*:･✧I love u✧･ﾟ:*

Näin ystävänpäivänä on hyvä heittäytyä vähän imeläksi. Meillä ystävänpäivää ei vietetä sen kummemmin, kun kumpikin on koulussa/töissä pitkän päivän, ja varmaan on voimatkin aika lopussa kun kotio asti päästään kumpikin tahoiltamme. Suunniteltiinhan me romanttista illallista, mutta tultiin siihen tulokseen että leivotaan jotain kivaa kotona, kun ravintolatkin varmaan ääriään myöten täynnä pariskuntia. Ehtii sitä myöhemminkin. Ystävänpäivä on ihan kiva päivä kaikesta kaupallisesta hapatuksestaan huolimatta. En jaksa mitään kortteja lähetellä, ja sikäli olen kyllä sitä mieltä että niitä ystäviä on kyllä muistettava ihan 24/7, eikä vain yhtenä päivänä vuodessa. Kyllä minä ainakin tiedän ketkä minun ystäviäni ovat ilmankin tällaista päivää. Myös parisuhteessa järjestämme kokoajan jotain pieniä tai isompia ylläreitä toisillemme, pidetään huolta ja välitetään. Tuntuu positiivisessa mielessä jo ikuisuudelta, kuinka kauan me olemme olleet yhdessä, vaikka loppujen lopuksi tässä vasta kolme vuotta ollaan tunnettu. Silti, me sovitaan vaan niin yhteen, että oikastaan ajatuskin siitä että sitä toista ei enää vierellä olisi syystä tai toisesta, kammottaa! 

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille💕 Muistakaa rakkaitanne💖

P.s. Kiinnostaisiko teitä nyt vihdeoin nähdä ne meidän Eckerö Linen puolelta otetut hääkuvat? Mies niitä pimitti omassa tiedossaan puoli vuotta, ennenkuin itsekään moiset kuvat näin. Nyt ne olisi mahdollista antaa teille näytille!

*:･ﾟ2 vuotta✧･ﾟ:*

Tiistaina meille tuli sitten kaksi vuotta seurustelua täyteen. Kaksi vuotta sitten lähetin Christianille facebookissa viestin, että mitenkä on, tuntuisiko siltä että meistä voisi tullakin jotain. Ja vastausta tuskin tarvitsee arvailla. Olen ehkä onnellisin ikinä, kun olen löytänyt vierelleni sen miehen jonka kanssa haluan viettää lopun ikäni. Eilen muuten iski hääkateus; Tuntuu hassulta että meillä ne häät tosiaan on jo takanapäin, ja ei voi enää suunnitella "sitten kun menen naimisiin". Ei siis, meidän häät olivat aivan täydelliset ja superonnistuneet, etten mitään ole katumaan jäänyt, mutta ajatuksen tasolla, hassua kun ei ole mitään suuria juhlia enää, minne voisi prinsessakoltun vetäistä päälle. 

Olen kirjoitellutkin täällä jo meidän ensitapaamisestamme, joka oli kaikesta geneerisyydestään huolimatta tosi erikoinen. Me tapailimme ennen seurustelua nelisen kuukautta(?), sillä tahtia mm. hidasti mieheni ulkomaanmatkat, joita siinä välissä oli muutamia. Asuttiin kuitenkin ihan superlähekkäin, hän Merihaassa ja minä Sörnäisissä, joten helposi sitä sitten kipitti aina vuorotellen toistensa luo (vaikka hän kipittikin autolla... Ja kehtasi joskus haukkua laiskaksi kun otin metron keskustaan!). Olihan se deittailu söpöä, kun istuttiin siellä vajaan seitsemän neliön opiskelijaboksin lattialla, ja katsottiin aina ties mitäkin leffaa ja syötiin pitsaa. Ennen kuin muutin hänen luokseen, oli hän yhden yön luonani ja tunnelma oli suhteellisen tiivistä; Änkeydyttiin patjalle lattialle, ja mahduttiin siinä just ja just kylki kyljessä nukkumaan (Jotkut muistaa, minulla oli parvisänky, ja sen painoraja oli 80kg :'D). 

