*:･ﾟ✧Uutisia!!✧･ﾟ:*

Meikäläisen snapchatia seuraavat tietävätkin, mikä tämä uutinen on. Ja kuva yllä kertoo kaiken. Tässä on Ilona, vaasalaiskissa jonka haimme viime lauantaina uuteen kotiinsa. Ilonan meille tulo oli aika extempore, vaikka kissaa oltiinkin suunniteltu jo kauan. Näin ilmoituksen facebookissa, että Ilona etsii pikaisesti uutta kotia, sillä ei sopeutunut kotiin johon se oli muuttanut. Rakastuin vaan niin hurjasti kissan ulkonäköön, että soitin heti Christianille töihin, ja kysyin voidaanko me hakea meille kissa. Ja Chrisu ihastui Ilonaan yhtä lailla, ja sanoi että soita äkkiä Vaasan kissatalolle, onko Ilona jo löytänyt kodin, sillä kommentteja oli päivityksessä sata ja tykkäyksiä montasataa. Ilona oli kuin olikin kotia vailla, ja niin sitä sitten torstaina sovittiin, että lauantaina lähdetään hakemaan pikkuista meille. 

Matka sujui hyvin, Ilona itki vähän aikaa kun taas raukka joutui maisemaa vaihtamaan. Kissan historia on aika surullinen, sillä se on löydetty pentuja odottavana ulkoa huonossa kunnossa; Pentuja odottaessaan se ei ole jaksanut pitää itsestään enää huolta, ja sen turkki oli lähtenyt, korva paleltunut (Ilonan oikea korva on vain puolikas) sekä näkö mennyt. Jälkimmäisestä syystä olikin tärkeää, että Ilona sai kodin jossa on rauhallista. Vilkkaat kissanpennut ja lapset vain hermostuttaa kissaa, koska se ei ilmeisesti pysty hahmottamaan takaa- ja kaukaa tulevia asioita. Tässä parin päivän aikana ollaan tultu siihen tulokseen, ettei ihan sokeasta kissasta ole kyse, koska osaa kuitenkin suunnistaa tosi hyvin, ja tulee puskemaan aina naamalle. 

Varauduttiin siihen, että pissaa ja kakkaa siivotaan sitten ihan urakalla seuraava viikko, ja kissa raapii tapetit seiniltä ja lymyilee synkässä nurkassa kuukauden verran ennen kuin uskaltaa tulla moikkaamaan meitä. Kotoutumien on mennyt kuitenkin niin mainiosti kuin vain voi *koputan puuta*. Ensimmäinen päivä meni ihan vain vaatekaapissa kököttäen. Yöllä sitten lähdettiin tutkimaan asuntoa, sen verran että siirryttiin meidän makkarin pöydän alle kyhjöttämään. Sunnuntaina sitten Ilona jo kerjäsi silityksiä ja puski meitä, uskaltautui syömään katkarapuja ja juomaan. Ja viime yö olikin jo sitten ihan sirkusta, kun kämppää kierrettiin useampaan kertaan, käytiin syömässä ja juomassa ja puskemassa naamalle ja tutkimassa jokaista nurkkaa mikä vaan löytyi. Tätä kirjoittaessani tosin on vähän jännitys taas iskenyt, ja Ilona kaivautui Chrisun kenkäpinoon tuijottamaan maailman menoa vähän sivummalta.

Yhteenvetona saimme erittäin hellyydenkipeän ja ihmisrakkaan kissan, joka on kuitenkin kaiken kokemansa jälkeen todella arka. Ja ymmärtäähän sen. Meidän kolmen yhteiselo on lähtenyt rullaamaan kuitenkin mainiosti, ja uskon että pian kissakin tajuaa ettei täällä ole mitään pelättävää. Ja jokaiselle joka kissasta haaveilee: Menkää ihmeessä kissataloihin! Vaasan kissatalolla on nyt tällä hetkellä yli 40 kissanpentua vailla kotia, ja aikuisia kissoja vielä enemmän, kaikki kaipaavat rakastavaa kotia. Itse aikanaan pelkäsin ottaa hylättyä kissaa, koska ajattelin siitä olevan niiiin paljon vaivaa. Kuitenkin kissa on viisas eläin, ja kun se vaan saa aikansa, on se mitä mainioin lemmikki!