tiistai 28. huhtikuuta 2015

Shopping post again☆

Ostoksia on taas kertynyt matkan varrelta, ja päätin laittaa ne kaikki samaan postaukseen. En tiedä, onko tällaiset ostospostaukset enää nykyään kuinka in, mutta koska tykkään lukea muiden bloggaajien shopping haul-postauksia, aion laittaa itsekin hyvän kiertämään. Tosiaan, ostokset on hankittu ympäri maailmaa ja eri paikoista, ja rekvisiittana toimii IKEAn kukka ja Sallin tuoma tuliaispullo. Aloittakaamme!

Ensimmäisenä esiteltäväksi pääsee ehdottomasti suurin löytö, nimittäin Ted Bakerin tablettilaukku. En ollut uskoa silmiäni, kun kiersimme Metkan kirpputoria Sallin kanssa muutama viikko sitten. Yhdellä pöydällä oli tolkuttomasti kaikkea ihanaa, ja yksi niistä oli tämä uskomattoman sievä Ted Bakerin laukku. Pakkohan se oli mukaan ottaa kun tämmöisen löydön kerran tekee.
Ja sittenhän siinä kävikin niin että koska omistin nyt tablettilaukun, niin tabletti vain uupui. Ostinkin siis Gigantin tarjouksesta itselleni iPad minin. Tabletti on ollut ostoslistallani jo pitkään koulujuttujen takia, ja nyt kun tuo ihanuus kirpparilta löytyi, oli se viimeinen niitti itse iPadin hankkimiseen. Moni tenttikirjoistamme on verkkomateriaalina, ja olen uskomattoman laiska hankkimaan kirjoja kirjastosta, totesin että tabletti on hyvin varteenotettava vaihtoehto. Sitä on helpompi kantaa mukana kuin vaikkapa painavaa ja akkuvikaista läppäriä. Plus että nyt on luennoillekin tekemistä, kun voin pelata Sanajahtia aamusta iltaan.
Lisää elektroniikkaa! Minulla on ollut Wii jo jonkun aikaa, mutta siihen on ollut vain yksi kapula. Verkkokaupassa oli myynnissä halvalla näitä Mario-ohjaimia, ja poikaystäväni hankkikin sitten minulle Princess Peach-ohjaimen. Tätä katu-uskottavampaa ohjainta ei voi olla! Hankimme samalla myös Mario Kart-pelin, jota onkin aktiivisesti tullut pelattua. Varmaankin hankin vielä kaksi muuta kapulaa, niin voi pitää kavereiden kanssa aitoja joukkogamestusiltoja.
Sitten kenkiä! Ostin nämä Berliinistä jostain pikkukaupasta. Vaaleanpunaiset korkokengät ovat olleet ostoslistalla myös jonkun aikaa, ja minulla olikin ostoskori Yumetenbosta ja täytettynä. Kuitenkin tietynlainen piheys iski, ja totesin etteivät korkeat postarit ja tullausmaksut kiinnosta, ja kengät jäivät Japaniin. Oli aika yllätys, että nämä kävelivät vastaan Berliinissä, ja hintakaan ei ollut paha, vain 12€. 
Ja lisää kenkiä! Nämä kaunokaiset löytyivät myös yhdestä pikkukaupasta, ja näilläkään hinta ei ollut päätähuimaava; 9 euroa. Jouduin toteamaan jo ennen saksanmatkaa, ettei minulla yksinkertaisesti ole siistejä kävelykenkiä. Minulla on joko sieviä kenkiä joilla ei todellakaan kävellä pitkiä matkoja, talvikenkiä jotka olisivat olleet liian kuumat/kastuneet pilalle tai sitten rumat lenkkarit joilla on hyvä kävellä mutta ne olisivat pilanneet asun kuin asun. Nämä kengät ovat hyvät sitten kun kävelyä on tulossa paljon mutta pitäisi näyttää myös fiksulta.
Ei voi muistaa, että mainitsinko loppusyksystä minun ja Sofian visiittiä Tom of Finland näyttelyyn. Anyways, olen suuri Tom of Finland "fani" ja eräässä homokaupassa tällainen oli ja myöskin halpaan hintaan (Berliinistä siis tämäkin). Nyt sitten on mieskauneutta parinsadan sivun verran kirjahyllyä komistamassa.
Sitten näin loppuun vielä pikkuostokset Saksasta. Olin ihan hurmaantunut halpoihin hintoihin, ja samasta kaupasta mistä tennarit lähtivät mukaan, lähti messiin nuo suloiset kissasukat. Peruskaupasta (Rossmannilta, mikähän kyseinen liike sitten viralliselta nimeltään on) ostin aurinkopuuterin ja luomivärejä. Aurinkopuuteri toimii, mutta nuo luomivärit ovat todella kehnoja. Pigmenttiä on vähän ja väriä tosiaan saa hangata naamaan jos edes häivähdyksen siitä haluaa saada. Milloinkohan opin ettei nuo ihan halpis halpismeikit ole hyviä. Saman jouduin toteamaan sadan jenin kaupan meikkien kanssa sekä vuosi sitten Bremenistä euronkaupasta ostamani huulipunan kanssa.
Teekauppoja ei juurikaan löytynyt, mutta juuri kun shoppailukierroksemme oli loppumassa löytyi eräs teepuoti postin yhteydestä. Sieltä matkaan lähti 50 grammaa ananas-mansikkateetä. Kaupan myyjä oli aivan ihana, hän antoi meille hiukan alennustakin! ^_^
Hei, millainen olisi se ulkomaanmatka jolta ei herkkuja tarttuisi matkaan? Olen suuri suklaan ystävä, ja epäisänmaallinen siinä mielessä että Milkan suklaa on suurinta hyväkettä mitä minulle voi antaa. Koska se oli törkeän halpaa, tuli sitä hankittua. Vaa'alle en ole edes uskaltautunut, sillä muutama levy taisi tulla tuhottua siinä itse reissunkin aikana...

