Year 2015 in nutshell☆

~ Muutto Sörnäisistä nykyiseen kämppään

~ Matka New Yorkiin

~ Useat reissut Berliiniin, josta tuli yksi lempparikaupungeistani

~ Paljon uusia tuttavuuksia, kavereita ja ystäviä

~ Matka Milanoon ja Venetsiaan

~ Sekä ensimmäinen pidempi risteilyni Välimerellä

~ Kihlauduimme 10.7. 

~ Ihana kesätyöpaikka Onnibussilla, sekä myöhemmin työllistyin vielä blogini kautta

~ Eli töitä ja koulua on piisannut, tekemistä riittänyt kaikin puolin

~ Sairastelin paljon, yhden vakavamman ja useamman ei-niin-vakavan sairauden

~Ensimmäinen pitkä ja virallinen työharjoittelu sosiaalialalla

~ Viikonloppuretki Lontooseen vuosipäivän kunniaksi

~ Lukuisia risteilyitä niin Tallinnaan kuin Tukholmaankin

~ Käytiin syömässä ihan aidosti oikeasti fiinistä Farangista

~Häiden suunnittelu alkoi heti kihlajaisten jälkeen

~Tokionmatka varattiin ja vielä tämänvuoden viimepäivillä hypätään lentokoneeseen. 

~Shoppailua! Ensimmäinen Vuittonin laukkuni sekä Michael Korsin jutut löysivät tiensä vaatekaappiini. 

~ Bloggaamiseni muuttui virallisemmaksi, ja aktivoiduin tällä saralla paljonkin.

~ Päiväreissu Osloon

~ Visiittejä Ouluun! 

~ Opin käyttämään huulipunia meikissäni, sekä otin ensimmäiset ripsipidennykset

~ Aloitin japaninkielen opiskelun virallisesti

~ Aloimme isomman asunnon etsintään

Oikein ihanaa uuttavuotta teille rakkaille lukijoille <3 Me täällä ollaan jo kovastikin Japanitunnelmissa. Kulunut vuosi on ollut mahtava, kuten sanottua toivon kovasti noususuhdannetta myös ensivuodelle, joka on jo niin täynnä kaikkia ihania ja jännittäviä suunnitelmia, joidenka toteutumista toivon todella. Toivottavasti teilläkin on suunnitelmat ensivuodelle katossa, me nautitaan uudenvuoden ilotulitteet seitsemän tuntia etuajassa. Eihän maalaamatonta puuta saisi koputtaa, mutta minulla on sellainen fiilis että ensivuodesta tulee todellakin ihan parhautta!

Some outfits from beginning of this year☆

Toissapostaus oli viimekuukauksien asukokonaisuuksia, ja nyt sitten vastavuoroisesti alkuvuoden asukokonaisuudet, joita olen blogissani julkaissut. Ihan hauska oli käydä läpi kaikki asukuvat joita on tullut julkaistua, ja varsinkin näistä alkuvuoden kuvista löytyi niin paljon asioita joita tekisin nyt toisin, joko asukokonaisuudessa saati taustan valinnan kanssa. Hassua kuinka sitä kehittyy vuodenkin aikana paljon, vaikka sitä onkin jo tämänikäinen mitä on. Alkuvuonna asut olivat vielä paaljon enemmän gyarupainotteisia, hassua kuinka ihan keskenkaiken tyylini neutralisoitui. Tässä asukuvia alkuvuodesta 2015. 

 1.Liz Lisa himegyarua

 2. MA*RS asukokonaisuus

 3. Nahkaleggingsit ja pinkit yksityiskohdat

 4. Pastellia ja seilorkaulus

 5. Valkovaaleanpunaista MA*RSia

6. Vaaleanpunainen himegyaru

Voi että tulen niin täyttämään MA*RS varastot kun Tokioon pääsen. Tavoitteena on shoppailla myös söpömpiä arkivaatteita, sillä onhan se nyt karu tosiasia ettei gyarukaan enää ole sellainen lifestyle minulle mitä se aikaisemmin on ollut. Minulla vielä on kyllä useampiakin asukokonaisuuksia joita tahdon päästä kokeilemaan, sillä uudet Prisilan hiuslisäkkeeni ovat vielä ihan iskemättöminä paketeissaan. Ainoa hankaloitus on se, että piilarini ovat tällä hetkellä kuolleet ja uusia saan joko vasta Japanista, tai sitten tilaamalla reissumme jälkeen. Samaa kysymystä nyt taas kehiin, että mikä näistä asukokonaisuuksista on suosikkinne? 

