Kateudesta☆

Kateudesta onkin hyvä kirjoittaa näin joulun jäkimainingeissa, haha. Tämä onkin kyllä sellainen lempiaihe minulle, sillä tämä koskettaa itseäni sekä hyvässä että pahassa. Jos joku kysyy minulta olenko kateellinen ihminen, niin en osaisi suoranaisesti sanoa kyllää enkä eitä. Kateus on noussut muutamassa aikaisemmassa postauksessani esille, rahapostauksessa sekä jossain faktapostauksessa, en nyt muista missä. Kateudesta on tullut keskusteltua useaan otteeseen kavereidenkin kanssa, sillä tässä meidän kulttuurissa kateutta on paljon; Muttei sitä myöskään haluta ymmärtää ja kukaan ei tahdo myöntää olevansa kateellinen.

Minusta kateus on aivan normaali piirre ihmisessä. Jotenkin minulla särähtää korviin aina, kun joku kehuu kuinka seesteinen persoona onkaan ja ei koskaan kadehdi ketään, sillä ainahan voi olla oman onnensa seppä. Totta ja varmaan joku voikin olla koulinut itsensä siihen pisteeseen ettei ikinäkoskaan ketään kadehdi. Minä kuitenkin miellän kateuden tunteeksi, joka itse kullakin joskus herää. Se, miten kateuden muotoilee onkin eri asia. Minä olen kateellinen ihmisille. En rahasta enkä materiasta, vaan ennemmpinkin elämäntilanteista ja taidoista ja menestyksestä. Ne kun ovat asioita joihin ei tuosta noin vaan voi vaikuttaa. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat ottaa hienoja kuvia. Olen kateellinen niille joiden blogit menestyvät, varsinkin jos itse en nää syytä miksi ne menestyy. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat laulaa. Olen kateellinen niille joilla on hurjan hyvät sosiaaliset taidot jotka luovat kavereita ja suhteita aivan kädenkäänteessä.

Minä en osaa ottaa hienoja kuvia. Manuaali kamerasta on luettu, mutta asetuksia en vaan osaa laittaa, olen liian kärsimätön tekemään asetelmia. Meillä ei ole nykyisessä asunnossa resursseja alkaa vääntämään kulisseja, ja vaikka olisikin niin en tiedä osaisinko niitä tehdä. Olen liian kärsimätön, olen kateellinen ihmisille jotka ovat maltillisia ja jaksavat istua photoshopin ja kameran kanssa useita tunteja ja jopa päiviä vääntämässä asetuksia paikoilleen. Blogini ei ole supersuosittu, enkä minä tästä sellaista saa taiottua vaikka itkisin ja yrittäisin. En vain saa ja en osaa olla ehkä tarpeeksi tyrkky työnteekseeni blogiani jokapaikkaan, ja edellämainittu kuvien ei-niin-upeus vaikuttaa varmasti. Enkä persoonana ole niin vetävä, että tuhannet välttämättä tekemisistäni kiinnostuisivat. En vain ole ja moni muu on. Minä en osaa laulaa. Ääneni ei ole puhdas ja harjoitus ei tässä tilanteessa mestaria tehnyt. Kyllä minä siinä singstarissa osaan melodiassa pysyä, mutta ei se tarkoita että suoritus olisi hurraamisen arvoinen. En sanoisi olevani sosiaalisesti lahjaton, mutten kyllä osaa olla jokapaikanhöylä sekä itseäni esille tuova. Puhun paljon ja tulevalta mieheltäni kysyttäessä leipäläpeni käy varmaan turhankin paljon, voin hyvin täyttää puheellani automatkan Vesannolta Helsinkiin. Se että puhuu paljon ei kuitenkaan tarkoita, että olisi olemukseltaan niin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. että pystyisi bileissä juttelemaan kenentahansa kanssa. Yritän kyllä, mutta olen sellainen vässykkä että uusien suhteiden luominen in real life on hankalaa. Oikeastaan kaikki ihmissuhteeni koulukavereita lukuunottamatta on ensin aloitettu netissä, vasta sitten oikeassa elämässä.