Näin loppuun pakko kysäistä, että mitä te tykkäätte ostospostauksista? Onko ne kivaa luettavaa vai ärsyttävää materialla leveilyä? Itse tosiaan tykkään lukea shoppailupostauksia, olenhan tunnetusti materialisti. Jos olette juuri julkaisseet itse ostospostausta, niin heittäkäähän linkkiä tuohon alas! ^_^

torstai 23. huhtikuuta 2015

Cat café in Berlin: PeePee's Katzencafe☆

Mainitsinkin jo aiemmin etten ottanut kameraa mukaan Berliininreissulle, koska päätin olla lomalla, stressaamatta siitä että nyt täytyy saada hienoja kuvia blogiin, ja että aika olisi mennyt mallaillessa ja kameraa kaiveksiessa. En Berliinistä oikein tiennyt mitään etukäteen, muutamia alternative-liikkeitä yritin googletella etukäteen mutta kaikki japskityylikaupat olivat kuolleet ja kuopattu jo ajat sitten, ainakin niistä mitä löysin. Sitten sain kuningasidean googlettaa "katzencafe Berlin", ja google näytti minulle PeePee's:in kissakahvilaa. Sinne oli päästävä ja onneksi poikaystäväni osasi suunnistaa meidät oikeaan osoitteeseenkin!




Kahvilassa asui kaksi kissaa. Ne olivat löytökissoja jotka olivat saaneet uuden kodin kahvilasta. Se oli suuri ero Japanissa vierailemaani kissakahvilaan, joka kuhisi kissoja. Tässä kahvilassa oli vain kaksi kisua, jotka kuuleman mukaan olivat veljeksiä. Ehkä niin oli eettisempääkin, ei tullut pikkuisille reviiritaisteluita eikä muutakaan. Kahvila kun ei pinta-alallisesti ollut kovin iso. Kahvilan ruokalistassa oli käyttäytymisohjeet, tosin saksaksi, jonka takia poikaystäväni ne minulle joutui suomentamaan. Aika itsestäänselvyyksiähän ne tosin olivat. Pikkuiset nukkuivat koko visiittimme ajan, joten silittelemään emme niitä päässeet. Kuvaamiseenkin ylempi kissa suhtautui kääriytymällä kippuraan tuiman katseen jälkeen.


