#veganfood☆

Vegaanius on asia jota ihailen sekä ihmettelen. Itse en ole vegaani ja en edes vegaaniksi aio ryhtyä, mutta kun hyvä ystäväni Anniina tuli meillä käymään, päätin, että käytän tilaisuuden hyväksi ja kokkaamme täysin kasviperäistä ruokaa. Vegaanisafkan vääntö kun ei onnistu muun perheen kanssa, koska ennakkoluulot jne jne. 

Tosiaan siis, olen kasvissyöjä, tosin joustolla. Lakto-ovovegetaristi joka syö myös kalaa ja riistaa, eli en minä puhtaita vegetaristin papereita saisi. Riista tosin on niin kallista että sen syönti käytännössä jää kokonaan. En näe mitään syytä, miksi esimerkiksi hirvipaisti olisi epäeettinen eväs. Hirvikantaa kuitenkin joudutaan rajoittamaan, hirvi on saanut elää onnellista elämää vapaana metsässä, ja on vain hyötykäyttöä tehdä evästä metsästetystä hirvestä. Kalasta ajattelen samoin: Niin kauan kun se ei ole viljeltyä ja se on saanut elää vapaana järvessä/meressä/joessa, ei ole syytä jättää kalaa syömättä. Tehotuotanto on se mitä vastustan, eläinten ruuaksi kasvattaminen. Asioita joita en hyväksy tehotuotannossa on eläinten esineellistäminen, vain tuotteena näkeminen. Naudanlihan tuotanto myös saastuttaa aivan jäätäviä määriä ja kuormittaa maapalloa. Okei, on se hiukan ristiriitaista käyttää maitotuotteita ja samalla vinkua kuinka naudanlihatuotanto saastuttaa. Ehkä pystyn joskus tulevaisuudessa jättämään myös maitotuotteet pois, mutta riistasta ja kalasta en taida luopua!

Ei tämä postaus pelkäksi rantiksi mene, ajattelin jakaa teille tällaisen simppelin reseptin, jota nyt tuskin kukaan edes tarvitsee, mutta kuitenkin. Pöllin idean evääseen serkultani ja hänen poikaystävältään, jotka minut ruokkivat pääsykoeviikonloppuna. Vegaaneita hekään eivät ole, vaan myöskin vegetaristeja riistan kera. Olen apinoinut heiltä tämänkin asian (Mainittakoon vielä että serkkuni myös opiskeli samassa paikassa minne olen hakenut, höhöhö), mutta minkäs teet jos serkkuni on mun idoli <3

Eli siis tarkoituksena oli kokata ihan vain tomaattinen tofukastike ja pastaa. Eväs oli helppo ja nopea tehdä, varsinkin kun hääräsimme keittiössä yhdessä Anniinan kera. Ninnu pilkkoi sipulit ja minä tofun ja pähkäilin miten makaronia keitetään. Ainekset tähän ateriaan:

1 (300g) paketti marinoitua tofua

3 valkosipulinkynttä

500g tomaattimurskaa

2 dl vegaanista "kermaa" (Kasvirasvavalmiste oikealta nimeltään?)

2 sipulia

chilimaustetta

garam masalaa

oreganoa

+Täysjyväpastaa(tai riisiä, meni tämä riisinkin kanssa!)

Ollaan Anniinan kanssa sen verran mausteisen ruuan ystäviä, että laitettiin tuota sipuliakin ihan roimasti, ja itse ainakin totesin että vähän oli "laimean" makuista, että chiliä ja muita mausteita, ja varsinkin valkosipulia (!) olisi voinut heittää sekaan ihan reilusti enemmän. Hyvää kuitenkin oli, ja tuon ohjeen mukaan saat aika ison kattilallisen kastiketta. Itse pistin loput purkkiin ja syön myöhemmin. Yllätyin, ettei tämä annos ollut loppujen lopuksi niin kallist. Tofu maksoi paljon, koska meidän pikkukaupasta ei saa muutakuin tuota kalliimpaa tofua. Minun onneksi ja tuurikseni siihen ainokaiseen pakettiin oli lotaistu -30% tarra ja sain tofuni halvemmalla. Vegaanikermakin maksoi alle euron paketti. Olin jotenkin kuvitellut vegaanisen ruuan way much more kalliimmaksi kuin ns. tavallisen ruuan.

Taiteellisia kuvia lopputulemasta! Kuten jo alussa sanoin, rispektit kaikilel vegaaneille! Se on hienoa miten jaksaa välittää niin paljon eläimistä, että ottaa harteilleen kauhean vastuun syömisistä. Kuitenkin täytyy ottaa niin monia asioita huomioon, ja proteiinin hankinta vaikeutuu huomattavasti kun kananmunat ja rahkat sun muut häviävät syötävien asioiden listalta. Itsekin kun olen seurannut ravintoainehia, niin on tullut todettua myös se että eläinperäisiä asioita löytyy ihan yllättävistäkin paikoista, kuten hedelmäkarkeistakin. Mitä kuitenkin olen muutaman vegaanin kanssa jutellut, ovat he sanoneet, että yllättävän nopeasti sitä tottuu ruokavalioon ja oppii tuntemaan mitä ruokia voi syödä ja mistä saa tarpeeksi ravintoaineita. Mietin myös missä rafloissa vegaanit voivat syödä, varsinkin jos ja kun poistutaan kehä kolmosen ulkopuolelle. Kuopiossakaan kun ei tietääkseeni yhtään kasvisruokaravintolaakaan ole.

