And this is how I developed: 2013☆

Vähän tämäkin postaussarja jäänyt, mutta nyt on suoraan sanottuna lack of picktures, joten muistin tämän postaussarjan olemassaolon. Tarkoitus oli mennä ottamaan asukuvia tänään, mutta tittidii sain taas silmätulehduksen, tismalleen samaan silmään jossa se oikutteli pari kuukautta sitten. Että meikittömyydellä mennään ainakin tämä ja huominen, harmittaa kun olin niin suunnitellut jo kuvien ottoakin. Mutta niillä mennään mitä annetaan ja onhan tämä nyt ihan hauskaa kertausta itsellekin katsella, miltä sitä on joskus onnistunut näyttämään.

Vuosi 2013 oli aikamoinen, olin vaihdossa Japanissa, sairastuin anoreksiaan ja tyylikin vaihteli, jokseenkin 2013 oli himegyaruilun kulta-aikaa elämässäni. Tutustuin Sariin ja ylioppilaskirjoituksiin rehkiminen oli käynnissä. Tässäpä kuvatuksia siitä, miltä olen näyttänyt sinä vuonna. Näin by the way vielä, en ole muokkaillut kuvia siitä mitä ne ovat, koska noh, kännykkäräpellykset ja niin edelleen. Suotta sitä totuutta kaunistelemaan :D

"Arkityylinä" himegyarun välissä pidin jotain ihme skene-emo- mikälie härpäkettä, joka ei kyllä meikälle sopinut sitten yhtään. Cupcake Cultin paidat on ihania, tykkään, mutta eihän ne kaikki kivat tyylit aina itselle passaa.

Sitten lähdin vaihtoon Japaniin. Asukuvia ei tullut siellä otettua, joitain random räpsyjä lähinnä. Meikit oli kyllä mukana mutta ilma oli vaan niin kuuma, että meikkivoidetta ei tehnyt mieli hieroa naamaan. Nyt onkin aika jees lähteä japsilandiaan, kun tietää että samanlaista tuskankuumuutta ei ole tiedossa. Japanissa anoreksiani tosin sai paljon puhtia, sillä syömisiäni ei siellä vahdittu ollenkaan, ja laihduinkin muistaakseeni 8 kiloa reissun aikana. 

Hiukseni vaihtoivat myös vuonna 2013 väriä useampaan otteeseen, oli blondia, tummanruskeaa, pinkkiä ja tätä väriä, mikä minulla yhä tälläkin hetkellä on päässäni. Pinkkejä hiuksia kaipaan kyllä, olisi ihana jos vieläkin olisi jaksamusta siihen värjäilyurakkaan. Kuten alussa sanottua, tyylini vaihteli paljon ja taisinpa 2013 loppupuolella alkaa pukeutumaan normaalimmin mitä olen ikinä pukeutunut, ja lolita jäi tuona vuonna oikeastaan kokonaan pois tyylivalikoimistani.

Mitä mieltä olette näistä postauksista? Seuraavaksihan taidan tehdä perinteisen my year-postauksen, joten tämä jääkööt nyt viimeiseksi osaksi. Palataan sitten muutaman vuoden päästä, ja jatketaan vuodesta 2014!

My Japan trip in photos 2/3☆

Kommenteissa kyseltiinkin taas Japanin vaihtarireissun kuvien perään. Tässä osassa on nyt tiedossa sitten omat kännykällä ottamani kuvat (tai murto-osa niistä, en tosiaankaan alkanut nyt kaikkia kuvia tähän työntämään!). Jokaisen kuvan alla on sitten pieni kuvateksti/selitys. Ja laatu on kännykkäkuva-laatua, vikassa osassa tulee sitten loput ihan kameralla otetuista kuvista. 

