How we met☆

Moni onkin kysellyt muunmuassa Ask.fm:ssä ja muutamassa muussa mestassa siitä, miten ja missä ja miksi minä ja minun tuleva mieheni tapasimme. Tämä aihe syntyi aika extempore, koska en oikeastaan ikinä ajatellut aiheesta mitään sen kummemmin blogiini julkaista. Kuitenkin kun kiinnostus on ilmeisen kovaa, ajattelin että mikäs siinä mieluisasta aiheesta kirjoittaessa. Olen lukenut paljonkin muiden blogeista poikaystäväpostauksia (mm. Q&A meille, kysy poikaystävältäni jne jne...), ja olen huomannut niiden jakavan ihmisten mielipiteitä kahteen. Osa on aivan innoissaan ja tykkää, toiset taas kokevat etteivät halua lukea muotiblogissa jonkun poikaystävästä. Jos poikaystäväsi kiinnostaisi lukisin hänen blogiaan enkä sinun ja niin pois päin. Mutta as I said, ihmisiä tämä aihe kiinnostaa niin aion nostaa kissan pöydälle. Ja kuulunpa itsekin siihen ihmisryhmään joka mielellään urkkii muiden yksityiselämään :D

Elikäs aiheena se kuinka me tapasimme. Kuulostaa vähän hihhulilta, mutta tuntui kyllä siltä kuin olisi kohtalo ollut pelissä tässä meidän tapauksessamme, tai sitten se vaan oli hyvää tuuria. Olin ladannut kännykkääni ajat sitten (pahamaineisen) Tinderin. Käytin sitä siis jo sinä aikana, kun asuin Vesannolla. Latasin koko appin kännykkääni vehingossa, kun luokkakaverini tinderöi tunnilla. Luulin, että kyseessä on vähänniinkuin omegle; Saat vaan naamakertoimen mukaan valita kenen kanssa chattailet. Sitä siis en tiennyt että kyseessä on jonkinlainen pano- tai parisuhteenetsintäsovellus. Käytin tinderiä jonkin aikaa senkin jälkeen kun sisäistin mistä on kyse, mutta eipä niitä jätkiä hirveästi ollut siellä maaseudulla, ja ne jotka olivat eivät oikein iskeneet. Lisäksi sellainen väkisin jonkun löytämisen yrittäminen tuntui oikeasti tosi tyhmältä, joten jätin homman sikseen. Parisuhde ei edes olisi silloiseen elämäntilanteeseeni sopinut, koska paranin vielä anoreksiasta ja minulla oli muutto edessä ja ylioppilaskirjoitushässäkkää sun muuta.

Lopetin siis tinderöinnin, mutten poistanut sovellusta. Silloisissa kesätöissäni työkaverini käytti Tinderiä ja kehui sen toimivuutta. Elämäntilanteeni varsinkin koulun alettua alkoi tasaantumaan, sain oman kämpän and so on, ja ajattelin antaa sovellukselle uuden mahdollisuuden. Onhan Helsingissä sitä valikoimaakin astetta enemmän kuin mitä Vesannolla. Ja niinhän siinä kävi että sitten it was a match!

Tilanne, jolloin aloimme juttelemaan, oli nimenomaan se, mikä tekee tästä niin hyvän sattuman. Sen verran olen tylsimys teitä kohtaan etten ala poikaystäväni taustoja selvittelemään tai hänen yksityiselämäänsä. Hän kuitenkin aloitti keskustelun, perinteisellä mitä kuuluu?-kysymyksellä. Istuin junassa matkalla kohti Suonenjokea, olin menossa kotona käymään hakemassa muuttokamppeita ja menossa pikkusiskoja vahtimaan, ja hän sattuikin silloin olemaan työvuorossa. Siitähän sitä sitten juttu lähti luistamaan kun puhuttiin koko neljä tuntia junamatkustamisesta, josta aasinsiltoja rakentuikin sitten maailmanmatkailuun, kuinka matkustaminen on lähellä molempien sydäntä ja siitä sitten muotiin ja pukeutumiseen... Juttua tosiaan riitti, ja kyllä sen jo heti huomasi, kun hiljaisia hetkiä ei meinannut syntyäkään. Sain jopa pahimmat kiukkukohtauksenikin sen takia, kun kännykkäni päätti jumiutua ja en saanut hänen viestejänsä auki. Sitä en enää ulkoa muista, kauanko keskustelumme pysyivät vain Tinderin chatissa, ja milloin uskalsin kysyä hänen koko nimeänsä ja facebook-kaveruutta.