Tässä olikin nyt sitten viimeinen "valmiina laatikossa"-postaus, nyt minulla ei ole mitään postattavaa valmiina ja rauhoitun blogini suhteen ehkä pariksi päiväksi. Saa nähdä mitä kehittelen vapun aikana teille, mielipidepostausta eräästä aiheesta olen hautonut, tosin aihe on niin tulenarka, että joudun muutaman kerran pyörittämään tekstin päässäni ja paperilla, ettei mitään shaibamyrskyä syntyisi. Hyvää vapunodotusta tosiaan teille rakkahille <3

Get up and go jogging!☆

Ihanaa kun on taas lämpöisemmät kelit ja aurinko paistaa! Olen innostunut aamulenkkeilystä oikein kunnolla, nytkun tosiaankin aamulla on valoisaa ja sopivan lämmintäkin. Tuuli on kettumainen kaveri, mutta juuri siksi aamulenkkeily onkin parhautta, koska aamulla vielä on suhteellisen tyyntä. Itselläni myös vaikuttaa se että aamulla on vähemmän liikennettä ja minä lenkkipolulla ei ole kauhean seksikäs näky. 

Yksi aamu sitten vetäisin uudet vermeet päälle, ja pakkohan sitä oli sitten itsekseen poseerata ja ottaa jos jonkinlaista selfietä (ja vähän belfietäkin, niistä ei kyllä tule tänne kuvaa, huokaiskaa helpotuksesta!). Tässä kuvaa meikästä ilman meikin häivää sekä vaatetuksesta!

Paitarakkaus! En kyllä kadu hetkeäkään että sijoitin tuohon paitaan. Se on tosi mukava päällä (noh, perustoppi) ja sitäkin kivemman näköinen! Näytänkin vähän noissa kuvissa siltä että ne on otettu ennen kahdeksaa aamulla, mutta enpä minä mikään hehkeämpi ilmestys olisi ollut paria tuntia myöhemminkään. Enkä varsinkaan lenkin jälkeen, kun naama punaisena, hikisenä ja hiukset räjähtäneenä olisin kotoutunut. En tajua miten jotkut voivat olla niin siloisen ja sievän näköisiä, kun ottavat itsestään selfieitä salitreenien jälkeen instagramiin: Mitä itse olen instagrammeilua salin jälkeen harrastanut niin... Noh, kuvista voi olla montaa mieltä. (P.s. Jos teillä on tylsää, voitte etsiä tusinahaaraisia hiuksia ylläolevasta kuvasta! Kampaajallekin pitäisi mennä mutta saa nähdä milloin saan itseni sinne järjestettyä.)

Top: Björn Borg, pants: PIECES, shoes: Adidas

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, olen aika ylpeä siitä, miten paljon olen lenkkeilyn sarallakin kehittynyt. Ennen tämän saman matkan juoksemiseen meni minulla tunti. Kokonainen tunti. Nyt selviän parhaimmillani tasan puolessa tunnissa. Olen myös pidentänyt lenkkejäni, ja yritän parhaillaan tehdä ennätystäni ja juosta 10 kilometriä. Melkein olen onnistunut, 9,70km oli ennätykseni. Noh, ehkä vielä joku päivä. Ongelma nyt on se, että kun kunto sallisi niin motivaatio on nolla, ja joudun vähän välisin itseni pakottamaan pitemmille lenkeille. Onneksi nyt säät ovat sen verran mukavat, että siinä on motivaattoria kerrakseen! 

Minulle saa btw lahjoittaa uudet kuulokkeet. Skullcandyt hajosivat, ja nyt minulla on jäljellä vain nuo säälittävät napit, jotka eivät lenkkeillessä pysy korvilla ei ollenkaan. Ilman musiikkia taas on tylsää mennä pidempää matkaa, mutta kettumaista se on sekin että joutuu juoksemaan kädet korvilla että napit pysyisivät paikoillaan. What a hard life...

Tea moment and Ageha with Sarimelody☆

Viime lauantaina tapasin taas ihanaista Saria, kun hän tuli tänne Savon sydämeen mökkeilemään. Tällä kertaa pääsin visiteeraamaan hänen mökillänsä, ja tapasin ensimmäistä kertaa hänen perhettänsä, sekä moikkaamaan hänen kämppistään Niinaa! Niinan tapasin tosin jo aiemmin, kun kävin heidän luonansa Jyväskylässä. Sovimme parina edeltävänä päivänä, että suoritamme taas twinnaamisen! Meillä kun nyt on taas samanlaiset mekot. Mitään kummempaa ohjelmaa meillä ei päivälle ollut, mutta Sari oli ottanut mukaan Agehan ja Liz Lisa X My Melody-katalogin, ja itse otin Vanilla Garden-teetä. Siinähän sitä on jo tekemistä kerrakseen: Selata japsilehtiä, nautiskella teetä ja juoruilla kolmen tytön voimin parin viikon juorut!

Last Saturday I meet lovely Sari again, when she came to her cottage. This time I visited too her cottage, and I met also her family for a first time. I met her roommate Niina too, but I already have met her once before. We decided to twin again, because now we both have the same dress. Anything else we haven't planned for the day, but Sari took few magazines (Newest Ageha and Liz Lisa X My Melody- catalog) with her and I brought Vanilla Garden-tea with me. So, what's better way to spend time than drinkin' tea, reading magazines and gossiping?

Dress, wrist-thing: Princess Melody, hairbows: Chocomint, H&M, necklace: Lindex

Kokeilin erilaisempaa kampaustakin, nytkun sain toisenkin rope wigin hommattua. Tykkään tuollaisista pompulakampauksista, tosin oli tuskaa istua autossa matkalla Sarin luo, kun jokaisella töyssyllä oikein tunsi kuinka kampaus valahti sentin alemmas. Onneksi minä ja pääni päästiin ehjänä perille! Kadehdin kyllä Sarin kampausta, hän näyttää aina niin kaikin puolin upealta! Inspiroi itseänikin yrittämään kehittyä himen saralla! 

I tried again little bit different hairdo. I got my another rope wig so I can do again this type of hairdos more often. But believe me, it was horrible when I sat in the car and in every bump I felt how my hairdo fell 1 cm more down! But I was lucky and me and my head survived! I have to say that I admire Saris hair. She looks always so pretty and gorgeous. Sari really inspires me to develop on hime gyaru!

