*:･ﾟ✧DIY Sushi!✧･ﾟ:*

Minulta on paljon pyydelty sushiohjeita, joten tässäpä tulee! Me tehdään sushia aika usein, ja oikeastaan usammin me syödään sushia kotosalla kuin käydään ravintolassa. Monilla on tiettyjä ruoka-aineita valmiina kaapissa aina, ja meillä on aina sushintekotarvikkeet valmiina (tuoreita aineksia lukuunottamatta), jos sushihammasta alkaakin kolottamaan. Tässä onkin meidän ohje, jolla tehdään oikeastaan aina omat sushimme. 

Susheihin tulee aina kurkkua ja avokadoa. Yleensä laitetaan myös lohta, mutta koska ollaan siirtämässä ruokavaliotamme vegaanimpaan suuntaan, ollaan viimeaikoina jätetty myös kalaruoat vähemmälle. Ennen kuin kukaan tulee veistelemään niin joo, kananmuna ei ole vegaania, mutta askel parempaan. Ollaan nyt siis käytetty japanilaista munakasta yhtenä täytteenä. Tässä ohjeet japanilaiseen munakkaaseen, joka on muutan hyvää ihan sellaisenaankin!

4 kananmunaa

loraus kookosmaitoa (tai ihan mitä tahansa muuta vastaavaa)

ripaus sokeria

2 ruokalusikallista soijakastiketta

ruokalusikallinen riisiviinietikkaa

Sitten vaan sekaittaa kunnolla ja paistinpannulle! En ole sellainen pro, että saisin paistettua tuon munakkaan sillein kauniin tasaisesti, mutta eipä sitä tasaista pintaa paljon pääse ihastelemaankaan sushin välistä. 

Meidän sushit ei koskaan ole mitään taideteoksia, osasyy on siinä että me ei hirveästi tuota riisiä laiteta sushien väliin. Näin susheista saa vähän kevyempää ruokaa, ja en itse henk koht tykkää edes liian riisisistä susheista. Susheihin siis tarvitsee myös sushiriisiä (jonka teko on ihan helppoa kun iskee vaan ainekset riisinkeittimeen ja antaa masiinan hoitaa homman), sekä noria ja kippo vettä. Kostutan noriarkin, ja levitän jäähdytetyn riisin noin puolelle alueelle arkkia. Jos haluaa täyteläisempiä susheja, 2/3 arkista riisiä ja sitten sopivaan väliin vaan täytteet! Sitten vaan tiukka ote bambumatosta ja rullaamaan! Hyvä veitsi tosiaan on aika tärkeä osanen sushintekoa, ja meilläkin on tosiaan se veitsi vielä ostamatta. Tylsä veitsi vaan painaa sushit lyttyyn ja repii leväarkin. 

Sushin teko on vähän sellainen prosessi että sen voi tehdä monella eri tapaa ja monilla eri täytteillä. Meilläkin eniten ollaan syöty avokado-lohi-kurkku -susheja, mutta kokeiltu myös wasabi-tuorejuustoa sekä ihan perus Philadelphia-juustoa. Salaattisusheja haluaisin myös kokeilla jossain vaiheessa. 

Kannattaa ehdottomasti kokeilla joskus tehdä susheja kotona, jos yhtään sushin ystävä on. Sotkuahan siitä tulee ja ekalla kerralla sushit voivat olla kaikkea muuta kuin söpöjä (en tiedä onko meidänkään sushit mitenkään hyvännäköisiä vaikka aikamonessadas kerta tämä on kun niitä kotosalla tehdään), mutta makuunhan se ei vaikuta. 

#Puhu rahasta

Tämä haaste sattui tosi sopivaan aikaan, sillä useammassakin blogissa on nyt viimeaikoina ollut raha-aiheisia postauksia. Kun minua pyydettiin tähän haasteeseen mukaan, niin totta kai lähdin, sillä tämä kampanja käsittelee hyvin ajankohtaista sekä tärkeää asiaa. #puhurahasta kampanjan tarkoituksena on poistaa raha-asioiden ympärillä olevaa stigmaa, ja kannustaa nuoria ja nuoria aikuisia puhumaan rahasta. 

Minä olen aina ollut avoin bloggaaja, ja olenkin omiakin raha-asioita avannut täällä julkisesti aikaisemminkin. Se, että kannustetaan puhumaan rahasta ei tarkoita sitä, että pitäisi avata koko kansalle omat kuukausitulot tai jaella screenshotteja pankkisivuilta. Rahasta voi puhua avoimesti myös ilman yksityiskohtiin menemistä. Rahasta puhumisesta tulee helposti ensimmäisenä mieleen leuhkiminen: Pröystäillään omaisuudella, vertaillaan kellä on isoin palkka jne.

Rahavaikeuksissa oleviin ihmisiin suhtaudutaan yhä todella tylysti. Ymmärrystä harvemmin riittää ihmisille, joilla on taloudellisia hankaluuksia. Rahaa lahjoitetaan mieluusti sairaille, turvapaikanhakijoille, kodittomille koirille, mutta kun rahaa kerättäisiin taloudellisessa ahdingossa oleville, sulkeutuu rahahanat; Itsehän he ovat rahansa kössineet. 

