*:･ﾟ✧Mp koruista ja niihin sijoittamisesta✧･ﾟ:*

En ole oikein koruihmisiä. Katsottiin tuota Sinkkuelämää-leffaa mieheni kanssa yksi päivä, ja Carrie pettyy, kun Kiho osti hänelle lahjaksi telkkarin, ja pyysi sitten että "a piece of jewellery would have been nice". Sanoinkin Christianille, että minulle ei sitten tarvitse mitään arvokkaita koruja ostella, en osaa käyttää niitä. Me oltiin jo kihlautuessamme sitä mieltä, että ei todellakaan mitään kalliita kihlasormuksia, ja vihkisormuksiinkin sijoitetaan sen verran että saadaan laadukkaat, mutta viidentuhannen euron timanttisormukset olivat täysin pois luvuista. Miehelläni siksi koska hän harrastaa uimista, ja pelkäsi että hupeltaisi sormuksen johonkin, ja minulla siksi etten koe koruihin järkeä sijoittaa. Ensimmäinen vihkisormus oli ihan susi vaikka tyyris olikin, timantit tippuivat sormuksesta muutamassa kuukaudessa ja tämä otti päähän ihan oikeasti. Nykyisen vihkisormuksen arvoa en tiedä, eikä ole tarpeenkaan, sillä sain sen sitten lahjaksi jälkikäteen.

Tykkään kimalluksesta, mutta aidot timantit/yms jalokivet eivät ole mikään must. En ole niin viisas ja tarkkasilmäinen että erottaisin eron aidon ja huijaustimantin välillä. En myöskään osaa käyttää koruja. Kaulakorua minulla on aniharvoin käytössä, ja niissäkin asiansa ajaa Glitterin outletistä ostetut kahden euron korut. Arvokkaita kaulakoruja minulla on vain kaksi: Ensimmäisen sain mummultani perintönä, aito kultaketju, ja toinen on kaunis kristallikoru jonka sain Christianilta ensimmäisenä ystävänpäivänä. Mummulta saatua kaulaketjua käytän joskus, jokseenkin senkin käyttö hirvittää, kun pelottaa että rikon tai hukkaan sen. On paljon rennompi kulkea rihkamakoruissa, kun ei tarvitse sitten itkeä kun timantit irtoilee tai parhaillaan ketju napsahtaa poikki. 

Korvikset ovatkin ainoa poikkeus johon voin sijoittaa. Pidän juurikin töiden takia hiuksia niin paljon kiinni, että korviksien onkin ihan järkevää olla siistit, tyylikkäät ja laadukkaat. Tietty näissäkin on se stressi, että nämä hukkuu. Menetinkin ne edelliset Chanelin korvakorut, ja se oikeasti harmitti ja jopa itkettikin, kun niissä oli sitä rahallista arvoa, sekä korvaamatonta tunnearvoa, koska ne olivat hääjuhlissamme minulla käytössä. Nyt Berliinistä ostettiin sitten nämä uudet ihanuudet, ja haaveissa olisikin hankkia vielä toiset siistit ja ehkä vähän pienemmätkin korvakorut. Chanelin korviksia voin suositella, sillä näissä säilyy jälleenmyyntiarvo paremmin kuin perus timantti/kultakorviksissa, sekä valikoima on laaja, ja korvakorut eivät ole mahdottoman kalliitakaan (n. 200-300€/pari). 

Rannekoruja haluaisin osata käyttää, mutta harvemmin niitäkään pidän. Suurin osa rannekoruista on niin isoja että ne roikkuu kädessä puolessavälissä ja se on tosi ärsyttävää. Yhtä pientä siroa rengasta käytän, jonka sain Zafulilta lahjaksi aikanaan kun yhteistyötä heidän kanssansa tein, mutta that's all. Haaveissa olisi hankkia ruusukultainen Hermesin rannekoru, mutta saas nähdä onko sijoitus aivan törkeän typerä, ja koru jäisi käyttämättä. Sain mieheltäni myös timanttisen rannekorun, mutta sepä se, muutossa mokoma hukkui ja siitäkin jäi aika raju harmistus päälle. Kuitenkin kyseinen rannekoru oli helppo pitää ja kaunis.

Eli siis tosi niheää tämä oma korukulttuuri on. Rakastan kyllä koruja, ja asukokonaisuudet runsailla (hyvällä maulla kasatuilla) koruilla on aivan todella ilo silmälle. Nyt omat korut rajoittuu niihin korviksiin ja kihla- ja vihkisormuksiin (jotka puuttuvat näistä kuvista, koska psori elää ja voi hyvin). Ehkä tässä vielä pikku hiljaa pystyy itseään kehittämään tälläkin tyylin saralla. Millaista on teidän korukäyttäytymisenne? Pidättekö koruja hyvinä sijoituksina vai priorisoitteko rahanne muualle?