Christmaspresents and soon! Tomorrow it is☆

Joululahjojen esittelypostauksia on hurjan kivaa lukea! Itsehän en enää saa lahjoja kun ikääkin on jo tämän verran muutakuin poikaystävältäni, pari perheeltäni ja sitten muutama kaveri muistaa pienesti. Haluan kuitenkin esitellä joululahjuksia, sillä itse ainakin nautin siitä kun luen mitä muut ovat saaneet, millaisia toivomuksia on täyttynyt ja millaisia ihan odottamattomia ylläreitä paketeista on paljastunut! Poikaystävältäni saamani lahjat esittelin jo, joulu tuli minulle etuajassa ja sain kaksi paria Michael Korsin kenkiä. Itse annoin poikaystävälleni treenivaatteita, Mondon lehtitilauksen sekä risteilyn. Nyt voikin paljastella jo sitten mitä muille tuli hankittua, eli äidilleni ostin Vuittonin bandeau-huivin, isälleni Iittalan juustohöylän (koska juustohöyliä tarvitsee aina!), pikkusiskolleni My Melody- viltin, veljelleni Fiskarsin sakset ja pikkusiskolle Olympus E-pm1- järjestelmäkameran, koska hän on päättänyt olla vloggaaja :'D Kavereille tuli osteltua kaikenlaista, mansikkajäätelöpoplesta perinteiseen suklaaseen, mutta osan kavereista lahjat on antamatta joten niistä olen vielä ihan hyshys. 

Itse sain Cosmopolitanin lehtitilauksen, josta olen todella iloinen. En toivonut lahjaksi mitään, mutta meillä on poikaystäväni kanssa ollut perinteenä lueskella aina pitkillä junamatkoilla Cosmoa. Vuosi sitten sain Seiskan tilauksen isältäni, ja joka torstainen traditio oli ennen nukkumaanmenoa kääriytyä peitonalle ja lueskella viikon juorut :'D Sain sitten matkakosmetiikkatuotteita Dermosililta, työpaikkani pomo antoi minulle söpöt Pullip-leggingsit (Haha strong support, naurahdin hiukan. Ehkä tässä tosiaan pitää aloittaa aktiivinen salikuuri.), matkalaturin, sukkia sekä suloisen kissapehmon. Poikaystäväni suvun puolelta sain muunmuassa kalentereja sekä suklaata, ja ylisöpön ovistopparikissan!

Ja iik! Se on jo huomenna! Japaninmatka! Ette voikaan kuvitella kuinka stressaantunut olen. Mitäs jos ei osatakaan liikkua siellä ja ei löydetä mihinkään kivoihin kauppoihin. Jos kaikki mestat ovat uudenvuoden takia täynnä tai kiinni vaikka netistä aukioloajat onkin tarkastettu? Jos kaikki onkin niin kallista, että budjetti pettääkin ja kaikki rahet valuvatkin liikkumiseen ja syömiseen? Oikeasti jännittää niin kovasti, koska vaihtarireissulla ollessani isäntäperheet hoitivat liikkumisen ja tiesivät osoitteet. Nyt kaikki on ihan omissa käsissä. Tablettiin on ladattu Tokion offline-kartat sekä kanjisanakirjat, kaikkeen on siis valmistauduttu. Perus pessimisti sisälläni vaan taas huutaa että jotain tässä vielä sössitään.

Lentomme lähtevät siis Tallinnasta. Suunnistamme huomenna Tallinnaan, ja Tallinnasta lennämme Helsingin kautta Tokioon. Hassua kun tällaisen ylimääräisen pyrähdyksen teki, pääsi lentolipuista halvemmalla. Tiistaina siis istumme varmaan tekemässä viimeisiä päivityksiä Finnairin loungessa ja minä hyperventiloin jännitystäni. Keskiviikkona aamulla sitten olemme jo Tokiossa, etsimässä hotellia ja saa nähdä mikä minun kuosini silloin jo on. Muutama postaus on jemmassa odottamassa, että vähän päivittelen blogiani poissaoloni aikana. Joten kanavalla saa pysyä, mutta livelähetystä tiedossa sitten ensivuoden puolella! Pus <3 

Kateudesta☆

Kateudesta onkin hyvä kirjoittaa näin joulun jäkimainingeissa, haha. Tämä onkin kyllä sellainen lempiaihe minulle, sillä tämä koskettaa itseäni sekä hyvässä että pahassa. Jos joku kysyy minulta olenko kateellinen ihminen, niin en osaisi suoranaisesti sanoa kyllää enkä eitä. Kateus on noussut muutamassa aikaisemmassa postauksessani esille, rahapostauksessa sekä jossain faktapostauksessa, en nyt muista missä. Kateudesta on tullut keskusteltua useaan otteeseen kavereidenkin kanssa, sillä tässä meidän kulttuurissa kateutta on paljon; Muttei sitä myöskään haluta ymmärtää ja kukaan ei tahdo myöntää olevansa kateellinen.

