Se tunne kun asiat onkin ihan hyvin☆

Olen oikeasti täällä näppiksen ja näytön takana ollut todella, todella stressaantunut. Henkireikiä ovat olleet ihanat ystävät joiden kanssa on saanut viettää aikaa lenkkipolulla, skumppalasillisella(pullollisella) ja teen ja macaronsien äärellä. Ja tietty rakas poikaystävä joka on jaksanut olla vierellä ja joka aamuisin aina hipsuttaa poskesta kun lähtee töihin ja itse jään sänkyyn koomaamaan ja miettimään kuinkahan monta minuuttia sitä tulikaan siitä seitsemän tunnin yöstä nukuttua. Stressinpoikasia on ollut monia, ja koulukiireet ovat tuntuneet jäätäviltä vaikkeivät ne sitä olekaan. Työkiireet ovat olemassa myös, ja irtisanouduinkin vähän aikaa sitten eräästä työpaikastani. Ulkonäköpaineet ovat tulleet takaisin ja stressi häistä on nyt sitten nostanut päätään. Mikähän näissä keväissä on aina niin raskasta?

Sitten sitä alkaa miettimään että sen sijaan että rypee itsesäälissä, katsoo kuinka ruma mursu peilistä tuijottaa, kiukuttelee kuinka tilaa on niin vähän, kuinka rahaa on niin vähän ettei se riitä sellaiseen elämäntyyliin kuin itse haluaa, kuinka kaapissa ei ole syötävää, on liian tyhmä selvitäkseen koulusta ja se kissakin puuttuu, että eipä sitä oikeasti kaikki olekaan niin kurjaa. Meillä on asiat hyvin. Se on vaan niin helppoa alkaa osoittamaan elämästään niitä huonoja puolia ja listata asioita jotka menee pieleen. Ehdin ihan oikeasti jo itkeä ensi kesää, kuinka en päässytkään töihin ihan parhaaseen työympäristöön, kunnes minulle soitettiin eilen illalla puhelu joka pelasti kevään, kesän ja syksynkin! Sain työsopparin joka ei voisi olla parempi. Lisäksi, meillä on asunnonmyynti mallillaan ja voipi olla että kohta on myös unelmien työn lisäksi unelmien koti. Ja kun on unelmien koti mahtuu se unelmien kissakin sinne.

Ei minulla asiat huonosti ole, paremmin ei oikeastaan koskaan ole ollutkaan. Ehkä se vaan on niin että kun tilanne paranee niin ongelmat muuttuvat sitä myötä, eikä sitä tule vähätelläkään. Totta kai ongelmat ja surun aiheet tulee suhteuttaa elämäntilanteeseen. Minulla on ollut masennusjaksoa meneillään ja vointi on ihan oikeasti ollut kurja ja suomeksi sanottuna paska, mutta; Pääsin heti hoitoon ja voin jo paremmin. Apu oli tällä kertaa lähellä ja saan olla siitä kiitollinen. Ja voisinhan luetella sen perinteisen litanian perään siitä kuinka minulla on aivan ihanimmat ja rakkaimmat ystävät, tuleva aviomies, koulupaikka jne jne. Yritetään kaikki olla positiivisia! Vaikka minä jos kuka tiedänkin kuinka vaikeaa se on.