Fifty shades of white☆

Hej på dig! Taas asukuvien kera palaillaan bloggaamisen pariin. Nyt jännittää hiukan, kun siirryn täysipäiväisesti töihin, että miten bloggaamisen käy. Kun siellä montussa riehuu ei oikein ole fiilikset siinä luokassa että viitsisi lähteä itseään kuvauttamaan ulos. No ehkäpä tämä tästä, kyllä sitä aktiivisesti bloggailee useampikin töissäkäyvä ihminen, joten eiköhän se minultakin onnistu. Eilen oli vapaapäivä, ja lähdin sitten kaupungilla käväisemään. Tarkoitus oli että olisimme käyneet syömässä, mutta kuumuus vei fiilikset ja palattiin kotiin tekemään avokado-basilikaleipiä. Ei siinä, oli mukavaa syödä omassa olohuoneessa Täydellisiä Naisia katsoen. 

Dress: DaTuRa, shoes: Misu, bag: Louis Vuitton, nacklace: from Vienna, bracelet: Gift from Christian, earrings: Chanel

Tällaisena sitä sitten kotoa lähdin. Minulla oli vielä Guessin valkoinen jakku, mutta huh sitä ei voinut edes harkita pitävänsä päällä, sen verran kuuma oli! Pelkäsin jo junamatkan aikana että hiukoilen ripset irti tai jotain, en ole ollenkaan tällaisten megalämpimien päivien ystävä. Kauhulla odottelen jo tätä päivää, saati tulevia, kun todellakin työni on fyysistä, ja vaatteita pitää olla päällä jonkun verran. Lämpöhalvaus ei aina ole hurjan kaukana... Mutta back to the outfit, päätin sitten lähteä kokovalkoisissa, sillä tuota uutta DaTuRan mekkoa en olekaan täällä vielä esitellytkään. Muutamaan otteeseen se on päälläni ollut ja tykätty kovasti! Miltäs tämä teidän silmiinne näyttää? 

Nyt stressaa häät!!☆

Jepjep, ensimmäinen todellinen painajainen häihin liittyen tuli nähtyä viime yönä. Olin kirkossa, mutta naama meikkaamattomana ja hiuksia ei oltu edes yritetty laittaa. Itkin kaasolleni että nyt jäi hiuspinnit ja meikit kotiin, oikein huusin hänelle että lähde nyt hemmetti vieköön hakemaan minulle hiuspinnejä ja meikit. Sitten mieheni pamahti takahuoneeseen ja aloin huutamaan hänellekin, että tämä koko homma menee ihan pieleen. Jotain positiivista, kengät istuivat jalkoihini kuin nakuutettu! Sitten heräsin keskellä yötä siihen, että voi piru, häihin ei enää ole kauaa. Kaksi viikkoa, apua! 

Itse juhlat ei stressaa alkuunkaan! Eckerö Line on ollut todella ihana firma tehdä yhteistyötä ja he ovat todella innoissaan häistämme, ja homma on hoidossa. Olen todella helpottunut kun voin tuntea olevani hyvissä käsissä. Mekko on pienennettävänä ja kaikki todellakin mallillaan, kakku tilattu ja vieraslistat läpikäytynä. Varasin itselleni kampaamoajankin, kun totesin ettei minun kannata alkaa säätämään mitään itse aamulla, kun minun hiustenlaittotaidot on mitä on. Meikkaan kuitenkin itse itseni, tyhmältä tuntuisi maksaa että joku muu sen tekee. Töistä sain vapaata kolmeksi päiväksi, ja halusivat antaa vielä yhden "ilmaisen" vapaapäivän, vaikka vakuuttelinkin että totta kai voin tulla töihin heti häiden jälkeen. Kaikki on häiden suhteen ihan mukavasti, mutta voi että tuo uni pamautti kauhean stressin ja ahdistuksen päälle siitä, että mitä jos... Kun ei koskaan tiedä mitä käy. Minun tuurilla olen kauheassa vatsataudissa juuri hääpäivänä, ja koko pirskeet joudutaan perumaan.

Sormuksetkin on siis ostettu, en muista oliko siitä jo täällä blogin puolella puhetta. Koska miehekkeeni kielsi täällä paljastamasta sormuksen ulkonäköä, kuvailen sitä nyt vain. Väri on siis ruusukulta ja kimallusta siinä on kerrakseen. Ja oliko nimestä puhetta? Aion ottaa yhdistelmänimen, ja siihen tottuminen onkin sitten vaikeaa. En halunnut vaihtaa kokonaan nimeäni toiseen, sillä jonkinlainen viha-rakkaussuhde minulla on omaan sukunimeeni. Ja onhan se hauskaa, naureskeltiin useamman ihmisen kanssa sitä, kuinka super suomenruotsalainen nimi minulla tulee olemaan, vaikken siis ruotsia äidinkielenäni puhu. Lisäksi matkustellessa yhdistelmänimi voi aiheuttaa hankaluuksia, sillä taitaapa olla aika skandinaavitapa ottaa edes sellaisia nimiä. Noh ehkä sitä kaikesta selviää. 