Minusta kateus on aivan normaali piirre ihmisessä. Jotenkin minulla särähtää korviin aina, kun joku kehuu kuinka seesteinen persoona onkaan ja ei koskaan kadehdi ketään, sillä ainahan voi olla oman onnensa seppä. Totta ja varmaan joku voikin olla koulinut itsensä siihen pisteeseen ettei ikinäkoskaan ketään kadehdi. Minä kuitenkin miellän kateuden tunteeksi, joka itse kullakin joskus herää. Se, miten kateuden muotoilee onkin eri asia. Minä olen kateellinen ihmisille. En rahasta enkä materiasta, vaan ennemmpinkin elämäntilanteista ja taidoista ja menestyksestä. Ne kun ovat asioita joihin ei tuosta noin vaan voi vaikuttaa. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat ottaa hienoja kuvia. Olen kateellinen niille joiden blogit menestyvät, varsinkin jos itse en nää syytä miksi ne menestyy. Olen kateellinen ihmisille jotka osaavat laulaa. Olen kateellinen niille joilla on hurjan hyvät sosiaaliset taidot jotka luovat kavereita ja suhteita aivan kädenkäänteessä.

Minä en osaa ottaa hienoja kuvia. Manuaali kamerasta on luettu, mutta asetuksia en vaan osaa laittaa, olen liian kärsimätön tekemään asetelmia. Meillä ei ole nykyisessä asunnossa resursseja alkaa vääntämään kulisseja, ja vaikka olisikin niin en tiedä osaisinko niitä tehdä. Olen liian kärsimätön, olen kateellinen ihmisille jotka ovat maltillisia ja jaksavat istua photoshopin ja kameran kanssa useita tunteja ja jopa päiviä vääntämässä asetuksia paikoilleen. Blogini ei ole supersuosittu, enkä minä tästä sellaista saa taiottua vaikka itkisin ja yrittäisin. En vain saa ja en osaa olla ehkä tarpeeksi tyrkky työnteekseeni blogiani jokapaikkaan, ja edellämainittu kuvien ei-niin-upeus vaikuttaa varmasti. Enkä persoonana ole niin vetävä, että tuhannet välttämättä tekemisistäni kiinnostuisivat. En vain ole ja moni muu on. Minä en osaa laulaa. Ääneni ei ole puhdas ja harjoitus ei tässä tilanteessa mestaria tehnyt. Kyllä minä siinä singstarissa osaan melodiassa pysyä, mutta ei se tarkoita että suoritus olisi hurraamisen arvoinen. En sanoisi olevani sosiaalisesti lahjaton, mutten kyllä osaa olla jokapaikanhöylä sekä itseäni esille tuova. Puhun paljon ja tulevalta mieheltäni kysyttäessä leipäläpeni käy varmaan turhankin paljon, voin hyvin täyttää puheellani automatkan Vesannolta Helsinkiin. Se että puhuu paljon ei kuitenkaan tarkoita, että olisi olemukseltaan niin itsevarma ja ulospäinsuuntautunut. että pystyisi bileissä juttelemaan kenentahansa kanssa. Yritän kyllä, mutta olen sellainen vässykkä että uusien suhteiden luominen in real life on hankalaa. Oikeastaan kaikki ihmissuhteeni koulukavereita lukuunottamatta on ensin aloitettu netissä, vasta sitten oikeassa elämässä.

Materiasta en kuitenkaan osaa edes olla kateellinen. Raha kun on oikeasti sellainen asia jonka olemassaoloon tai olemattomuuteen pystyy vaikuttamaan. Selitin rahapostauksessani siitä, että säästän ja nykyään teen hurjasti töitä; Siten minulla on mahdollisuus ostaa kivojakin juttuja, ja nyt opiskeluvaiheessa katsoa itselleni omistusasuntoa. Miljooniinhan sitä tarvitaan jo mainiota tuuria, mutta perussummista kun on kyse, niin kuka tahansa voi vaikuttaa. Kun lasket tulot ja menot ja karsit jostain niin varaa on kyllä kenellä tahansa ostaa parinsadan euron juttuja, sijoittaa merkkituotteisiin tai vaikkapa matkustella. Rahasta ja tavarasta en siis ole kateellinen.