Näissäkin tilanteissa, ymmärrystä riittää silloin tällöin. Esimerkiksi suurperhe rahavaikeuksissa saa paljon helpommin apua, kuin vaikkapa opiskelija tai työtön. Isossa perheessä on isoja menoja, mutta mihin muka yksi yksinäinen ihminen saa rahansa hupellettua? Shoppailua liikaa? Kaljanjuontia? Pikavippejä? Summa summarum omaa syytä kuitenkin, eikä ole meidän tehtävä auttaa! Juuri tämä asenne saa monet rahavaikeuksissa olevat nuoret ja aikuiset hiljenemään, eikä apua uskalleta hakea. Syyllistäminen on niitä asioita, joita en oikeastaan koskaan ole tajunnut. En missään kontekstissa. Rahaongelmia kun voi tulla itse kullekin. Kukapa tietää milloin ne yt-neuvottelut kohtaavat hyväpalkkaistakin ihmistä? Sairaus voi yllättää kenet tahansa, jolloin yllätyskustannuksia saattaa iskeä niskaan. Joskus saattaa ihan vaan budjetoida väärin, jolloin onkin liemessä. Syyllistys ei jeesaa, avoin ilmapiiri sen sijaan auttaa.

Tässä työhakemuksia täytellessäni, olen todennut että tämä nykypäivän tilanne on ihan superkurja! Töitä ei löydy tekevällekään, kaikki perusjututkin maksaa ja tähän lisättynä vielä henkinen pahoinvointi, joka Suomessa vallitsee, ei yhtälö ole kauhean hyvä. Jokaisen meidän tulisi muistaa, että ongelmiemme taustalla on yleensä joku syy. Ei alkoholisti ole alkoholisoitunut huvikseen, eikä velkaantunut ole ottanut velkaa ihan läpällä. Postaukseni pointti ei ole se, että nyt vaan kaikki lahjoittamaan rahaa avosylin jokapaikkaan, vaan nimenomaan se, että raha olisi puheenaihe muiden joukossa. Että se syyttävä sormi laskettaisiin jos joku avautuu rahaongelmistaan.

Kannustan teidät kaikki osallistumaan #puhurahasta -kampanjaan! Lisää tietoa kamppiksesta voi lukea täältä. Jokainen voi jakaa somessa kuvia, tekstejä ja videoita omasta rahankäytöstään, kannustaen siten avoimuuden ilmapiiriä. 

*:･ﾟ✧Semi casual✧･ﾟ:*

Sunnuntai oli hyvä päivä lähteä käymään kirppareita katsastamassa, ja muutenkin käydä ajelemassa. Pistäydyttiin kauppakeskus Kaaressakin, vain toteamassa paikan olevan ihan remontissa ja että meillä ei oikeastaan ole mitään ostettavaa ns. normivaatekaupoista. Bik Bokissa oli muutamia kivoja juttuja, mutta tuntuu tyhmältä sijoittaa 30€ johonkin perusvaatteeseen joka ei edes ole kauhean kestävä loppupeleissä. Kaaressa kuitenkin oli eräs tosi söpö teekauppa, josta mukaan tarttui miehelle flunssaan auttavaa teetä sekä itselleni luomu pu ehria. Vähän kalliimpi putiikki kuin esimerkiksi pääsääntöisesti suosimani Théhuone, mutta valikoima oli tietty erilainen. Kirppiksiltä jäi oma saldo vähän nihkeäksi, en löytänyt oikeastaan mitään kuin yhdet Burverryn sandaalit, jotka eivät sitten kuitenkaan omaan jalkaani mahtuneet. Mies sen sijaan osti parit kauluspaidat sekä asusteita, että eipä onneksi ihan turhaa reissua tullut tehtyä!

 Dress: Forever21, shoes, hoodie: New Look, bag: Chanel

Tuulista kyllä oli! En käsitä miten kaikki teinitytöt pystyvät viillettämään hiukset auki ja silti ne pysyvät ihanan silkkisen kiiltävinä, kun itsellä hiukset pöllyää ja takkuuntuu alta aika yksikön. Ja jos harjaa sitä mukaa kun tuuli pöllyttää hiuksia niin sitten hiukset ovat ihan supersähköiset. Iskinkin hiukset ponnarille heti asukuvien jälkeen, kun totesin ettei erkkikään kestä tällaista elämää. Olen ihan rakastunut näihin New Lookin korkkareihin, ja varsinkin autokyydin inspiroimana laitoin nämä jalkaan. Vaikka monen silmää ei miellytäkään casualin tyylin ja merkkivaatteiden yhdistely, niin itse siitä tykkään. Koska värimaailma on balanssissa, laitoin trikoomekon ja hupparin kaveriksi korkkarit ja Chanelin. Mietin hiusteni kihartamista vähän enemmän, mutta onneksi päätin joustaa, sillä eipä kiharoista olisi ollut kuin kaunis ajatus jäljellä...

