Päätös blogin jatkosta

Postauksen ajoitus ei sitten toiminutkaan, ja saatte postauksen tänä aamuna eilisillan sijaan. Noh, käy tämä näinkin, mistään kiireellisestä kun ei kyse olekaan. Lähinnä ilmoitusluontoista asiaa, jota edelsi pitkä pohdinta ja oikeasti, tätä päätöstä mietin vielä eilen pitkään mieheni ja ystäväni kanssa, mitä tulisi tehdä. Tuntuu, että kaikki vaihtoehdot ovat huonoja, ja tämä on ns. pienin paha nyt kaikista. 

Blogissani on vilissyt valitusta since syksy 2016. Elämä on ollut rankkaa. Ja on yhä, ja jaksamista ollaan ihan aikuisten oikeasti koeteltu nyt vuodenpäivät, enemmän kuin tarpeeksi. On ollut kuolemaa, stressiä, väsymystä, masennusta... Ja kokoajan tuntuu että nurkan takana odottaa uusi pettymys ja suru. Se, mitä tämä asia koskee, on nyt se, että joudun tekemään blogin suhteen isoja päätöksiä. Blogi ei todellakaan ole ollut mikään helpotuksen henkireikä, vaan päinvastoin. Olenkin miettinyt miten tämän asian hoitaisin. Tekisi mieli heittää sen elämää omistamattoman ah niin hyveellisen naisen nimi ilmoille, joka jaksaa häiritä, sekä muutaman vesantolaisen vahvistuksen nimet ilmoille, ja sanoa blogissa julkisesti, että tiedän ketä olette. Kuitenkin samaan aikaan haluan hoitaa tämän mahdollisimman aikuismaisesti ja ei-dramaattisesti. 

Jos mennään ihan asiaan, niin elämässäni on niin paljon kaikkea (hyvää ja pahaa) käynnissä, etten todellakaan jaksa ottaa mitään extrashittiä niskaan näiltä muutamalta mulkulta, jotka ovat niin kateellisia tekemisistäni. Ja voi kyllä, minä en keksi mitään muuta motiivia kuin kateuden tälle toiminnalle, vaikka kuinka henkilöt itse väittäisivät määkimisellä olevan muita tarkoitusperiä. Jos meidän matkailut ja shoppailut ja shampanjat ja Chanelit vituttaa, niin mikä muu voi olla syynä kuin kateus? Ja vaikka nautin reissukuvien laitosta ja shoppailupostauksista, en jaksa sitä vitun perustelemista, mitä minun pitäsi joka tekosestani tehdä. Pitää perustella miksi ei kelpaa etsyn jutut vaan miksi pitää olla joku logihirvitys, miksi pitää olla Chanel kun halvemmallakin saisi laadukkaan nahkalaukun, ja miksi edes pitää olla nahkalaukku, kun olen niin eettinen olevinani. Mistä saatte rahaa, miksi olet golddigger, miksi miehes maksaa, miksi valehtelet sun rahoistas, miksi sulla on kusi noussut päähän. Miksi et laita hiuksias, miksi olet Patricia-kopio, miksi luulet olevasi glamoyr, miksi näytät homssuiselta, miksi et opettele contouramaan, miksi käytät noin lyhyttä hametta. Miksi et perustele, anna perusteluita, voitko lopettaa valehtelemisen, sano rehellisesti

Ja kun fakta on se, että minun ei oikeasti tarvitse vastata mihinkään noista. 

Kommentteihin vastaaminen on ihan turhaa pulujen kanssa shakinpeluuta. Ihan sama mitä vastaa, kiltisti tai rumasti, siitä seuraa vaan enemmän määkimistä. Jos jättää vastaamatta, alkaa spämmiminen tai keskustelu siirtyy Vauvaan. En ota itseeni paskakommenteista tai vauvafoorumilla pään riipimisestä, mutta väsyttävää ja turhauttavaa se on. Blogini ei ole minulle niin iso tienesti, saan rahani muualta, että minun kannattaisi tässä roikkua kiinni kynsin hampain vaikka tämä tuottaa niin paljon tuskaa, vaikka myös paljon hyvääkin. Ihania ihmisiä te suurin osa siellä olette <3 Sitten on nämä en ole kateellinen vaikka kritisoin-sekopää ja ihastuttavat vesantolaiset, jotka eivät tajua että olen nyt toisella puolen Suomea, voisi antaa olla ja lopettaa minun seuraamisen, jos nykyinen elämäntyylini aiheuttaa vitutusta niin paljon. 