Ensimmäinen ateria Japanissa. Oli aika rankkaa, kun suoraan likemmäs kolmenkymmenen tunnin lennolta joutui lähtemään johonkin Lions-klubin kokoukseen. Tarjolla oli kara-agea, munakasta, mustekalaa, tulista kanaa, katkarapuja ja jotain josta ei ole pienintäkään käsitystä mitä se on :'D

Ensimmäinen hostiperheeni.

Klubilta. Oli niin ylhäinen olo! :'D

Ryhmäpotretti sitten illalta. En ole edustavana, olen tosiaankin tullut juuri lennolta, ja sieltä suoraan minut vietiin tuonne kokoukseen. Paikalla oli Lions-clubin jäseniä sekä isäntäperheeni.

Seuraavaa aamua. Asuin siis Kamassa, "pikkukylässä" Fukuokan lähellä (Minun on vaikeaa kutsua monenkymmenen tuhannen asukkaan paikkakuntaa pikkukyläksi, mutta niin he sitä itse nimittivät ja noh, Japanin mittasuhteet). 

Selfie! Näitä tuli otettua tosi vähän, koska oli niin kuuma ettei meikkiä tullut juurikaan kulutettua, ja näytin ihan perseelle suurimman osan ajasta. Tässä menossa jäätelölle koirakahvilaan!

 Ja sitten koirakahvilassa. Oli niin herkullista jäätelöä! Vaikka suoraan sanottuna japanilaiset herkut eivät omia makuhermoja hivelleet (maistui e-koodilta ja lisäaineelta, yäk!), niin jäätelö oli parasta ikinä. Voisi ottaa ja lähteä Japaniin uudestaan vain koska jäätelö.

Ohjelmaani kuului paikallisissa kouluissa vierailu. Täytyy sanoa että a) japanilaiset lapset ansaitsevat kaiken rispektin, kun likemmäs 40 asteen helteellä istua kyhjöstivät luokissansa opiskelemassa. Mutta b) kyllä niistä kersoista lähti meteliä! Eivät lapset olleet ollenkaan niin hiljaisia ja kurinalaisen oloisia kun olin odottanut. Huomatkaa moderni luokkahuone.

Kouluruokaa!

Ja tervetuliaiskyltti! Vitsit se oli sympaattinen :'D  On tainnut google kääntäjä laulaa tuota tehdessä. 

Pääsin käymään kaupassa. Tuon punaisen kalan silmä! Ainoa syy tämän kuvan ottamiseen. 

Vaihtariajan puolessavälissä oli leiri! Sairastuin tosi pahasti johonkin aivan ihme keuhkopöhöön, josta minulla ei ole vieläkään mitään tietoa mikä tauti se oli. Mutta olen tosi edustavana näissä siksi että minulla oli neljänkymmenen asteen kuume ja tosi paha olo. Kuvassa italialainen ja slovakialainen vaihtari, minä ja kaksi japanilaista ryhmänohjaajaa. 

Naamiaispäivä! Slovakian vaihtarityty, taiwanilainen vaihtari sekä minä. 

Minä ja ihana Sophia Malesiasta!

Teimme leirin aikana retken tulivuorelle, josta nyt kännykällä en kummempia kuvia ottanut. Tässä kuitenkin bussin ikkunasta napattu kuva japanin maaseudusta. 

Sitten leiri onkin jo ohi ja toisessa hostiperheessä. Kun he kysyivät mitä syön yleensä Suomessa aamupalaksi, ja vastasin että ruisleipää, he veivät minut leipäkauppaan ja etsimme ruisleipää. No eihän sitä löytynyt, mutta näitä sokerihöttö"leipiä" kylläkin :D We call them munkki here in Finland...

Ja ensivisiitti Fukuokaan!

Sitten olikin toisen Lions Clubin kokouksen vuoro. Viina virtasi ja ruoka riitti...

Annos, joka oli valtava.

Toisella hostiperheelläni oli kesäasunto Fukuokassa. Riviera garden oli paikan nimi ja heidän asuntonsa kerroksessa 20. Oli kyllä varsin fiiniä!