Huh, mutta ei enää kauaa! Ylihuomenna onkin suunta kohti Espanjaa. Niin se aika vaan menee nopsaan, vastahan me se reissu varattiin? Ja nyt onkin maaliskuu jo lopuillaan. Minä en laittanut mitään postauksia nyt sitten ajastumaan, vielä huomenna saatte postauksen jos kaikki menee niinkuin pitääkin, mutta sitten hiljenen viikoksi. Minusta on kivempi julkaista postauksia ns. reaaliajassa, ei siten että saatte lukea jotain viikon vanhaa juttua siten etten edes pääse vastaamaan kommentteihinne. Kamera lähtee kyllä Espanjaan mukaan ja postauksia reissun jälkeen on todellakin tulossa!

Nyt kuitenkin hetkeksi takaisin Suomen kamaralle, eli mitäs tykkäätte tästä asusta?

*:･ﾟ✧Mitä tehdä seksuaalista väkivaltaa/häirintää kohdatessa✧･ﾟ:*

Eli siis tiivistettynä, jouduin tosi ikäviin tilanteisiin edellistä asukokonaisuutta kuvatessani Helsingin keskustassa. Olen jo rauhoittunut, joten en viitsi alkaa enää yksityiskohtaisesti käymään läpi päässäni suht traumatisoivaa keissiä, mutta pääpiirteittäin kohtasin huorittelua, haukkumista, koskettelua ja nöyryyttämistä. Laitoin tästä omalle facebook-seinälleni sekä erääseen feministiryhmään, missä kerroin kokemastani ja pyysin vinkkejä toimia. Sillä ihan lukkoonhan sitä menee noissa tilanteissa. Usein naisia neuvotaan huutamaan, tekemään seksuaalisesta häirinnästä tekijälle nolo tilanne. No tämä neuvo nyt on aika paskaa, sillä a) omissakin tapauksissa häirintä tapahtui keskustassa, jossa ihmisiä oli aivan tilanteen vieressä näkemässä ja jopa katsomassa ja naureskelemassa mitä tapahtuu, sekä b) kuinka moni nainen yksin ollessaan uskaltaa alkaa huutamaan tosipaikan tullen kaikelta säikähdykseltä ja paniikilta? Sitähän minäkin.

Siis vaikka on tosi epäreilua leimata kokonaista kansaa yhtään miksikään, niin suomalaiset ovat kyllä tosi juntteja siinä, mitä väkivalta- ja häirintätilanteissa tulisi tehdä. Omassakin keississä ensin porukka vaan naureskelee, tosi hauskaahan se on kun naista kiusataan ja nöyryytetään. Mitäs lortto laittoi korkkarit ja lyhyen hameen. Toisessa tilanteessa kun minuun käytiin käsiksi, alkaa ihmiset vain katsomaan että jaahas, mitäs tämä on. Kukaan tekemättä mitään. Millaisen viestin se antaa tekijälle sekä uhrille? Että seksuaalinen häirintä/väkivalta on hauskaa ja hassua, uhrin tunteilla ei ole mitään väliä sillä hänhän se horo on ollut joka on vähissä/näyttävissä vaatteissa lähtenyt ulos. Ja ei luoja kun ei se edes niitä vähiä vaatteita tarvitse, mitäs ovat naiset ylipäätänsä poistuneet kotoa ja altistaneet itsensä näinollen häirinnälle alttiiksi.

Minä olen tosiaan itse aika tönkkö näissä tilanteissa. Eipä ole tässä mittakaavassa ollutkaan ennen tämmöistä. Ok, on asemalla ollessani minua läimäisty takapuolelle, ja perään huudeltu, huorittelu on ihan tuttua... Muttä tuo toissapäiväinen vaan oli jo ihan omissa sfääreissään. Nämä neuvot ja vinkit ovat siis koottuja kaikilta ihanilta ihmisiltä, jotka otti minuun yhteyttä tapauksen tiimoilta.

1. Tämä on lähinnä muistutus: Uhriksi joutuminen ei ole IKINÄ sinun syysi. Tätä itsellenikin jouduin toitottamaan muutamaan kertaan. Se, että laittaa lyhyen hameen, se että käyttää korkokenkiä tai se että jättää rintaliivit kotiin EI ole mikään syy huuteluun, haukkumiseen, nöyryyttämiseen tai raiskaamiseen. Ei ikinä eikä missään olosuhteissa. 

2. Vartiointifirmojen numeroita ylös. Tämä oli hyvä neuvo ja itsekin toteutin tämän. Tämä toimii lähinnä jos asut kaupungissa. Juna-asemien, metrojen jne vartijoiden numerot löytyvät paikanpäältä/netistä, ja niitä kannattaa tallentaa puhelimeen, ja häirintätilanteen sattuessa soittaa vartijat paikalle!