Suhteellisen nopeaa tahtia tässä on edetty, sillä jo vuoden alussa hilasin itseni asumaan Merihakaan. Siitä muutama kuukausi, mentiin kihloihin. Kihloista kuusi kuukautta, alettiin etsimään uutta, yhteistä kotia, ja löydettiin tämä nykyinen ihana koti, jossa kummallakin on hyvä olla (oli siis Merihaassakin, tarkoitan sitä että tämä alkoi tuntumaan kodilta melkein heti ensimmäisen näytön jälkeen). Muutto, ja muutosta muutama kuukausi niin oltiinkin naimisissa. Muutama on kritisoinut reipasta tahtia, mutta meitä se ei haittaa. Olemme asuneet yhdessä oikeastaan koko yhdessäolon ajan, ja matkustelleet paljon. Vaikka matkat tietty eivät ole sitä arkea, niin matkoilla pääsee ne toisen huonot puolet esille; Sen toisen kanssa kun ollaan 24/7. Naimisiinmeno ei ainakaan omaa olemistamme ole muuttanut mihinkään suuntaan, sillä samalla tavalla sitä nyt ollaan yksissä kuin avoliitossakin ollessa (paitsi että opintorahat nyyh).

Juhlistettiin maanantaina vuosipäiväämme, se sopi meille paremmin, sillä olin sen päivän vapaalla. Mieheni oli järjestänyt ihanan yllätyksen, ojensi minulle supersöpön kissa(joulu :D)kortin sekä käski meikän vain hypätä autoon. Ajettiin Vantaan Flamingoon kylpylään, ja nautiskeltiin oikein pitkän kaavan mukaan. Siitä sitten kotiin ja säästelty Möet-pullo auki ja istuttiin vaan katsomassa Simpsoneita. Oli oikeasti aivan ihana päivä!

Vaikka olinkin teininä tuskastunut seurustelemattomuuttani, ja kuinka kaikki muut sai lisätä irc-galleriaan parisuhdetilanteita, minä olin kaikkialla sinkku. Mitään säpinää ollut mihinkään suuntaan ja se perinteinen "kukaan ei tykkää musta"-olo oli ihan päivittäistä. Nyt jälkikäteen ajateltuna, onhan se nyt fakta ettei jostain Vesannon kokoisesta paikasta nyt ketään löydäkään kovin helpolla, ja miksi sitä olisi väkisin alkanut mitään kaukosuhdetta kuopiolaisiin vääntämään, vain koska muillakin on. Olen onnekkaampi kuin silloin osasin ajatellakaan, kun minua odotti täällä maailman ihanin mies <3

*:･ﾟ✧20 nopiaa kysymystä miehekkeelle✧･ﾟ:*

Blogeissa kiersi se poikaystäväpostaushaaste jokunen aika sitten, ja tässä pientä alkupalaa tulevaa kysymyspostausta varten. Bongasin facebookista ystäväni seinältä tällaisen haasteen, jossa piti kysyä poikaystävältä kysymyksiä, ja kirjoittaa vastaukset juuri niinkuin ne sanottiin. Julkaisin tämän jo facessa, mutta ajattelin heittää tämän tännekin, koska haluan jakaa vähän rennompiakin blogijuttuja, koska niitä on niin hauskaa lukea! Vastausten vieressä on kursivoituna omat kommentit vastauksiin. 

1. Mikä tekee naisesi onnelliseksi?
- uusi laukku

-Haha, no totta, totta!
2. Mikä tekee surulliseksi?
- huutaminen

-Tämäkin. Jos jostain en pidä niin siitä, kun minulle huudetaan.
3. Miten naisesi saa sinut nauramaan?
- olemalla hassu

-Just, en omasta mielestäni hirveän hassu osaa olla :'D
4. Millainen naisesi oli lapsena?
- ujo

-Truu. Ujo tuli oltua, mutta ehkä enempi teini-iässä. Lapsena taisin olla vähän liiankin rohkea. 
5. Kuinka vanha hän on?
- en tiedä😬😡😬😡

-df-Luulen että tämä on vitsi :'D

6. Kuinka pitkä hän on?
- 165cm

-Väärin, olen 164cm. Väitti kyllä kovasti vieressä että joskus olisin väittänyt olevani 165cm mutta en kyllä myönnä!
7. Mikä on naisesi lempipuuhaa?
- no minkäs tähän nyt sanois

-En osaisi kyllä itsekään vastata.
8. Mitä hän tekee, kun et ole itse paikalla?
- kirjoittaa blogia
9. Jos naisestasi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?
- mitenköhän sen muotoilisi, siis hyvien asioiden sanansaattajana

