*:･ﾟ✧Pink'n'black✧･ﾟ:*

Asukuvien aika taas! Jos katsoit edellisen postauksen videon, niin tässäpä koko asua ja lookkia siltä hetkeltä. Teki niin mieli laittaa tuo paita päälle pitkästä aikaa, ja yhdistinkin siihen uuden, Sarilta ostamani hameen. Lähdin siis keskustaan shoppailemaan muutamia joululahjoja, kun mieskin oli omiin menoihinsa sidottuna, mutta auton kanssa, joten oivallinen hetki käydä ostamassa lahjat ja saada vielä autokyyti kotiin keskustasta! Ei sillä, me asutaan senkin puolesta täydellisellä sijainnilla, että meille pääsee useilla busseilla ja kahdella junalla, joten harvemmin sitä joutuu julkisiakaan odottelemaan. Olen vaan niin laiska läskiperse, että tykkään levittäytyä vaan tavaroineni auton etupenkille ja nauttia kuljetuksesta kotiovelle saakka 😎

Top: MA*RS, skirt: DaTuRa, shoes: Princess Melody

Hei, meikä on muuten ollut nyt vegaanina kuusi päivää! Aikamoista. Täytyy myöntää, että muutamia pieniä turhautumisen hetkiä on tullut, kun esimerkiksi herkulliset Fazerin joulusuklaat killuu olohuoneen pöydällä, ja kun mieli on huutanut rankan päivän päätteeksi herkullista juustolla pursuavaa lämmintä voileipää. Muuten mennyt tosi hyvin, ja huomaa nyt jo voinnissa sellaista tiettyä keveämpää fiilistä, ja on myös tullut kokeiltua paljon erilaisia reseptejä ja panostettua ruuanlaittoon ihan eri tavalla kuin aikaisemmin. 

Me myös pystytettiin nyt jo joulukuusi. Ensin ajattelin, että aivan liian aikaista, mutta me olemme joulukuussa niin paljon poissa, että pakkohan se oli tuohon laittaa ihasteltavaksi jo nyt :) Kissa oli aivan pöllähtänyt, kun kuusi laitettiin kasaan ja vielä pöllähtäneempi kun laitettiin koristeet kiinni. Laitoinkin muutamille kavereille kuvaa vihaisesta kissasta seisomassa juuripystytetyn kuusen edessä ja mulkoilemassa meitä, että mitä te tyhmät ihmiset nyt taas säädätte. On tuo kissa vaan niin rakas höntti :D 

*:･ﾟ✧10 matkafaktaa!-video✧･ﾟ:*

Nyt pitkästä aikaa vlogia! Ja joo, minua ahdistaa tuo yhdys_sana_virhe tuossa videon pikkukuvassa, mutta toivottavasti kestätte 😅Mites on, lisää vlogeja vai ei missään nimessä lisää vlogeja? 

*:･ﾟ✧Inspiroivimmat Instagram-tilit!✧･ﾟ:*

Kim Dixi on ruotsalainen Hidden Cult-brändin perustaja ja toinen omistaja. Tykkään seurata Kimin instagramia, sillä kuvat ovat aina ihanan pinkkejä ja noh, inspiroivia. Olisipa omat hiukset tuollaiset tuuheat ja noin... PINKIT! Vaikeaa jotenkin perustella miksi juuri hänen tilinsä tarttui mukaan. Rohkea minä olen minä-asenne jotenkin paistaa kuvista läpi. Ihana kun ihmiset uskaltaa toteuttaa itseään.

Sophia Hadjipanteli on toinen rohkea nainen. Säärien sheivauksesta tulikin se meteli, kun Adidaksen mainoksessa ollut malli ei ollut sheivannut säärikarvojaan; Surettaa ihan hurjasti, kuinka Sophia saa myöskin kamalia kommentteja joka ikiseen kuvaansa kulmakarvoistaan; Silti hän pitää kulmakarvansa juuri sellaisina kuin ne itse haluaa. Minun ja Sophian tyylit eivät ole lähellekään samanlaisia, mutta kuvat ovat inspiroivia ja Sophia itsessään todella kaunis!