Materiasta en kuitenkaan osaa edes olla kateellinen. Raha kun on oikeasti sellainen asia jonka olemassaoloon tai olemattomuuteen pystyy vaikuttamaan. Selitin rahapostauksessani siitä, että säästän ja nykyään teen hurjasti töitä; Siten minulla on mahdollisuus ostaa kivojakin juttuja, ja nyt opiskeluvaiheessa katsoa itselleni omistusasuntoa. Miljooniinhan sitä tarvitaan jo mainiota tuuria, mutta perussummista kun on kyse, niin kuka tahansa voi vaikuttaa. Kun lasket tulot ja menot ja karsit jostain niin varaa on kyllä kenellä tahansa ostaa parinsadan euron juttuja, sijoittaa merkkituotteisiin tai vaikkapa matkustella. Rahasta ja tavarasta en siis ole kateellinen.

Siihe mikä on se main poin varmaan siinä, miksi kateus mielletään niin pahaksi ja negatiiviseksi tunteeksi, jonka olemassaoloa ei saa myöntää, on varmaan se miten kateuden tuo julki. Olin aikanani kateellinen kavereilleni joilla oli poikaystävät, ja minä olin yksin. Olin ihan hurjan kateellinen ja pahoilla mielin. Mutta. Minä en kiukutellut ja piikitellyt seurustelevia. Kun paras ystävänikin alkoi seurustelemaan, vaikka oltiin oltu aiemmin samassa veneessä yksinäisinä ernuina, niin en minä katkeroitunut. Olin ihan aidosti onnellinen. Että edes hän onnistui löytämään itselleen rakkaan vaikka minä en. Kaverini saa otettu parempia kuvia kuin minä ja blogi menestyy paremmin. En ole vihainen tai katkera tai puske niitä kuuluisia ilkeilyanonyymikommentteja hänen blogiinsa, vaan pyydän vinkkejä kuvaamiseen ja ihailen kuinka joku vaan osaa, kun minä en. Ne joilla on ne hurjat sosiaaliset taidot jotka vaan osaa mennä ja olla, katson heitä ihaillen vierestä kuinka he juttelevat kuin vanhat tekijät. Kateus purkautuu lähinnä motivaationa, ja jos ei, niin suruna ja harmistuksena, jotka valitan joko poikaystävälleni tai pidän sisälläni. Eihän se nyt herran tähden ole kaverini syy jos hän alkaa seurustelemaan mutta minä en. Miksi minun täytyisi kostaa jollekulle jonka blogi menestyy? Jos en osaa ottaa hienoja kuvia niin se on tasan tarkkaan omaa laiskuuttani ja saamattomuuttani, eikä se joka osaa ottaa hyviä kuvia ole velvollinen madaltamaan blogikuviensa tasoa että minulle tulisi hyvä mieli.

En yhtään tykkää ihmisistä jotka päästävät kateutensa ulos ilkeilynä, kiukutteluna tai suuttumisena. Tai sitten välien katkaisuna jos kaverista on kyse, sillä se on ihan överinaurettavaa. Ymmärrän jos on huono itsetunto tai herkillä muuten, mutta en minäkään ole parhaimmillani aina ollut, ja silti olen ollut asiallinen muita kohtaan kateudesta huolimatta. Ja niin tulisi muidenkin olla. Kateudesta pitäisi saada avoin käsite, jokainen voisi myöntää olevansa kateellinen, ilman että syyttävät sormet ilmestyvät ympärille. Kateudessa ei ole mitään väärää tai pahaa. Ennemminkin minusta on hassua ja outoa jos joku ei koskaan kadehdi ketään. Se, miten kateutensa tuo julki onkin jokaisen omissa käsissä ja kateudesta katkerana oleminen ei ole hyvästä; Ei henkilölle itselleen eikä muillekaan, koska miksi siitä pitäisi rangaista jos jollakulla pyyhkii hyvin? 

Näin on hyvä aloittaa joulupäivä, hyvää joulua tosiaan kaikille! :D Toivottavasti saitte ihania lahjoja ja syötyä hyvää ruokaa! Meillä täällä odotellaan pappaa kylään syömään, ja poikaystäväni liittyy seuraan illalla. Vettä sataa sen minkä ehtii mutta saatiinpahan valkoinen joulu eilen!