*:･ﾟ✧Miten sujuu Ilonan kanssa✧･ﾟ:*

Viikko yhteiseloa kissan kanssa on nyt takana, ja koska toivoitte niin kovasti kuulumispostausta Ilonasta ja sen kotiutumisesta, ajattelin nyt heti viikon jälkeen päivitellä kuulumiset. Kuvia on tosi vähän, sillä ei olla viitsitty häiritä kissaa kameralla, ja fakta on se että kamera on ollut laatikonpohjalla lähes koko ajan, että kun joku hauska tai ikuistamisen arvoinen tilanne on, on kamera tosi kaukana. Sen verran arkuutta on yhä, että jos siinä kesken rapsutussession lähdetään kameraa hakemaan on kissa imeytynytkin jo pöydän alle tai muualle. Lempparipaikka tässä kuluneen viikon aikana on ollut telkkarin takana, mistä on ollut hyvä seurailla sitten mitä kämpässä tapahtuu. Pelaamista tosin kyseinen lymypaikka on haitannut, kun ei sitten raukkaa viitsi häiritä telkkarin pauhuamisella ja välkkyvillä valoilla. Onkin siis pakon sanelemaa ollut, että olen viimeaikoina innostunut pelaamaan 3DSllä Pokemonia!

Ilona on osoittautunut hyvin seuraa rakastavaksi otukseksi. Sydän särkyy kun miettii, että miten joku on voinutkaan tuollaisen kultakimpaleen kylmästi hylätä aikanaan. Vaikka vähän vielä äkkinäiset liikkeet pelottaa, tulee Ilona tosi paljon kerjäämään silityksiä ja syliin, sekä perheeni ollessa täällä kylässä, kuhisi kissa pikkusiskojenikin ympärillä silityksiä kalastellen. Leikkimään kissu ei vielä ole myöskään kunnolla uskaltautunut meidän kanssa, vaan yön pimeinä tunteina alkaa sitten se ryskäminen täällä, kun saa yksin ja rauhassa kaluta lelukoppaa läpi.

Kotiutuminen on siis sujunut mainiosti. Vain kahdet vahingot ollaan jouduttu siivoamaan (sängystä ja valkoiselta pörrömatolta tietty...), ja nekin oli kyllä omaa syytä, kun hiekkalaatikko oli unohtunut putsattavaksi päivän aikana. Muuten Ilonan kanssa on mennyt ihan erinomaisesti, paljon helpommin kuin luulin. Nimeään se ei tottele, ja arkuutta löytyy sen verran, että jos yhdenkään äkkinäisen liikkeen tekee, kissa luippii karkuun. Näkökykyä ollaan nyt pystytty hahmottamaan, eli kissa luultavasti näkee metrin, parin päähän hyvin, sen jälkeen alkaa vähän jo pää pyörimään, että minnepäin sitä sitten pitäisi katsoakaan.

Ollaan kaikki todella tyytyväisiä, toivottavasti Ilonakin on! Hauskaahan se on seurata mitä kaikkea tuokin elukka keksii meidän iloksemme.