Kevyempiin aiheisiin takaisin! Käytiin viimeviikonloppuna heittämässä vknloppureissu Raumalle, poikaystäväni äidin uuden miehen syntymäpäiville. Oli ihan hauskaa käydä Raumalla, sillä äitini on opiskellut aikanaan siellä. Matkan varrelle sattui sopivasti myös Laitila, jossa kävin mummuani moikkaamassa. Ensin vähän stressasin sitä, kuinka en ehdi rauhoittumaan ja istumaan alas edes viikonloppuna, mutta hassua kyllä, nukuin paremmin kuin piiitkään pitkään aikaan ihan vieraassa ympäristössä patjalla lattialla. Että levännyt fiilis on ja hyvin jaksoi vknlopun, vaikka väli Rauma-Helsinki rupesikin tuntumaan vähän pitkältä
Reissu oli oikein kissarikas! Laitilassa mummomme naapurista köppötteli kissu meidän jalkoihin pyörimään, ja kun Raumalle päästiin ja lenkkiydyttiin, oli sielläki kissa tienposkessa. Pakko tulla teillekin kertomaan, että kärvistelen aivan karmeasta kissakuumeesta! Olen niin kissaihminen ja ikävä kotona olevaa Patea on suuri. Totuus kuitenkin on karu, ja tähän elämäntilanteeseen kun ei vaan voi kissaa ottaa... Snif, ehkä joskus. Häälahjaksi olen kovasti tulevalta miehultani anellut, mutta otapa noista miehistä selvää :D
Poikaystävälleni ei oikein nämä kenkäkuvat auenneet. Lolita-aikana näitä otettiin aina ja jokaisessa miitissä!
Viikonloppuna oli taas niitä päiviä että asukuvia sai ottaa sen sata. Ja niistä onnistuneita ei ollut juuri yksikään. Olisin halunnut sellaisen tekotaiteellisen takaapäinotetun kuvan, mutta niistä kaikki olivat ihan kelvottomia. Poseeraamisessa meikän täytyy kyllä petrata noita jalkoja, ne on aina ihan miten sattuu.
The fooooood! Ruoankiilto silmissä sitä tuonne Raumalle ajettiinkin! No ei vais, mutta kyllä juhlissa aina sitä tarjoilua vaan odottaa kuin kuuta nousevaa. Olin kyllä hämmentynyt, että minä, totaalinen herkkuperse söin todella vähän makeita tarjottavia, vaan keskityin evästämään voileipäkakkuja, jotka ovat vaan niin hyviä. Antitehotuotantominä oli myös iloinen, kun kinkkuvaihtoehtoa ei voileipäkakuissa ollut, vain kala ja kasvis, joten pystyin syömään kaikkea mitä tarjolla oli!
Lähdettiin ajamaan kotia kohti ihan semihyvissä ajoin, koska maanantaina työt kutsuivat kummallakin. Käväisimme Myllyn kauppakeskuksessa, sillä poikaystäväni ei ollut ikinä siellä käynytkään ja itselläni viimekerrasta oli vuosia. Lähdettiin pikavisiitin jälkeen pois ja tajuttiin muutamankymmenen kilometrin kohdalla että oltaispa ostettu ruokaa. Bensa-asemalla oli seuraava pysähdys, ja saatiin paiseilla rikkinäisen automaatin kanssa joka "sulki" korttimme (selvisi sitten jälkikäteen ettei sulkenutkaan). Sellainen pieni retki meillä viikonlopun ohjelmaksi. Ensi viikonloppuna lähdemme pyörähtämään Tukholmassa, ja sitä seuraavana onkin jo Tracon. Tekemistä siis riittää viikonlopuille ihan urakalla!
Ihana kissakuva ja pupukin on suloinen. Asusi on myös kiva:)
VastaaPoistaHih kissa tosiaan oli söpö, ja meidän pupu kans <3 Kiitos paljon :)
PoistaOi ihania kuvia taas! Oot niin nätti ^^
VastaaPoistaTykkäsin myös edellisestä postauksesta, musta on jännä, miten joillekin jää se sellanen anoreksia-imago noin niiku bloggaajana ja sitä kautta koko ihmisenä, vaikka blogissa ois kuin paljon kaikkea muuta, niin en tiijä, mutta musta on niin jotenkin piristävää, että jotenkin jolle kulle joka asiasta sitten omakohtaisesti puhuu ei sellaista ole (ainakaan itselleni, kun olen blogiasi lukenut) jäänyt "päälle". Kivaa, kun jaksoit vielä tuoda tämän näkökulman esiin! Hiton perseestä vaan, että tyyliin kaikilla on joku häiriö ja sitten sitä tuodaa hirveen glorifioiden esiin, tai ainakin jotkut odottaa kieli pitkällä lisää sh-teemaisia "dramaattisia" käänteitä... On tää yhteiskunta itsessään yks häiriö vaa...
Pakko sanoa et oon kyl samaa mieltä sun kans. Harmittaa, kun koko elämä alkaa pyöriä vaan sh:n ympärillä, ja se kasvattaa jonkinlaista "nettipenistä" ja sitä käytetään suosion saamiseksi. Kaikilla pitäisi olla joku ongelma, että saa mainetta ja kunniaa. Tietenkin anoreksia on sairaus ja en usko että kovin moni sitä onneksi käyttää huvinvuoksi minään egoboosterina. Kuitenkin oon huomannut, että tietyillä ihmisillä häviää koko oma minä, ja kaikkea aletaan peilaamaan anoreksian/muun ongelman kautta, ja vielä paranemisenkin jälkeen muistetaan muistuttaa että kuinka on sairastanut anoreksiaa jne jne. Toivon, etten itse siihen syyllisty :D
PoistaKiitoksia paljon kommentistasi <3
Täälläkin yksi joka kärsii kissakuumeesta mutta valitettavasti poikaystävä on allerginen :( Ps. i-h-a-n-a-t noi korssin balleriinat ♥!
VastaaPoistaVoi että, sulla on viel ikävämpi tilanne! D: Mä otan kissan asap kun muutetaan isompaan asuntoon ja elämäntilanne rauhoittuu. Poikaystävää ei kannata nyt sentään allergian takia laittaa vaihtoon XD
PoistaJa kiitos, tykkään niistä kovasti, ovat hirmu mukavat jalassakin ^_^