Tykkäsin sisustuksestakin aivan mielettömästi. Paikka oli kovin vaaleanpunainen ja sisustettu kissakrääsällä; Voiko sen parempaa olla? Tarjolla oli pääasiassa makeaa, kakkupaloja ja leivoksia. Hintataso oli hitusen kalliimpi verrattuna muihin saksalaisiin kahviloihin, muttei Suomen tasoon nähden ollenkaan hintava. Tilasin itselleni kaakaon (tai poikaystäväni tilasi, minähän en vieläkään sitä saksaa puhu ; A ; ) ja poikaystäväni tuoreista mintunlehdistä tehdyn teen. Tarkoituksenamme oli jäädä syömään kyseiseen kahvilaan, mutta päätimme säästää nälkäämme ja odottaa iltaan, jolloin suuntasimme kohti kaitenzushiravintolaa ^_^ 

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

New York pictures part 2☆

And here comes part two of our New York pictures. Sain tiivistettyä tämän kahteen postaukseen, vaikka nyt tätä toista osaa tehdessäni huomasin hiukan sekoilleeni päivissä ja olen jo unohtanut mitä tapahtui minäkin päivänä. Onneksi kuvista näkee päivämäärät, huhhuh, onneksi muistini on huono mutta lyhyt. Olen juuri palautunut Berliinistä, ja olen hiukan stressaantunut siivoamisen ja tenttiinluvun parissa. Olen juuri sellainen persoona joka järjestää itsellensä ongelman muunmuassa kaikesta, ja tällä hetkellä stressaan juurikin siivoamisesta, tentistä, hyvien kuvien saamisesta blogiin sekä hiukan rahasta ja ulkonäöstä. Ehkä tämä tästä järjestyy. Mutta pidemmittä puheitta, tässä kuvia New Yorkin reissulta!
Tämä kuva olisi kuulunutkin jo edelliseen settiin mutta mutta, menkööt nyt tässä. Etsittiin jotain muuta syömistä kuin rasvaista, ja kauppakeskuksesta löytyi kuin löytyikin pieni take away- sushimesta, josta tämän laatikollisen ostimme ja jaoimme. Oli yllättävää kuinka vähän sushimestoja Nykistä löytyi, verrattuna esimerkiksi Ruotsiin tai vaikka ihan rakkaaseen Suomeemme. Tuntuu että sushiloita on joka kulmalla, mutta New Yorkista niitä sai etsiä. Onkohan siellä sushin aikakausi jo mennyt vähän ohi, vai eikö sikäläisiä sushi vain kiinnosta?
Nämä koulubussit olivat niin sympaattisia. Niitä ajeli joka paikassa, mutta koskaan niissä ei ollut ketään kyydissä.
Random katukuvia. Yritimme etsiä erästä kirpparia, ei löytynyt ; _ ;
Tulipahan Starbucksneitsyys korkattua tällä reissulla. En ole ikinäkoskaan kyseisessä kahvilassa käynyt, sillä tietyllä tapaa vastustan koko puljua useammastakin syystä (kalliit hinnat, ketjukahvila, hipsterimesta, epäeettisyys...) mutta sen verran hölläsin että kun kerran kahvilan synnyinmaassa ollaan niin käydään nyt testaamassa. Hinnatkin olivat hitusen halvemmat. Ei nyt mikään järisyttävä kokemus mutta vanilla frappuccino oli kyllä ihan hyvää. Oli yllättävää, kuinka Starbuckseja oli todella paljon ja jokainen kuppila oli täynnä! Ihme että kaikkiin riitti asiakkaita. Mäkkäreitä ei sen sijaan kovinkaan montaa näkynyt.