Rion tilin löysin tuossa alkusyksystä, ja voi että tämä nainen on rautaa! :D Rio on hostessina osakalaisessa hostessbaarissa, Club Monissa. En niinkään hänen instagram-kuviansa seuraa, mutta instastory on aikamoista seurattavaa; Kuinka kallista Armand de Brignagin shampanjaa kuluu kymmeniä pulloja illassa (Suomessa yksi perus Armand-pullo maksaa 250€, mitä se maksaa Japanissa verojen jälkeen ja vieläpä kalliissa hostess-baarissa?? Ja se summa kerrottuna kymmenillä!), ja meininki on todella villiä. Tosi hauskaa seurattavaa ja haha, pidän japaninkielitaitoani yllä kun seuraan kyseistä instastoryä ja kuuntelen Rion ja kumppaneiden pimeitä juttuja. 

Alicia Amiran ig-profiili onkin aika paljon... hmm, eroottisemmin latautunut profiili kuin nämä muut. Mutta kuten Kimin profiilia, ihailen Alician rohkeutta olla sellainen kuin haluaa olla. Itselleni tuli kuvatekstejä lukiessa sellainen voimaannuttava fiilis; Alicia jakaa kuvissaan aatetta siitä, että jokaisen tulee saada toteuttaa itseään ilman ulkopuolisten tuomitsemista; Jos se on aikuisviihteen tekoa, go for it. Se ei saa leimata sinua negatiivisessa mielessä. Plus tykkään Alician tyylistä, ulkonäöstä ja tatskoista! Ja näkyykö screenshoteista varmasti se, että pinkkiä löytyy? :D

Yolandi Vi$$erin instagramia on pakko seurata suurena Die Antwoord-fanina. Kuvat ovat taas ihan eri tyylisiä, mitä itse edustan, mutta näistä rappioromantiikka jotenkin paistaa läpi. Ja kukapa sitä ei tykkäisi seurata artisteja somessa, joiden musiikkia tulee kuunneltua. 

Löytyikö näistä instagram-tileistä joitain suosikkeja? Itse seuraan aktiivisesti aika vähän profiileja, sillä insta on itselleni yhä edelleen enemmän kavereiden tekemisten seurailukanava, ja omien päivittäisten juttujen jakamista varten, ei siis niin serious business kuin vaikkapa blogi. Olisi kiinnostavaa jos tekin siellä, blogin omistavat lukijat, tekisitte tällaisia postauksia, sillä olisi mukava saada lisää inspaavaa seurattavaa. Kun selaa suosituksia, siellä on ne samat fitness- ja merkkilaukkuprofiilit esillä, ja haluaisin jotain enemmän maanläheistä. En jotain kollaasisivustoja. 

Kuka näistä edellämainituista vaikuttaisi seuraamisen arvoiselta? :) 

*:･ﾟ✧Uusi kampaus ja asua✧･ﾟ:*

Nyt se sitten kävi: Hiukset katkesi puolesta välistä. Oli pakko vain niellä ylpeys ja todeta, ettei omista hiuksista enää kaiken vaalennuksen jälkeen ole mihinkään. Oli myös todettava, että olen vain tavallinen harvahapsinen suomalainen, en mikään eteläeurooppalainen hiusmalli. Ei ne pitkät hiukset näyttäneet hyviltä, ja monien kalliiden hoitoainekuurien jälkeen ainoa ero oli takkuuntuvuudessa, päätin varata ajan omaan vakkarikampaamoon Unikaan, että tekevät tästä hiustaistelusta lopun. Ja itse ainakin olen todella tyytyväinen lopputulokseen!

 Dress: MA*RS, bag, earrings: Chanel, shoes: Nelly.com, catears: Hidden Cult

Asukuvailun vaikeuksista en enää edes jaksa valittaa. Tällä viikolla officially on nyt alkanut se aika, kun ennen neljää jo hämärtää. Asukuvaajani vapautuu töistä vasta neljältä, joten sitten onkin jo liian myöhäistä. Nämäkin kuvat on ihan päiväsaikaan napattu, mutta valoa ei riitä sisälle asti. Huoh. 