Vallila mood☆

En kauheasti kirjoitellut mitään Indiedays-tapahtumassa olleista brändeistä ja firmoista, sillä en sitonut yhtään yhteistyösopimusta tai vastaavaa paikan päällä. Vallilalla oli piste sekä ohjelmanumero tapahtumassa, ja yllätyskasseissa, jotka tapahtuman päätteeksi saimme, oli kahdet erilaiset servetit by Vallila. Ihastuin kovasti servetteihin, joissa oli sudenkorennon kuva! Ne ovat olleet aina todella kauniita, ja itseasiassa minulla on lasipurkissa pieni sudenkorento, jonka joskus kauan, kauan sitten löysin kuolleena maasta. Vähän creepyä ehkä.

Kuitenkin, sain nyt sähköpostia Indiedayssiltä. Siinä oli listaa brändeistä, joiden kanssa olisi mahdollista tehdä yhteistyötä. Siinä spostia selatessani huomasin myös Vallilan olevan mukana, ja otsikko oli "mielentilat". Mikä on mielialani ja mitä heidän printeistään tulee mieleen. Sen lisäksi että sudenkorentoprintti on suosikkini, sopi se mielentilaani parhaiten!

Printti on haikea. Vaikka voinkin sairauteni osalta paljon paremmin, on minulla silti hankala olla itseni ja muiden kanssa. Elämässäni on myös paljon surua ja huolta, ei vain omalta osalta vaan myös muiden: Olen huolissani muutamasta ystävästä ja perheenjäsenestä. Tuntuu että kaikki on niin haurasta ja taas jälleen kerran mitä tahansa voi sattua. Kuitenkin olen optimistisella asenteella, ja printissä on haikeuden ja herkkyyden lisäksi juuri sitä kauneutta, jonka miellän optimistisuudeksi. Tulipas nyt harvinaisen syvällistä ja taiteellista tekstiä, mutta I think you got what I mean. 

Toinen printti joka herätti minussa selkeitä tuntemuksia oli tämä myös Saara Eklundin joutsenkuvio. Tästä tuli niin surullinen (ja haikea, tästäkin!) fiilis. Vaikka tämäkin printti on kaunis, tuli ensimmäisenä kuolema ja sitä seuraava suru mieleen. Kuinka on lähipiiristä poistunut niin paljon rakkaita ihmisiä. Ikävä heitä kohtaan tulee tästä kuviosta sekä värityksestä mieleen. 

Oli ihan mielenkiintoista selata heidän eri printtejänsä, ja kävin myös tutkimassa eri nettikaupoista heidän tuotteitaan. En ole varsinaisesti Vallilaan koskaan perehtynyt, mitä nyt silloin tällöin joitain heidän servettejänsä meillä on ollut fiinimmissä juhlallisuuksissa. Hyvä vähän tutkiskella ja tietää, kun on muuttokin edessä, voisin hyvin kuvitella kaksi edellä esiteltyä printtiä omaan huoneeseeni. Vähän pitää alkaa sisustusta suunnittelemaan! Haluan tulevan huoneeni olevan tyttömäinen, siisti ja vaaleasävytteinen, teen ehkä tarkempaa postausta sisustussuunnitelmistani blogiini, jos ja kun saan sellaisen selkeän kuvan mieleeni mitä tarkalleen haluan. Valitettava tosiasia on myös se, että budjetti pitää ottaa huomioon.

Mitä te tykkäsitte Saara Eklundin suunnittelemista joutsenista ja sudenkorennoista? Herättikö ne teissä mitään tuntemuksia? Käykää kurkistamassa Vallilan sivuilta (klik) heidän Mielentila-kokoelmansa, ja linkatkaa omat suosikkinne alle! 

#healthyfood☆

Olen herkkumärsyäjä, siitä ei pääse eroon. Ihmettelen ihan miten pystyin olemaan pahimpana ana-aikana täysin herkuttelematta (peräti viisi kuukautta, huhhuh!). Nooh nyt on tullut otettua hiukan takaisin ja herkut maistuvat kyllä. Kuitenkin, se yltiöpäinen sokerinsyönti nyt ei ole edes toipuvalle anorektikolle hyvästä. The Good Morning-blogin inspiroimana sitten kehittelin terveellisen marjapiirakan! Tämä tosiaan on oma sovellukseni, laitan reseptiä tuohon alas sitten! :3

I love sweet stuff! I wonder myself how I could be without any sugary treats when I had my worst season of my anorexia (five months without anything good, huhhuh!). Wellll now I have taken that back and I have eaten lots of cakes and pies and so on. Anyway, eating too much sugar isn't good for anyone's health, so I made healthy berry pie inspirated by The Good Morning- blog. I wrote the recipe under! :3

Vähän vajavainen tämä minun "vaihe vaiheelta"-kuvasarja, en keksinyt ottaa kameraa ihan alkuvaiheesta asti mukaan. Kuitenkin, näitä tarvitset terveelliseen marjapiirakkaan:

1 dl ruisjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 tl kardemummaa

1½ rkl kanelia

1 tl leivinjauhetta

2 kananmunaa

2 banaania

½ dl raejuustoa

(vähän vettä)

Marjoja/hedemiä

Ohje on ihan simppeli: Sekoita kuivat aineet keskenään kulhossa. Sitten ota raejuusto, ja muussaa se. Muussaa myös banaanit, ja sekoita raejuuston kera. Lisää banaani-raejuustomössöön kananmunat ja sekoita. Sitten miksaa kaikki aineet keskenään, ja jos seos tuntuu liian tökötiltä lisää tilkka vettä sekaan. Levitä pellille ja asettele marjat/hedelmät päälle! Itse käytin vattuja, mustikoita ja omenaa. Maustoin vielä piirakan pienellä määrällä kanelia ja inkivääriä. Paista uunissa noin 30 min 175 asteessa.  Oli hyvää! Ja vielä parempaa tämä oli vaniljajätskin kera, jokseenkin silloin tuo terveellisyys tietenkin neutraloituu kun lotaisee ison kimpaleen kermajäätelöä päälle... Pitäisi kokeilla sitä terveellistä jäätelöäkin joskus!