3. Poliisin soittaminen ei ole liioittelua. Itse mietin tätä kun minuun käytiin käsiksi, että tulisiko soittaa poliisit, mutten sitten kehdannut häiritä pikkuasioilla. Vaikka kyseessä olisi "vain" perseelle läpsäisy ei ole se pikkujuttu. Omaa yksityisyyttäsi on loukattu, ja se on väärin. On laitonta häiritä seksuaalisesti, oli se sitten miten "pikkujuttu" tahansa. 

4. Rauhallisuus kannattaa kuitenkin. Itse ainakin olen kuin en edes huomaisi, jos joku huutelee törkeyksiä. Harvoin huutelijat jaksavat jatkaa jos ei reagoi. Tietty tämäkin saattaa vaan yllyttää joitakuita, mutta ennemmin kuin osoittaa suuttumusta, on reagoimattomuus yleensä tehokkaampaa. Myös rauhallinen puhe saattaa toimia, näin neuvottiin. Kysymällä tiukasti, että miksi koet oikeudeksesi lyödä minua takapuolelle, voi olla aika tehokas. Tietenkään ei kannata ja saakaan jäädä rauhallisesti odottamaan mitä tuleman pitää, jos tilanne on todella inhottava. Ei myöskään ole väärin jos ei vaan pysty olemaan noteeraamatta, vaan alkaa esimerkiksi itkeä. Tunteet eivät ole väärin.

5. Kuvaa tekijä. Julkisilla paikoilla ollessa, saa tekijästä ottaa kuvan. Se ei ole laitonta. 

Rikosilmoituksen tekeminen on myös tärkää, mutta tässä on se inhottava puoli, että siten tekijät saavat osoitteen ja nimen selville. Ilmeisesti, mitä selvittelin, rikosilmoitusta ei edes tällaisissa tilanteissa pysty tekemään siten, ettei tekijä saisi omia tietojasi. Tämä on minusta aika merkittävä tekijä siinä, että moni jättää ilmoituksen tekemättä. Mutta eihän nämä kusipäät muuten tietenkään opi jos tilanteiden annetaan vain tapahtua! Helsingissä varsinkin on valvontakameroita vähän joka puolella, jos tekijää et itse ehtinyt tallentaa kännykkääsi. Ilmoitusta tehdessä valvontakameroiden tallenteista voidaan hyvällä tuurilla saada tekijä(t) selville. 

En voi kuin toistaa, että on ihan super vastenmielistä, että naiset joutuvat miettimään vielä tänäkin päivänä, mitä sitä päällensä uskaltaa ulos laittaa. Ok, joutuu miehetkin, mutta ei läheskään samalla tavalla. Toivon, että jokainen siellä ruudun toisella puolella saa kulkea omana itsenään ja täysin turvallisesti!💕

*:･ﾟ✧Spring outfit again✧･ﾟ:*

Jejj asukuvia! En olekaan julkaissut asukuvia pitkään aikaan omalla mittapuulla, sillä vietin meikitöntä viikkoa. Ok, en viikkoa, vaan viisi päiväähän se oli, sillä oma iho on ihan superhuonossa kunnossa. En tiedä mistä lienee johtui, varmaan monestakin tekijästä, mutta ajattelin ettei joka päivä naaman pakkeloiminen ainakaan auta asiaa. Ja huh että tuli ikävä ripsipidennyksiä, ne sai oman lookin niin huolitellun näköiseksi vaikkei naamassa olisi meikin hiventäkään. Nyt kun iho pikkaisen rauhoittui pystyi taas vetämään sotamaalaukset päälle ja mennä asukuvailemaan.

Jacket: Guess, dress: Resexxxy, bag: Chanel, necklace: Forever21, shoes: New Look

Huoh tästä asusta jaoinkin facebookkiini tekstiä, kuinka kamala tuo visiitti keskustaan olikaan. Olen jokseenkin aika stressaantunut enää kertaamaan samaa keissiä, mutta jos kiinnostaa voi sen facebookista käydä lukemassa. Perus sortoa ja slutshamingia pahemman kerran. 

Anyways, laitoin päälleni tuon uuden mekon jonka ostin Elinalta jokunen aika sitten. Koin, että nyt oli ihanan keväistä ja aurinkoista, sekä halusin käyttää tuota vanhempaa Chanelia sekä Sallilta ostettuja kenkiä. Tällainen asukokonaisuus tästä sitten kehkeytyi! Mitäs tykkäätte? 

*:･ﾟ✧Chanel espadrilles✧･ﾟ:*

Kenkälinja jatkukoon! Hämmennyn aina vaan uudestaan ja uudestaan siitä miten oma mieli muuttuu tiettyjen asioiden suhteen. Uusin ihmetys on nämä Chanelin espadrilles-kengät. Siis ensimmäinen ajatus näistä oli että hyi hemmetti miten rumat kengät ja joku näistä vielä maksaakin. Nyt ajatus on se että hmmm, ihan peruskivat ja varmasti hyvät jalassa, sekä menee asuun kuin asuun. Näyttää kivemmalta varmaan kuin ballerinat ja supii useampaan asukokonaisuuteen kuin lenkkarit. 