-Aika ihana! :D <3 
10. Missä hän on tosi hyvä?
- sängyssä ja kuuntelemaan ja piirtämään

- 😂😂😂
11. Missä hän ei ole kovin hyvä lainkaan?
- pitkään nukkumisessa

-En kyllä olekaan. Siksi onkin hurjat univelat ja paha olla!
12. Mitä naisesi tekee työkseen?
- opiskelee kovaa
13. Mikä on naisesi lempiruokaa?
- sushi🍣🍣

-Tämä! Sushi on ihan parhautta<3 

14. Miksi olet ylpeä naisestasi?
- koska minulla on maailman paras vaimo😍😍
- <3 <3 <3 

15. Jos naisesi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi?
- Sailor moon tulee ekana mieleen mut sano sää joku ihana hahmo

-En kyllä osaa sanoa mitään :D

16. Mitä sinä ja naisesi teette yhdessä?
- matkustellaan ja syödää

-Matkustelu ja syöminen kyl onkin kaikki mitä ihminen tarvitsee
17. Mitä samaa sinussa ja naisessasi on?
- säästäväisyys

-Jep, vaikka taidan minä enempi tuhluri olla kuin tuo toinen :D 
18. Mitä eroa teissä on?
- paljon

-No totta tämäkin. Vaikka meissä on paljon samaa, on meissä myös paljon eriä. 
19. Mistä tiedät, että naisesi rakastaa sinua?
- tunnen sen vaan

-Hyvä juttu :D<3
20. Mikä on naisesi lempipaikka?
- sänky... Tai tokio... tai ei, tai no joo.

-Kyllä se oma koti vaan paras paikka on :3

Tämmöiset vastaukset sitten! Vähän kyllä osa vastauksista nauratti, mutta paljon siellä oli kyllä asiaakin. Haastan teidät kaikki puolisoineen tekemään tämän, nopeampi toteuttaa kuin se vanha poikaystävähaaste, ja hurjan hauska! 

*:･ﾟ✧Current wishlist✧･ﾟ:*

Meikäläisen himotuimmat-postaussarja on jäänyt vähän tyngäksi. Jotenkin ei ole vaan ollut fiilistä esitellä toiveita, ja mitään selkeitä tämän haluan-asioita edes ollut. Nyt sitten olisi pientä toivelistaa kerrankin kasassa, asioita joita olen netissä himostellut ja toivonut että jos joskus nämä jutut vielä saisin. Varsinkin noita Kylie Jennerin huulimeikkejä olen kovasti katsellut, ja millaisia kokemuksia teillä tuotteesta on? Mikä on hinta-laatusuhde? Sitten tämä niin mielipiteitä jakava Calvin Kleinin t-paita. Tarvitsisin siistejä t-paitoja näin arkikäyttöön, kun kouluun en halua/jaksa laittautua kunnolla, mutten viitsisi ihan rähjälookissakaan liikkua. Samaan kategoriaan menee tuo Adidaksen mekko, niin helppo vain vetäistä päälle ja muuta ei oikeastaan tarvitakaan. 

Koska laukkuja ei voi olla liikaa, Furlan Metropolis ja Louis Vuittonin favorite, ah nuo ovat kyllä sellaiset jotka haluaisin. Tuo Furlan metropolis vielä tuossa vaaleanpunaisessa sävyssä on niin hakusessa, harmillista kun väri taitaa olla yksiä suosituimmista, ja sitä ei Helsingin liikkeessä ainakaan ole ollut myynnissä vaikka muutamaan otteeseen olen käynyt kyselemässäkin. Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä: Valentinon korkkarit. Mungolla olen näitä ihastellut ja Pinterestissä useammillakin. Harmiksi ei vaan mitkään mukavimmat kengät jalassa, kun kävin Della Margassa näitä sovittamassa. 

Mitäs tykkäätte näistä wishlistin tuotteista? Onko omia suosikkeja? 

Dinner @Farang☆

Tiistaina poikaystäväni täytti pyöreitä vuosia, joten päätin varata hänelle kakkossyntymäpäivälahjaksi pöydän Farangista (Virallinen syntymäpäivälahja hänelle oli Tokionmatka, mutta koska siihen on vielä aikaa ja onhan se nyt kiva itse syntymäpäivänäkin jokin lahja antaa). Olihan tässä oma lehmä ojassa, nimittäin itsellänikin oli suuri kiinnostus käydä testaamassa kyseistä ravintolaa. Tein harjoittelussa tunteja sisään, että pääsin lähtemään kotiin aikaisemmin ja tälläämään itseni juhlakuntoon! Nyt saatte sitten asu- ja meikkikuvat vanhanaikaisina teinipeilikuvina, sillä kuvaajani aka poikaystäväni huiteli teillä tietämättömillä. 