The recipe is pretty simple. Here is what you will need to do this:

1 dl rye flour

2 dl oatmeals

1 teaspoon cardamom

1½ spoon cinnamon

1 teaspoon baking powder

2 eggs

2 bananas

½ dl cottage cheese

(little bit water)

Berries/fruits

Now you simply mix the dry ingredients together. Then mash the bananas and the cottage cheese and mix them together. Add eggs to the banana-cheese mixture. Then mix dry and wet ingredients together. Put some berries or fruits on top of the pie. I also added some cinnamon and very little ginger on top of it. Put the pie in the oven about 30 mins and 175C. I loved it! Even more I loved it when I added some vanilla ice cream on top of it, but then the pie isn't so healthy anymore...

Kokkailin myös itselleni jotakin suolaista. Pakastimessa oli valmistaikinapohjia, ja käsky kävi että ne tulee käyttää. Okei, piirakkapohja nyt ei ollut kovinkaan terveellinen, koska se oli vain vehnäjauhoa ja margariinia. Tässä on kuitenkin reseptiä miten tekee tuon täytteen. Tämä piirakka on kyllä yksi lemppareistani, ja maistui myös pikkusiskoillenikin! Joka on ihme sillä he ovat varsin nirsoja ruokansa suhteen.

Täyte:

1 sipuli (tai enemmänkin jos tykkää!)

2 valkosipulinkynttä

1 paprika

tomaattia

1 rkl ruohosipulituorejuustoa

1 dl raejuustoa

2 kananmunaa

½ dl juustoraastetta

1 rkl ruisjauhoja

chilimaustetta

pitsamaustetta

Tähän(kin) nyt voi oikeastaan soveltaa miten haluaa. Tuon tuorejuuston voi jättää pois jos haluaa, ja laitella paprikaa/sipulia/tomaattia oman mielensä mukaan mistä tykkää ja mausteita myös. Mutta tämän olen itse todennut hyväksi ja tästä tykkään. Ajattelin kokeilla seuraavan kerran terveellisellä pohjallakin!  En tosin tiedä millä korvaisin margariinin/voin pohjassa, sillä öljy ei tosiaan taida ajaa samaa asiaa... Anyways, tuota piirakkaa pidin uunissa 20 min ja 200 astetta!

Filling:

1 onion

2 cloves of garlic

1 pepper

tomatoes

1 spoon of chive creamcheese

1 dl cottage cheese

2 eggs

½ dl grated cheese

1 spoon of rye flour

chili spice

pizza spice

In this this recipe (too) you can actually add whatever you want. If you like, you don't have to add that chive cheese at all, and you can put as much as you want pepper and tomatoes. But this is the way I like it. I will try next time to make the bottom more healthy too, but I don't know how to replace butter... Oil won't do it. But well, I kept this one in the oven about 20 mins and 200C!

I hope you liked these!

Lolita meetup in The Ounce☆

Vaikka Stadiviikon tahti oli tiukka, oli minulla tiistaina aikaa omillekin jutuille. Tiedossa oli minimiitti The Ouncessa, koska eräs islantilainen lolita oli vierailemassa Suomessa ja tahtoi tavata paikallisia lolitoja. Minulla ei tietenkään ollut mukana mitään lolitavermeitä, sillä en ollut varautunut että joutuisin laittautumaan yhtenäkään päivänä. Olin Myrskyn luona ensimmäisen yöni, ja sain kuulla miittingistä vasta tuolloin. Kuitenkin, sattumuksien seurauksena, ostin yhden aivan _täydellisen_ mekon, ja pystyin käyttämään sitä miitissä! Asuni ei ollut varsin lolitaa, mutta jotain otomea kenties?

Even tho my week in Helsinki was busybusybusy, I had little bit time on Tuesday, so we had a little lolita meetup in The Ounce. We had that meetup because one Icelandic lolita came to Finland and she wanted to meet us local ones. I didn't know about the meetup before Myrsky told me, and I didn't have any lolita clothes with me! But then something happened and I bought most beautiful dress and I used it in the meeting. My outfit wasn't actual lolita, but something otome-styled maybe?

Me and beautiful, beautiful Myrsky! I loved her outfit and I loved her new dress! *0*

Dress: Juliette&Justine, cardigan: Gina Tricot, roses: H&M, Yumetenbo

Kuten sanottua lolitaa tämä ei ole, mutta tarpeeksi tyttömäistä lolitamiittiin! Jouduin tosiaan soveltamaan asukokonaisuuden jo-mukanaolevista arkivaatteistani. Hetken jo mietin että kiskaisen vain t-paidan ja minihameen päälle ja menoksi, mutta ihan hyvän asun kai sain kehitettyä. Mekko tosiaan on juuri sellainen kuin etsinkin; Tosin en koskaan olisi kuvitellut ostavani pitkää versiota. Olen jotenkin vierastanut pitkiä mekkoja, vaikkakin nyt on tullut sellainen maksimekko-villitys. Mekko on ihana, tulee varmasti usein käyttöön!

As I said, my outfit wasn't lolita, but girly enough to came a lolita meetup. I really had to be creative, because I didn't have ANYTHING lolita-related with me. I almost gave up and decided to wear only t-shirt and miniskirt on the meeting, but then I created this outfit. I think it is good. I really love that dress, is it just what I was looking for. Except I couldn't imagine myself to wear long lolita dress. But somehow I have now some maxidress-obsession. Lovely dress, I will surely use this often!

