*:･✧Pink himegyaru✧･ﾟ:*

Tämä asukokonaisuus lähti kengistä. Ulkona oli ihan superliukasta, ja päätin että korkkarit saa suosiolla jäädä kenkäkaappiin. Nämä Japanista ostetut My Melody-uggit taas päätyivät jalkaan jo ihan siitäkin syystä, että nämä ovat lämpimimmät kengät ikinä. Koska nuo uggit kuitenkin ovat sellaiset ettei ihan minkä tahansa kanssa mene, päätin pistää sitten ekan kerran varmaan pariin vuoteen tuon MA*RSin vaaleanpunaisen ruusumekon. Tuohon mekkoon on vähän viharakkaussuhde, sillä se muistuttaa äitiysmekkoa ja saa näyttämään hitusen vatsakkaalta (ok, äitiysmekkona tämä ei kyllä menisi, sen verran kireä rinnanympärys tässä mokomassa kuitenkin on, ja helma olemattoman lyhyt). Ja siitä se asukokonaisuus sitten lähti. 

 Dress: MA*RS, cardigan: Liz Lisa, bag: Furla, shoes: Sanrio, headbow: La Pafait, bear: Ruby Rose

Tässä asukokonaisuudessa myös ensiulkoilutuksen sai mieheltäni joululahjaksi saatu Furlan ihana vaaleanpunanen laukku. Tykkään tuosta laukusta ihan hurjasti, ja hauskaa saada käyttöön tuollainen keskikokonen ja ah vetoketjullinen veska. 

Laitoin pitkästä aikaa myös alaripset, ja se teki aika surullisen lookin, mutta eipä se minua ainakaan haittaa. Fiilikset olivat aika alakuloiset koko viime viikonlopun, joten sopi teemaan. Miitti kyllä piristi ihan hurjasti ja sai ajatukset pois kaikesta pahasta. Olen aina jotenkin ajatellut, että meille jokaiselle on annettu paskamittari. Jokainen meistä saa oman osuutensa siitä paskasta mitä elämä niskaan lykkii, ja kun mittari on täynnä, alkaa sellainen kiva ja hyvän tuurin onnellinen jakso, missä välttyy suurinpiirtein kaikelta pahalta. No, meikähän oletti että omalla kohdalla se mittari olisi täyttynyt jo, ja saisin nyt nauttia edes semihelppoa elämää. Väärinhän se oli oletettu, ja tuntuu että tämä ryöpytys vaan jatkuu ja jatkuu. Toivottavasti loppu tälle tuskalle tulee pian, sillä voin sanoa etten kauhean pitkään jaksa tällaista. Onneksi on kuitenkin rakas mies tukena, sekä on saanut huomata, miten ihania ystäviä löytyykään ympäriltä. 💗