Sellaisia hääkuulumisia tähänväliin. Tuntuu kyllä siltä että koko juhlien järjestäminen on ollut aivan liian helppoa, ja jotain dramaattista on nyt unohtunut. Sellainen semitärkeä asia kuin esteettömyyden tutkiminen meillä jäi nyt viimetippaan, kun olimme unohtaneet koko roskan. No mikäs siinä kuin äkkiä nimiä paperiin ja maistraattiin, ja täytyy toivoa että lupa vihkimiseen napsahtaa ennen häitä :'D 

Pink and bling bling☆

Tapasin Patriciaa pitkän tauon jälkeen keskiviikkoaamuna, ja kävimme napsimassa muutamat asukuvat. Jäi treffit vähän lyhkäisiksi, sillä minun oli kiirehdittävä kotiin vielä viimeiseen seminaariin joka tänävuonna järjestettiin. Nyt on sitten koulu virallisesti tältä keväältä pulkassa. Sen sijaan, saan alkaa tekemään syksyn kursseja, kun lähdemme sille viralliselle häämatkallemme syksyllä, ja kaksi viikkoa koulumaailmassa on aika pitkä aika olla poissa. Noh, tuleepahan toiminnantäyteinen kesä: Häät, työ ja koulu. Ja olisi se mukavaa nähdä kavereitakin sitten jossain välissä! 

Peplum, shoes: DaTuRa, bag: Victoria's Secret, leggings: Forever21, earrings: Chanel, roses: H&M

Mitäs tykkäätte asusta? Halusin laittaa DaTuRan uuden peplumin päälle, mutta sitten iskikin valinnanvaikeus mitä alaosaan ja laukkuun tuli. Päädyin nahkaleggingseihin, jotka ovat kunnon turvavaate; Ne käyvät ihan kaiken kanssa yhteen ja sopii arkisempaan ja juhlavampaankin asukokonaisuuteen. Laukuksi olisin halunnut ottaa neverfullin, koska tykkään siitä niin hurjasti. Kuitenkin ruskea ei mitenkään päin istunut tähän asuun, joten Victorias Secretin laukku sai toimia sitten toiseenkin kertaan lyhyen ajan sisään asusteena. 

Diamonds for wedding☆

Töissä ollessani käytän paljon korvakoruja, kun muuten laittautuminen on hyvin, hyvin minimaalista. Tajusinkin että korvakoruvarasto on oikeasti ihan olematon, ja sitten muistin; Häihin on vaan pari viikkoa aikaa! Ja koska hiukset ovat ylhäällä, täytyy olla sellaiset korvakorut jotka sopivat koristeellisen hääpuvun kanssa. Onneksi minulla oli jo yhdet kaunokaiset mielessä, jotka olivat oikein potentiaaliset vaihtoehdot. Mistään hirmu raskaista koruista en pidä, mutten kuitenkaan niin pienistä ja siroista jotka katoavat hiusten sekaan. Täydellinen välimuoto onneksi löytyi Della Margasta. 

Chanelilla on ollut todella kauniita korvakoruja myynnissä, ja Havaijilla jo löysin parit ihanuudet. Hinta oli kuitenkin sielläpäin maailmaa hurjan suolainen, joten suosiolla päätin säästää ostokseni Suomeen, kunnes unohdin asian kokonaan. Kauniit korvakorut olivat ihan must, sillä kuten sanottua, hääkampaukseni on sellainen että korvat näkyy ja hassultahan se näyttäisi jos korvissa ei olisi mitään kun mekko kuitenkin itsessään on ihan överikimalteinen ja koristeellinen. Mutta nyt niihin korviksiin! 

Mitäs tykkäätte? Timanttia, kimallusta ja hopeaa. Minä ainakin olen ihan myyty! Nuo eivät ole raskaat, eikä liian pienet. Sopivat täydellisesti hääjuhliin ja sopii myös ihan töissä pidettäviksi. Aivan ihanat siis. Iskeekö nämä korvikset teihin? 