Ja koska hostiperheeni oli liian väsynyt kokkaamaan, tilasimme kotiinkuljetuksena sushia! Sushiin ei kyllä päässyt kyllästymään koko matkan aikana kertaakaan. Oli se vaan niin hyvää.

Ja sitten taas, Lions Clubin kokousta. Tällä kertaa oli onneksi lyhyempi tapaaminen tiedossa.

Nyt sitten oltiinkin jo viimeisessä hostiperheessä. Pääsin (lukekaa: jouduin) katsomaan baseball-peliä. En tajua miten koko valtio voi hullaantua yhdestä pelistä niin paljon, ei mielestäni Suomessakaan olla niin fanaattisia jäkiksen suhteen kuin tuolla oltiin pesäpalloon. Vihaan koko Softball Hawksia vaikken koko joukkueesta mitään tiedäkään, ihan vain sen takia että sitä puski joka tuutista ulos. 

Crepejä! Söin mustikkacrepen, ja se oli hjywää!

Sitten onkin jo viimeistä iltaa Japanissa. Kutsuin hostiäitini kanssa edelliset hostivanhemmat syömään kaitenzushi-ravintolaan. Täytyykö sanoa että oli hyvää?

Viimeisen osan saapumisesta ei ole mitään tietoa. Pyytäisin, ettei niistä kyseltäisi/jankattaisi, sillä kuten sanottua, kuvat eivät ole minun koneellani, vaan vanhempieni, ja nytkun asun 400 kilometrin päässä heistä, on epävarmaa milloin ja miten saan kuvia siirrettyä. Mukavaa se kyllä on että teillä on kiinnostusta ja halua nähdä ja kuulla, miten matkani meni! Totta kai postaan tämän sarjan loppuun, ja ajattelin kirjoittaakin reisusta pidemmän kaavan mukaan, sitten kun kaikki kuvat on julkaistu. Toivottavasti nautitte kuvista, vaikka ne ovatkin hitusen tärähtäneitä ja osa hiukan epätarkkoja. 

My Japan trip in photos 1/3☆

Olette useampaan otteeseen jo toivoneet kuvia Japanin vaihtarireissustani. Nyt, nyt vihdoin olen saanut siirrettyä kuvia omalle koneelleni vanhempieni tietsikalta. Kuvia on paljon, ja en ole photoshopannut niitä, sillä olen ilman meikkiä ja persesilmän näköisenä muutenkin, joten photarointi ei paljoa tilannetta pelasta. Koska kuvia on niin paljon, en syvällisempiä selityksiä kuvien väliin heitä, ettei postauksesta tulisi liian raskasta luettavaa. Aloitan tämän postaussarjan hiukan epämääräisessä järjestyksessä, sillä näytän teille nyt kuvia toisesta isäntäperheestäni ensin, kun vietin aikaa Kanzakin perheessä. He olivat kyllä ihanin hostiperhe mitä toivoa voi! Tässä siis tosiaankin niitä kuvia, toivottavasti tykkäätte vaikka meikittömällä naamalla niissä heeboilenkin.

You have been asking would I show for you pictures from my exchange student trip to Japan. And now, finally, here those are. Here are pictures from time I spent in my second host family.

Ensimmäinen ilta uudessa isäntäperheessä. Suihkunfreshinä, ja sen näköisenäkin :D

Heti seuraavana aamuna sainkin lähteä tutustumaan Iizukan pormestariin (Tuo mustapukuinen mies minun vieressäni) ja pääsin paikalliseen lehteen. Ne oli taas niitä tilanteita jolloin minulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, mitä olisi pitänyt sanoa...

Haastattelun jälkeen lähdimme käymään vanhassa japanilaisessa teatterissa. Kiersimme vain rakennusta, emme katsoneet mitään esitystä. Kuvassa siis oikealta vasemmalle hosti-isäni, hostisiskoni ja toisella puolellani on hostisiskoni kaksi lasta. 