No mutta, teki mieli laittaa jotain gyaru-inspiroitunutta päälle. Pitkästä aikaa on gyarumitti tiedossa, innolla odotan, että pääsee laittautumaan ihan kunnolla! Nyt en jaksanut säätää ripsien ja piilareiden kanssa vaan menin ihan omilla ripsillä ja silmillä. 

Mitäs tykkäätte asusta? Entä uudesta kampauksestani? *_*

*:･ﾟ✧Karl Lagerfeld-bag✧･ﾟ:*

Ääh welcome back te synkällä säällä kuvatut rajusti muokatut kuvat. Juu-u, nyt on jo niin synkkää, että kuvailu menee haastavaksi. Pahoittelut siis näistä kuvista, että kuvanlaatu on mitä on. Täällä kyllä satoi toissapäivänä lunta illalla, että oli ihan hurjan kaunista! Piti nappailla useampikin lumisadekuva ulkoota kun käveltiin asemalta kotiin. Ja minä en siis todellakaan ole mikään maisemakuvailija :D

Mutta asiaan! Mieheni oli käymässä New Yorkissa tuossa viikonloppuna. Minä en lähtenyt mukaan kun oma pitkänmatkanlentojen kiintiöni on nyt hetkeksi taas täynnä, kerään voimia että selviän Japaniin ja takaisin tuossa kuukauden päästä. Christian siis lähti reissuun yksikseen ja minä jäin kissaa silittelemään ja kotia ylläpitämään. Maanantaina Christian tuli sitten takaisin, ja sain minä aika ihanan tuliaisen💕

Upea Karl Lagerfeldin laukku! En olisi uskonut että mieheni edes muistaa tällaisia asioita, kun ei ole mikään laukkuasiantuntija ja pitää tavallaan merkkijuttuja vähän tyhminä (Arvostaa Chanelia kyllä, siihen on mies hyvin koulutettu, mutta LV:t sun muut menee ihan yli ymmärryksen :D ). Olin todellakin yllättynyt, että sain laukun tältä merkiltä, tai ylipäätään että sain näin ihanan ja ison tuliaisen, kun mitään ihmeempää ei ollut tapahtunut tai mitään merkkipäivää edes tulossa. Puhuttiin vaan joskus pari kuukautta (!!) sitten Karl Lagerfeldistä, ja hänen yhteyksistään Chaneliin. Niin nyt sitten sain tämän ihanuuden. Asukuvia yritin ottaa tämän kanssa, mutta ei niistä mitään tullut juuri tuon supersynkän sään vuoksi. Ehkä viikonloppuna saa jotain napsittua. 

Mitäs te tykkäätte Karl Lagerfeldin jutuista? Onko merkki teille entuudestaan tuttu? Ja sitten sellaista mietin, että oletteko kiinnostuneita lukemaan enemmänkin tästä vegaanistumisesta ja muista lifestylejutuista? Onko siellä puolella kiinnostusta, vai onko nämä tyyli- ja matkailujutut se the thing, miksi blogiini klikkaatte? ^_^ 

*:･ﾟ✧Bikinifitnessiä ja vegaaniutta✧･ﾟ:*

Pakko ikuistaa blogiinkin kuvat, kun pitkästä aikaa hankin kukkia meille kotiin. Hullaannuin ihan ja otin saman tien kaksi kimppua, nyt kun kerran niitä rehuja kotiin raahaa niin raahataan kunnolla. Käyn ostamassa kukat siitä pienestä kukkakaupasta keskustan Stockmannin yhteydessä. Luovutin markettikukkien suhteen, kun ne lässähti ihan joka kerta saman päivän sisällä. Vaikka Prismassakin on tosi kauniita päivän kimppuja vain neljällä eurolla, on se turhauttavaa niitä ostella kun niistä on iloa sen automatkan verran kun tulee kotiin, ja samantien kun ne iskee maljakkoon onkin komeimmat ruusut jo nuupahtaneet. 