Pakollinen turisteilukuva Broadwayllä. Kuten kuvasta huomaa, tuuli ja ihan vähäisen.
Että sellaisia kuvia meidän reissulta! Tässä olikin kaikki minun kameralla ottamani fiksut/semifiksut kuvat jotka julkaisukelpoisia olivat. En oikein kehdannut ja jaksanut kameraa raahata jokapaikkaan, joten siksi paljon hienoa ja jännää jäi taltioimatta. Ja kuten alussa mainitsin, varhaisdementiani vaikuttaa jo siinä määrin etten muista edes mitä kaikkea kirjoittamisen arvoista tapahtui. Tässä on ollut niin paljon kaikenlaista muutaman kuukauden sisään, ettei aivoni ilmeisesti jaksa taltioida kaikkea tätä tietoa. Tulin myös juuri Berliinistä kotiin, joten siinäkin on paljon muisteltavaa. Saksanreissusta en postausta aio varsinaisesti tehdä, sillä jätin kameran kotiin. Ajattelin että olen lomalla, mutta parista asiasta on pakko väsätä teille pientä postausta! Loppuun vielä muutama kännykkäkuva.
1. bussilippu New Jerseyn(?) puolella olevaan outlet myymälään. 2. junarata joka ei herättänyt suuria luottamuksen tunteita
1. ja 2. Käytiin siinä shoppailun ohessa sitten (taas) american dinerissä. Tilattiin puokkiin chiliranskikset ja kummallekin omat hampparit. Harmitti hiukan kun ei tajuttu että soosi ranskanperunoiden päällä olikin lihaisaa, joten ne jäi minulta sitten sivusuun. Sainpahan ketsuppihymynaaman! Vegehamppari sen sijaan oli oikein hyvää (Y)
1. Ennen lähtöä vielä viimeinen kuva hotellihuoneen ikkunasta. 2. Kävimme sitten myös testaamassa paikallisia todella terveellisiä ja ravitsevia vohveleita. Hyviähän ne tietenkin olivat kuin mitkä!

Yritän kovasti nyt opetella photoshopin ajamista, että saisin kuvista hiukan laadukkaampia. Kriiseilen täällä enemmän kuin kovasti kuvieni laadusta, ja yritän saada asiaan muutosta. Seuraaviin postauksiin siis, saatte seurata kehitynkö tässä kuvankäsittelyssä ollenkaan :'D


tiistai 14. huhtikuuta 2015

Party weekend with my lovely Salli☆

Kyllä oli aivan parhautta taas kun Salli tuli käymään ekaa kertaa uudessa kämpässäni nyt viikonloppuna. Sallin kanssa on kyllä aina niin mukavaa ja ihana kun hän pääsee käymään välimatkasta huolimatta. Olen itsekin päättänyt petrata, ja aion käydä hänenkin luonansa useammin. Tilanne tosin saattaa muuttua piakkoin, ja olisi huippua jos hän pääsisi muuttamaan astetta lähemmäs Helsinkiä tässä lähiaikoina. Anyways, meillä oli as I said aivan hurjan hauskaa. Salli saapui tänne jo klo 7 aamulla perjantaina, ja meillä oli hyvin aikaa aamusta jumitella ja juoruilla kahdestaan. Poikaystäväni oli järjestänyt meille Tallinnanmatkan, joten neljän aikaan siirsimme itsemme satamaan. Sitä ennen ehdimme tosiaan parantaa mailmaa, tehdä rikkinäistä minttukaakaota, shoppailla kirppareilla, laittautua ja totta kai ottaa kuvia!
Tein vähän poikkeusta normaaliin, ja en laittanut tekoripsiä. Oli pitkä päivä tiedossa ja olen huomannut, että ripset alkavat särkeä silmiini ajan kanssa. Vietimme illan/yönkin laivalla, joten tiesin ettemme ole menossa nukkumaan ihan heti kymmeneltä, joten aamupäivästä myöhään yöhön asti tekoripset naamassa ei oikein ollut edes vaihtoehto. Pidän itseäni kyllä ihan kuoleman näköisenä ilman tekoripsiä, varsinkin eyelinerin kanssa tuntuu ettei omia ripsiä erotakaans seasta. Usean ripsarikerroksen jälkeen lopputulos oli kuitenkin semisiedettävä.
Taking a selfie is srsbsns.

Top: BikBok, bra: Victorias Secret, leggings: Guess, shoes: 2ndhand, jewellery: Somewhere in NY

Selvittiin Tallinnasta hengissä takaisin Helsinkiin vielä lauantai-illaksi. Minun shoppailuni siellä jäivät pulloon aivan järkyttävän pahanmakuista valkosuklaa-vadelma-likööriä ja kolmeen My Little Ponyyn. Pakko kai pikkuhiljaa myöntää että jonkintasoinen brony kai minäkin olen kun ponikrääsä viehättää niin kovasti ja lenkkipolulla kuulokkeista pauhaa ponimusiikki. Lauantai meni vähän levottomissa merkeissä, naurettiin Artturi setä kiroileelle ja Robinille tekemässä kuolemansyntiä. Kun meininki oli tarpeeksi hysteeristä, oli suunta kohti DTM:ää. Oli oikeasti ihan huippuhauska viikonloppu, ja sunnuntainakin vielä ehdimme pelata kolmestaan Mario Karttia sekä käydä shoppailemassa Itäkeskuksessa. Tällaisia ihania viikonloppuja todellakin saa tulla lisää!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Fitness inspiration is here again☆