Minä olin se hurja osapuoli joka uskaltautui kysymään että jokos saa lisätä facebook-kaveriksi. Ja hän sen sijaan ehdotti ensimmäistä tapaamista, ekoja treffejä. Ne tuli kyllä aika pian faboontumisen jälkeen. Delegoinkin koko treffiprosessin hänelle, sillä itselläni ei ollut oikeastaan mitään käsitystä siitä, missä voisi pitää treffit. The Ouncessa tietty, mutta sinne treffien järkkääminen voisi olla hiukan kiusallista, kun kaikki tutut istuisivat siellä parhaassa tapauksessa :D Ekat treffit jännitti kyllä, ei sillä, olen ollut aiemminkin Tinder-treffeillä ja netin kautta suurinosa ystävistänikin ovat tulleet, joten nettituttujen/seituntemattomien tapaaminen livenä ekan kerran ei ole minulle mikään uusi juttu. Jännitys alkoi vasta siinä, kun näin hänet ekan kerran. Tajusin että tässä se voi olla, nyt pitää antaa itsestä kaikki irti! Kuumotusta lisäsi vielä se, että hän saapui hakemaan minua autolla, kun olin chatissa kertonut että olen totaalinen pölvästi siinä mitä suunnistamiseen tulee. Otinkin siis kaiken varalta turvasumutteet ja veitsen laukunpohjalle, onhan minut opetettu pienestä pitäen siihen ettei netissä tavattujen miesten autoihin hypitä :'D Tälle onkin hyvä ollut naureskella näin jälkikäteen. Hengissä ollaan ja tosiaan häitä järjestämässäkin.

Seurustelemaan ruvettiin noin kuukausi tapailun jälkeen. Ja siitä lähtien olenkin ollut onnellisimmillani ikinä. Ei tämä mikään vuosisadan romanttisin tapaaminen ollut, ja on se kieltämättä vähän tuskastuneisuutta aiheuttanut kun ihmiset ovat kyselleet kuinka ollaan tavattu. Vanhempi väki ei tiedä koko tinderistä, ja nuorempi väki helposti leimaa. Wanhuksillehan sitä on tullut sanottua että tavattiin netissä, kun netistä kumppanin löytäminen nyt on jo sen verran vanhempi juttu kuin tinder. Nuoremmille olen itse ainakin suoraan sanonut tinderöineeni, ja kuten sanottua osa on suhtautunut vähän heikosti; aika epätoivoista, jne. Itse en tinderiä miellä epätoivoiseksi, en ainakaan omalla kohdallani, koska minulla ei ollut mitään pakkoa löytää ketään. Jos tuleva miehuni ei olisi junamatkalla tullut vastaan ei se olisi silloin maailmaani mihinkään kaatanut, ja olisin ihan hyvin pärjännyt yksiksenikin. Olinhan juuri muuttanut Helsinkiin ja kaikki oli niin uutta ja jännittävää.

Tinderiä on myös kritisoitu sen ulkonäkökeskeisyydestä. Itse en tykkää siitä kun on sanottu että sen on vain katalogi josta saat panosi valita. No jollekulle se sellainen saattaa ollakin, mutta mitäs ne baaritapaamiset sun muut ovat? Lähes ainahan ihmistä lähestytään ulkonäön perusteella. Ja en voisi itse sanoa, etteikö ulkonäöllä olisi parisuhteessa jotain merkitystä. Ei sitä omasta mielestään täysin vastenmielisen näköisen ihmisen kanssa pystyisikään olemaan parisuhteessa. Itse en kuitenkaan kuvista edes katsonut että kuka on parhaimman näköinen jne, vaan lähinnä sitä, minkä oloisia kuvia oli. Jos jätkä oli kuvassa ilman paitaa, kännissä ja kaljapäkki kourassa, niin vaikka kuinka hottis olisi ollut, en olisi tykännyt. Se kokonaisuus ratkaisi. Omassa poikaystävässäni oli hyvä ulkonäkö sekä fiksut kuvat, jonka vuoksi tykkäsin. Kuvissa näkyi harrastukset yms. Että ei tässä muuta voi sanoa kuin että suosittelen Tinderiä, eihän sitä koskaan voi tietää mitä sieltä vastaan tulee <3