Siihe mikä on se main poin varmaan siinä, miksi kateus mielletään niin pahaksi ja negatiiviseksi tunteeksi, jonka olemassaoloa ei saa myöntää, on varmaan se miten kateuden tuo julki. Olin aikanani kateellinen kavereilleni joilla oli poikaystävät, ja minä olin yksin. Olin ihan hurjan kateellinen ja pahoilla mielin. Mutta. Minä en kiukutellut ja piikitellyt seurustelevia. Kun paras ystävänikin alkoi seurustelemaan, vaikka oltiin oltu aiemmin samassa veneessä yksinäisinä ernuina, niin en minä katkeroitunut. Olin ihan aidosti onnellinen. Että edes hän onnistui löytämään itselleen rakkaan vaikka minä en. Kaverini saa otettu parempia kuvia kuin minä ja blogi menestyy paremmin. En ole vihainen tai katkera tai puske niitä kuuluisia ilkeilyanonyymikommentteja hänen blogiinsa, vaan pyydän vinkkejä kuvaamiseen ja ihailen kuinka joku vaan osaa, kun minä en. Ne joilla on ne hurjat sosiaaliset taidot jotka vaan osaa mennä ja olla, katson heitä ihaillen vierestä kuinka he juttelevat kuin vanhat tekijät. Kateus purkautuu lähinnä motivaationa, ja jos ei, niin suruna ja harmistuksena, jotka valitan joko poikaystävälleni tai pidän sisälläni. Eihän se nyt herran tähden ole kaverini syy jos hän alkaa seurustelemaan mutta minä en. Miksi minun täytyisi kostaa jollekulle jonka blogi menestyy? Jos en osaa ottaa hienoja kuvia niin se on tasan tarkkaan omaa laiskuuttani ja saamattomuuttani, eikä se joka osaa ottaa hyviä kuvia ole velvollinen madaltamaan blogikuviensa tasoa että minulle tulisi hyvä mieli.

En yhtään tykkää ihmisistä jotka päästävät kateutensa ulos ilkeilynä, kiukutteluna tai suuttumisena. Tai sitten välien katkaisuna jos kaverista on kyse, sillä se on ihan överinaurettavaa. Ymmärrän jos on huono itsetunto tai herkillä muuten, mutta en minäkään ole parhaimmillani aina ollut, ja silti olen ollut asiallinen muita kohtaan kateudesta huolimatta. Ja niin tulisi muidenkin olla. Kateudesta pitäisi saada avoin käsite, jokainen voisi myöntää olevansa kateellinen, ilman että syyttävät sormet ilmestyvät ympärille. Kateudessa ei ole mitään väärää tai pahaa. Ennemminkin minusta on hassua ja outoa jos joku ei koskaan kadehdi ketään. Se, miten kateutensa tuo julki onkin jokaisen omissa käsissä ja kateudesta katkerana oleminen ei ole hyvästä; Ei henkilölle itselleen eikä muillekaan, koska miksi siitä pitäisi rangaista jos jollakulla pyyhkii hyvin? 

Näin on hyvä aloittaa joulupäivä, hyvää joulua tosiaan kaikille! :D Toivottavasti saitte ihania lahjoja ja syötyä hyvää ruokaa! Meillä täällä odotellaan pappaa kylään syömään, ja poikaystäväni liittyy seuraan illalla. Vettä sataa sen minkä ehtii mutta saatiinpahan valkoinen joulu eilen! 

Some outfits from last months☆

Näin vuoden lähestyttyä loppuaan moni pitää blogissaan muisteloita. Saas nähdä aionko itse sellaisia nyt sittenkään kirjoitella, koska aika hyvinhän näitä asioitani olen raportiseerannut. Ehkä jokin pieni tiivistelmä sitten ^_^ Nyt ajattelin kasata asukuvapostauksen tältä loppuvuodelta! On tullut pukeuduttua jos jonkinnäköisesti, ja kokeiltua uusiakin asioita. Pidemmittä puheitta, tässä asukuvia, ja kommentoikaahan alas mikä on teidän suosikkinne? 

