Epäonnea kerrakseen☆

Aloha vaan täältä Helsingistä. Siis huh, kyllä oli reissu, ja otsikkokin siitä jo kertoo hiukan. Ei mistään huonosta reissusta kyse ollenkaan, paljon ihania kokemuksia, kauniita maisemia, paljon shoppailua, hyvää ruokaa ja juomaa sekä mukavia ihmisiä. Kuitenkin sitä yhteen reissuun mahtui vaikka ja mitä, ja ihme on että tässä edes hengissä ollaan (huh no hiukan dramatisointia tässä kohtaa). Kuvia reissusta tulossa pikapuoliin ja arvontaa kanssa, mutta nyt, väsymyspäissäni ja niin tyytyväisenä että olen taas takaisin Suomen kylmyydessä, kirjoitan teille mitä kaikkea vastoinkäymistä ja kämmiä meille kerkesi tuon vajaan viikon retken aikana käymään. 

Lähtöhän siis oli juuri sinä päivänä, kun ne kamalat iskut Brysselissä tapahtui. Ja meidän lennothan oli muutenkin aivan kamalat, Helsinki-Amsterdam-Lontoo-Phoenix-Honolulu. Kaikki Brysseliin matkalla olleet lennätettiin siis samalla koneella Amsterdamiin, joten kone oli ihan täpötäynnä. Lennoissa ei mitään valittamista sinällään vaikka rankkaa olikin, se nyt oli tiedossa jo siitä lähtien kun lennot oli maksettu. Harmillista vaan että taas piti tuollainen pommitus olla, aivan kamalaa ja hirveää!

Isku Brysseliin tietenkin sitten kiristi joka lentokentällä turvatoimia. Olin onnistunut valkkaamaan itselleni lennon ajaksi juuri ne pikkarit, joissa oli edessä rusetti josta roikkui metallinen sydän. Jäin siis joka turvatarkastuksessa tutkittavaksi! Aikamoista, eikä se tullut itselleni aamulla vaatteita valitessa mieleenkään. Lennot meni hyvin kuten yllä mainitsinkin, mutta lennolla Lontoosta Phoenixiin onnistuttiin istumaan sitten sellaisen lapsen vieressä joka päätti oksentaa koko käytävän täyteen (hiukka dramatisointia ehkä tässäkin). Eniten ihmetytti tässä se että lapsi ei ollut mikään ihan pieni, ehkä 11-vuotias, sekä se, että meidän istumapaikat olivat ihan vessojen takana. Sen sijaan että huonon olon iskiessä menisi vessaan mieluummin jää käytävälle ihmettelemään (ja vessat olivat vapaana toim.huom). Kerran vahingon nyt vielä ymmärtää mutta jatkuva purjoaminen siihen ihan viereen käytävälle jo väsyneenä kolmesta aikaisemmasta lennosta niin huh ei kyllä huumori riittänyt, paitsi nyt näin jälkikäteen kun kertaa mielessään tapahtumia koko lomalta.

No sitten vielä usean tunnin lennon jälkeen oltiinkin Havaijilla. Pakko sanoa että lento Phoenixistä Havaijille oli yllättävän pitkä, 7 tuntia. Väsytti jo jonkin verran ja odotin vain että pääsisin hotellille ja suihkuun. Koska taksit eivät mitään ilmaisia Havaijilla ole, hypättiin ihan paikallisbussiin. Matka kesti ihan tuhottoman pitkään lentokentältä keskustaan, kunnes bussi ajoi kolarin. Siinä sitä sitten istuttiin, ja poistua ei saanut ennen kuin poliisi tuli paikalle. Ja siinähän kesti 45 minuuttia. Ei kellekään käynyt mitään, auto kolautti vain bussin kylkeen jättäen lommon.

Itse Havaijilla olo meni tosi hyvin, pahemmilta vältyttiin, kuten esimerkiksi minä palamiselta. Uimassa oli kivaa käydä, ja me menimmekin uimaan aina tosi aikaisin aamulla, kuuden maissa, kun ei viihdytä hirveässä ihmismäärässä. Aamuisin saikin uida aika rauhassa, seurana oli vain muutamia ihmisiä ja aallot olivat korkeita. Onnistuinkin kolhimaan itseni uidessa, kun uitiin aallokossa. Tunsin kyllä että osuin pohjaan kun kyseinen aalto oli todella suuri, mutten huomannut että se olisi sattunut tai mitään. Noustessa ylös minulla olikin iso haava polvessa, kun kivikko olikin repäissyt siihen. Onnistuin vielä myöhemmin potkaisemaan suoraan niihin samoihin kiviin. 