Mutta ettei pelkäksi kukkien esittelyksi menisi, ajattelin että voisin kirjoitella tänne viimepäivien fiiliksiä. Tuntuu siltä että tässä eletään jonkinlaista murroksen aikaa, kun opinnot ovat oikeasti jo ihan loppuvaiheessa ja koulun tiimoilta meininki rauhoittuu, ja kohta itsekin siirryn työelämään täysipäiväisesti. Muuttaahan se paljon; Ei enää extempore-ulkomaanmatkoja (eikä niitä suunniteltujakaan niin paljon kun lomaa ei vaan oteta) ja minäkin alan saamaan säännöllisiä tuloja ja mikä parasta; Ehkä jopa ihan omaa aikaakin!

Kun viimevuoden lopussa elämä heitti kertaheitolla kaiken sekaisin, niin puhuin blogissani että ehkä tänä vuonna asiat kääntyy paremmin päin. Toistaiseksi ainakaan ei ole mitään muutosta tilanteeseen tullut. Ehkä ainoa edistysaskel tässä on nyt se, että tilanteen kanssa on kai jossain määrin oppinut elämään. Hankin ensimmäiset tarot- korttini tuossa jokunen aika sitten, ja korttien mukaan ensi keväänä vasta tulee muutos, ja tällä hetkellä minun tulisi keskittyä omaan  henkiseen hyvinvointiin ja itseni kehittämiseen. 

Kaikki elämän vastoinkäymiset kehittää. Näin haluan uskoa. Kun katsoo kaikkia menneitä asioita pienen välimatkan päästä, voi todeta että niillä kaikilla oli tarkoitus. Viimeisin työsuhteeni päättyi aika dramaattisiin tunnelmiin, sillä lähdin pois töistä kauhean työpaikkakiusaamisen takia, joka kohdistui minuun ja erääseen toiseen työntekijään. Meno oli aivan järkyttävää ja ahdistaa vielä ajatellakin sitä menoa, että aamu kolmelta raahautui töihin jossa vanhemmat työntekijät saivat huutaa ja nöyryyttää. Eikä kukaan tehnyt mitään kiusaamiselle huomautuksista huolimatta. Tuntui, että taas oli itsetunto rusennettu ja olinkin pitkään siinä mielentilassa, ettei minusta ole vain mihinkään. Nyt jälkikäteen ajateltuna, vaikka kokemus olikin traumaattinen, oli asioiden mentävä näin. Jos tuota kiusaamista ei olisi ollut, olisin jäänyt siihen työpaikkaan, ja luultavasti valmistumiseni olisi myöhästynyt. En olisi millään siihen työ- ja stressimäärään pystynyt selviytymään viimeisimmistä kursseista sekä opinnäytetyöstäni. Eli kaikella kai on tarkoitus, vaikkei sitä siinä hetkellä ymmärräkään. En vieläkään voi ymmärtää, miksi meitä kohtasi niin kamala epäonni moneen kertaan viimevuonna. 

Jos kukaan ei teille ole tarot-kortteja lukenut aikaisemmin, niin kokeilkaa ihmeessä. En itse usko mihinkään astral-tv:n selvännäkijöihin tai korttitulkitsijoihin, mutta tavallaan uskon että tarot-korteista voi saada apua ja neuvoja elämän kysymyksiin. Mitään suoranaisia ennustuskorttejahan ne eivät ole, mutta itse käytän niitä tavallaan... Oman itseni tutkiskeluun. Kun elämässä on niitä suuria kysymyksiä joihin ei kukaan osaa vastata, voi kysyä korteilta. Eihän siinä mitään häviä; Joko ennustukset toteutuvat tai sitten ei. Tähän mennessä kyllä kaikki ennustukset ovat menneet nappiin 😚Jos teitä kiinnostaa, niin itseltäni löytyy Kissatarotit. Niitä löytyy muunmuassa Adlibriksestä tälläkin hetkellä.