Joimme mansikka pu erh-teetä! Olen maistanut pu erh-teetä vain kerran, ja se oli maustamatonta. Halusin kokeilla maustettua versiota, ja ajatuksesta innostui muutama muukin. Tee tuoksui purkissa aivan ihanalta, ja iso kiitos Myrrelle joka tarjosi minullekin teetä! Mansikan maku ei teessä kyllä ollut kovin vahva, mutta hyvää tee oli. Ei kuitenkaan niin hyvää että sitä itselleni ostaisin. Pitää kokeilla vielä The Ouncen karpalo pu erhia, sitä meille Kati kovasti suositeltiin. Nyt tosin teehyllyni on täyttäkin täydempi, joten ehkä keskitän energiani niiden tuhoamiseen ennenkuin uutta ostan.

We drank strawberry pu erh-tea! I have tasted pu erh tea only once before and it was unflavored. I wanted to give a try for different type of pu erh, because I have heard of all those good things that pu erh do for your health. Tea smelled so good, and big thanks to Myrre who offered tea for me! The taste of strawberry wasn't very strong, but tea was good. Well, not that good that I would buy it for myself at home. I have to try The Ounces cranberry pu erh-tea too, that was what Kati recommended for us. Well, I have now so many different types of tea at my home now, so I maybe drink those first and think about buying new tea after that.

Mitä minulle kuuluu?☆

Sorry, this time only in Finnish.

Lupailinkin teille postausta siitä, mitä minulle nykyään kuuluu ja miten minulla menee. Tarkoitus tehdä tämä postaus on ollut jo piiiitkään, olen tehnyt jo pari videota ja muutaman luonnoksen, mutta poistin ne kaikki. Ne olivat jo vanhentuneita ja jotenkin (varsinkin videot!) tökeröitä. Kaikenlaista on kerennyt sattumaan, niin hyvässä kuin pahassakin, ja en tiedä mistä tässä nyt aloittaisin. 

Aloitetaan nyt sitten sillä minkä oletan ihmisiä eniten kiinnostavan, eli miten minä pärjään anoreksian kanssa. Ja hyvin minulla menee. Ylämäkeä ja alamäkeä on menty, mutta en ole onneksi sortunut laihduttamaan. Ajatukset ovat myrkkyä yhä, ja vihaan kroppaani. En ole oppinut selättämään ajatuksia siitä, että en liho vaikka herkuttelisin, en liho jos syön normaalia ruokaa. Syömään olen oppinut ja herkuttelen vähän liikaakin ehkä. Paino kuitenkin on pitkään jumittanut paikoillaan, ja vielä pitäisi saada kiloja lisää että olisin normaalipainon alarajalla. Se hiukan hirvittääkin, kun tuntuu että näytän jo nyt niin isolta, ja silti pitäisi saada niinkin monta kiloa tulemaan takaisin...

Treenaaminen on auttanut paranemisprosessissa huimasti! Minulla se ei ole mennyt liiallisuuksiin ja en ole siirtynyt syömishäiriöstä toiseen. Kun käyn salilla, tiedän liikkuneeni, ja tiedän tarvitsevani kaloreita että kunto pysyisi hyvänä ja saisin tuloksia. Salilla käynti on antanut minulle "luvan syödä", ja pystyn samalla ottamaan menetettyä lihasmassaa takaisin. Tosiaan en ole mitään ortoreksiaa kehittämässä, sillä en aio hankkiakaan mitään proteiinilisiä tai vahtia syömisiäni. Yritän nyt vain rakentaa normaalin, terveen suhteen ruokaan, syömiseen ja liikuntaan. Lisäksi salilla käynti ja lenkkeily on muutenkin minulle hyvästä, sillä nyt on ollut niin paljon kaikkea stressinpoikasta muidenkin kuin syömisten suhteen. Avohoidolla jatkan selviytyimistäni tästä taistelusta, jokseenkin minun osaltani toivon tämän olevan jo voiton puolella. Nyt yritän saada itseni tuntemaan minäni hyväksi ja että voisin elää itseni kanssa sovussa. Ei enää nälkiinnyttämistä ja typerää vehtaamista. Siihen ei ole paluuta. Huomaan kyllä vieläkin tosiaan, että jos olen päivän syömättä, tanssin voitontanssia ja tuuletan "saavutuksestani", ja vaihtoehtoisesti jos olen herkutellut niin ahdistun ja syyllistän itseäni. Pelottaa vaan kovasti, kauanko vielä tätä kestää ja opinko mahdollisesti tästä koskaan pois?

Muutakin stressiä siis on elämässäni ollut. Mainittakoot niistä YO-kokeet ja koulun loppu. Olen ollut luku"lomalla" tässä vajaa pari kuukautta, ja lukemista tosiaan on sisältynyt tähän jaksoon aika roimasti. Olen myös saanut helpoittavan tiedon, nimittäin saan lakin keväällä! Viisi ainetta kirjoitin kokonaisuudessaan: Uskonto, maantieto, äidinkieli, englanti ja ruotsi. Alustavat tulokset ovat M, M, M, C ja C. Uskonnon ja maantiedon ämmät ovat jo ihan varmaa tietoa, mutta kolme jälkimmäistä vasta alustavia arvioita. Enkkuun olen hiukan pettynyt, sillä osaan englantia, mutta kuten blogiani enkuksi lukevat tietävät, että pikkuvirheitä tulee ja nehän sitten pisteitä laskee... Noh, olen kuitenkin ihan tyytyväinen jos M:n paperit minulle sitten napsahtaa. Yo- juhlatkin ovat sitten tosiaan tiedossa viimeinen päivä toukokuuta, ja juhlamekko on aiheuttanut minulle päänvaivaa. Tykkään shoppailla ja tykkään mekoista, mutta juhlamekot eivät ollenkaan ole minun juttu ja jotenkin motivaatio shoppailuun on ollut nolla (!!!). Käänsin yksi yö koko Zalandon ylösalaisin ja yritin etsiä jotain nättiä mekkoa mutta ei niin ei. Kaikki olivat joko tylsiä, tai jos jokin nätti mekko löytyi niin hintaa olikin sitten 600€. Haluan mekon jota voi käyttää muulloinkin. Noh, etsintä jatkuu! Löysin upean mekon Jesus Diamantelta, mutten uskalla alkaa tilailemaan nyt ulkomailta, koska olen lopen kyllästynyt tullailuun ja postikulujen arvuutteluun. 