Ravintoloiden puute oli myös huomattava, sekä kalliit hinnat niissä. Päätettiin että yhtenä iltana lähdetään syömään hienosti ja laittauduttiin (tai minä laittauduin). Kuinkahan kauan kierreltiin etsimässä ravintolaa minne olisi mahtunut, mutta sellaistapa ei löytynyt mistään. Huvittavaa siinä sitten korkkareissa ja meikit laitettuna kipittää lähikauppaan ja ostaa take away sushia ja möet-pullo ja mennä hotellin parvekkeelle syömään. Ei se kyllä oikeastaan haitannut, maisemat oli nättejä ja halvemmaksi tuli! (Vielä yksi toim. huom. Möet ei ole kyllä kauhean hyvää. Olen halunnut maistaa sitä mutten raaski maksaa pulloista juuri mitään, ja nyt lähikaupassa pullo maksoi n.30€ niin juhlan kunniaksi päätettiin testata. Mutta joo, paljon parempaa shampanjaa on olemassa ja halvemmallakin)

Viimeisenä päivänä vuokrattiin avoauto käyttöömme ja lähdettiin kiertämään saarta! Oli kyllä tosi kivaa, siitä lisää sitten tulevissa postauksissa. Se mikä tähän liittyy, on se että emme voineet pitää kattoa auki kauhean helteen takia ja hattuahan ei kummallakaan tietenkään mukana ollut. Kun hämärä alkoi illalla laskeutumaan, päätettiin että nyt voidaan käyttää tätä ihan avomuodossaan kun ajetaan kohti lentokenttää. Tähän väliin mainittakoon että Havaijin ruuhkat ovat toiseksi pahimmat koko Jenkkilässä. Juuri kun olimme kuusikaistaisen moottoritien keskellä, alkoi sataa. Kyllä. Voiko koomisempaa ja stereotyyppisempää ollakaan? Varmaan oltiin huvittava näky ja nyt naurattaa itseä ihan tosissaan, mutta silloin ei kun yritettiin pohtia että mitenkäs hemmetissä saadaan tähän katto päälle kun tienviereen ei vaan ruuhkan takia pääse sekä kattoa ei vauhdissa pystynyt laittamaan. Sade siis ihan oikeasti alkoi kuin kirkkaalta taivaalta ja loppuipa se sitten saman tien kun kiroilun ja paniikin lomassa oltiin saatua ajettua auto sivulle ja viritettyä katto paikoilleen. Ja sen koommin ei sitten satanutkaan, eikä päivänäkään ollut pisaran pisaraa tullut taivaalta. 

Takaisintulolento oli ihan yhtä pitkä kuin menomatkakin, Honolulu-Dallas-Lontoo-Amsterdam-Helsinki. Kaikki yölentoja, ja oltiin ihan turistiluokassa viimeistä lentoa lukuunottamatta. Nukuttua ei siis pahemmin saanut ja voin olla aika kuollut tämän loppuviikon kun tuli 48 tuntia puhdasta valvomista. Toivoin jo heti Dallasin lennolle mentäessä että olisimmepa vaan pian jo Helsingissä. Lento Dallasiin kesti 7 tuntia ja sieltä Lontooseen 10 tuntia. Tällä Lontoon lennolla sitten alkoikin tapahtumaan. Edessä istuvan naisen yläpuolelle syttyi se service-valo, ja kohta alkoikin kuhina. Ei ihan kuultu/saatu selvää mitä kävi, mutta lentoemännät syöksyivät soittamaan hätälaskua varten ohjaamoon ja naista talutettiin vessaan. Pian kuulutettiin että löytyykö lennolta lääkäriä. Todella kauheaa että jotain sattuu ja juuri lennoilla, mutta nyt myönnän suoraan olleeni itsekäs ja miettineeni että miksi juuri nyt! Ja sitten se kaiken huippu tässä. Ei naisella ollut muuta kuin ripuli! Ja paras kohta, oli tämä nainen sitten vahingossa, hmm, jätösti penkille. Ei oikeasti, vieläpä lennon alussa, joten saimme kevyet kahdeksan tuntia nautiskella siitä ihanasta tuoksusta. Ja eikä naisellakaan sitten mitään kauhean huonosti ollut,hän meni tilanteen laannuttua heittämään läppääkin lentoemäntien kanssa ja naureskeli tapahtuneelle (sai vissiin siirron bisnesluokkaan tapahtuman "kunniaksi"). Jotain hyvää, välilaskulta sentään vältyttiin.

Että sellaista kaikkea! Voitte vaan kuvitella kuinka onnellinen olen kun saan nyt vaan istua tässä omalla tietokonetuolilla ja juoda teetä ja tehdä koulujuttuja. Matkailu on ihanaa mutta joiltain reissuilta se vaan on se kotiinpaluu ihan parasta.