Nyt sitten tuo henkinen kasvu ja hyvinvointi ja viimevuoden tapahtumat vähän niinkuin kietoutuvat yhteen. Muutamat tapahtumat vaikuttivat suoraan ihan fyysiseen terveyteen, ja vihdoin, pitkän pitkän odottamisen jälkeen sain pääsyn hoidon pariin. Olo on helpottunut ja samalla kuitenkin ahdistunut; Vihdoin saa omaan vointiin apua, mutta kuinka pitkä sairaala-tutkimusrumba tästä kaikesta alkaakaan. Olo kun on muutenkin tosi väsynyt ja rasittunut, ja nyt huomaakin kotona ollessaan, kuinka kaikki stressi ehkä alkaa purkautumaan siten, että olo on ehkä jopa vähän masentunut.

Olenkin taas tässä pohtinut vegaaniksi ryhtymistä ja vegaaniuden syviä olemuksia. Kasvissyöjä kun on koko ajan ollut, ei tavallaan olisi mahdoton hyppäys siirtyä vegaaniksi. Vegaanius kun voi olla aika yllättävänkin ratkaiseva tekijä fyysisen hyvinvoinnin kannalta; Varsinkin tulehdustiloihin vegaaniruokavalio saattaa auttaa. Olenkin monesti miettinyt, miten paljon parempi fiilis itsellä olisi jos jättäisi maitotuotteetkin kokonaan pois (Ja alkoholin... krhm...). En oikeastaan edes tiedä, mikä itseäni vegaaniruokavalioon täysin siirtymisessä hidastaa. Sen vaikeus ehkä? Kun tosiaan viimeiset puolitoistavuotta on ollut sellaista ihme vänkäämistä kaiken kanssa, tuntuu, ettei haluaisi vängätä syömisenkin kanssa. Tykkään juustoista ja tykkään kun on synkkää ja pimeää, niin iskeälämpimän kaakaon päälle kermavaahtoa. Tykkään maitosuklaasta. Vegaanina pitäisi sitten jättää kaikki edellämainitut. Tai ei pitäisi, sillä ehdottomuus ei ole ikinä hyvästä, mutta jos tahtoo saada kropan voimaan hyvin, olisi ainakin aluksi pidättäydyttävä aika tarkasti ruokavaliossa. Myös syömishäiriötausta vähän pelottaa; Mitäs jos ravintosisältöjen kyttääminen karkaa käsistä, ja ollaankin taas liemessä?

Toinen juttu hyvinvointiin liittyen oli, että alkaisin taas käymään salilla. Ja treenaamaan ihan oikeasti. Oli tavallaan silmiä avaava juttu tuossa pari kuukautta sitten, kun lähdin pitkästä aikaa pururadalle juoksemaan: Ja en jaksanut juosta kuin ihan pienen pienen pätkän. Ennen vetäisin pururadan ihan tuosta noin vaan juosten, ja nyt iski rintakipu ennen sataa metriä. Se sai taas skarppaamaan tuon yleiskunnon kanssa, ja nyt kun se on taas kohdallaan, aloin miettimään, pystyisikö sitä viemään vähän eteenpäin. Aloin ihan oikeasti miettimään jo bikini-fitnessiäkin :D Koska miksipä ei. Elämä on liian lyhyt jossittelemiseen, ja olen sellainen päämäärä-ihminen. Jos tähtäimessä on jotain, on sen saavuttaminen helpompaa, kuin vain se , että kävisin salilla. Nooh tämä palaa taas edellisen kappaleen viimeiseen lauseeseen: Kun on anoreksia taustalla, onko järkevää alkaa laskemaan kaloreita ja paastoamaan ja rehkimään salilla. Eikä vielä tuokaan mietelause, vaan ihan käytännön asiat tuli vastaan. Ensinnäkin kun lähdin hakemaan salikorttia, en saanut sitä kummastakaan paikasta (Toisessa paikassa murahdettiin vaan tiskiltä että "Mitä asiaa", ja toisessa oli kaksi kertaa peräkkäin asiakaspalvelu kiinni. Eli joo ei sitten), ja sitten sainkin jo töitä ja totesin, että hetkeksi on hyvä vaan rauhottua ja keskittyä yhteen asiaan kerrallaan.