 1. Himegyaru- asukokonaisuus Traconissa

 2. Laventeli juhlamekko risteilyllä

 3. Forever21:n mekko Michael Korsin VIP-illassa

 4. Liz Lisan takki ensilumen kunniaksi

 5. Trenssitakki ekaa kertaa käytössä

 6. Muotinäytösasu

 7. Kultainen paljettimekko Tallinnaan

 8. Nahkaleggingsit ja pastellia

 9. Casuaalia ja rentoa

 10. Indiedays blog awardsien asukokonaisuus

 11. Vaaleanpunainen mekko Nellyltä

 12. After shopping- outfit

13. The shopping outfit 

Tällaisia asukokonaisuuksia nappailin mukaan tätä postausta varten. Olisi kivaa kuulla mitkä oli onnistuneita ^_^ Ja hei kaikki, oikein hyvää joulua teille! Tuskin huomenna postausta eksyn tekemään, eiköhän tarpeeksi moni tee blogeihinsa kuvakollaasia joulusta. Istuskelen nyt vanhassa huoneessani ja odotan kun pikkusiskoni kasaavat lautapeliä kasaan ja äiti tekee rosollia. Tästä se joulu alkaa, huomenna sitten kamera sauhuaa! Vielä kerran, oikein ihanaa joulua teille kaikille rakkaille lukijoilleni <3 

Looking for apartment-outfit☆

Käytiin tosiaan sunnuntaina asuntonäytöissä ihan urakalla, ja kun oltiin asuntojen ihmettely saatu päätökseen oli tarkoitus suunnata syömään jouluateria, kun emme tänävuonna sitä joulua voi yhdessä viettää. Tässä asussa puhuu mukavuudenhaluisuus; Halusin laittaa vaatteet jotka päällä on oikeasti myös hyvä ja mukava olla, että pystyy kulkemaan aamusta ihan iltamyöhään asti. Ja asukokonaisuus ajoi asiansa!

Top: From Turkey, leggings: Bik Bok, bag: Louis Vuitton, bracelet: from Dubai, shoes: Michael Kors

Nuo Michael Korsin kengät ovat oikeasti hurjan mukavat jalassa. En ole korkokenkäihmisiä sikäli, että jalkani kipeytyvät helposti jo muutaman tunnin kävelystä pientenkin korkojen kanssa. Nyt selvisin koko päivän ongelmitta vaikka korot suhteellien korkeat noissa nilkkureissa ovatkin. Ylipäätään suosittelen MKn kenkiä, yhtään ikävää sanaa minulla ei niistä mistään ole, ja kolme paria kenkiä jo omistan. 

Tällaisena sitä sitten tuli liikuttua! Mitä tykkäätte tämmöisistä hyvin arkisista asuista, onko niihin kiinnostusta? Tuo paita on mielestäni supersöpö, ostin sen viimekesänä Turkista jostain nuortenvaatekaupasta, jonka nim nyt ei enää tule mieleen. Kauheaa kun on myös iskenyt hirmuinen himo taas Vuittonin pikkulaukkuihinkin. Tuota Eva clutchia kun on yhdessä sun toisessakin blogissa ollut esillä eri väreissä ja kuoseissa. Kuitenkin, nyt seuravaat säästökohteet ovat huonekaluissa, joita seuraavaan kämppään tarvitaankin!

P.s. Hei jouluunpa ei enää ole kauaa! Meikän blogista ei nyt pahemmin ole joulujuttuja löytynytkään, vaikka jo 22. päivä onkin hyvällä mallilla. Olen vielä tänään normaalisti töissä, ja yötä vasten suunnistan kohti Vesantoa. Läppäri on mukana, joten bloggailen vielä ihan normaalisti Tokionmatkaan asti ^_^ 

Muutoksen tuulia vuonna 2016☆

Vuodeksi 2016 on tiedossa niin paljon kaikkea oikeasti suurta muutosta, että halusinpa nyt avata ihan oman postauksensa muodossa asioita. Olen bloggaaja joka jakaa välillä itsestään julkisuuteen vähän liiankin paljon asioita, mutta avoin ihminen minä olen ihan oikeassakin elämässäni, joten tuntuisi tyhmältä vetää blogissa sitten hyvin hillittyä linjaa siitä mitä suustansa päästää. Blogin tarkoituskin on olla minulle kanava, jolla voi purkaa sitten niitä hyviä ja huonojakin hetkiä ja tuntemuksia mitä päälimmäisenä on. Nyt minulla onkin onneksi vain positiivista tekstiä, sillä vuosi 2016 on toivon mukaan vielä unohtumattomampi kuin vuosi 2015 ja sitä edeltänyt 2014, jotka ovat olleet noususuhdanteessa aina vain positiivisempia. 