 Ja samana iltana vielä koko perheen voimin lähdimme käymään syömässä _todella_ fiinissä sushiravintolassa. Sushit valmistettiin ja tarjoiltiin meille yksi kerrallaan, ja niissä oli tietty tapa jolla ne piti syödä. Aiheutin paheennusta dippaamalla muutaman sushin soijakastikkeeseen vaikkei niin olisi saanut tehdä... Hyvää kyllä oli ja en ole ikinä noin hienossa ravintolassa käynyt enkä varmaan tule enää koskaan käymäänkään.

 Mikä Japaninmatka se sellainen on jos ei yhdessäkään kissakahvilassa vieraile? Kissat on rakkaus ja kahvila oli mukava, jokseenkin olen todella nopeasti kyllästyvä ja se kahden tunnin aika kahvilassa tuntui vähän turhan pitkältä, varsinkin kun kissatkin kyllästyivät jo heti vartin jälkeen ja luippivat piiloon :'D 

 Cats, cats everywhere! Ririko halusi käydä vessassa mutta ongelmaksi osoittautuivat kissat, jotka eivät halunneet WC-tiloja luovuttaa.

 Sitten taas seuraavana päivänä olikin tiedossa vähän erikoisempaa aktiviteettia, nimittäin Iizukan Lions Clubi lahjoitti kananmunia ja tiskiainetta (???) jokaiselle verenluovuttajalle. Itse pääsin siihen lystiin mukaan ja ojentelin lahjapussit verenluovuttajille. Ilmeeni onkin luokkaa "I have no idea what I am doing", sillä tässäkin hommassa oli jokin tietty rituaali miten lahjapussin ojennuksen olisi pitänyt käydä, mutta enpähän minä tietenkään sitä oppinut ja tajunnut vaan ojentelin lahjat vähän miten sattuu tuskastuneen hymyn ja muutaman arigatou gozaimasun saattelemana.

 Kanzakin perhe oli hyvin uskovainen, ja he ehdottomasti halusivat viedä minut vierailemaan shinto-temppeliin. Paikanpäällä temppelin väki innostui minut nähdessään ja he ehdottivat, voisivatko he pukea minut mikon asuun. Suostuin totta kai, vaikka siinä 40C helteessä viisi kerrosta kangasta päällä oli aika tukalaa. Tuntuihan se tosi upealta saada tuollainen aito puku päällensä. Jokseenkin, arvatkaa vaan kahdesti kuka osasi vaihteeksi rukoiluseremonian. Minkäs teet kun ohjeet annetaan vain japaniksi.

 Lunchtime with family~

 Shoppailua! Kävimme Tenjin Coressa, missä sijaitsivat kaikki upeimmat japsibrändit mitä voin kuvitella (Okei, Princess Melodyä eikä Jesus Diamantea Fukuokasta löytynyt mutta kaikki muut!). Kävin mm. Angelic Prettyn liikkeessä, josta hostiäitini minulle osti mekon, sukat ja blousen. Kävin myös MA*RSin ja Liz Lisan kaupoissa. Kunpa olisin tuolloin tajunnut shoppailla enemmän... Noh, säästyipähän rahaa. Shoppailukierroksen jälkeen menimme risteilylle Mariera-nimisellä laivalla. Siellä tarjoiltiin hieno viiden ruokalajin illallinen. Jälleen kerran, en ole koskaan aikaisemmin ollut useamman ruokalajin illallisilla, joten upea kokemus oli!

Tällä perheellä oli kaksi asuntoa: Koti Iizukassa, ja upea loma-asunto merenrannalla Fukuokassa, Riviera Gardenissa. Valitettavasti viimekesä oli Japanissa tavallistakin kuumempi, oli lähes joka päivä rannalla suositukset, ettei siellä liikuttaisi. En siis päässyt uimaan mereen kertaakaan, eikä rannoilla näkynyt paljoa paikallisiakaan. Kävimme keräämässä muutamia simpukoita kun ilta alkoi hämärtämään ja lämpötila muuttui pikkuisen siedettävämmäksi.