Kokeisiin liittyen, kävin nyt tässäkuussa kaksissa pääsykokeissa, ja toivon mukaan kesäkuussa olisi tiedossa lisääkin. Nyt voin varmaankin jo paljastaa, että kävin DIAKin ja Metropolian pääsykokeissa, "Degree programme in Social services". Suomeksi sanottuna sosionomin koulutukseen pyrin. Metropolian kokeesta jäi vähän huono maku suuhun, sillä ryhmätehtävässä samaan ryhmään kanssani tuli tyttö, joka ei kyllä suunvuoroa paljon suosinut antamaan muille. Anna siinä nyt sitten itsestäsi hyvä kuva kun yksi suu vaahdossa huutaa asiaansa ja muut eivät saa sanottua väliin yhtikäs mitään... Eikä voi oikein siihen kirjalliseen kokeeseenkaan nojautua, sillä kaikesta lukemisesta ja valmistautumisesta huolimatta se ei kovin loistokkaasti mennyt. DIAKkiin elättelen toivoa, sillä heidän kokeeseensa osasin vastatakin ja yksilöhaastattelu on mielestäni ryhmätehtävää parempi juuri tuollaisten tilanteiden välttämiseksi. Tosin ymmärrän, että yksilöhaastattelut ovat työläämpiä järjestää, varsinkin kun Metropoliakin on niin iso yksikkö. Sain kutsun myös Laureaan, mutten sinnä pääse matkustamaan ; _ ;

Kuten voitte arvatakin, on minulla siis edessä muutto! Ja tosiaan, olen niin onnellinen, sain kämpän Helsingistä! Olen aina sanonut, että ihan unelmaa olisi saada asunto Vallilasta tai Sörnäisistä, mutta hintojen takia olen kuitenkin ajatellut ettei se tule toteutumaan. Nyt kuitenkin serkkuni ystävän kautta sain itselleni järjestettyä kämpän unelma-alueeltani! Vaikkei koulupaikasta ole varmuutta, otan asunnon silti vastaan. Mitä minä opiskelemattomana Vesannollakaan tekisin? En mitään. Tuntuu tosi hyvältä ajatella että pääsen täältä sivistyksen pariin niin pian, ja että tosiaankin unelmat alkavat käydä toteen. Kuvassa ylhäällä näkyykin kuvaa kämppäni kattoterassilta. Olen oikeasti kerrankin aika onnekas. Nyt vain pelottaa kun olen niin avoimesti asiaa hehkuttanut että jotain takapakkia tulee tämänkin asian suhteen...

Nyt sitten on vielä jäljellä hiukan päälle kuukausi tällaista "epämääräistä" aikaa. Se menee työhakemuksia täytellessä ja kokeisiin lukiessa. Ja tietysti lenkkeillessä ja treenatessa. Minulla on paha tapa (välillä se tietysti on ihan hyväkin, myönnettäköön) että innostun kauhean nopeasti kaikesta ja rupean toteuttamaan hyviä suunnitelmiani, ja sitten tulee jokin este ettei suuri suunnitelma pääsekään toteutumaan. Vähän samalla tavalla kävi nyt, kun järjestin itselleni työpaikan Italiasta! Se oli jo kaikin puolin vain lähtöä vaille valmis. Sitten kuitenkin aloin miettimään: Mielenterveyteni ei ole niin vakaalla pohjalla, että voisin lähteä vuodeksi pois Suomesta, kaikkien läheisten ja tärkeiden ihmisten luota. Japaninmatka kummitteli mielessäni vieläkin, että jos anoreksiani räjähtääkin käsiin taas, jos olenkin aivan yksin koko vuoden ja jos ihmiset olisivatkin minulle ilkeitä. Rakastan matkailua ja haluan lähteä reppureissaamaan tai vaihto-oppilaaksi tai työharjoitteluun ulkomaille, mutta ehkä nyt on parasta, että rauhassa tasaan oloni, ja lähden vasta sitten. Toivon mukaan tässä ollaan hengissä vielä parin vuoden päästäkin.

Huhhuh kun taas tuntuu siltä että unohdin n. puolet kaikista niistä asioista joista minun piti teille kirjoittaa. Ehkä otan joitain asioita yksittäiseen käsittelyyn erikseen. Olen muutenkin tässä taas miettinyt ihan blogini suuntaa, ja alan pitämään sellaista ns. yleismaallista blogia, että kirjoittelen ja postailen tänne vähän "mistä sattuu". Suunnittelin nimittäin että olisin perustanut sivublogin, jonne kirjoittelisin mielipidepostauksia ja ituhippeilyasiaa, mutta omat hermot eivät riittäisi kahden blogin ylläpitämiseen. Haluan panostaa blogiin ja siksi päätin nyt yhdistää nämä kaikki minulle tärkeät asiat samaan paikkaan. Tulevaisuudessa luultavasti kirjoittelenkin tänne asu- ja ostospostauksien lisäksi myös mielipiteitäni enemmän, ja jotein syvällisempiäkin postauksia. Haluan blogini olevan minun näköiseni, mutta haluan myös että lukijakunta pysyisi tyytyväisenä, ja että kykenisin tarjoamaan mielekästä luettavaa. Siksi, jälleen kerran, muistutan että palautetta saa aina antaa, ja postausideoita milloin tahansa! Nyt olen taas aktivoitunut tämän bloggailun suhteen, kuten varmasti olette huomanneet. Nautin blogaamisesta ja on mukavaa, kun on paljon aiheita ja asiaa!