Se on täällä taas, nimittäin hirmuinen treeni-into! Olen taas innostunut tästä fitnessbuumista, mikä minulla itseasiassa oli aika tasan vuosi sitten. Eihän se kauaa vuosi sitten kestänyt, kyseessä oli vaan vaihe. Salilla käyn edelleen ja liikun aktiivisesti, mutta ei siitä mitään elämäntapaa minulle tullut ja ehkä ihan hyvä niin. Nyt kuitenkin taas hetkellisesti muuttuu ääni kellossa!
Koulussa on ollut kiirettä ja muuttoa sun muuta on riittänyt. Salilla käymisestä on tullut ongelma paristakin syystä; Ei ole joko aikaa mennä salille, tai sitten kun on, on juuri se ruuhka-aika. En tykkää mennä salille arkisin klo 16-20, sillä silloin siellä tuntuu olevan puoli Helsinkiä. En jaksa jonottaa laitteisiin ja tuntuu, että siinä odottelussa menee aikaa hukkaan. Käyn siis Fitness24Sevenin saleilla, ja varsinkin Sörnäisten sali on ruuhka-aikaan niin täynnä, että siellä iskee vain jumalaton ahdistus päälle. Haluan treenata omassa rauhassa enkä niin, että joku on kokoajan hengittämässä niskaani tai ihan iholla kiinni. Tässä asiassa Vesanto oli kivempi: Sali oli useimmiten tyhjä, tai jos ei ollut niin treenaamassa oli 1-4 muuta. Sai vaihdella laitteesta toiseen juuri omassa tahdissa. Salimaksut eivät myös päätä huimanneet, ja sen 10-50€ vuodessa maksaa ihan kuka tahansa. Varmasti saisin lisää liikkumavaraa salilla jos maksaisin enemmän ja menisin jollekin kalliimmalle salille. Mutta koska budjetointi, on tuo 20€ kuukaudessa ehdoton maksimi minkä minä suostun maksamaan. Tähän syynä on se, että tuntuisi turhalta maksaa isompia summia salista, jolla en välttämättä ehdi käymään kovin usein. As I said, on koulukiireitä ja matkustelua ja kotihommia. Aina ei salille ehdi, ja joskus käy niin että koko kuukauden aikana ehdin treenaamaan tasan kaksi kertaa. Sydämeen sattuisi jos joutuisi maksamaan 60€ kuukaudessa salikortista ja salia pääsisi hyödyntämään tasan kerran tai kaksi. Lisäksi usein menen salille vain pyörähtämään, teen esimerkiksi vain yhdellä laitteella jotain tiettyä liikettä tai juoksen puolituntia ja lähden jo tämän jälkeen kotiin. Siksi myöskään tällaiset kertakortit ei meikäläiselle ole kauhean fiksu valinta.
Liittyen edellämainittuun, ärsyttää minua suunnattomasti ne "What's your excuse?" ja muut vastaavat lausahdukset. Aina ei vain salille ja treenaamaan ehdi, eikä silloin ole mitään tekosyitä. Ja mitä sitten vaikka olisikin? Ei aina tarvitse olla ylireipas, vaan voi myös mähöstää kotona tekemättä mitään järkevää. Olen yleensä koulussa 6-16 välisenä aikana, ja sen jälkeen on tenttiin lukua ja juuri niitä kotitöitä. Välillä on myös kivaa ihan vain olla, nähdä kavereita yms yms. Monella muullakin on varmasti sama tilanne. 
Kelien lämpeneminen on saanut minut taas innostumaan kuitenkin lenkkeilystä kaikista eniten! Lenkkeily ja juokseminen on ihanaa rentoutumista ja sitä oman ajan ottoa. En oikeastaan kuuntele musiikkiakaan muutakuin vain lenkkeillessä. On yksi päivän parhaista hetkistä laittaa kuulokkeet päähän ja lenkkarit jalkaan ja lähteä juoksemaan. Tässä lajissa myös huomaa kehityksensä niin hyvin, kun jaksaa mennä aina vaan pidempiä matkoja. Lenkkeily on tosi monipuolista, kun voi valita reitin fiiliksen mukaan, mennä yksin tai yhdessä, kuulokkeet päässä nollaten tai luontoääniä kuunnellen ja syvällisiä pohtien. 
