*:･ﾟ✧Bikinifitnessiä ja vegaaniutta✧･ﾟ:*

Pakko ikuistaa blogiinkin kuvat, kun pitkästä aikaa hankin kukkia meille kotiin. Hullaannuin ihan ja otin saman tien kaksi kimppua, nyt kun kerran niitä rehuja kotiin raahaa niin raahataan kunnolla. Käyn ostamassa kukat siitä pienestä kukkakaupasta keskustan Stockmannin yhteydessä. Luovutin markettikukkien suhteen, kun ne lässähti ihan joka kerta saman päivän sisällä. Vaikka Prismassakin on tosi kauniita päivän kimppuja vain neljällä eurolla, on se turhauttavaa niitä ostella kun niistä on iloa sen automatkan verran kun tulee kotiin, ja samantien kun ne iskee maljakkoon onkin komeimmat ruusut jo nuupahtaneet. 

Mutta ettei pelkäksi kukkien esittelyksi menisi, ajattelin että voisin kirjoitella tänne viimepäivien fiiliksiä. Tuntuu siltä että tässä eletään jonkinlaista murroksen aikaa, kun opinnot ovat oikeasti jo ihan loppuvaiheessa ja koulun tiimoilta meininki rauhoittuu, ja kohta itsekin siirryn työelämään täysipäiväisesti. Muuttaahan se paljon; Ei enää extempore-ulkomaanmatkoja (eikä niitä suunniteltujakaan niin paljon kun lomaa ei vaan oteta) ja minäkin alan saamaan säännöllisiä tuloja ja mikä parasta; Ehkä jopa ihan omaa aikaakin!

Kun viimevuoden lopussa elämä heitti kertaheitolla kaiken sekaisin, niin puhuin blogissani että ehkä tänä vuonna asiat kääntyy paremmin päin. Toistaiseksi ainakaan ei ole mitään muutosta tilanteeseen tullut. Ehkä ainoa edistysaskel tässä on nyt se, että tilanteen kanssa on kai jossain määrin oppinut elämään. Hankin ensimmäiset tarot- korttini tuossa jokunen aika sitten, ja korttien mukaan ensi keväänä vasta tulee muutos, ja tällä hetkellä minun tulisi keskittyä omaan  henkiseen hyvinvointiin ja itseni kehittämiseen. 

Kaikki elämän vastoinkäymiset kehittää. Näin haluan uskoa. Kun katsoo kaikkia menneitä asioita pienen välimatkan päästä, voi todeta että niillä kaikilla oli tarkoitus. Viimeisin työsuhteeni päättyi aika dramaattisiin tunnelmiin, sillä lähdin pois töistä kauhean työpaikkakiusaamisen takia, joka kohdistui minuun ja erääseen toiseen työntekijään. Meno oli aivan järkyttävää ja ahdistaa vielä ajatellakin sitä menoa, että aamu kolmelta raahautui töihin jossa vanhemmat työntekijät saivat huutaa ja nöyryyttää. Eikä kukaan tehnyt mitään kiusaamiselle huomautuksista huolimatta. Tuntui, että taas oli itsetunto rusennettu ja olinkin pitkään siinä mielentilassa, ettei minusta ole vain mihinkään. Nyt jälkikäteen ajateltuna, vaikka kokemus olikin traumaattinen, oli asioiden mentävä näin. Jos tuota kiusaamista ei olisi ollut, olisin jäänyt siihen työpaikkaan, ja luultavasti valmistumiseni olisi myöhästynyt. En olisi millään siihen työ- ja stressimäärään pystynyt selviytymään viimeisimmistä kursseista sekä opinnäytetyöstäni. Eli kaikella kai on tarkoitus, vaikkei sitä siinä hetkellä ymmärräkään. En vieläkään voi ymmärtää, miksi meitä kohtasi niin kamala epäonni moneen kertaan viimevuonna. 

Jos kukaan ei teille ole tarot-kortteja lukenut aikaisemmin, niin kokeilkaa ihmeessä. En itse usko mihinkään astral-tv:n selvännäkijöihin tai korttitulkitsijoihin, mutta tavallaan uskon että tarot-korteista voi saada apua ja neuvoja elämän kysymyksiin. Mitään suoranaisia ennustuskorttejahan ne eivät ole, mutta itse käytän niitä tavallaan... Oman itseni tutkiskeluun. Kun elämässä on niitä suuria kysymyksiä joihin ei kukaan osaa vastata, voi kysyä korteilta. Eihän siinä mitään häviä; Joko ennustukset toteutuvat tai sitten ei. Tähän mennessä kyllä kaikki ennustukset ovat menneet nappiin 😚Jos teitä kiinnostaa, niin itseltäni löytyy Kissatarotit. Niitä löytyy muunmuassa Adlibriksestä tälläkin hetkellä.

Nyt sitten tuo henkinen kasvu ja hyvinvointi ja viimevuoden tapahtumat vähän niinkuin kietoutuvat yhteen. Muutamat tapahtumat vaikuttivat suoraan ihan fyysiseen terveyteen, ja vihdoin, pitkän pitkän odottamisen jälkeen sain pääsyn hoidon pariin. Olo on helpottunut ja samalla kuitenkin ahdistunut; Vihdoin saa omaan vointiin apua, mutta kuinka pitkä sairaala-tutkimusrumba tästä kaikesta alkaakaan. Olo kun on muutenkin tosi väsynyt ja rasittunut, ja nyt huomaakin kotona ollessaan, kuinka kaikki stressi ehkä alkaa purkautumaan siten, että olo on ehkä jopa vähän masentunut.