Suurin ja nopeimmalla aikavälillä tapahtuva muutos on varmaankin muutto. Kyllä. Ollaan käyty asuntonäytöissä, kuten snäppiäni seuraavat tietävätkin (piilomainos, minulla on nykyään snapchat. Minut löytää sieltä samalla nimimerkillä kuin kaikkialta muualtakin, eli namehisa on nimimerkki). Jos kaikki menee kuten pitääkin, olisi tarkoitus muuttaa isompaan asuntoon. Iskinkin silmäni aivan ihanaan rivitaloasuntoon, viisi huonetta, keittiö, takka ja sauna! Sikäli ikävään paikkaan sattuu Japaninmatkamme, joka sitten sulki tiettyjen asuntojen saantimahdollisuuden kokonaan pois. Tarkoituksena olisi myös vaihtaa kerrostalo rivitaloasuntoon, joka toisi sitten ihan omanlaiset puuhansa ja etunsa. Todella jännittävää, sillä enhän minä ikinä ole näytöissä käynyt, ja olinkin vähän peukalo keskellä kämmentä ja annoin poikaystäväni hoitaa puhumisen. Joten sellaista projektia tässä on käynnissä, saattaapi olla että kun h-hetki koittaa ja sopivan asunnon löydämme (jos löydämme, kaikki varmaan tietävätkin että kivat, halvat, kunnolliset, remontoidut, tilavat ja saunalliset asunnot ovat vähän kivenalla :'D ), voi olla että blogikin hiljenee hetkeksi. Lisäksi näyttää siltä että ette tule saamaan asuntoesittelyä meidän nykyisestä luukusta, sillä tavarakasat ovat muuttumassa nyt muuttolaatikoiksi. Sikäli tietty haikeus iskee, juuri olin päästänyt sisäisen sisustajani valloilleen. Seuraavaksi pääsenkin sitten toivon mukaan toteuttamaan sitä seuraavassa, omassa ja yhteisessä kodissa <3 

Toinen asia on tietysti häät. Ensi kesänä olisi tarkoitus astella alttarille ja naimisiinmenon myötä muuttuvat tietyt käytännön asiat. Jotenkin en kuitenkaan pidä naimisiinmenoa niin isona muutoksena, tietyt paperihommat, nimenmuutos yms on sitten edessä. Olemme kuitenkin lähes koko seurusteluaikamme asuneet yhdessä, joten sellaisia "Naimisiinemnon jälkeen akka muuttuu äkäseks ja mies masentuneeks" -tilanteita ei pitäisi tulla, ainakaan toivon mukaan :'D Häät ovat muuton ohella iso menoerä, joten se tarkoittaa että olen kaiken vähäisenkin vapaa-ajan töissä; Blogin konkreettiset hyödyt näkyvät siinä, että olen blogini kautta onnistunut saamaan aivan ihastuttavan ja miellyttävän työn, jota on kivaa tehdä koulun ohella. 

Joten yritän sanoa, että postaustahti saattaa alkaa heittelemään. Postausaiheita sen sijaan on varmasti koko vuosi pullollaan, onhan Japanista varmasti kirjoitettavaa, samoin kuin mahdollisesta muutosta, häämessuista, itse häistä ja niiden valmisteluista, Havaijinmatkasta... Kyllähän näitä riittää. Uuden kameran ja ihan uudenlaisen inspiraation myötä myös asukuvia on tulossa enemmänkin, ja avarammassa asunnossa on mahdollista sitten ottaa asukuvia helpommin myös sisällä!

Vuosikatsauksen vuodesta 2015 nikkaroin varmaan tässä lähipäivinä. Joulun olen Vesannolla ja sitten joulunvietosta suoraan hyppäämmekin lentokoneeseen nokka kohti Japania. Kauheaa, niin se vaan aika vierähtää ja kohta tosiaan ollaankin penkomassa Tokion alelaareja! 

Vihdoin ripsipidennykset!☆

Pitkä tuskastelu on ohi! Ei enää ripsivärien etsintää ja jokapäiväistä tekoripsien liimailua; Nyt päätin taipua ja hankkia ripisipidennykset, jotka jo useammalla naisella on. Olin epävarma kaikkien kauhutarinoiden tiimoilta, kuinka omat ripset sitten tippuu ja tuhoutuu ja ollaan kierteessä että räpsyttimet on joka kuukausi laitettava (ja maksettava). Omien ripsieni ja silmieni tilanne oli mitä oli, joten ajattelin nyt sitten, että jos omat ripset on tippuakseen niin tippukoot. Kasvaa ne kyllä takaisin.

Ystäväni Patricia laittoi ripsipidennykset minulle, ja minä rrrrakastan näitä! Pelotti kyllä miten silmäni ripsiin suhtautuisivat, sillä niiden kanssa nyt on ollut ongelmia jo vähän aikaa, mutta kaikki meni hyvin ja vielä tätäkin kirjoittaessani on ripset paikallaan ja mallillaan ja silmät hyvässä kunnossa.