Näin liikunnan innon palatessa olen myös alkanut kiinnittää huomiota ruokavaliooni. Olen innostunut terveellisistä ruoista. Olen päässyt kokeilemaan kaikenlaista uutta, josta ajattelin teillekin reseptejä jakaa kun niiden aika koettaa (Tässä on vielä loput New Yorkin matkasta, muutama ostos esiteltävänä ja viime viikonlopusta tulossa tekstiä, kauheaa ja kivaa miten paljon sitä onkaan blogattavaa!). Olen mm. kokeillut erilaisia smoothieita, joihin olen hurahtanut aivan täysin. On kivaa kun voi käyttää luovuuttansa erilaisten sekoitusten tekemiseen, ja varsinkin lehtikaali on minulle uusi tuttavuus johon ihastuin täysin. Inkivääri on myös päässyt suureen rooliin ja pyrin käyttämään sitä as much as possible. Teetä juon yhä runsain määrin, niinkuin aikaisemminkin. Sen terveysvaikutuksista en nyt mene takuuseen täysin, mutta ainakin mielelle ja aineenvaihdunnalle se tekee hyvää. Olin ennen ahkera The Ouncen asiakas, mutta pakko myöntää, että olen nyt enemmän tykästynyt Théhuoneen teemakuihin.
Koska "fitnessvillitys", on mukana tullut tietysti fitnessblogit ja lifestyleblogit jotka ovat olleet lukulistalla. Tarttuipa mukaan jo menneiltä Stockmannin hulluilta päiviltä halpa Fit-lehti, joka oli Stockkalla erityistarjouksessa. Kävi hyvä tuuri, ja vieraillessani Vesannolla sain äidiltäni kasan vanhempia Fit-lehtiä luettavaksi, tukemaan tätä nyt käynnissä olevaa vaihettani. Ja kuin sattuman kauppaa, alkaa myös Fitnesspäiväkirjat-ohjelma, jota varmaan muutama jakso tulee katsottua jo ihan vain Venla Savikujan takia. Treeniblogeista lukulistalleni päätyy kuitenkin harva blogi. En ole kiinnostunut mistään proteiinijauhe-himotreeni-kisakunto- blogeista, vaan enemmänkin juuri terveellisiä elämäntapoja korostavista sekä tällaisesta arjen treeniharrastuksesta. Eipä noissa Fit-lehdissäkään mitään suuremmin minua koskettavaa ollut, muutama artikkeli ja kivat reseptit. Esimerkiksi juuri innostus smoothieihin tuli tuosta kuvassa olevasta lehdestä, jossa oli juttua detox-mehuista. Mehulinkoa tms minulla ei ole, enkä raaski tuhlata montaa kallista hedelmää pieneen mehushottiin, mutta smoothieita voin samoilla resepteillä tehdä.
Taustani tietävät ja muistavat voivat olla rauhassa, ei nyt ole kyse mistään laihduttamisesta tms. Herkuttelen yhä, mutta pyrin tekemään sen terveellisemmin. Taisiis, terveellisemmin. Ostan herkkuni mieluiten Punnitse & Säästästä. Vaikka kalorimäärät ovatkin hurjat, nautin mieluummin hyveeni suklaacashewpähkinänä tai carobparapähkinänä, kuin levyllisenä Milkaa (Ei siinä, olen lähdössä ylihuomenna Saksaan ja luultavasti raahaan kilotolkulla Milkaa mukanani Suomeen...) Onpahan edes jotain hyvää, kuten pähkinän terveelliset rasvat. Sokeri on ehkä pahin asia mitä harrastan. Voisin elää pelkällä sokerilla. Oli minulla tuossa kausi, kun kaikkea mahdollista stressinpoikasta kehittyi, että elin lähinnä vain kekseillä ja pullalla. Liikuin myös tosi paljon, joten lihomista ei tapahtunut, mutta huhhuh en todellakaan halua nähdä poikkileikkausta verisuonistani. Hiilihydraattimössöä tuli vedettyä enemmän kuin tarpeeksi, ja kaikki hyvä ja terveellinen ja nimenomaan suolainen ruoka jäi pois. Nyt on siis hyvä harrastaa pientä sokerivieroitusta ja olen ihan semihyvin selvinnyt. Tottahan se on, että pahimmasta sokerihimosta selviää syömällä täyttävä oikea ateria. Tässä kuitenkin kaihertaa se menneisyys, ja pakko myöntää että isojen annosten syöminen tuntuu yhä tosi pahalta. Ison annoksen syöminen pelottaa ja on hankalaa, mutta paketti keksejä tulee puputettua pienemmällä kynnyksellä, koska määrä on näennäisesti vähempi. Noh mutta hiljaa hyvä tulee ja olen nyt opettanut itseni syömään hyvää ja ravitsevaa ruokaa, ja onhan tämä kokkaaminen ihan kivaakin! Tehtiin eilen poikaystävän kanssa ekaa keraa bataattiranskiksia, ja melko hyvinhän ne onnistui, mitä nyt osa jäi vähän vetisiksi. Kuten tuolla aiemmin lupailin, aion kyllä piinata teitä ruokakuvilla ja resepteillä tässä tulevaisuudessa!