Enkä tiedä olenko nyt mikään bikini-fitness-kasvo. Vaikka saisinkin itseni treenattua. Ei se ehkä kuitenkaan ole sitä omaa juttua, ja terveyden reistatessa ei ääritreeni ole missään nimessä hyvä asia. Palataan asiaan parin vuoden kuluttua, ja katsoo tilannetta sitten. Nyt jätän treenit ihan kotitasolle ja toivon että vesisateet ovat vähäisiä, että pääsisi sinne pururadalle juoksemaan. 

Sellaisia tuntemuksia täällä tänään. Onko teillä siellä miten turhautumisia omaan elämään? Tuntuu jotenkin... päämäärättömältä tämä oleminen juuri tällä hetkellä :'D Ehkä kuuluu tähän valmistumisprosessiin. Yritän myös kehittää itseäni siinä täälläkin kerrotussa "mullekaikkihetinyt"-asenteesta. Jos en pääse aloittamaan saliharrastusta nyt, voin kehittää itseäni pikku hiljaa että parin vuoden päästä pystyn aloittamaan treenaamisen. Vaikka meidän koti ei olekaan suoraan sisustuslehdestä, voin pikkuhiljaa tehdä tänne muutoksia, jotka ohjaa siihen unelmien kotiin. Ja näin edelleen.

Näitä kukkiakin olen ollut jo pari kuukautta ostamassa. Ja nyt sitten ne sain ja kylläpä oikeasti joku näinkin "pieni" asia voi piristää ja paljon! Olin kyllä vähän järkyttynyt siitä, miten kalliita kukat ovat. Nämä olivat ihan edullisia, valkoinen kimppu 12€ ja punainen 13€, mutta sellaiset tosi kauniit ja instagramuskottavat ruusut maksoivat 7€ kappale! Ja kyllähän niitä vähintään kymmenen olisi oltava jos sellaisen kauniin, muhkean kimpun olisi halunnut. Tietty ruusuissa on se hyvä puoli, että ne saa aina kuivatettua jolloin ne säilyy ilahduttamassa pidempään. Ehkä sitten valmistujaislahjaksi itse-itselleni ostan sellaisia, haha! 

*:･ﾟ✧Nya saker✧･ﾟ:*

Noniin, nyt alkaa reissupostaukset olemaan done and done. Ei äkkiseltään tullut nyt mitään kuvia tai juttuja mieleen, mitä enää haluaisin reissusta jakaa toistamatta itseäni. Palataan siis tähän perussettiin mitä ennen reissujakin laittelin, ja instakuvat alkavat taas blingiintymään! Asukuvailufiilis on ollut korkealla, mutta mies reissaa kokoajan jossain ja keli on ihan hirveä, joten asukuvat ovat saaneet jäädä. Eilen oli mahdollisuus ottaa kuvia, ja vetäisinkin jo nätit vaatteet päälle ja megakorkkarit jalkaan (autokyyti kaupungille ja takaisin tiedossa, jes!), kunnes hirvrä mahakipu ja migreeni iski. Siinäpä sitten saikin haukkoa henkeä pimeässä olkkarissa sohvalla peitonalla, ja kun olo helpottui sen verran että pääsi ylös, oli jo fiilisniin nuhjuinen, että mekko ja korkkarit vaihtuivat leggingseihin ja lenkkareihin.