Olitte toivoneet kotipostausta ja tässä nyt hiukan esimakua makkarista ja eteisestä. Täällä ei oikein kunnollisia kuvaustiloja ole, kauhian ahdasta on, mutta kyllä tästä nyt jonkinlaista julkaisukelpoista materiaalia saa. Ajattelin että asukuvat olisi voinut ottaa ravintolan edessä, mutta sepäs päättikin sitten alkaa satamaan juuri, kun teimme lähtöä. Onneksi saimme autokyydin Farangiin, olisi ollut hurjan ikävää kävellä siinä kelissä, kun sateenvarjokaan ei auttanut juuri mitään. No anyways, päätin laittaa jotain mukavaa mutta tyylikästä, ja käyttöön pääsi tämä New Yorkista ostettu pitsimekko. Päätin myös yrittää tehdä hiuksilleni jotain, ja näinkin pientä asiaa kuin nyt kokeilin vasta elämäni ensimmäisen kerran. Hiustenvärjyy alkaa muuten olemaan taas pikkuhiljaa edessäpäin. 

 Noniin, nyt sitten itse Farangiin. Meillä oli pöytävaraus kello kuudeksi, vaikka ajattelinkin, ettei tiistai ole mikään yleisin illallistamispäivä. Mutta onneksi varasin, sillä ravintola oli aivan täynnä! Hiukan jännitti miten homma sujuisi, sillä en ole ikinäkoskaan noin fiinissä paikassa käynyt. Onneksi tarjoilijat olivat ystävällisiä ja he kertoivat konseptista ihan ilman pyytämistäkin. Helpotti muuten tilaamista aika paljon. Pahoittelen tähän väliin kuvien laatua. Farang oli todella hämärä, ja valaistus oli keltaista. Kuvien ottaminen oli todellinen haaste ja nämä julkaistutkin versiot ovat kovin muokattuja. 

Suosituksesta tilasimme alkudrinkit. Leidi boi taisi olla drinkin nimi, ja siinä oli inkivääriä ja litsiä. Oli muuten todella hyvää! Päätimme olla rohkeita, ja tilasimme annoksia maistelumenun sijaan. Kaikki annokset olivat jaettavia, ja tarkoilija suositteli 2-3 annoksen tilaamista. Päädyttiin kolmeen ja alkupaloiksi tilasimmekin tempehiä ja savulohta sisältävät cha plu-lehdet. Tykättiin kovasti vaikka syöminen osoittautuikin hiukan sotkuiseksi!

Ensimmäisenä pääruokana tuotiin lohi- ja hamachi-sashimia. Voi että nämä olivat sitten hyviä, ja näistä kahdesta tykkäsin ehkä hamachi-sashimista enemmän. Toisena annoksena meille tuotiinkin vegaaninen annos, paistettua munakoiso vesikrassilla, sipulilla ja pähkinöillä. En tajua, miten pystyin vielä muutama vuosi sitten inhoamaan munakoisoa, mutta haha, nyt meillä jääkaapissakin on munakoiso odottamassa ruokautumistansa. Käsitykseni munakoisosta tosiaan on ollut kitkerä ja hapan, mutta ilmeisesti aiemmat munakoisoruoat ovat olleet huonosti valmistettuja. Pacificon brunssilla, Silvopleessä ja nyt Farangissa olen saanut todella hyvää evästä munakoisosta tehtynä, joten suosittelen kaikille kyllä! Iso plussa vielä siitä, että annos oli vegaaninen!

Viimeisenä annoksena meille tuli paistetua mustekalaa chilikastikkeessa. Annos oli valtava! Ikäväkseni en siitä kunnon kuvaa saanut otettua, kaikki olivat ihan kelvottomia ja epätarkkoja. Voitte nyt vaan kuvitella, miltä friteerattu mustekala kastikkeessa näyttää :D Annos tosiaan oli todella suuri, ja oikein sydämeen sattui kun osa vaan jäi syömättä; Ähky oli jo siinä vaiheessa aikamoinen. Jälkkärit jäi testaamatta, kun tosiaan olo oli niin hurjan täysi. Farangille on annettava arvosanaksi 5/5, aivan täydellinen kokemus yhtä vähän turhan välinpitämätöntä tarjoilijaa lukuunottamatta. Henkilökunta oli aivan mahtavaa muuten ja ruoka oikeasti sen rahan arvoista. Suosittelen kaikille!