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Just an outfit from the Easter☆

En olekaan taas vähään aikaan jakanut ihan vain perinteisiä perus asukuvia pitkään aikaan. En ole ehtinyt kaiken kiireen keskellä laittautua, ja silloin kun olen niin en ole saanut kuvia otettua koska täällä uudessa kämpässä kokovartalopeilit on sijoitettu hiukka hankaliin paikkoihin. Minulla ja poikaystävälläni kuitenkin rikkoutui se raja eilen, että nöyrryin ja pyysin häntä ottamaan asukuvat. Nytkun se rajapyykki on ylitetty, ehkä kehtaan pyytää häntä ottamaan asukuvia (tuntuu vaan niin egoistiselta koko touhu Õ_Õ ) 
Kävimme siis eilen ihan vain syömässä hänen äitinsä luona, mutta pitkän lösötysviikonlopun jälkeen tahdoin laittautua. Olimme siis kumpikin Vesannolla käymässä nyt pitkästä aikaa. Söin suklaamunia ja silitin kissaa ja leikin pikkusiskojeni kanssa, oli mukavaa. Innolla odottelen heitä kuukauden päästä tänne ^_^
Ihastelkaa taustalla näkyvää keskeneräistä sisustusta! Kyllä tästä vielä hyvä tulee, saatiin jo kaikki huonekalut jota tarvitaan! Ihanaa kun nyt on ihan oikean kokoinen asunto sen edellisen kopin sijaan, vaikka tykkäsin minä siitäkin; Siinä oli tunnelmaa ja se jos mikä oli aito opiskelijaboksi. Nyt sitten suurempiin kuvioihin.
Anyways, tässäpä asukuvaa! Päätin pitäytyä hillityllä ja tyylikkäällä linjalla. Tuo New Yorkista ostamani mekko on kyllä tullut tietyllä tapaa yhdeksi suosikaistani, ja siksi harmittaa etten ostanut samaa mekkoa myös valkoisena. Musta kun nyt vähän on... synkeä väri? Malli on aivan ihana ja rakastan tuota takana olevaa rusettia.
Mitäs mieltä te mekosta/asukokonaisuudesta olette? Ja haluatteko nähdä lisää perinteisiä asukuvapostauksia ilman sen syvällisempiä sepustuksia?

torstai 2. huhtikuuta 2015

New York vol. 1☆

Noniin nyt tiedossa sitten kuvasaldoa itse reissusta, kun kaikki materia on jo esitelty tärkeysjärjestys köhköh. Joo, lähdimme siis torstaina kohti lentokenttää joskus vähän ennen kahtatoista, minä suoraan koulusta ja poikaystäväni suoraan töistä. Lennon lähtöön oli aikaa jonkun verran, joten menimme premium loungeen istuksimaan ja märsyämään sen minkä ehti. 