Tässä ihan closeuppia siitä miltä ripset näyttävät. Olen ihan täysi amatööri enkä edes muista kuinka pitkät ripset olivat, mutta näyttävät mielestäni tosi hyviltä, tykkään kovasti. Tässä käy vielä juuri niinkuin Patricia sanoi, että ripsiin jää koukkuun. Olin jo poikaystävälleni että saanko pitää ripset ja käydä huollattamassa ne joka kuukausi, sillä tosiaankin lookki on paljon kivempi kuin pelkän ripsivärin kanssa säätäessä tulee, ja olo kevyempi kuin painavien tekoripsien kanssa. Ja onhan se nyt kieltämättä aika luksusta, kun näyttää laitetulta vaikkei olisi tehnytkään naamalleen mitään.

Sitten vielä vertailun vuoksi kuvia pelkällä pohjustuksella ja sitten ihan lopullisesti tälläytyneenä. Oli muuten hankalaa vedelle rajauksia silmiin, kun omien lururipsien läpi sai itsensä meikattua niin helposti :'D

Yhteisselfie vielä loppuun! Jotain olin kamerallani säätänyt sillä suurin osa kuvista oli tärähtäneitä, sama kun vahingossa kuvailin manuaalilla pitkään ja ihmettelin miksi kaikki kuvat ovat mustia kunnes sisäistin asetusten olevan väärät. Onneksi sentään muutama onnistunut otos saatiin kasaan! On oikeasti ihan hurjan kivaa kun naama näyttää laitetulta jo meikkivoiteen ja kulmien jälkeen, ja enää ei tarvitse tuskastella juuri ripsiliiman ja tekoripsien kanssa, jotka aina napsahtavat jommastakummasta silmäkulmasta. Olen tyytyväinen! 

Finally new jacket-outfit☆

Vahingossa tulin pitäneeksi blogitaukoa, vaikkei tarkoitus ollutkaan. Kiirettä on, jälleen kerran, ollut enemmän kuin tarpeeksi, ja se hetki kun olen ehtinyt istua alas, onkin mennyt sitten kaikenmaailman asioiden säätämisessä. Asukuvia piti ottaa vaikka ja kuinka mutta silmätulehdus vei taas laittautumismahdollisuuden, sekä kuvaajaa ei ole minulla ollut kun poikaystäväkään ei ole kotona koskaan valoisaan aikaan, enkä kyllä minäkään. Eilen moikkasin Patriciaa pitkästä aikaa, ja asukuvien otto ei sitten mennytkään niinkuin piti. Vettä satoi kuin viimeistä päivää, ja kun märkinä ja kettuuntuneina ehdittiinkin kuvauspaikalle, oli jo todella hämärää. Joten nämä tämän päivän asukuvat eivät todellakaan edusta sitä laatutasoa jota blogiini haluaisin, mutta muuten olisin ihan turhaan maksanut matkalippuni. Asuun olin myöskin ihan tyytyväinen, vaikkakin laukku on ylivaloittunut ja näistä parhaistakin otoksista tärähtäneitä on 90 prosenttia. Huhhuh ei mene hyvin. 

Siisti toppatakki on ollut hakusessa jo jonkun aikaa. Minulla on vaan villakangastakkeja, sekä laskettelutakkeja, ja villakangastakkia ei viitsi ihan kasuaaleimpien asukokonaisuuksien kanssa käyttää, ja laskettelutakit eivät todellakaan ole mitään tyylikkäitä, vaikka mukavia ja lämpimiä kylläkin. Olin jo heittänyt uskon ja toivon että tulen ikinä kivaa takkia kohtuuhinnalla löytämäänkään. Rakastuin Michael Korsin erääseen toppatakkiin, mutta kyseisellä takilla oli hintaa keveät 450€, joten se kaunokainen jäi rekkiin roikkumaan. En kuitenkaan suostu maksamaan ei-merkkivaatteesta paljoa, ja siksi minua nyppikin että jopa New Yorkerin takit maksoivat sataa euroa, ja laatu niissä ei ole sitä sataa euroa vastaavaa. Kriteereinä oli myös se, että takki ei saanut olla pitkä, sillä villakangastakkini ajavat sen pitkän talvivaatteen aseman. Halusin jotain helppoa, monikäyttöistä, mukavaa, edullista ja kuitenkin hyvännäköistäkin. 