Ja hei, isot pahoittelut etten ole ehtinyt vastata kommentteihin. Olen ollut ihan superkiireinen, nytkin teen lähtöä ja iltapäivällä on seminaari johon on osallistuttava. Eilen oli hääharjoitukset ja maanantaina pari tapaamista. Olen ihan oikeasti sellaisen burnoutin partaalla ollut että nyt vain kerään voimia ja keskityn olemaan väsynyt. Eilenkin kärsin sellaisesta päänsärystä mitä ei ikinä ole minulla ollut; Ja se johtui luultavimmin vain väsymyksestä ja jumissa olevista niskoista. Pyrin tänään illalla vastailemaan kaikkiin ihaniin kommentteihin mitä olette minulle laittaneet <3 En halua vastailla niihin hutaisemalla, vaan ihan ajatuksen kanssa! Puss olette ihania! <3 

Just an outfit☆

En ihan tajua mikä kuville tuli, kun laatu on luokkaa kännykkäkuva. Mutta julkaisuun silti, oli nimittäin pitkästä aikaa taas mahdollisuus laittaa meikkiä naamaan ja jotain muutakin kuin työvaatteita päälle. Lähdin moikkaamaan koulukavereita vielä vikan kerran tälle keväälle, sillä kesällä kukin meistä hajaantuu ties minne ja syksyllä suurin osa lähtee vaihtoon ulkomaille. Itse en nyt tätä tilaisuutta päästä ulkomaille käytä, sillä ymmärrätte varmaan että elämäntilanteeni on sellainen, etten halua hyljätä tänne ihmisiä lähes puoleksi vuodeksi. 

Dress: MA*RS, shoes: Yumetenbo, bag: Victorias Secret

Eli joo, kuville kävi jotain mystistä ja alareunasta ne ovat blurraantuneita. Toivottavasti kuitenkin kuvista saa edes jotain irti. Halusin laittaa jotain gyarumaista päälle, mutta ei kuitenkaan ihan hirveää tällinkiä. Ja tällainen sitten eilisen asusta tulikin. Oli kyllä ihan hurjan lämmintä, ja ette arvaakaan kuinka teki mieli vain ottaa nuo mustat sukkiksetkin pois! Mutta karu totuushan se on, että mustelmat jaloissa on nyt työn myötä palanneet, ja en usko että kesällä hirveästi tulen ilman sukkahousuja kulkemaan :'D 

Pakkomielteenä bloggaaminen☆

...Josta on omakohtaista kokemusta kummaltakin puolelta; Olen ollut pakkomielteinen bloggaaja ja saanut seurata kun joku muukin on sitä. Ja koska syvällisien postausten kirjoittaminen on kivaa, sellaista tiedossa, kuinka bloggaaminen muuttuu koko elämäksi. Tässä postauksessa on sitten kuvia eiliseltä, kun pidettiin vähän erikoisempi kisakatsomo, nimittäin korkattiin pullo shampanjaa ja ostettiin mansikkakakku, juhlistuksena sen kunniaksi että minulla alkoi periaatteessa loma nyt. Kouluhommia täytyy vielä tehdä, mutta fyysisesti ei täydy raahautua enää minnekään. Kun olen tämän blogipostaukseni rustannut alan kirjoittelemaan raporttia ikäihmisten päihteidenkäytöstä, ah että rakastan lähteistystä joka minulla on tänään edessäni!

Mutta ikäihmisten päihteidenkäyttö sikseen! Nyt kirjoitetaan bloggaamisesta. Huomasin tuossa jokunen aika sitten, että hei, tämä blogin pitäminen ei ole hauskaa. Saan tästä vain paineita, stressiä, ahdistusta ja päänsärkyä. En nyt oikeasti muista edes milloin tämä oli, viime vai tämänvuoden puolella, mutta on siitä jo muutama kuukausi aikaa. Halusin menestyä, halusin hienot kuvat, halusin paljon lukijoita ja halusin päivittää joka päivä. Kun aiheet loppui, lukijoita ei tullut lisää ja kuvat olivat rumia, tuli vain hirveää pahaa oloa siitä, kuinka olin epäonnistunut ihmisenä. Myönnettäkööt jälkikäteen, että sanoin parhaalle ystävälleni silloin, että pitäisiköhän lopettaa koko blogi, kun ei siitä ole mitään muuta kuin tuskaa. Onneksi en lopettanut, vaan pidin taukoa. Siitä on hyvä kun reissaamme mieheni kanssa niin paljon, niin saa pakkolomaa somesta, kun harvemmin se netti ulkomailla toimii ja tietokonettani en halua matkoille ottaa mukaan. Reissujen aikana sai mietittyä asioita ja arvotettua ne uudelleen.

