*:･ﾟ✧Naiset pois keittiöstä ja töistä✧･ﾟ:*

Minä ihailen menestyneitä naisia. Viimeisin misogynistinen heitto Kari Aihisen suusta sai minut näkemään punaista, samalla kuin näkemään sen valitettavan faktan, ettei naisia ole johtavissa asemissa juurikaan. Oikeasti, kun alkoi miettimään ketä johtavia naisia meillä täällä Suomessakin on, vaikka Suomessa tasa-arvo on ihan priimaluokkaa. Ja miten ahdistavaa sekin on, että minä olen lähinnä tittelillä vaimo, (all respect Chrisu, olen mielellään "tunnettu" vaimonasi💖) en se mitä minä teen tai tulen saavuttamaan, jos tulen.

Ensimmäinen naiseuden mukanaan tuoma iso ongelma tuli viimeisimmässä työpaikassani. "Ai olet naimisissa, noh, milloinkas on niitä lapsia sitten tulossa, vai joko on pullat uunissa?". Kas kummaa työni ei sitten jatkunutkaan. Kollegan kanssa jutellessa, oli hänkin saanut aikaisemmin työpaikastaan julmaa kuittailua, kun jäi äitiyslomalle. Itkin miehelleni kotona, miten epäreilua se on. Oma asemani työelämään pääsyssä on todella vaakalaudalla sen olettamuksen nojalla, että naiset ne nyt vaan lisääntyvät, varsinkin kun pääsevät naimisiin. Sehän ei tule kysymykseenkään että nainen jäisi tahallisesti tai tahtomattaan lapsettomaksi, tai niitä lapsia tehtäisiin avioliiton ulkopuolella. Ok, nuori nainen on aina huonommassa asemassa työpaikan suhteen kuin nuori mies, koska saattaahan sitä nainen päästä naimisiin työsuhteen alettua. Työmarkkinat eivät suosi naisia monellakaan suunnalla.

Aihisen mukanaan tuoma keskustelu oli surullista seurattavaa. Kuinka kommenttiosiot täyttyivät naisten vähättelyllä ja kaikki pistettiin sen piikkiin kuinka "femakot nyt suuttuvat kaikesta". Minusta tuohon haastatteluun tiivistyi paljon vääriä oletuksia, jotka kertovat vaan siitä että this is mens world. Yhä edelleen.

1. Kaikki eivät halua eikä saa lapsia. Lapset ja lapsettomuus on sellainen naisten riippakivi ettei mitään rajaa. Lapsia pitäisi synnyttää ja tehdä mutta samaan aikaan nainen on miehen ja valtion lompakolla elävä loinen, työnantajien pahin painajainen kun kehtaakin jäädä äitiyslomalle ja vanhempainvapaalle ja vaikka ties mitä. Jos niitä lapsia ei hankita tai ei saada, ollaan epäkelpoja yksilöitä kun ei synnytetä veronmaksajia valtiolle. Tahattomasti lapsettoman kannalta on pelkkää tuskaa kuunnella sitä kuittailua ja kyselyä töissä. After all, hankki lapsia tai ei, nainen on riesa työmarkkinoilla, ja riesa kotona ollessa.

2. "Fysiikan lait", eli siis... Nainen ei pärjää nopeatempoisessa työelämässä mutta mies pärjää. Ok, tarvitseeko tähän sanoa mitään? Ihan kuin se kokin ammatti olisi jotenkin maailman hektisin ja kiireisin. Kas kun itse tunnen monia naisia jotka ovat hyvin, hyvin hektisissä töissä, joissa laitteet kehittyy, joissa joutuu koko ajan opettelemaan uutta ja joissa joutuu olemaan korkeasti koulutettu. Tietty ihan freshiä näkökulmaa tähän sovinismiin tuo tuo aspekti, että naisen kuuluisi olla pois keittiöstä. 

3. No kukas ne lapset sitten hakee pois päiväkodista jos ei äiti? Lapsethan jää sinne dagikseen jos mamma itsekkäästi on uraa luomassa. Voi jessus sentään, tämä loukkaa jo vähän miehiäkin. Ei oma mieheni ainakaan olisi niin pässi, ettei omia lapsiaan tunnistaisi päiväkodin pihalta. Kyllä kai miehetkin osaa omat lapsensa noukkia kotiin. Ja kyllä moni nainen käy töissä ja hoitaa lapsensa hyvin. Tästä päästäänkin aasinsiltana kohtaan yksi: Jos naiset jäisivät kotiäideiksi, marmattaisivat miehet siitä, kuinka naiset vaan "lepäilee" siellä kotona ja miesten lompakoilla ravaavat alvariinsa. 

Olin todella pettynyt siitä, että keskustelu toi mukanaan sen, että miehet oikeasti ovat sitä mieltä että naisista on vain sihteereiksi ja siivoojiksi ja toimistotöihin. Ei "oikeisiin" töihin tai varsinkaan mihinkään fyysistä voimaa vaativiin duuneihin. Itsekin olen ollut töissä, jossa piti nostella painavia asioita, ja paljon sitä sai kuulla, että eikö joku mies voisi tulla tekemään. Ja olen kuullut myös kommenttia kun koulutuksestani olen kertonut, että "Ihan kelpo sihteerihän sinusta tulisi" yms. On jotenkin kurjaa, että naisen asemaa työelämässä vähätellään, ja kuten näkyykin, ei naisia juurikaan päästetä menestymään. Tavallaan se fakta surettaa itseäkin, kun tietää, ettei tässä tulla uralla etenemään ja se, että töihin pääsystä joutuu taistelemaan.

Perus disclaimer lisättävä, etten todellakaan väheksy sihteereitä tai henkilöitä, jotka eivät edes halua edetä uralla ja menestyä. En väheksy _mitään_ työtä, ja vihaan koko sydämestäni sanaa paskaduuni. Kun ei sellaista paskaduunia oikeasti ole olemassakaan. Itsekin tehnyt vaikka jos minkälaista hommaa elämäni aikana, ja esimerkiksi kaupassa hyllyttäminen oli oikein mukava kokemus ja haha, voisin yhä mennä tekemään sitä. Itse vaan näkisin itseni sellaisena uraihmisenä, ja ne karut faktat siitä, että satun omistamaan kohdun ja yhteiskunnan asenteet ovat musertavia. Ehkä tässä vuosien varrella ihmisten asenteet ja työelämän rakenne muuttuu positiivisempaan suuntaan!