Toivo oli tosiaan jo heitetty, kunnes löysin ihan vahingossa Terhin kanssa kauppoja kierrellessä Cubus Kids:iltä toppatakkialennuksen. Ja juuri minun tuuriani, jäljellä oli vielä yksi 153 cm kokoinen takki, joka oli juuri sopivan kokoinen, ehkä hiukan väljäkin jopa, mutta sehän ei takkien kohdalla haittaa. 

Takki: Cubus Kids, laukku ja kengät: Michael Kors, hame: New Yorker, paita: Japanista jostain, sukkikset: Primark

Takki on kaikkea mitä luettelin listassa mitä takilta haluan. Ja hinta ei tosiaan päätä huimannut, sillä alennuksessa takki maksoin 40€. Nyt on takkiongelma ratkaistu! Värikin vielä mätsää niin täydellisesti MKn laukkuuni, sillä takinkin sävy on harmaanvaaleanpunainen. Olen oikeasti todella pettynyt kuviin, ja kuvista ei juuri pääse hailakanvaaleanpunaiset sävyt esiin. Mutta mutta, ensi postaukseen ja parempiin kuviin! Lähdetään huomenna poikaystävän kanssa miniristeilylle jouluillalliselle, sillä emme tänävuonna pysty viettämään, ikävä kyllä, joulua yhdessä. Pitää fiilistellä joulua sitten vähän etukäteen ^_^ 

And this is how I developed: 2013☆

Vähän tämäkin postaussarja jäänyt, mutta nyt on suoraan sanottuna lack of picktures, joten muistin tämän postaussarjan olemassaolon. Tarkoitus oli mennä ottamaan asukuvia tänään, mutta tittidii sain taas silmätulehduksen, tismalleen samaan silmään jossa se oikutteli pari kuukautta sitten. Että meikittömyydellä mennään ainakin tämä ja huominen, harmittaa kun olin niin suunnitellut jo kuvien ottoakin. Mutta niillä mennään mitä annetaan ja onhan tämä nyt ihan hauskaa kertausta itsellekin katsella, miltä sitä on joskus onnistunut näyttämään.

Vuosi 2013 oli aikamoinen, olin vaihdossa Japanissa, sairastuin anoreksiaan ja tyylikin vaihteli, jokseenkin 2013 oli himegyaruilun kulta-aikaa elämässäni. Tutustuin Sariin ja ylioppilaskirjoituksiin rehkiminen oli käynnissä. Tässäpä kuvatuksia siitä, miltä olen näyttänyt sinä vuonna. Näin by the way vielä, en ole muokkaillut kuvia siitä mitä ne ovat, koska noh, kännykkäräpellykset ja niin edelleen. Suotta sitä totuutta kaunistelemaan :D

"Arkityylinä" himegyarun välissä pidin jotain ihme skene-emo- mikälie härpäkettä, joka ei kyllä meikälle sopinut sitten yhtään. Cupcake Cultin paidat on ihania, tykkään, mutta eihän ne kaikki kivat tyylit aina itselle passaa.

Sitten lähdin vaihtoon Japaniin. Asukuvia ei tullut siellä otettua, joitain random räpsyjä lähinnä. Meikit oli kyllä mukana mutta ilma oli vaan niin kuuma, että meikkivoidetta ei tehnyt mieli hieroa naamaan. Nyt onkin aika jees lähteä japsilandiaan, kun tietää että samanlaista tuskankuumuutta ei ole tiedossa. Japanissa anoreksiani tosin sai paljon puhtia, sillä syömisiäni ei siellä vahdittu ollenkaan, ja laihduinkin muistaakseeni 8 kiloa reissun aikana. 

Hiukseni vaihtoivat myös vuonna 2013 väriä useampaan otteeseen, oli blondia, tummanruskeaa, pinkkiä ja tätä väriä, mikä minulla yhä tälläkin hetkellä on päässäni. Pinkkejä hiuksia kaipaan kyllä, olisi ihana jos vieläkin olisi jaksamusta siihen värjäilyurakkaan. Kuten alussa sanottua, tyylini vaihteli paljon ja taisinpa 2013 loppupuolella alkaa pukeutumaan normaalimmin mitä olen ikinä pukeutunut, ja lolita jäi tuona vuonna oikeastaan kokonaan pois tyylivalikoimistani.

Mitä mieltä olette näistä postauksista? Seuraavaksihan taidan tehdä perinteisen my year-postauksen, joten tämä jääkööt nyt viimeiseksi osaksi. Palataan sitten muutaman vuoden päästä, ja jatketaan vuodesta 2014!