En ole kys. kenkiä tainnut koskaan livenä missään nähdäkään. Tai, varmaan näitä on Della Margassa ollut joskus, mutta en ole kiinnittänyt huomiota. Oma vika kenkäshoppailussa on se, että katson vain kengän korkoja. Mitä enemmän korkoa sitä kivemmat. Sitten ostelen kenkiä joita voin käyttää ehkä yhtenä päivänä vuodessa ja loppuina päivinä ihmettelen että mitäs hemmettiä sitä jalkaansa iskisikään. 

Japanissahan on ihan hemmetin kuuma ja tukalaa, että sinne ajattelin näitä kenkiä hankittavaksi. Kävellään kuitenkin paljon ja haluaisin olla laittautuneenakin. Joten miksipä ei sitten näitä? Menee kuitenkin hyvin pieneen tilaan, joten pakkaamisen tiimoilta ei tulisi probleemaa. Kuitenkin tuo pohja vähän epäilyttää; En tiedä olenko niin hirveästi tuollaisen "punotun" pohjan fani. Näyttää suoraan sanottuna vähän heppoiselta. Jos espadrillesit ostan, niin ehdottomasti kankaiset/nahkaiset, kuin muoviset, jotka ovat muuten ihan järkyttävän näköiset. Ne suorastaan huutaa sitä, että hiostaa mahdottomasti. Hassua kyllä, muoviset versiot maksavat enemmän kuin esim. nahkaiset. Ainakin Della Margassa. Uutena tuskin näitä ostan, sillä hinnat Dellassa taitavat olla jotain päälle viittäsataa euroa. Hintaa Chanelin omassa myymälässä en tiedä, mitä mahtaisi olla. Googlaamalla löytyi jotain neljää, viittäsataa dollaria. Kuitenkin olettaisin että Euroopassa saisi halvemmalla kuin Jenkeistä. Ja Japanissakin vaikka tax freenä ostaisi, on hinta silti korkeampi (plus Suomessa joutuisi maksamaan verot päälle joten njet!).

Käytettynä metsästäminen onkin sitten ihan oma juttunsa. Oma kengänkoko on niin vaihteleva, että melkein pitäisi mennä sovittamaan. Sitten mihinkään Della Margaan kehtaa kävellä että "Tulin vain sovittamaan, ostan nää sit käytettynä muualta". Ja sitten; Vuoropäivin vihaan näitä kenkiä ja mietin että mitäs ihmettä päässäni onkaan liikkunut kun tällaisia edes harkitsen, ja vuoropäivin olen ihan rakastunut ja suunnittelemassa asukokonaisuuksia mihin nämä sopisivat. Jakomielitautia much. 

Mutta joo, mitäs te tykkäätte näistä kengistä? Onko jollakulla kokemuksia näistä? Ovatko rahanarvoiset ostokset? 

*:･ﾟ✧Powder pink shoes✧･ﾟ:*

Sain Sallilta Tampereella käydessäni nämä ihanat kengät! Nämä ovat kyllä ihan täydelliset sekä tuntuvat täydellisiltä jalassa. Värikin on aivan ihastuttava. Pakko oli ottaa tuo Vuittonin bandeau kuvausrekvisiitaksi, kun värit menivät ihan yksyhteen kenkien kanssa. Näitä kenkuleita tullaan näkemään kyllä aivan varmasti, kun tässä ovat nyt sellaiset korkkarit joiden kanssa jopa pystyy kävelemään. Kengät ovat alunperin New Lookilta, en tiedä onko niitä siellä enää myynnissä mitenkä, sillä Sallilla nämä ovat ilmeisesti pyörineet nurkissa jo muutaman kuukauden verran. Kiitos näistä vielä täälläkin💕

Pakko vielä sanoa, että toivon että tämä verkkosukkismuoti leviäisi. Ihana kun pääsin näihinkin kuviin käyttämään näitä aikojen alussa MA*RSilta tilaamiani verkkosukkia. En ole näitä tainnut käyttää kertaakaan, sillä en vaan ole kehdannut. Stigma verkkosukkiksissa on yhä aika kova, ja jo perus gyaruvaatteissa jne saa aika paljon ikävääkin huomiota, niin sitten jos iskee verkkosukkikset jalkaan... Not! On ollut mukava nähdä niitä asusteina nyt muutamassakin blogissa, joten keep it going!

Mitä tykkäätte näistä uusista kengistä?