#boyfriend tag!☆

Kipeänä ollessa bloggaaminen on paras hoitaa. On tosiaan ollut kiirettä ja häslinkiä, viime viikonloppu hurahti Tukholmassa, ja sunnuntaina oli J Fashion Fair, jossa olin mallina. Eilen oli normaali työpäivä, jonka jälkeen mallailuhommat jatkuivat, mutta tällä kertaa Järvenpäässä. Oli ihan hauskaa vetäistä lolitaa päälle piiiiitkästä aikaa! Nomutta, oli hauskaa huomata että tätä postausta oli toivottu, ja tämä on ollut omalla to do-listallani jonkun aikaa. Eli poikaystävähaaste! Itse tykkään kovasti lukea näitä muista blogeista, se on jotenkin hurjan söpöä. Tottakai omanikin sitten piinapenkkiin joutui. Elikäs, kysymysten pariin!

Jos tyttöystäväsi katsoo telkkaria, mikä siellä todennäköisesti pyörii?
Ponit.

Harvemmin niitä poneja telkkarista tulee, kun aamuisin ei nelosen lastenohjelmia ehdi katsomaan ; _ ; Mutta jos jaksan virittää telkusta youtuben tms näkymään, niin Ponit tai Pasila siellä pyörii. 

Minkä kastikkeen hän valitsee salaattiinsa?
Aijai... *heh* Sinihomejuusto. Tai sitten valkosipuli, voiko vastata molemmat?

Oeh, tuo sinihomejuustosalaatinkastike on sellainen juttu mitä tuolla välimerenristeilyllä tuli "kokeiltua". Luulin ottaneeni juurikin tuon valkosipulin, mutta otinkin tosi ärtsyn makuista sinihomejuustokastiketta joka pilasi koko salaatin! Valkosipulisalaatinkastike on kyllä herkkua, jokseenkin vältän käyttämättä salaatinkastikkeita. 

Mikä on hänen inhokkiruoka?
No ei sul kyl oo.

Ei olekaan, kaikkiruokainen olen :)

Menette ulos illalliselle ja drinkille, mitä hän tilaa?
Hehe, sitä mitä minä sanon! Tota... No ihan tyhmä kysymys. Mojito ja jotain missä on lohta.

No molemmat on aika oikein. Yleensä olen ihan lapanen ja otan samaa mitä hänkin, jos kyseessä ei ole liharuoka. Mojito on hyvää ja merenelävät iskee.

Mikä on hänen kengänkoko?
36-37. Sinnepäin, vastaus hyväksytään varmaankin.

Hyväksytään, koska oikein meni.

Mitä hän voisi syödä päivittäin kyllästymättä?
Sushia!

JOO! Syötiin sekä perjantaina että lauantaina sushia laivalla, ja nyt on jo sellainen olo että saisipa jostain (vaikka olenkin flunssassa, eli maistaisin luultavasti vaan inkiväärin ja wasabin >_<) Onneksi huomenna onkin taas sushia tiedossa!

Minkälaista musiikkia hän kuuntelee?
Ponimusaa ja vastaavaa. Ja vähän kaikkea muutakin sen lisäksi.

Joo, ponimusiikista tykkään kovasti (WoodenToaster jne). Nyt soi Kyra Promotionsin youtubelista. Mutta mulle menee ihan kaikki, olen myös kova Robin ja Rammsteinfani. 

Minkälaisista elokuvista hän pitää?
Sellasista missä ei tarvitse ajatella paljoa mitään, mutta niissä on samalla poliittista ja syvällistä sanomaa. Eihän ne toisiaan pois sulje.

Tämäkin meni oikein! En jaksa leffoja joissa on liian monimutkainen ja vaikea juoni, mutta tykkään että leffoissa on jokin sanoma/todellisuuspohja. 

Minkäväriset silmät hänellä on?
Ai kauheeta, tätä kysymystä mä oon pelännyt aina! Ruskeet?