Minulla on ollut kolme vaihtoehtoa. 1. Jatkaa, ja ignoorata vaan kaikki paska. 2. Lopettaa blogi kokonaan, tai 3. supistaa tätä toimintaa. Vaihtoehtoa yksi olen noudattanut nyt jo pitkään. Olin naiivi ja ajattelin, että kun en reagoi, loppuu mielenkiinto valittamiseen ja siihen turhaan paskanjauhantaan. Olin todellakin väärässä, sillä ihme pakkomielteitä ihmisiltä löytyy. Lisäksi se, että se vainoaminen laajennetaan minusta muihin, on sairasta. En halua että miestäni tai ystäviäni haukutaan blogini takia. Mungo-Anna kirjoitti blogissaan todella hyvin: Fiksut ihmiset tajuaa, tyhmät eivät ja heidän mielipiteistään ei tarvitse välittää. Samaa minäkin ajattelin, mutta nyt täytyy sanoa, että tyhmät veivät voiton. Siksi blogin lopettaminen tuntuukin ihan sairaalta: Paha sai sen mitä paha halusi. Mikäs muukaan tässä on ollut tässä yli vuoden kestäneessä häiriköinnissä ollut pointtina, kuin saada minulle paha olo. Sen verran voin kyllä seistä nyt itseni takana, että minulla ei suoranaisesti ole tämän asian tiimoilta paha olo. Väsynyt olen, kaikesta muusta, ja sillä kädenvääntö apinoiden kanssa tuntuu todella tyhmältä. Kuin työntäisin itse tarkoituksella päätäni sinne muurahaispesään ja sitten valitan kun sattuu. 

Se mihin päätökseen tulin, on se, että lopetan kaikki syvällistet ja omaa elämääni rajoittavat postaukset kokonaan. Blogi on ja pysyy, koska en pysty ilman blogia enää varmaan olemaan, mutta sisältönä vain asukuvat. Ei kuvia kodista, ei matkapostauksia, ei ostospostauksia, vain asukuvia. En kerro mitään ylimääräistä, sillä minua on tavallaan alkanut ehkä ahdistamaankin se, kuinka tuntemattomat tietävät minusta ihan liikaa, ja minä en heistä mitään. Olen nyt jo sen verran aikuinen, että tässä elämä rakentuu monen muun asian ympärille kuin blogin, niin en viitsi riskeerata mitään pelkän harrastuksen vuoksi. Itse nautin syvällisten postausten teosta, ostosten esittelyistä ja reissukuvien jakamisesta. Tykkään lukea niitä myös muilta. Tästedes tyydyn nauttimaan muiden blogien antimista, ja jaan omassa facebookissani, snapchatissa ja instagramissani reissuja ja ostoksia. Olen myös todella pahoillani kaikille ihanille, viisaille, tärkeille ja moraalin omistaville seuraajilleni. Onhan tämä ihan idioottia että kolme kusipäätä dominoi, ja vie pohjan teiltä tuhansilta viisailta ja mukavilta lukijoilta. Paljon olen hyvää saanut, ja siksi blogi pysyykin, toivottavasti teitä asukuvat kiinnostaa! 

Kommenteista en julkaise enää mitään negatiivista. Ihan vapaasti nyt saa mussuttaa kuinka tyhmää on jättää kritiikki pois, mutta minun mielipide on se, ettei kenenkään bloggaajan tarvitse julkaista kritiikkiä, varsinkin jos se kohdistuu millään tavalla ulkonäköön, tai sitten on jotain bulsshittiä missä vaaditaan perusteluja. Ei se kuulu kenellekään. 

Katsotaan mihin tilanne kehittyy. Voipi olla, että alan bloggaamaan entiseen avoimeen tapaan tässä joskus taas, jos tietyt ihmiset oppivat käyttäytymään. Nyt kuitenkin on elämässä isompiakin asioita, kuin kärsiä siitä että joku valittaa mieheni homomaisuudesta tai siitä mistä minä saan rahani tai miksi ostan Victorias Secretiä. Mieluummin nautin täysin siemauksin ulkomaanmatkoistamme, illoista ihanassa kodissa rakkaan mieheni ja kissani kanssa, kivoista ostoksista ja parhaiden ystävieni seurasta. 

Kiitos💕