*:･ﾟ✧вдохновение✧･ﾟ:*

Viimeaikojen suurin inspiraatio itselle on ollut oma koti ja sen sisustaminen. Koska minulle on vaikeaa keskittyä suureen kokonaisuuteen, oli kätevintä aloittaa pienissä palasissa. Vaatehuone on nyt semivalmis, vielä kirppisvaatteet/jutut myyntiin niin se on esittelykunnossa. Olohuoneeseen laitettiin pikkuhyllyt, ja keittiö on ollut valmiina jo jonkun aikaa. Siivota vaan pitäisi (taas), mutta tänään päätin vain keskittyä koulujuttuihin, että saan jotain aikaiseksikin. On aika kiva tunne, kun koti alkaa näyttämään siltä miltä toivookin. Tietty, himoitsen vieläkin Kartellin hyllyä sekä pikkujakkaraa, sekä käytävälle tarvittaisiin lamppu ja uusi sänky olisi ostettava. Sänkykauppoja ollaan kierretty jo jonkun verran, mutta eksyttiinkin autokaupoille ja sängyt jäi kauppaan, hups! Hassua että tällainen pesänrakennusvietti iski vasta nyt tässä vaiheessa, kuitenkin jo jonkun aikaa ollaan täällä asusteltu, ja vasta nyt tosiaan on alkanut kiinnostaa minkänäköisessä luolassa sitä asutaan. Olen jo alkanut haaveilemaan parvekkeen maalaamisesta, haha! Parvekkeen kaiteet ovat tuollaiset sinapinväriset, ja haluaisin niistä valkoiset. Eri juttu tietty mitä taloyhtiö asiaan sanoo, että voipi olla että joudutaan muuten vaan muokkaamaan partsista mielekästä. 

Miltäs nämä yksityiskohdat näyttävät teidän silmiinne?

*:･ﾟ✧Pakoon kaikkea✧･ﾟ:*

Kuulkaapas ystäväiseni siellä ruutujen toisella puolella. Ajattelin ensin että en kerro tästä mitään, en puhua pukahdakaan kellekään ulkopuoliselle mitään. Noo sittenhän menin heti kertomaan parille kaverille, ja sen jälkeen vähän useammalle kaverille ja lopputulema on se että mitäs sitä salailemaan. En ole kauhean hyvä pitämään asioita itselläni, tekisi mieli höpöttää kaikki aina kaikille. Siis, tässä ollut kaikenlaista, ja tietäjät tietääkin että firmassa jossa olin töissä oli isot yt-neuvottelut, ja minä sekä kaikki kollegani saatiin potkut kun ammattinimikkeemme lopetettiin. Eipä siinä, en minä olisi ikuisuuksia töissä kyseisessä paikassa ollutkaan, vaikka se kivaa olikin. Rahatilanteen kannalta asia oli vähän kurja, mutta oppari vie aikaa muutenkin ihan hullunlailla, että työtuntejakaan ei olisi kauheasti kertynyt. Ja elämä hymyilee kuitenkin varovaisesti takaisin, kaiken tämän jälkeenkin, sillä sain sijaisuuden oman alan töistä heinäkuusta alkaen. Jotain hyvää siis tässä kaikessa. 

Koska näillä näkymin olen työttömänä kesäkuun, oli hyvä todeta miehen kanssa että nyt repäistään. Lähdetään pois. Vaihdetaan maisemaa. Ja sitten me se tehtiin ja päätettiin; Ollaan kesäkuu poissa Suomesta. 

Oikeastaan ainoa mahdollisuus tällaiselle pakomatkalle oli nyt. Loppusyksy olisi ollut toinen mahdollisuus, muttei sekään olisi ollut ihan sataprosenttisen varmaa, sillä tosiaan ensisijaisesti toivoisin saavani vakituisen työn heti valmistuttuani. Mainitsinkin aikaisemmin jo, ettei sitä enää niin vaan omaa lomaa otellakaan töistä, joten nyt piti sitten tarttua tilaisuuteen. Mitäs minä Suomessa tekisin kun töitä ei ole? Työttömyys ahdistaisi enemmän jos vain möllöttelisin kotona, selaisin tietokonetta ja kävisin lenkillä. Miehelläni taas on paljon pitämättömiä lomapäiviä, joten hänellekin pitkä poissaolo kotimaasta passaa. Ehkä hiukan pelottaa, tulee ikävä kaikkia ihania ihmisiä joita ei sitten nää, elleivät he tule käymään Japanissa. Jep, sinnehän me lähdetään. On aika ihana kuinka on Japani on saanut sulatettua Christianinkin sydämen ihan kunnolla. Lennetään Nagoyaan, Nagoyasta käydään Osakassa/Kiotossa ja sieltä sitten Tokioon. Mietinnässä on vielä otetaanko Japan rail pass, ja käydäänkö pyörähtämässä Okinawalla. Kuitenkin kesäkuussa Okinawa voi olla ihan hitsin kuuma paikka. Kesäkuu on myös vähän hazardimpi aika olla Japanissa, ihan vain koska sadekausi. Kuitenkin tämä oli meidän tilaisuus päästä nauttimaan kunnolla nousevan auringon maasta. Ottaa ilo irti siitä, mikä uutenavuotena vähän jäi. 

Vuokrattiin asunto, ja otetaan nettiyhteys käyttöön kummallekin meistä. Autoa mietittiin, mutta todettiin sen olevan vain yksi iso murheenkryyni, kuitenkin japanissa on vääränpuoleinen liikenne meihin verrattuna, sekä parkkipaikkoja niukasti ja ruuhkat ovat todellakin ruuhkia. Liikkuminen julkisilla on kuitenkin niin kätevää ja halpaa ja helppoa. 