Pitääkin nyt muuten kiittää teitä, on ollut tarkoitus sanoa tämä jo pidempään, mutta iso, iso kiitos teille siitä, että olen saanut yli 150 lukijaa täyteen! Se on ollut minulla sellaisena tiettynä rajapyykkinä. Vanhassa blogissani oli enimmillään vain 150 lukijaa, ja nytkun sen olen saanut tässä uudessakin täyteen, olo on mahtava! Kiitoksia teille kaikille siitä, seuraava etappi on luonnollisesti se 200 lukijaa, jonka kunniaksi totta kai järjestän jotain spessumpaa ;)

Nyt siirryn keittiöön! Pääsiäisen kunniaksi kestitsemme parit perhetuttavat, joten lähden avustamaan. Hyvää pääsiäsenaikaa teille kaikille!

Fitness fashion☆

Tiedän että moni siellä ruudun toisella puolella jo vääntelehtii ärtymyksestä, että taas tätä fitnesspaskaa! Älkää huoliko, en minä ole fitnessblogia perustamassa, mutta kun liikunta minullekin kuitenkin on harrastus, olen päättänyt panostaa siihenkin. Olen tehnyt parit hankinnat, jotka sopii tänne bloginkin puolelle laitettaviksi. 

Harrastan juoksulenkkeilyä, ja nyt viimeisen puolen vuoden sisällä on salitreenitkin astuneet kuvioon. Juoksulenkkeilyä olen harrastanut ihan ala-asteelta asti, jokseenkin anoreksiaan sairastuminen nollasi kaikki saavutukseni ja jouduin käytännössä aloittamaan alusta. Nyt olen taas päässyt kehittymään ihan kivasti, ja lenkkini ovat pidentyneet siitä kahdesta kilometristä 7-8 kilometriin. Mitään virallisia vermeitä minulla ei lenkkeilyä varten ole, talvisin on tullut juostua laskettelutakki ja toppahousut jalassa, kesällä on päällä vähän mitä sattuu. Nyt minulla on ollut ongelmaa mitä pistää lenkille lähtiessä päälle! Ilman takkia paleltuu ja tämä ainainen tuuli ja viima puskee tavan hupparista lävitse. Kuitenkin laskettelutakki on aivan liian paksu näihin keleihin. 

Kaupungilla kierrellessäni tein löydön. En edes etsinyt itselleni takkia, tämä asia pälkähti mieleeni oikeastaan vasta kun pengoin Spirit Storen vaaterekkejä ja tämä tarttui käteeni:

Voitteko kuvitella, täydellinen takki minulle! Vaaleanpunainen kultaisilla yksityiskohdilla. Himempää juoksutakkia saa etsiä. Kyseessä siis Everlast-merkkinen takki, ja tosiaan löysin sen täysin vahingossa Flamingon Spirit Storessa. Kävin pienen tahtojen taiston tämän takin suhteen, rakastuin tähän kyllä ensi silmäyksellä, mutta kun katsoin hintalappua tuli vähän paha olo. Olin oikeasti ihan peeaa, ja jätin takin liikkeeseen. Kämpälle palattuani minua alkoi hirmuisesti kaduttamaan, koska juoksutakkia ihan oikeasti tarvitsen. Ja suoraan sanottuna en usko että nätimpää takkia tulisin löytämään. Illalla googletin löytyisikö Everlastin Suomen/USAn nettikaupasta samaa takkia halvemmalla, mutta tuloksetta. Seuraavana päivänä kävin noutamassa takkirakkauden kotiin, vaikka hinta riipaisikin. Mutta ajattelin, ettei sitten seuraavaan viiteen vuoteen ainakaan tarvitse vastaavaa takkia lähteä ostamaan. Ja mitä nyt olen päässyt takkia käyttämään niin hyvä tuo on ollut!

Mainitsinkin Indiedays-tapahtumapostauksessa että saimme tapahtumasta lähtiessämme yllätyspussit, joissa oli erilaisia lahjoja ja alennuskuponkeja. Kupongeista ainoa jonka käytin oli Björn Borgin-alennuskuponki! En ole koskaan käynyt edes heidän liikkeessään, ja oikeastaan ensikosketus koko brändiin tapahtui Indiedayssin tapahtumassa. Rakastan värejä, ja treenivaatteissa neonpinkkiin sonnustautuminen ei ole mitenkään pahasta, vaikka arkipukeutumisessa se olisikin hiukan silmiinpistävää. Meninkin liikkeeseen etsimään treenitoppia itselleni, ja pitkän pähkäilyn jälkeen päädyin kuitenkin mustaan toppiin, sillä pinkeistä oli koot loppu. 

Mukaan tarttui myös kahdet pikkarit, sillä niitä ei koskaan voi olla liikaa ja liikuntaan tarkoitetuttuja alusvaatteita minulla ei edes ole urheilurintsikoita lukuun ottamatta. Ja koska niissä oli tarjous, antoi se lisäsyyn ostaa kyseiset parit. Liikkeessä kyllä tuli aikamoinen valinnanvaikeus, ja pyörin siellä suhteellisen pitkään kahteenkin otteeseen. Mitä nyt olen noita vaatteita käyttänyt, voin todeta että tulen Björn Borgin vaatteita ostamaan vastaisuudessakin. Nyt toistaiseksi kuitenkin olen treenivaatteidenkin suhteen fine, sillä sain ostettua myös juoksuhousut sekä treenihousut, joten näillä mennään nyt sitten vähän aikaa!