Tästä seurasi puhuttelu :D Siniharmaat mulla on. 

Kuka on hänen paras ystävä?
Salli

Salli kuuluu parhaiden ystävieni joukkoon. En tykkää listata ystäviäni paremmuusjärjestykseen, mutta niistä kolmesta parhaasta ystävästäni Salli on pitkäaikaisin ^_^ 

Asia, mitä usein teet, josta hän ei pidä?
Hermostun ja möksähdän.

True, true!

Missä hän on syntynyt?
Kuopiossa. KYSsissä.

Oikein! 

Jos leipoisit hänelle synttärikakun, millainen se olisi?
Prinsessakakku *hymy* En mä vaan osaa tehdä sitä mutta...

Joooo! Olenkin mielikuvituksettomasti alustavasti toivonut prinsessakakku(tyylistä) kakkua hääkakuksikin.

Minkä parissa hän viettää useita tunteja?
Sulla on monta asiaa. Stalkkaamisen mm.

Nohnoh, eipäs nyt. Tai ketä minä huijaan. Tykkään siis seurata ihmisiä netistä, juuri lukemalla heidän ask-seiniään, facebookkia ja blogeja. 

Mitä hän osaa erityisen hyvin?
Saada mut hyvälle tuulelle.

Epäilen, on sellainen olo että olen kotona yleinen ankeuttaja.

Oudointa ruokaa, mistä hän pitää?
No joku japanilainen varmaan mitä mä en ole maistanut itse vielä. Ne kuulostaa aina niin epäilyttäville.

Varmaankin, en enää edes muista epäilyttäviä ruokia mitä Japanissa söin. Varmaan oudointa oli se rapuvanukas? En minä mitään hirveän pimeää siellä syönty, nattokin jäi välistä :o

Mikä saa hänet ärsyyntymään?
Epärehellisyys, varmaan sekin. Epäoikeudenmukaisuus!

Totta. Jälkimmäinen varsinkin. 

Kolme asiaa, joita hän kantaa aina mukanaan?
No ethän sä kanna mitään mukana :D Hmm. No sormus, kännykkä ja avaimet. Ei sulla ole mitään mitä vakkaristi kannat mukana.

En kannakaan. Harvoin minulla on mitään mukana mitä pitäisi. Kännykkä on ja avaimet yhtä kertaa lukuunottamatta. Kännykällä ja avaimilla pääsen jo pitkälle. 

Mikä saa hänet piristymään?
Minun hassuttelu.

Klishee vastaus mutta kyllä. Ei ole vielä ollut surua, jota poikaystäväni ei olisi saanut iloksi muutettua. 

Ketä julkisuuden henkilöä hän ihailee?
Robinia.

Joo, Robinia sietää ihailla! Nuori ja niin kuuluisa, eikä kusi ole noussut päähän. 

Millainen hän on tyttöystävänä?
Paras mahdollinen!

Jaa :D <3

Mikä on hänen uusin villityksensä?
Sushin tekeminen kotona, mä ehkä ajattelen kyllä näissä vastauksissa liikaa ihmisiä jotka nää vastaukset lukee.

Kotona sushin tekeminen on kyllä hauskaa, vaikka sotkun ja työn määrä onkin aikamoinen. 

Millainen on hänen kotilook?
Söpö!

Eli random setti vaatteita mitä vaatekaapista vaan ekana sattuu tulemaan. Nyt istun kirjoittamassa tätä pelkässä yöpaidassa, pörrösukat jalassa. 

Sellaisia vastauksia. En ollut huomannutkaan ennenkuin itse tätä väkersin kuinka ruokakeskeisiä nämä kysymykset olivatkaan. Tehtiin sitten huvinvuoksi tämä galluppi toisinkin päin, että kuinka paljon minä hänestä tiedän, ja haha todettua tuli että sen verran hyvin tunnen että hänen on turha yrittää valehdella :D
Nyt tosiaan yritän parannella itseäni tästä flunssasta. Ihan jees saada tällainen hengähdysväli, vaikka harmittaahan se tietysti että jouduin juuri tänään jäämään töistä pois, kun meillä olisi ollut tutustumiskäyntejä eri paikkoihin. Tämä viikko onkin nyt rauhaisampaa, lauantaina mennään sinne useasti mainittuun Traconiin! Siihen mennessä tämän flunssan olisi kyllä paras häippäistä!

