani se on mahdollista. Ohjeet arvontaa varten:

1. Seuraa blogiani 

2. Kommentoi boksiin nimesi ja spostiosoitteesi (jos et spostia halua antaa, joku muu kanava mitä kautta sinut saa kiinni)

Tsemppiä arvontaan! Arvonta on käynnissä 4.10. saakka, siihen asti voi osallistua. Korut olivat tosiaan positiivinen kokemus, laadukkaita ja todella suloisia. Varmasti tulen ostamaan joskus Littlethingsiltä koruja, aloin jo haaveilemaan kissakaulakorusta ja sormuksista. Jos et malta odottaa, voitatko arvontaa, vaan haluat heti päästä tilaamaan oman korusi, tapahtuu se littlethingsin facebook-sivuilta, ja tässä on sinne linkki!

Littlethings

Review/testissä: L'oréal false lash superstar☆

Ostin itselleni Ruotsin reissultani L'Oréalin false lash superstar-ripsivärin. Olen tuskaillut omien olemattomien ripsieni kanssa, ja himoinnut Cityshopparikortilla halvalla saatavista ripsipidennyksistä. Kuitenkin tiedostan sen, ettei ole mahdollista käydä laitattamassa ja huoltamassa ripsipidennyksiä joka kuukausi, unohdin ajatuksen pidennyksistä. Onhan se 50€ paljon rahaa, ottaen huomioon että sillä viidelläkybällä saattaa hyvässä lykyssä jopa tuhota omat alkuperäiset ripsensä. Ripsetön en sentään ole, vielä. 

Ajattelin, että kun tavan ripsarilla ei meikän naamaan ole juuri mitään efektiä, ja en jaksa alkaa säätämään tekoripsien kanssa joka kerta kun meikkaan. On nimittäin rasittavaa kokoajan kytätä mistä kohti ripset lähtevät irtoamaan ja olla lisäilemässä liimaa silmäkulmiin. Kuulin tästä L'Oréalin ripsipidennysefektin lupaavasta ripsiväristä ja innostuin. Pakkohan sitä oli kokeilla, kun kerta hintakaan ei ollut kamala. Jokseenkin juuri minun tuuria, maksoin tästä laivalla noin 16€, ja heti seuraavana päivänä postiluukussa odotti Stockmannin syyskuvasto, jossa tämä samainen ripsari oli kaksi euroa halvemmalla! Just my luck.

Vertauksen vuoksi, meikän naama kevyellä meikillä. En alkanut tekemään mitään perinteistä sotamaalausta joka minulla yleensä on kun meikkaan, sillä muuten ripsari ei olisi päässyt niin hyvin esille. Eli tässä on koko meikki miinus ripsiväri, ripsiin ei ole käytetty yhtikäs mitään. 

Ensimmäinen vaihe jos sitä edes vaiheeksi voi sanoa. Ripsiin levitetään valkoinen kuitupohja, jonka tarkoituksena on antaa volyymiä omiin ripsiin. Täytyy sanoa että tämä valkoinen aine haisee ihan liimalle. Vaikka no toisaalta, harvoin ne muutkaan ripsivärit kukkasilta tuoksuu.

Toisena vaiheena levitetään itse ripsiväri. Tuo harja värin levittämiseen on todella hyvä! Muita samanmallisia ripsiväriharjoja meikällä ei ole ollutkaan, ja iso plussa tästä. Yleensä levittelen väriä miten sattuu ja silmäkulmat ovat ihan mustanaan ripsiväriä. Väri oli helppo siis levittää ja saada tasaisesti jokaiseen ripseen.

Noniin, alla nyt ihan lähikuvaa silmistä, ennen ja jälkeen ripsivärin!

Noista kuvista näkee eron. Tietenkin jos olisin ollut viitseliäs ja jaksanut pestä meikit välissä pois, olisin voinut vertailun vuoksi laittaa kuvaa millaista jälkeä jokin toinen ripsiväri saa minulla aikaan. Yläripsiin laitoin kuituaineen ja värin, alaripsiin laitoin pelkkää väriä, sillä en normaalissa meikissä tykkää pitkistä alaripsistä. Gyarussa asia onkin sitten erikseen.

En tiedä olinko naiivi vai mitä, kun oletin tuloksen tosiaan olevan aivan mullistava. No sitä se ei ollut. False lash superstar ei ole mikään pettymys, mutta vähän turhaa sotkemista siihen verrattuna että oikeastaan saman tuloksen saisin myös "normaalilla" ripsivärillä. Voi surku, minun täytyy tosiaan alkaa opettelemaan elämään näillä säälittävillä räpsyttimillä tai sitten vaihtoehtoisesti  riskata ripseni ja olla joka kuukausi 50-100 euroa köyhempi. Tai sitten vaihtoehtoisesti alkaa säätämään ripsiliiman kanssa joka päivä.

☆Yhteenveto☆

+ Ripsiväri oli helppo levittää

+ Antaa väriä hyvin

+ Ei leviä, ja pysyy hyvin päivän mittaan

+ Ei paakkuunnu

-Ei mitenkään erityinen

-Kuituaine ei ollut kauhean hyvän hajuista

Loppuun vielä kuveja meikän ripsivärikokoelmasta. Näistä kolmesta minun suosikkini on tuo pinkki Yves Rocherin, ja toinen suosikki tuo hopea Yves Rocherin ripsiväri. Ne oikeastaan luovat saman efektin kuin tämä edellä testattu, mutta ilman kahdella eri aineella säätämistä. Näissä vaan harja on kömpelömpi, joten siitä menee plussa L'Oréalin ripsivärille. 

Toivottavasti tästä oli teille iloa ja hyötyä! Jos ei mitään erikoisempaa lookkia ripsilleen tavoittele, voin suositella! Mutta älkää tehkö kuten minä ja luo vaaleanpunaisia pilvilinnoja siitä, kuinka voisi korvata satkun ripsipidennykset alle kahdenkymmenen euron ripsivärillä :'D