Indiedays inspiration day☆

Sain mahtavan tilaisuuden, kun ystäväni Sari pyysi minua avecikseen Indiedayssin inspiraatiopäivään! Oli hyvä tuuri, että minulla sattui olemaan pääsykoeviikko juuri tuolloin, että hengasinkin Helsingissä valmiiksi. Pääsin laittautumaan gyaruksi ja valitsin itselleni tällaisen MA*RS-teemaisen asun, jotta edustimme samaa brändiä molemmat Sarin kanssa. Hänkin oli laittautunut MA*RSin vaatteisiin! 

Minulla ei ollut hajuakaan missä koko tapahtuma sijaitsi. Lyöttäydyimmekin Viivin, Alexin ja Sinin kanssa yksiin jotta ammattilaiset saivat suunnistaa tapahtumapaikalle. Teimmekin tyylikkäästi ja tulimme takaoven kautta sisälle, etuovi oli viisaasti piilotettu... 

I got great opportunity, when Sari asked me to come with her to Indiedays inspirationday! I got luck that I had just exam week same time, so I was already in Helsinki. I did my gyarumakeup and I decided to wear MA*RS outfit, because Sari was wearing MA*RS too.

I had no idea where the place was where we were going. We went there with Viivi, Alex and Sini, who knew where the place was. But we managed to get in from the back door, because the main entrance was well hidden...

Ainoa onnistunut naamakuva päivältä ja siinäkin joku miehu virnuili sitten taustalla... ; A ; 

En oikein tiedä mitä tarjoiluista olisi tullut ajatella. En ollut syönyt mitään aamupalan lisäksi, sillä tapahtuma oli hiukan hassuun aikaan ruokailuja ajatellen (Olin joutunut lähtemään jo puoli yhdeltätoista). Paikanpäällä oli pieniä naposteltavia ja paljon, paljon ilmaista viinaa. Alkoholikammoisena en tietenkään niistä päässyt nauttimaan vaikka hyviltähän juomingit näyttivät. Pikkupurtavista jälkkäripuoli oli oikein mainio, mutta suolaiset evästeet maistuivat hiukan inhottavilta omaan suuhuni. Tuli niitä vedeltyä kuitenkin jonkun verran, sillä sen verta nälkäinen kerkesin olla... Mutta eihän se syöminen ollutkaan tapahtuman pääpointti. 

I don't know what to say about food. I hadn't eaten anything on that day because I had to left there about 10:30. There was some small snacks and lots of free alcohol! I'm little bit afraid of alcohol drinks so I couldn't enjoy of those, but I have to say that those looked good. Of food, the desserts were delicious, but the others tasted lil' bit weird for me. Well, eating wasn't the main point of the convention. 

Kaksi ylintä kuvaa by Viivi ja alin by Pinkpionies Sari.

Kokonaisuudessaan tapahtumassa käynti oli oikein mukava! En tiedä vaan mikä minulle tuli tapahtuman loppupuolella, mutta palelin ihan hirmuisesti! Minulla rupesi olemaan jo ihan oikeasti paha olla kun oli niin helvetin kylmä, ja sitten vähän meni fiilikset, kun kaikki energia täytyi keskittää itsensä lämmittämiseen >A<

Sain paljon ilmaisia juttuja, muunmuassa suklaata ja Lumenen pisteeltä valokynän (Jonka käytöstä en tiedä vielä tänäkään päivänä yhtikäs mitään...). Yritin käydä hommaamassa itselleni ilmaiset hiusvärit mutten saanut kuin tylyä palvelua. Alexilla sentään kävi tuuri, ja naikkonen lykkäsi hänelle kaksi pakettia hiusväriä aivan ilman edestä! Paikalta olisi myös saanut RELA-tabsin jonkinsortin lääkekassin, mutten itse sellasita hakenut, koska en mitään ravintolisiä syö ja pulju olisi veloittanut tekemään kassista esittelyn blogiin. Jonkin verran kuitenkin yritän jotain linjaa tässäkin blogissa pitää. Tapahtuman lopussa meille jaettiin kassit, joissa oli mm. hiusväriä, servettejä, alennuskuponkeja, kaulakoru, vihko, pullonavaaja, kangaskassi, meikkejä yms. Alennuskupongeista ei tullut käytettyä muuta kuin Viaplayn kuponki sekä Björn Borgin, ja siitä tulen postailemaan myöhemmin!

Eli tiivistettynä voisi sanoa että varsin mukava reissu ja rahanarvoisia tavaroita tuli saatua! Yritin saada itselleni paikanpäältä muutaman yhteistyökumppanin, mutta onhan se karu fakta kannaltani että tällaisen pikkublogin on turha haaveilla mistään yhteistyökumppaneista vielä vähään aikaan :'D Ehkä nöyrästi jään odottelemaan että jos se pari-kolmesataa lukijaa joskus napsahtaa ja sitten kyselen uudestaan. Mutta materialisti kun olen...

It was great to visit the happening! I don't know what I got in the end of the convention, but I felt so cold! It was pity because I couldn't enjoy the rest of inspiration day. 

I got much free stuff from there, like chocolate and light pen. I tried to get hair colours too, but only thing I get was poor service from that woman... In the end of the convention, they gave us a bags full of different stuff! There was for example hair colour, necklace, coupons, napkins, notebook, fabric bag and makeup. I already used Björn Borgs coupon, I will be posting about it soon!

So the summary would be that it was really nice to visit there and I got lots of money worth things! I tried to get myself some cooperation partners but it was more than sure that they wont do liaison with this small blogs. But I am materialist and I even tried :'D

En malta odottaa että pääsen kertomaan teille mitä kaikkea viimeisien kuukausien aikana onkaan tapahtunut. Minun on pitänyt tehdä sellainen "Mitä minulle kuuluu"-postaus, mutta kaikkea muuta postattavaa on ollut niin paljon, että kuulumisten kirjoittelu on vain jäänyt. Aionkin nyt tämän postauksen jälkeen kirjoitella teille oikein pitkän kaavan mukaan, mitä tuleman pitää ja miten minulla on nyt mennyt. Joten pysykäähän kanavalla!