Blogiani en hylkää, ihan hauskaa kokeilla olla "Tokiolainen bloggaaja" hetken aikaa. 💕

*:･ﾟ✧Laukkuvihaa ja rakkautta✧･ﾟ:*

Vähän erikoisempaa syvällistä aihetta tähän väliin. Nimittäin näistä laukuista, jotka paljon puhuttavat ihmisiä. Enkä puhu nyt vain itsestäni tietenkään, vaan laajemmalla skaalalla. Olen tässä bloggaajauran aikana saanut huomata, että yksi isoimmista triggereistä blogien lukijakunnalle on merkkilaukut. Niin naurettavalta kuin se kuulostaakin, ja mitä se minun mielestäni onkin. Koko laukku-uskonto on aika erikoinen ilmiö, ja siksi koenkin että sitä pitää avata, kun itse olen tavallaan osallisena tässä. 

Olen monesti sanonut, etten vielä pari vuotta sitten tykännyt merkkilaukuista yhtään. Ne olivat rumia, tyhmä sijoitus ja sillä rahalla saa vaikka ja mitä muuta kivaa. Kuitenkin, sen sijaan että minulla olisi kusi noussut päähän siitä, että yllättäen on paljon rahaa käytössä, oliko porukka miettinyt sitä että minun tyylini muuttui kuitenkin aika huomattavasti tässä Helsinkiin muuton aikana? On se totta, että elintaso parani kun muutin yhteen nykyisen aviomieheni kanssa (sitä ennen asuin yksin, oli kallis vuokra, kustansin itse kaikki syömiset, hygieniatuotteet, liikkumiset... ) ja sain töitä koulun ohelle. En ala tässä raha-asioita avaamaan enempää, sillä kuten matkapostauksessakin sanoin, en jaksa sitä pulujen kanssa shakinpeluuta tästä asiasta, kun porukka ei ole tyytyväinen _ikinä_. Nykyisinkään en tykkää läheskään kaikista merkkijutuista, enkä osta laukkuja koskaan siksi, kun "ne nyt vaan on merkkiä". Nykyisistä trendaavista veskoista, esimerkiksi Louis Vuittonin keepall ja se pikkureppu ovat ihan täysin turhia ja rumia laukkuja, sekä se Guccin laukku joka on myös useammallakin bloggaajalla näkynyt, on kamala. En ostaisi niitä siksi koska ne on arvokkaita ja ne on merkkiä. Tykkään siroista ja kauniista ja eleganteista laukuista, jotka ovat myös käytännöllisiä. On Chanelillakin sellaisia tekeleitä joita nyt en vaan ostaisi, vaikka puoli-ilmaiseksi saisin.

Koen itse niin, että jokainen työntäköön massinsa minne työntää. Eipä kenenkään jatkuvaa ulkona syömistä, henkilöautolla liikkumista tai luomuruokaostoksia kritisoida. Kallista lystiähän sekin on pidemmän päälle. Minua ei myöskään kiinnosta se, onko bloggaaja x saanut pohjattoman näköisen omaisuutensa ostaa laukkuja työstä, perinnöstä, mieheltä, poikaystävältä, salarakkaalta, seksin myymisellä tai vaikka lainalla. Minulta tämä ei ole pois. Siinä vaiheessa jos bloggaaja x varastaa minun luottokortin ja lähtee sillä Espalle ostoksille, siinä vaiheessa laukkujen määrä vasta alkaa minua kaihertamaan. Muutoin, en vaan käsitä sitä kuohuntaa mitä ihan joka ikinen useamman lukijan blogin pitäjä saa ostoksistaan, ja ne ostokset ovat nimenomaan laukkuja. Jos shoppaa Iittalan astioita tai Vepsäläisen huonekaluja, tämä harvemmin ketään järisyttää. En tiedä johtuuko se siitä, että ihmisillä ei ole tietoa siitä mitä uusi Mersu maksaa tai mitä Iittalan koko kylän kattava astiasto kustantaa, jolloin siitä ei voida alkaa meuhkaamaan, siinä missä Chanelin hinta tiedetään: SE ON KALLIS!

Sama itselläni on näiden laukkujen suhteen, niin kuin matkojenkin; Jos marssisin liikkeeseen ostamaan uutena kaikki laukut jota minulla on, olisi minulla niitä ehkä... yksi? Korkeintaan kaksi. Chaneleita ei yhtään. Ihan jo siksi että useampi tuhat yhteen laukkuun olisi aika suolainen sijoitus, ja sitä en raaskisi tehdä vaikka rahaa olisikin. Jos joku niin tekee niin so what. Tavallaan yritän ymmärtää kateutta, sillä itselläkin on niitä kateudenpistoja aina silloin tällöin. Erona on se että  harvemmin kateuteni kohdistuu mihinkään maalliseen ja rahalla saatavaan. Rahan eteen voi tehdä duunia ja muuttaa asiaa siten (joo, ennenkuin kukaan tulee sanomaan, niin tiedän että on pitkäaikaistyöttömiä, tiedän itse ettei töitä saa helposti todellakaan ja osa on joutunut jäämään eläkkeelle tai pitkälle sairauslomalle erinäisten ongelmien vuoksi. Joten lähinnä viittaan jo tällä hetkellä työelämässä oleviin ihmisiin). Ja faktahan se on, että joku on tässä maailmassa aina kauniimpi, rikkaampi, viisaampi, omistaa isomman talon, kauniimman vaimon/komeamman miehen, paremman koulutuksen... Jos kaikelle alkaisi kateutumaan niin elämä olisi ihan superkurjaa. Itse tykkään seurata instagramissa kunnon rikkaiden ihmisten elämää. Se on ihan viihdyttävää ja antaa tilaa haaveilla. Minusta tuollaiset asiat pitäisi vaan kääntää voimaannuttaviksi tekijöiksi, ei kuluttaviksi.