Ennen reissulle lähtöä tein muutamia pikkuostoksia ja kuvailin ne, ja nyt ajattelin sitten esitellä niitä. Nyt on taas viimeaikoina tullut kauheasti kaikkea kivaa ja suloista myyntiin kaikkialle. Stockmannillakin oli vaikka ja kuinka paljon kaikkia kauniita paitoja ja mekkoja, joita olisin mielelläni omaankin vaatekaappiini hankkinut. Nyt tosin juhlavaatepuolikin alkaa olla siinä mallilla, että uutuuksia ei tarvitse ostaa. En malta odottaa, olemme menossa joulukuussa Wieniin Suomen itsenäisyyspäivänjuhliin. Kyseessä on siis ihan ns. "oikeat" pippalot, että luvan kanssa saa pukeutua juhlavasti ja näyttävästi. Mutta niistä sitten myöhemmin lisää, nyt ostoksiin!

Kaikissa muuttohässäköissä, hukkasin hyvät ja luotettavat mummon vanhat nokian kumpparit jonnekin. Niitä ei vaan enää ... ole? No joo, tämä vuosi on ollut vesisadetta täynnä, joten siistit ja kaupunkikelpoiset kumisaappaat oli vain pakko hankkia. Ja nämä jo-muodista menneet Hunterit lähti mukaan. On nämä vaan niin siistit ja mukavat jalassa. Toivon mukaan palvelevatkin sitten meikäläistä useampina märkinä syksyinä ja talvina. 

Kissa ei voinut ymmärtää koko vaatekuvaushässäkkää :D Olen kuvannut facekirppiksillekin tavaraa tässä parina päivänä, niin kissa kuhisee vaatteiden päällä ja tuijottaa syyllistävästi. 

Ihastuin tähän Niken crop-paitaan ihan todella paljon kun sen ensimmäistä kertaa bongasin Stadiumilla. Siellä paidalla oli kuitenkin hintaa ja ajattelin, että antaa olla, en kuole jos en sitä saa. Myöhemmin kuitenkin tämä collari käveli vastaan Stockmannilla, ja vieläpä aika muhkealla alennuksella. Pakko se sitten oli ostaa! Muutamia asukokonaisuuksia on jo suunnitteilla, miten tätä voisi käyttää. Tuo väri on niin herkku, tykkään tuollaisesta murretusta vaaleanpunaisesta. 

Viimeisenä sitten tämä jo useaan otteeseen täällä näkynyt Ted Bakerin paita. Tämä on vaan niin lemppari💗

Tässäpä nämä viimeaikojen hankinnat. Nyt on sitten bloggailuhommille taas ruhtinaalisesti aikaa; Meikällä on nyt koulu paketoitu. Kun tämä postaus on pihalla, alan varmaan väsäämään todistushakemuksia ja muita pakollisia hommia, että saisi paperin käteen joulukuussa. Aikamoista. Sain myös oman alan töitä tuossa viimeviikolla, että nyt on sitten sekin palanen kondiksessa. Ihan hyvältähän tämä nyt tuntuu, jokseenkin hassua ettei enää ole mitään deadlinejä kummittelemassa koulun suhteen eikä enää tarvitse koululla edes käydä luennoilla tai muutakaan. Ehkäpä teen niin, että kun todistushakemus on tehty, alan vaan pelaamaan Wii U:lla ja tuhoan levyllisen piparisuklaata ^_^

*:･ﾟ✧Random pics from our trip✧･ﾟ:*

1. Maisemaa tieltä Miamiin. 2. Laivallakin oli Starbucks, ja pakko oli kokeilla kuumana päivänä superherkullista mansikkasorbettijuomaa. Varmaan mansikkaa ei kys. juoma ollut ikinä nähnytkään, mutta makeaa ja esanssista se oli, eli hyvää😁 3. Asukuvaa illalta, kun lähdettiin Nassausta. Paita Ted Baker, hame Zarasta, kengät Michael Korsilta, kaulakoru Swarovskilta ja laukku LV. 4. Ehkä kaunein auringonlasku mitä olen nähnyt. 5. Uudet lempparibikinit ovat ehdottomasti nämä Hidden Cultin hologrammibikinit. 6. Hotellin viereinen golfkenttä. 7. Laivalla oli iltaisin pyyhkeistä taiteiltu kaikenmaailman öttiäisiä. Tämän tosin Christian ehti tuhoamaan ennen kuvan ottoa, ja kasasi uudelleen sekä iski sitten kuoharipullon sen syliin😂 8. Menomatkalla teimme välilaskun Lontoossa, jossa istuimme sitten Cathayn first-loungessa. Siellä oli ihan huipputarjoilut, joten todellakin suosittelen menemään sinne jos vain voi! 9. Haha, ainoat ostokset mitä tehtiin. Ok, ostin Victorias Secretiltä pikkareita ja sitten muutamat joululahjat. Guessin liike oli ihan Port of Miamin vieressä, ja pyörähdettiin sitten siellä. Ostin suloisen kissapompomin, ja kissankorvat timanteilla. Guess ja VS on parhautta jenkeissä, kun siellä ei mikään maksa juuri mitään verrattuna Suomen hintoihin.