Olenkin taas tässä pohtinut vegaaniksi ryhtymistä ja vegaaniuden syviä olemuksia. Kasvissyöjä kun on koko ajan ollut, ei tavallaan olisi mahdoton hyppäys siirtyä vegaaniksi. Vegaanius kun voi olla aika yllättävänkin ratkaiseva tekijä fyysisen hyvinvoinnin kannalta; Varsinkin tulehdustiloihin vegaaniruokavalio saattaa auttaa. Olenkin monesti miettinyt, miten paljon parempi fiilis itsellä olisi jos jättäisi maitotuotteetkin kokonaan pois (Ja alkoholin... krhm...). En oikeastaan edes tiedä, mikä itseäni vegaaniruokavalioon täysin siirtymisessä hidastaa. Sen vaikeus ehkä? Kun tosiaan viimeiset puolitoistavuotta on ollut sellaista ihme vänkäämistä kaiken kanssa, tuntuu, ettei haluaisi vängätä syömisenkin kanssa. Tykkään juustoista ja tykkään kun on synkkää ja pimeää, niin iskeälämpimän kaakaon päälle kermavaahtoa. Tykkään maitosuklaasta. Vegaanina pitäisi sitten jättää kaikki edellämainitut. Tai ei pitäisi, sillä ehdottomuus ei ole ikinä hyvästä, mutta jos tahtoo saada kropan voimaan hyvin, olisi ainakin aluksi pidättäydyttävä aika tarkasti ruokavaliossa. Myös syömishäiriötausta vähän pelottaa; Mitäs jos ravintosisältöjen kyttääminen karkaa käsistä, ja ollaankin taas liemessä?

Toinen juttu hyvinvointiin liittyen oli, että alkaisin taas käymään salilla. Ja treenaamaan ihan oikeasti. Oli tavallaan silmiä avaava juttu tuossa pari kuukautta sitten, kun lähdin pitkästä aikaa pururadalle juoksemaan: Ja en jaksanut juosta kuin ihan pienen pienen pätkän. Ennen vetäisin pururadan ihan tuosta noin vaan juosten, ja nyt iski rintakipu ennen sataa metriä. Se sai taas skarppaamaan tuon yleiskunnon kanssa, ja nyt kun se on taas kohdallaan, aloin miettimään, pystyisikö sitä viemään vähän eteenpäin. Aloin ihan oikeasti miettimään jo bikini-fitnessiäkin :D Koska miksipä ei. Elämä on liian lyhyt jossittelemiseen, ja olen sellainen päämäärä-ihminen. Jos tähtäimessä on jotain, on sen saavuttaminen helpompaa, kuin vain se , että kävisin salilla. Nooh tämä palaa taas edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen: Kun on anoreksia taustalla, onko järkevää alkaa laskemaan kaloreita ja paastoamaan ja rehkimään salilla. Eikä vielä tuokaan mietelause, vaan ihan käytännön asiat tuli vastaan. Ensinnäkin kun lähdin hakemaan salikorttia, en saanut sitä kummastakaan paikasta (Toisessa paikassa murahdettiin vaan tiskiltä että "Mitä asiaa", ja toisessa oli kaksi kertaa peräkkäin asiakaspalvelu kiinni. Eli joo ei sitten), ja sitten sainkin jo töitä ja totesin, että hetkeksi on hyvä vaan rauhottua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Enkä tiedä olenko nyt mikään bikini-fitness-kasvo. Vaikka saisinkin itseni treenattua. Ei se ehkä kuitenkaan ole sitä omaa juttua, ja terveyden reistatessa ei ääritreeni ole missään nimessä hyvä asia. Palataan asiaan parin vuoden kuluttua, ja katsoo tilannetta sitten. Nyt jätän treenit ihan kotitasolle ja toivon että vesisateet ovat vähäisiä, että pääsisi sinne pururadalle juoksemaan. 

Sellaisia tuntemuksia täällä tänään. Onko teillä siellä miten turhautumisia omaan elämään? Tuntuu jotenkin... päämäärättömältä tämä oleminen juuri tällä hetkellä :'D Ehkä kuuluu tähän valmistumisprosessiin. Yritän myös kehittää itseäni siinä täälläkin kerrotussa "mullekaikkihetinyt"-asenteesta. Jos en pääse aloittamaan saliharrastusta nyt, voin kehittää itseäni pikku hiljaa että parin vuoden päästä pystyn aloittamaan treenaamisen. Vaikka meidän koti ei olekaan suoraan sisustuslehdestä, voin pikkuhiljaa tehdä tänne muutoksia, jotka ohjaa siihen unelmien kotiin. Ja näin edelleen.

Näitä kukkiakin olen ollut jo pari kuukautta ostamassa. Ja nyt sitten ne sain ja kylläpä oikeasti joku näinkin "pieni" asia voi piristää ja paljon! Olin kyllä vähän järkyttynyt siitä, miten kalliita kukat ovat. Nämä olivat ihan edullisia, valkoinen kimppu 12€ ja punainen 13€, mutta sellaiset tosi kauniit ja instagramuskottavat ruusut maksoivat 7€ kappale! Ja kyllähän niitä vähintään kymmenen olisi oltava jos sellaisen kauniin, muhkean kimpun olisi halunnut. Tietty ruusuissa on se hyvä puoli, että ne saa aina kuivatettua jolloin ne säilyy ilahduttamassa pidempään. Ehkä sitten valmistujaislahjaksi itse-itselleni ostan sellaisia, haha!