Loungessa oli kyllä ihanan rauhallista! Ei porukkaa oikeastaan ollenkaan. Muutaman tunnin sitä aikaa siellä sai kulutettua kunnes lento sitten lähti. 
Ja ruokaa, taas. Kunnon bloggaaja kuvaa jopa lentokonesafkat. Pakko kyllä sanoa että oli tämä vegan version aika kuivaa, ihan kirjaimellisesti. Tuo jälkkärikin on poikaystävältä nyysitty. Mutta eipä kyllä kaiken loungessa mätystämäni jälkeen pahemmin ollutkaan nälkä vielä tässä vaiheessa.
Lento meni tosi nopeasti, olin varautunut suuremmankin luokan tylsistymiseen matkan aikana, sillä junamatkat kotiin (~4 tuntia) ovat yhtä tuskaa. Oltiin kuitenkin perillä tosi nopesti, ja oli kivaa kun kello ei vielä New Yorkissa ollut paljoakaan. Lennon jälkeen poikaystäväni soitti puhelun ja sanoi että mennään lentokentän eteen taksipaikoille odottamaan kyytiä. Ja huhhuh, ajatuksia kerkesi lentää laidasta laitaan kun siinä seisoin ja katsoin niitä epämääräisiä miehiä huutamassa epämääräisten autojen kyytiin. Mutta sitten:
Poikaystäväni yllätti ihan toden teolla! Matkasimme siis lentokentältä hotellille limusiinilla. On nyt sitten tuollainenkin kokemus hankittu! Harmi kun en saanut kunnon kuvaa otettua, olin sen verran hämilläni ja onnessani etten oikein kyennyt tajuamaan mitään.
Kuitenkin oltiin sen verran väsähtäneitä ettei mitään ihmeempiä sitten enää samana iltana tehtykään. Haettiin vähän evästä hotellille ja kyhjöstettiin siellä suunnitellen huomista. Osaisinpa (lue: jaksaisinpa opetella) käyttää kameraani niin että yökuvaus onnistuisi paremmin >_< No tässä joitain ikuistusyrityksiä hotellihuoneen ikkunasta. Ei kyllä välity kuvista tunnelma alkuunkaan yhtä hyvin kuin miltä se oikeasti näytti.
Seuraavana päivänä oli tarkoitus kiertää nähtävyyksiä ja kävellä, koska perjantai oli ainoa päivä jolle oli luvattu nättiä säätä. Ja hyvä että menettelimme näin, sillä kaksi seuraavaa päivää satoi enemmän vähemmän. Totta kai oli lähdettävä katsomaan sitä tunnetuinta nähtävyyttä;


Kävimme ihmettelemässä myös WTC-iskujen uhrien muistomerkkiä. Pakko myöntää tämä aukko sivistyksessäni, etten tiennyt moisen olemassaolostakaan. Oli aika vaikuttava viritelmä se, kuvaaminen oli hankalaa, mutta toivottavasti kuvista saa edes jonkinlaiset mittasuhteet selville.
Muistatteko, kun minulla oli hirmuinen hääkuume päällä? Nyt kaikkien kiireiden keskellä ja yli puolenvuoden televisiottomuuden seurauksena Say yes to the dress- ohjelman ja muiden kaltaistensa katsominen on jäänyt oikeastaan kokonaan. Mutta kun sain tietää että New Yorkissa on heidän liikkeensä, niin arvatkaa vaan halusinko mennä ihmettelemään!
Olin odottanut vähän jotain näyttävämpää, kun tietää liikkeen hintatason. Hintataso oli myös syy miksemme sisälle menneet, olisi ollut ehkä hiukan epäkorrektia sinne mennä turisteilemaan kymmenientuhansien eurojen desingmekkojen keskelle. Nomutta nytpähän on tämä mesta nähty.

Koska liikuntaa oli jonkun verran päivän mittaan tullut, päätimme käydä testaamassa perinteisen dinerin. Oli tosi hyvää, ei käy kieltäminen. Mutta must admit että kun neljä päivää syö ruokaa luokkaa tuo, niin vähän iskee stoppi päälle. Ja salaatinpuute! Tilasin kasvishampurilaisen, niin olisin olettanut siinä olevan edes salaattia/sipulia/tomaattia. Noh nyt oltiin lomalla, joten ei ole niin nuukaa!

Tässä eka osa, torstailta ja perjantailta! Seuraavaksi sitten kuvia viikonlopulta. Ja hei, hyvää pääsiäistä teille rakkaat lukijat <3