How we met☆

Moni onkin kysellyt muunmuassa Ask.fm:ssä ja muutamassa muussa mestassa siitä, miten ja missä ja miksi minä ja minun tuleva mieheni tapasimme. Tämä aihe syntyi aika extempore, koska en oikeastaan ikinä ajatellut aiheesta mitään sen kummemmin blogiini julkaista. Kuitenkin kun kiinnostus on ilmeisen kovaa, ajattelin että mikäs siinä mieluisasta aiheesta kirjoittaessa. Olen lukenut paljonkin muiden blogeista poikaystäväpostauksia (mm. Q&A meille, kysy poikaystävältäni jne jne...), ja olen huomannut niiden jakavan ihmisten mielipiteitä kahteen. Osa on aivan innoissaan ja tykkää, toiset taas kokevat etteivät halua lukea muotiblogissa jonkun poikaystävästä. Jos poikaystäväsi kiinnostaisi lukisin hänen blogiaan enkä sinun ja niin pois päin. Mutta as I said, ihmisiä tämä aihe kiinnostaa niin aion nostaa kissan pöydälle. Ja kuulunpa itsekin siihen ihmisryhmään joka mielellään urkkii muiden yksityiselämään :D

Elikäs aiheena se kuinka me tapasimme. Kuulostaa vähän hihhulilta, mutta tuntui kyllä siltä kuin olisi kohtalo ollut pelissä tässä meidän tapauksessamme, tai sitten se vaan oli hyvää tuuria. Olin ladannut kännykkääni ajat sitten (pahamaineisen) Tinderin. Käytin sitä siis jo sinä aikana, kun asuin Vesannolla. Latasin koko appin kännykkääni vehingossa, kun luokkakaverini tinderöi tunnilla. Luulin, että kyseessä on vähänniinkuin omegle; Saat vaan naamakertoimen mukaan valita kenen kanssa chattailet. Sitä siis en tiennyt että kyseessä on jonkinlainen pano- tai parisuhteenetsintäsovellus. Käytin tinderiä jonkin aikaa senkin jälkeen kun sisäistin mistä on kyse, mutta eipä niitä jätkiä hirveästi ollut siellä maaseudulla, ja ne jotka olivat eivät oikein iskeneet. Lisäksi sellainen väkisin jonkun löytämisen yrittäminen tuntui oikeasti tosi tyhmältä, joten jätin homman sikseen. Parisuhde ei edes olisi silloiseen elämäntilanteeseeni sopinut, koska paranin vielä anoreksiasta ja minulla oli muutto edessä ja ylioppilaskirjoitushässäkkää sun muuta.

Lopetin siis tinderöinnin, mutten poistanut sovellusta. Silloisissa kesätöissäni työkaverini käytti Tinderiä ja kehui sen toimivuutta. Elämäntilanteeni varsinkin koulun alettua alkoi tasaantumaan, sain oman kämpän and so on, ja ajattelin antaa sovellukselle uuden mahdollisuuden. Onhan Helsingissä sitä valikoimaakin astetta enemmän kuin mitä Vesannolla. Ja niinhän siinä kävi että sitten it was a match!

Tilanne, jolloin aloimme juttelemaan, oli nimenomaan se, mikä tekee tästä niin hyvän sattuman. Sen verran olen tylsimys teitä kohtaan etten ala poikaystäväni taustoja selvittelemään tai hänen yksityiselämäänsä. Hän kuitenkin aloitti keskustelun, perinteisellä mitä kuuluu?-kysymyksellä. Istuin junassa matkalla kohti Suonenjokea, olin menossa kotona käymään hakemassa muuttokamppeita ja menossa pikkusiskoja vahtimaan, ja hän sattuikin silloin olemaan työvuorossa. Siitähän sitä sitten juttu lähti luistamaan kun puhuttiin koko neljä tuntia junamatkustamisesta, josta aasinsiltoja rakentuikin sitten maailmanmatkailuun, kuinka matkustaminen on lähellä molempien sydäntä ja siitä sitten muotiin ja pukeutumiseen... Juttua tosiaan riitti, ja kyllä sen jo heti huomasi, kun hiljaisia hetkiä ei meinannut syntyäkään. Sain jopa pahimmat kiukkukohtauksenikin sen takia, kun kännykkäni päätti jumiutua ja en saanut hänen viestejänsä auki. Sitä en enää ulkoa muista, kauanko keskustelumme pysyivät vain Tinderin chatissa, ja milloin uskalsin kysyä hänen koko nimeänsä ja facebook-kaveruutta.