Koska olin Lions Clubin vaihdokkina, oli minun osallistuttava heidän kokouksiinsa. Eipä minulla ollut niissä kummempaa roolia, noin puolentoistatunnin kokoukset käytiin japaniksi, ja yritin ymmärtää mahdollisimman paljon. Yleensä kokouksissa käytiin läpi vain projekteja ja niiden edistymisiä, laulettiin japanin kansallislaulu (Ja minä jouduin laulaa luikauttamaan joka kokouksessa Maamme-laulun, ja yhdessä kokouksessa eräät hurjat jopa yrittivät laulaa mukana :'D) ja lopuksi vedettiin perskännit. Perskännivaiheessa itse yleensä sain luvan poistua. 

 Tuossa edellä kuvatussa kokouksessa oli myös eräs tyttö isänsä kanssa. En tuntenut heitä, eikä hostiperheenikään. Tyttö oli todella mukava ja tuli juttelemaan minulle huonolla englannilla (jonka seurauksena aloimme kommunikoimaan japaniksi, vaikkei japanini mitään superhyvää olekaan. Kuitenkin asiat tuli paremmin selväksi hänen äidinkielellään), kuinka tahtoisi tutustua minuun. Hänen isänsä sitten lupautui viemään meidät Space World-huvipuistoon. Oli hauska kokemus, mutta huvipuistoista saa enemmän irti jos sinne lähtee ystävän/perheen kanssa eikä tuntemattoman. Tyttö oli tosi ihana, mutta oli hiukan kiusallisia hiljaisia hetkiä kun kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa...

Täysin random yksinäinen kuva. Kävin otattamassa hiustenpidennykset, sillä hostiäitini sanoi, että nyt kun olet täällä tee mitä olet aina halunnut! Ei ollut edes kallista, hiusten värjäys, leikkaus ja pidennysten laitto kokonaisuudessaan maksoi 20 000 jeniä. Ja ei, en ole polttanut pilveä ennen kuvan ottoa vaikka ilmeeni ehkä kertookin muuta. Oli vain taas vaihteeksi ihan tajuttoman kuuma. 

 Viimeinen ilta ihanassa Kanzakin perheessä. Ilta oli ihana, jos poissuljetaan tuo kamala, kamala kalmari! Oli aivan järkyttävää eläinrääkkäystä, miten tuo vielä elävä eläin vain... syötiin! Ilman tappamista tai mitään... Yleensä minulle ei ruoasta tule pahaa oloa ja oksetusta mutta tällä kertaa tuli, ja vaikka kuinka epäkohteliasta se olikaan, kieltäydyin kalmarin syömisestä. Onneksi sain sitten tilattua itselleni vaihtoehtoisesti sushia. Illalla oli sitten vielä ilotulitus joen rannalla.

Viimeinen kuva hostiäitini kanssa. Ririkoakin kiinnosti :))

Tässäpä nämä nyt olisi, kakkosperheen kuvat. Tosiaan Kanzakin perhe oli aivan ihana, heitä on kyllä kova ikävä. Aion tehdä kuvapostauksen päätteeksi sitten syvällisen analyysin vaihtarireissusta, kertoa nyt sitten tielle mitä siellä kävi, miksi en ole teille aikaisemmin mitään jakanut. On jotenkin hassua, että tästäkin reissusta on jo vuosi. Aika on kyllä mennyt niin nopeaan. En uskalla luvata milloinka saan seuraavat kuvat levitykseen, toivottavasti pian! Ja pahoittelen hiukan tönkköä tekstiä. En tiedä mitä runosuonelleni on tapahtumassa, kirjoittaminen tuntuu jotenkin todella, todella haastavalta nyt. Yritän skarpata!