Eli long story short, aloin elämään niin kuin minun elämässäni ei olisi mitään muuta kuin blogi. Blogi oli minun hyvyyteni mittari, ja kun mittari näytti vain kolmeasataa lukijaa ja pariatuhatta katselukertaa per postaus, tuli tosissaan huono olo. Vertasin itseäni muihin ja näin asian niin että kun joku muu saa kivemmat kuvat ja enemmän kommentteja niin on hän myös ihmisenä onnistuneempi. Jos joku muistaa, kirjoitin niihin samoihin aikoihin tänne blogiin, kuinka minulla alkoi masennus taas oireilemaan, ja vahvasti luulen että tämä blogipakkomielle oli vain yksi osa mitä kautta henkinen paha oloni lähti oireilemaan. Aiemmin kun mt-ongelmat olivat vahvasti päällä, ei blogi ollut minulle niin big thing että olisin alkanut tätä kautta oloani ruotimaan. 

Nyt suhteutumiseni omaan blogiini on ihan terve. Vieläkin kyllä myönnän saavani ahdistuksia siitä, että en ole niin hyvä bloggaaja kuin joku muu, mutta eiköhän itse kukin saa välillä alemmuuskomplekseja omien harrastuksiensa suhteen. Ja välillä nuo pistot antavat uutta puhtia oman bloginsa (ja itsensä) kehittämiseen. Harva meistä kuitenkaan on oikeasti todella kuuluisa ja ammattibloggaaja, jolle se blogi periaatteessa voisikin olla koko elämä (mutta kenellepä se työkään on koko elämä, ei kuulosta terveeltä). En muista, kuka blogissaan pohti, että millaista olisi elämä ilman blogia. Täytyy sanoa että vaikka tämä onkin minulle oikeasti hurjan tärkeä harrastus ja ihana keino päästä toteuttamaan itseään, niin minä elän kyllä ilmankin. Jos jostain pakottavasta syystä olisi bloginpito lopetettava, niin löytäisin minä elämästäni paljon muutakin tarpeellista ja mukavaa, 

Oletteko te koskaan pysähtyneet miettimään, millainen suhtautuminen teillä on omaan, taikka muiden blogeihin? Onko teille koskaan iskenyt ahdistusta blogijuttujen tiimoilta? Olisi kivaa lukea mitä ajatuksia muille on tästä aiheesta herännyt. Mutta nyt, raportti ei enää odota! Palaillaan pian asukuvien kera! 

So casual☆

Keskiviikkona oli päivä kun halusi laittautua mutta ei sitten kuitenkaan halunnut. Päätin sitten vetäistä päälle jotain todella casuaalia mutta kuitenkin ihan jotain römppäkamppeista erottuvaa. Mitään jännäähän ei keskiviikkona tapahtunut, kirjoittelin kotona koulujuttuja ja etsin ensitalven harjoittelupaikkaa, mutta kun miestä lähti töistä hakemaan niin oli se ihan hauskaa yrittää olla nättinä, eikä sellaisena suttupallona mitä yleensä on, kun ei vaan jaksa. Korkokenkien laittoa en edes harkinnut tällä kertaa, kun halusin mennä mahdollisimman rennolla fiiliksellä. Eli siis tällaistä päällä semilaittautuneena!

 Knit: Gina Tricot, top: ZARA, pants: Freddy's, bag: Chanel, shoes: Michael Kors

Loppuun kuvaa vielä naamasta. Meikkiin meni jotenkin ekstrapaljon aikaa kun kuitenkin intoa riitti alkaa häivyttämään ja blendailemaan luomivärejä ja piirtelemään rajauksia oikein antaumuksella, mutta eipä koko luomivärin olemassaoloa huomaa, saati sitten eyelineriä kun nuo megaripset tuli päälle. Jotenkin keskiviikko ei ollut ollenkaan minun päiviäni. Mikään ei huvittanut ja kaikki oli ihan tyhmää, kun tulin keskustaan Christiania vastaan, oli fiilis sellainen ettei nyt yhtään jaksaisi alkaa kameralle poseeraamaan ja kaikki kuvatkin on huonoja jo ennen kuin niitä on otettukaan. Kotiin päästyämme netti ei toiminut ja kummallakin oli nälkä mutta mitään ei tehnyt mieli laittaa. Pelkästään siihen meni puoli tuntia kun pohdittiin viitsiikö saunaa lämmittää vai ei, ja kävelläänkö lenkille Tikkurilaan vai Malmille. Kai sitä välillä pitää olla tuollaisia superturhia ja tympiviä päiviä, että osaa sitten taas arvostaa niitä parempia ja reippaampia sellaisia. Ja hei kuulkaas, meikällä on tänään viimeinen harjoittelupäivä! Tänään illalla olisi tarkoitus suunnata ihanan ystäväpariskunnan kanssa Gaijiniin illallistamaan oikein hienosti, ja muutenkin rentoa päivää tiedossa. Toivottavasti päivän asu miellytti silmäänne! 