Minä olin se hurja osapuoli joka uskaltautui kysymään että jokos saa lisätä facebook-kaveriksi. Ja hän sen sijaan ehdotti ensimmäistä tapaamista, ekoja treffejä. Ne tuli kyllä aika pian faboontumisen jälkeen. Delegoinkin koko treffiprosessin hänelle, sillä itselläni ei ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä, missä voisi pitää treffit. The Ouncessa tietty, mutta sinne treffien järkkääminen voisi olla hiukan kiusallista, kun kaikki tutut istuisivat siellä parhaassa tapauksessa :D Ekat treffit jännitti kyllä, ei sillä, olen ollut aiemminkin Tinder-treffeillä ja netin kautta suurinosa ystävistänikin ovat tulleet, joten nettituttujen/seituntemattomien tapaaminen livenä ekan kerran ei ole minulle mikään uusi juttu. Jännitys alkoi vasta siinä, kun näin hänet ekan kerran. Tajusin että tässä se voi olla, nyt pitää antaa itsestä kaikki irti! Kuumotusta lisäsi vielä se, että hän saapui hakemaan minua autolla, kun olin chatissa kertonut että olen totaalinen pölvästi siinä mitä suunnistamiseen tulee. Otinkin siis kaiken varalta turvasumutteet ja veitsen laukunpohjalle, onhan minut opetettu pienestä pitäen siihen ettei netissä tavattujen miesten autoihin hypitä :'D Tälle onkin hyvä ollut naureskella näin jälkikäteen. Hengissä ollaan ja tosiaan häitä järjestämässäkin.

Seurustelemaan ruvettiin noin kuukausi tapailun jälkeen. Ja siitä lähtien olenkin ollut onnellisimmillani ikinä. Ei tämä mikään vuosisadan romanttisin tapaaminen ollut, ja on se kieltämättä vähän tuskastuneisuutta aiheuttanut kun ihmiset ovat kyselleet kuinka ollaan tavattu. Vanhempi väki ei tiedä koko tinderistä, ja nuorempi väki helposti leimaa. Wanhuksillehan sitä on tullut sanottua että tavattiin netissä, kun netistä kumppanin löytäminen nyt on jo sen verran vanhempi juttu kuin tinder. Nuoremmille olen itse ainakin suoraan sanonut tinderöineeni, ja kuten sanottua osa on suhtautunut vähän heikosti; aika epätoivoista, jne. Itse en tinderiä miellä epätoivoiseksi, en ainakaan omalla kohdallani, koska minulla ei ollut mitään pakkoa löytää ketään. Jos tuleva miehuni ei olisi junamatkalla tullut vastaan ei se olisi silloin maailmaani mihinkään kaatanut, ja olisin ihan hyvin pärjännyt yksiksenikin. Olinhan juuri muuttanut Helsinkiin ja kaikki oli niin uutta ja jännittävää.

Tinderiä on myös kritisoitu sen ulkonäkökeskeisyydestä. Itse en tykkää siitä kun on sanottu että sen on vain katalogi josta saat panosi valita. No jollekulle se sellainen saattaa ollakin, mutta mitäs ne baaritapaamiset sun muut ovat? Lähes ainahan ihmistä lähestytään ulkonäön perusteella. Ja en voisi itse sanoa, etteikö ulkonäöllä olisi parisuhteessa jotain merkitystä. Ei sitä omasta mielestään täysin vastenmielisen näköisen ihmisen kanssa pystyisikään olemaan parisuhteessa. Itse en kuitenkaan kuvista edes katsonut että kuka on parhaimman näköinen jne, vaan lähinnä sitä, minkä oloisia kuvia oli. Jos jätkä oli kuvassa ilman paitaa, kännissä ja kaljapäkki kourassa, niin vaikka kuinka hottis olisi ollut, en olisi tykännyt. Se kokonaisuus ratkaisi. Omassa poikaystävässäni oli hyvä ulkonäkö sekä fiksut kuvat, jonka vuoksi tykkäsin. Kuvissa näkyi harrastukset yms. Että ei tässä muuta voi sanoa kuin että suosittelen Tinderiä, eihän sitä koskaan voi tietää mitä sieltä vastaan tulee <3