Another side, en minäkään ymmärrä sitä laukut-on-uskonto -meininkiä, mikä monella myös tuntuu olevan. Sitä ihme elitismiä mikä syntyy siitä, että sattuu olemaan rahaa ostella kalliita laukkuja. Varallisuus ja joku laukkujen määrä, ei tee kenestäkään parempaa kuin toisesta. Minä en ole sen parempi ihminen nyt kuin kolme vuotta sitten, ainakaan laukkujen takia. Varmaan olen henkisesti kasvanut ja älykkyysosamäärä toivonmukaan noussut edes hiukan, mutta as I said ei laukkujen ansioista ainakaan. Joissain ryhmissä on niin selkeästi havaittavissa sitä, että mitä enemmän on rahaa työntää merkkivaatteisiin/tuotteisiin, sitä mahtavampi olet ihmisenä. Kuitenkaan varakkuutta ei aina nää päällepäin, ja kaikki rikkaat ihmiset eivät ostele merkkilaukkuja. Voi varakkaankin ihmisen intressit olla jossain aivan muualla. Merkkilaukut eivät myöskään tee ihmisestä automaattisesti rikasta, kun voi ne rahat olla tullut pitkällisestä säästämisestäkin. Sama juttu näihin liittyen kuin tuohon matkailuun, että kyllä minua korpeaa jonkun verran jos joku töräyttää että miten sulla oli taas varaa ostaa tommonen? Mä en kyl ikinä laittas laukkuun noin paljon rahaa. No ok, ei tarvitsekaan. Minä en laittaisi niin paljon rahaa baareissa notkumiseen ja autolla ympäri kyliä ajamiseen. Mutta minä en siitä paljon ulkona viihtyvälle mene päätäni aukomaan. 

Toivottavasti tajusitte pointin mitä ajan takaa! Minusta on tyhmää että muutamia Suomen suosituimpia bloggaajia arvostellaan heidän laukkukokoelmistaan. Ei siinä ole mitään väärää, ja en vaan ymmärrä miksi niin monen mieli pahoittuu niinkin vähäpätöisestä asiasta kuin joku laukku?

*:･ﾟ✧Black, Chanel and tulips✧･ﾟ:*

Ihanat lauantaihuomenet sinne teille kaikille! Itse tässä särpin aamuteetä ja pläräilen vanhustyön aineistoa, mutta en vaan jotenkin saa aikaiseksi (lol, vaihteeksi) alkaa kirjoittamaan asiatekstiä. Selailenkin facebookissa muutamia ihania ryhmiä sekä muokkailen kuvia, sillä asukuva- ja muoti-inspis on ihan katossa! Olen kohtapuoliin lähdössä käymään moikkaamassa ihanaa Sallia, jonka näkeminen on ikävästi kyllä jäänyt. Viimeksi nähtiin meidän häissä, ja voitte kuvitella ettei siinä ajassa ehtinyt hirveästi mitään ihmeellisyyksiä, kun itsekin oli vaan niin stressaantunut ja jännittynyt. 

Jos seuraat minua snäpissä (@namehisa), näitkin varmaan että meillä oli eilen sisustusurakka. Siis, jos sinulla on joku pikku projekti jonka tekemistä haluat venyttää kuukausi, mahdollisesti vuosikaupalla, niin kutsu hätiin minut ja minun mieheni, me kyllä saadaan pikkuprojektikin kestämään ikuisuus! Ok, no en tiedä voiko sadan neliön asunnon sisustamista kutsua pikkuprojektiksi, varsinkin kun meillä on muutakin tekemistä tässä vuoden sisällä ollut. No, nyt tässä tulikin pari päivää sitten vuosi täyteen siitä kun nukuttiin eka yö täällä meidän nykyisessä kodissamme. Kotijuttuja voisin kirjoitella tässä piakkoin paremminkin kun esittelen muutokset mitä tänne meille tuli.

Tällainen asukokonaisuus meikällä oli eilen päällä, mun kaivoin kaapista tuon nyöripaidan sekä nuo Freddyt. Vaihteeksi olinkin sitten taas... mustat vaatteet päällä. Ja asukuvat piti napsia sisällä, sillä aivan järkyttävä keli oli ulkona. Arvatkaa vaan paljonko oli kiharoita jäljellä kun pääsin Helsingin keskustaan😅