keskiviikko 2. joulukuuta 2015

My weekend via phone☆

Menimme viime perjantaina Vesannolle perheeni luokse pikkujouluja viettämään kun poikaystäväni pääsi töistä joskus seitsemän aikaan iltapäivällä. Junamatka tuntui ikuisuudelta, mutta onneksi matkassa oli uusin Cosmopolitan sekä pari muutakin lehteä, pähkinöitä Punnitse ja Säästästä sekä Nintendo 3DS varustettuna Mario & Sonic at the London Olympics. Oltiin Vesannolla vasta puoliltaöin, mutta parempi sekin kuin vasta lauantaina olisimme lähteneet. Koska myday ja my weekend-postaukset ovat ilmeisen toivottuja, tässäpä siis postausta viikonlopustamme maalla.
Pikkusiskoni olivat aivan innoissaan siitä että pitkästä aikaa tultiin käymään, viimeisimmästä käynnistä kun oli jo aikaa. Pelasimme jotain upouutta Robogem-peliä, joka on tarkoitettu kouluille, koska ohjelmoinnista tulee pakollinen osa opetussuunnitelmaa. Peli oli kyllä aikamoista aivojumppaa näin aikuisillekin :D Leivottiin pipareita, ja poikaystäväni leipomista Muumeista tuli aikamoisia ilmestyksiä! Mutta maistuvia ne olivat silti. Pikkujoululahjat eivät sitten olleet vain meille, vaan myös kissamme Pate pääsi nauttimaan joulunodotuksesta. Joulukalenteri oli perheeltäni ja nuo pienet naksut nappasin itse viime kauppareissulta mukaan, koska pakkaus oli vaan niin symppis! Ja maistuivat ne kissallekin!
Lumi puuttui sitten Savonmaaltakin. Olin jotenkin odottanut että pääsisin kuvailemaan lumisia maisemoisia, mutta ei niin ei. Keli onli vähintään yhtä lämmin ja tuulinen kuin Helsingissäkin, ja ihmettelen yhä kuinka 98% ajasta meillä oli kuitenkin sähköt vaikka välillä tuuli ja tuiskusi ihan tosissaan. Sisäinen maalaiseni heräsi henkiin ja oli ihan huippua päästä kunnon metsäpatikoinnille. Harmitti vain että jätin kumisaappaat kotiin, sillä kenkkarit eivät ole vesisade + metsä- yhdistelmälle parhaat mahdolliset kengät. 
Pikkusiskoni olisivat jo viimekäynnillämme halunneet paahtaa vaahtokarkkeja kanssamme. Viimeksi aikataulu tuli vastaan, mutta tällä kerralla päätimme että vaahtokarkkiretkelle on saatava aikaa. Koska lunta ei tosiaan ollut, päätettiin että säästetään metsäretki vaahtokarkkien kera sitten tulevaisuuteen, ja nyt nikkaroidaan tulet ihan omaan kesäkeittiöön. En muistanutkaan että vaahtokarkkien paahtaminen on näin hauskaa...
... ja haastavaa. Karsinogeeni- ja sokerikiintiö tuli varmaankin sitten loppuvuodelta täyteen, kun suurin osa vaahtokarkeista joko paloi tai ei muuttunut miksikään. Tulien tekokin oli sellaista vääntöä, oikeastaan vaan sanomalehdet paloi ja puut otti pelkkää väriä. Kaikkia ei ole eräjormiksi suunniteltu, ja ei minulta nuotionteko onnistu. Hauskaa kuitenkin oli!
Maanantaina aamulla sitten hypättiin bussiin ja mieheni sai maisemamatkailla hurjan Vesanto-Tervo-Karttula-Kuopio -välin ensimmäistä kertaa. Menimme siis bussilla Kuopioon, jossa kävimme moikkaamassa sairaalassa pappaani ja jatkoimme siitä juna-asemalle. Matkan varrella olikin sitten pizzeria, jossa pitsat maksoivat vain 4€ kappale, joten pakkohan tuota ilmaista pitsaa oli mennä syömään, kuitenkin matkaa kotiin oli monta tuntia, ja tuolla pärjäsikin sitten loppupäivän. Oli ihan hauskaa päästä moikkailemaan porukoita Vesannolle ja silittelemään kissaa, kun kissa meiltä täältä kotoa vielä puuttuu. Ehkä sekin asia korjaantuu sitten ajan kanssa!

6 kommenttia:

  1. Huoh, tuli ikävä Vesannolle porukoitten lihapatojen ääreen. :) Huvittaa aina aatella että joku paljasjalkanen helsinkiläinen tulee VESANNOLLE. :D Kiinnostas tietää mitä ne oikein ajattelee meidän pikkukylästä, jossa ei kohta oo edes kuin yksi kauppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No mun poikaystävä on aika hyvin ottanut että minä olen kasvanut metsänkeskellä, mutta huvitti kun eräs hänen helsinkiläinen sukulaisensa kauhisteli Raumaa jumalan hylkäämäksi tuppukyläksi minun kuullen :D Olisihan se aikamonelle aikamoinen kulttuurishokki kun bussit ei kulje ja joillain lähin naapuri asuu kilometrien päässä. Oli kyllä aika hassua nähdä se K-kauppa suljettuna, ehkäpä joku vielä inspiroituu avaamaan sen uudestaan.

      Poista
    2. Raumahan on iso city verrattuna kotoisaan peräkylään. :D Mullaki on sukulaisia miehen puolelta, joista joku ei oo esim. ikinä nukkunut teltassa tai poistunut Helsingistä muualle Suomeen.
      Pakko kyllä sanoa, että vaikka oli ihan saatanasta kasvaa Vesannolla, niin näin vanhemmiten sinne tulee jo ihan ikävä! Huippua käydä ampumaradalla lenkillä ja muistella koulun liikkatunteja. :)

      Poista
    3. Jep, Raumahan on kaupunki, ja Turku siinä mukavasti lähellä, kun vesanto on niin keskellä ei mitään. Ja en minäkään nyt vaihtaisi pois maalaislapsuutta/-nuoruutta. Kyllä vaikka kaikkea paskaa vesanto sisällään pitää ja syrjäytyminen siellä ei vaikeaa ole, niin kyllä se asioita opettikin :) Rauhallisia lenkkejä kaipaa kyllä, täällä ei rauhallisuudesta tietoakaan kun lenkkipolulla on aina tusinan muutakin. :D

      Poista
  2. Ihania kuvia! Mikään ei kyllä voita kunnon eräjormailua, maalaiskylät ovat vaan niin ihania. Luonnonläheinen kasvatus muutenkin on jotain parhautta. Paahdetut vaahtokarkit ja nuotio <3 Jotain aivan ihanaa jota aina isäni kanssa puuhastellaan. Neljän euron pizza on tosiaan melkeinpä kuin ilmainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo maalla on mukavaa kyl, mutta en mä sinne asumaan enää osaisi jäädä :) Ja neljän euron pitsa on aina hyvä pitsa :D

      Poista