*:･ﾟ✧Nassau✧･ﾟ:*

Toinen ja sitä myöten viimeinen kohde oli Nassau. Ei voi muuta sanoa kuin että HUH kun oli kuuma. Jos Coco Caylla onnistuttiin kumpikin saamaan aurinkoa, niin tuolla oli palaminen lähellä. Pistettiinkin toppien sijaan ihan T-paidat päälle, ja se oli ihan semi fiksu vero. Itse tosin hiihdin shortsit jalassa menemään, joten jalkateräni paloivat, ja kämmenselät myös. Ne ainoat kohdat joihin ei tullut lotrattua aurinkorasvaa...

Nassau oli kyllä ihana kohde. Pari sanasta kuitenkin sanottavana. Laitoin vain yhden kuvan siitä, mitä sen turisteille kiillotetun pinnan alla oli. Me emme jääneet siihen Nassaun "keskustaan" pyörimään, missä oli laivayhtiön omat kaupat, turistikrääsäpaikkoja ja noh, sellaisia jenkkiliikkeitä. Siirryttiin ihan suosiolla kävelemään sinne "oikeiden" ihmisten alueelle. Kaikki liiketilat oli suljettu, oli tosi, tosi karun näköistä. Loppui se luksus ja kiilto aika pian kun tuosta turistirysästä lähti etenemään.

En usko että liiketilojen tyhjyys johtui myrskystä; Ne olivat selkeästi olleet jo pidempään kiinni, kun sisällä kasvoi puista ja osa taloista oli puoliksi purettuja. Siistiäkin oli kaikkialla, muutamaa jäätävän isoa kuollutta rottaa lukuunottamatta, joiden ympärillä kuhisi kärpäsiä ihan mustanaan.

Mentiin siis ihan oikeiden ihmisten asuinalueelle, josta en ottanut kohteliaisuussyistä kuvia. Vaikka nähdähän se itse piti. Ihmiset asui aivan kamalissa murjuissa (Näin länsimaisen hyvinvointivaltion kasvatin silmin katsottuna). Epämääräisiä pelti- ja lautaviritelmiä, autoja ei kellään, sähköt oli osassa taloista tosi kotikutoisesti viriteltyinä ja ikkunalaseja... no harvalla, kaikilla kun ei ollut päteviä seiniäkään. Ja ihmiset olivat ihan huippuystävällisiä! Kyllä myönnän että siinä vaiheessa hävetti kulkea siellä Louis Vuittonit olalla. 

Kokemus oli kuitenkin hyvä. Ihan opettavaista itselle herätä siihen todellisuuteen aina aika-ajoin. Kuten Miami-postauksessakin sanoin, ei sitä huono-osaisuutta Suomessa nää tuossa määrin, vaikka sitä täälläkin toki kohdataan. 

Nassau oli kaikenkaikkiaan siis kuitenkin hyvä reissukohde. Meri oli todella kauniin värinen, maisema nättiä, lämpöä todellakin riitti ja ihmiset olivat mitä sydämellisempiä! Menisin toistekin. Jos te joskus menette, niin ehdottomasti, poistukaa keskustasta ja käykää suosimassa niitä paikallisten omia kauppoja syrjemmässä.