DaTuRa☆

Ihana Kati luopui sitten gyarusta, joka oli todella harmi, koska tykkäsin hänen tyylistään yli kaiken. Noh, jotain hyvääkin eli Kati sitten luopui ihanasta gyaruvarastostaan ja sain nämä aarteet, joita olen hänellä ihastellut! Ajattelinkin nyt tässä sitten esitellä nämä upeudet, jotka ovat kaikki DaTuRa-nimiseltä japanilaiselta oneegyaru-merkiltä. En malta odottaa että nämäkin pääsevät käyttöön, varsinkin nuo hameet ovat ihan täydelliset! 

Huhhuh kun pinkkien vaatteiden kuvaaminen on vaikeaa! Eli siis, pinkki peplumpaita ihanilla blingblign-koristuksilla. Tämä oli oikeastaan se inspiraation lähde miksi ostin sen Guessin pinkin peplumtopin, sillä tästä vain haaveilin silloin. No, nyt omistan molemmat, mutta on näissä kuitenkin sen verran eroja että erilaisilta näyttävät päällä. 

Timangilinjalla jatkuu, nimittäin seuraavaksi valkoinen kaunis mekko! Tämän hankin koska mielestäni tämäkin mekko muuntuu niin arkeen kuin juhlaankin mainiosti. Kankaassa on pitsikuviointia, joka tekee siitä myös oikein ekstrasöpön! Tälle keksinkin jo heti käyttökohteen! Valkoinen tietty on aina niin hazardi väri ainakin itsestäni, kun olen tällainen säätäjä. Vihrerää teetä valkoiselle vaatteelle, been there done that. 

Nyt nämä rakkaushameet! Timantteja näissäkin mutta hiukan eri muodossa. Oikeasti, tuo printti on vaan ihan rakkautta! Siksi hankinkin molemmat hameet, valkoisena ja mustana, koska ah tuo printti. Syitä miksi tykkään niin kovasti japanilaisista vaatteista, on nimenomaan tuo suloisten ja naisellisten printtien käyttö, jota ei pahemmin näissä länkkärivaatteissa näy. 

Siinäpä oli minun DaTuRa-saalis. Mitäs tykkäätte? Iskeekö nämä tämäntyyliset vaatteet teihin? Sain kaupantekijäisiksi vielä DaTuRan vyön, mutta se jäi nyt kuvista uupumaan. Asukuvia näiden kanssa on tulossa totta kai pian, sillä olen niin iloinen että sain nuo pitkäaikaisen unelmoinnin kohteena olleet hameet, joita lähdin uutenavuotena Tokiosta metsästämään viimein itselleni. Olisihan noita ollut myynnissä Yahoo!-auctionissa ja mbokissa, jotka ovat japanilaisia versioita huuto.netistä. En kuitenkaan niistä viitsi lähteä tilailemaan, koska hintoihin tulee yllättävän paljon lisiä kun maksat välitysfirmalle sekä postikulut ja japanilaisen tilisiirtomaksun ja niin edelleen. Kiinnostaisiko teitä muuten lukea enemmänkin kuinka tilata ulkomailta asioita? Tai tutoriaalit ylipäätään? Edelliseen postaukseen tuli paljon kehuja kampauksestani, ja ajattelin kysäistä että kiinnostaako teitä lukaista, kuinka teen kampaukseni? :) 

Polttarit!☆

Minulla oli aivan parhaat polttarit ikinä, ja kiitos siitä ihanalle kaasolleni Sallille, jolle menee kaikki credut näistä kuvistakin! Paikalla oli myös Terhi, joka kuvista nyt jäi uupumaan. Oli hurjan hauskaa mikä toivottavasti välittyy kuvistakin. Iltaan kuului syömistä ja juomista sekä juttelua ihan parhaiden ystävien kanssa, jonka jälkeen sain upean desinghääpuvun ja siirryimme iltaa jatkamaan G-lounge Sky bariin. Juuri sellaiset juhlat kuin halusinkin. Ihanaa oli! <3

P.s. jos joku ihmettelee mitä noissa iittalan laseissa oleva vihreä juoma on, se on ananaslimsaa ja passionhedelmä poplea :D Oli hyvää mutta noiden tiskaaminen olikin tuskaa!