How I get my money?☆

Noniin aletaanpas puhua nyt sitten siitä mikä ilmeisesti on teitäkin puhuttanut kovasti. Ainakin näin eri kanavia myöten tulleiden kommenttejen ja ask.fm:ään ilmestyneiden kysymysten perusteella.Eli miksi minulla on varaa shoppailla ja matkustella. Onpas aika outoa että poikaystäväsi tuosta noin vaan sulle ostelee kaikenlaista kivaa. No harvalla alle kakskymppisellä on varaa matkustella noin paljon ja kauas. Mistäs sä sun rahasi oikein revit?

Ajattelin ensin että my life my money ja se nyt ei kenellekään kuulu. Totta tuokin mutta paljastettakoon se että provosoidun hyvin helposti ja jos joku syyttää minua jostain on minun pakko sanoa vastaan. Olen siis niitä ihmisiä jonka täytyy saada sanottua se viimeinen sana. Jos jotain taitoja tässä elämässä minun täytyisi opetelle, niin se olisi ignooraaminen ja kylmästi huomiotta jättäminen. Mutta koska sitä taitoa en vaan omista, saatte lukea tätä postausta. Kuvia on vähän ja kuivaa tekstiä sitäkin enemmän. Joten enjoy. 

Suoraan kysymykseen, että mistä saan rahani. Ihmettelen sitä miten jotkut jaksavat olla niin järkyttyneitä siitä miten jollakulla nuorella voi olla varaa matkustella ja shoppailla. No vaikka säästämällä? Sofia kertoikin blogissaan joskus omassa postauksessaan siitä kuinka saa säästettyä helpotsi. Olen aloittanut työelämän jo 16-vuotiaana. Siitä lähtien olen joka kesä ollut koko ajan töissä. Vuonna 2012 tein kesällä töitä kolmessa eri paikassa; vaatekaupassa, S-marketissa sekä museolla. Aamut ja päivät kaupoissa ja illalla museo-oppaaksi. Töitä saattoi olla 21 päivää putkeen ilman yhtään vapaapäivää. Ei ollut herkkua ei, mutta rahaa karttui kivasti. En harrasta enkä tuolloin harrastanut randomia shoppailemassa käymistä. Ostin rahoillani lolivaatteita, loput meni säästöön. Olin hyvin säästäväinen ja ostin kaikki lolivaatteenikin 2ndhandina, ja mikään vaatekappaleeni ei ole tuhottoman paljon maksanut.

No entäs sitten se Japaninmatka? Menin Lions clubin kautta vaihtoon, jolloin reissu ei maksanut minulle mitään. Lions Club ja Vesannon kunta sponsoroi vaihtomatkan minulle, ja Japanin päässä Kaman ja Iizukan Lions Clubit maksoivat olemiseni, samoin kuin hostiperheeni. Kun numerot kuitenkin kiinnostaa, voin sanoa että koko puolentoistakuukauden Japaninmatka kustansi itselleni vain noin 300€. Matkustamisen ylipäätänsä voi hoitaa halvalla. Vuosi sitten lähdin koulukaverini kanssa Bremeniin. Meillä oli tarkoituksena vain päästä reissuun, aivan sama minne. Tutkimme minne ja milloin pääsisi halvimmalla, ja lennot menopaluu Bremeniin Ryanairilla kustansi vain 39€. Koska hotellit eivät innostaneet, päätimme kokeilla Couchsurfingia. Se kannatti monestakin syystä. Ja rahaa säästyi. Viikon Saksanmatka lentoineen, syömisineen ja shoppailuineen = 159€. 

Kotona asuessa oli kustannukset helppo pitää alhaalla, mutta eihän se aina hauskaa ollut. Tuolloin en saanut rahaa mistään, muuta kuin kesätöistä. En ajanut ajokorttia vaan liikuin polkupyörällä ja kävellen niin paljon kuin pystyin. En harrastanut enkä vieläkään käy baareissa. Rahaa säästyi. Karkkia ja sipsiä sun muita hyveitä söin vain jos joku niitä minulle osti. Vaatteet olivat ilmaiseksi sukulaisilta saatuja tai vaihtoehtoisesti kirpparilta haettuja. Puhun nyt siis out of lolita/gyaru-vaatteista.
Nykyään saan opintotukea, ja kyllä siitäkin säästöön jää! Minulla ei ole matkakorttia. Kuljen kävellen aina ja kaikkialle. Ymmärrän että kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta, olen niin onnellinen että asuntokuvioiden kanssa minulla on käynyt tuuri ja asun lähellä keskustaa ja kouluani plus että saahan kaiken elintärkeän Sörkästä! Kerään pulloja ja tölkkejä kilpaa paikallisten spurgujen kanssa. Siitä tulee aina 0,40-2,50€ viikossa lisää. Ruoka haukkaa aina usein ison osan budjettia. Jos haen kaupasta safkaa, ostan aina halvinta, ja juoksen K-kaupan, S-marketin ja Lidlin välillä. Se vie aikaa aina, kun hakee asian x Lidlistä ja asian y ässästä, mutta se tekee jo säästöä. Syön vain halpaa ruokaa, ja olkoonkin vaikka kuinka epäterveellistä, jos olen saanut leipää ilmaiseksi, syön sitten viikon vain leipää. Ruokaa saa siis myös halvalla ja jopa ilmaiseksi jos niin haluaa.
Vanhojen tavaroiden myynti on myös tuonut hiukan lisätienestiä tässä viimeaikoina, kun olen luopunut lolivaatteistani. Edellä kyllä on tullut mainittua asioita millä on rahaa saanut säästöön. Kaikki reissut ja ostokset ovat olleet (suhteessa) halpoja. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, en ole vuorattuna MK:n ja Vuittonin vaatteisiin, vaan arkena pukeudun ihan perus kirpparikamaan. Merkkivaatteistanikin kaikki on secondhandia, mitä nuo Japaninmatkalta mukaan tarttuneet tekevät poikkeuksen. Punnitse ja Säästässä on ollut hyvä käydä, koska sain sinne joululahjaksi lahjakortin, sekä vaatteita olen jonkun verran ostanut New Yorkerista kun sain sinnekin kaksi vuotta sitten lahjakortin.

Moitteen sanaa on pakko nyt sanoa tässä postauksen loppupäätyyn. Mikä ihmeen kateusvimma ihmisillä oikein on? Ja syyllistäminen siitä jos jollakulla on jotain? Nyt olette saaneet vastauksen siihen etten minä ole täällä mikäs rikas perijätär tai housewife, saati sitten muutenvaan mikään massikeisari. Olen ihan tavallinen ihminen joka on töistänsä ja tuistansa säästänyt että on varaa välillä elää vähän leveämmin. Mutta puhutaanpas nyt niistä ihmisistä joilla on sitä omaisuutta. Mitä se on teiltä pois? Olen oikeasti kaikkien uutisten ja facebookkeskustelujen jälkeen saanut suomalaisista sellaisen kuvan että ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan semikommunistisesti; Jos jollakulla on jotain niin kyllähän se nyt helvetti vieköön minullekin kuuluu.

Björn Wahlroos ja Fazerin suku muutti pois Suomesta koska perintövero. Wahlroosin tekosiin sen kummemmin puuttumatta, on mielestäni ihan ymmärrettävää että perintöveroa selkeästi varakkaammat "pakenee" Suomesta. Koko perintövero on naurettava asia. Jos olet asiallisesti verosi maksanut Suomeen, niin miksi sitten loppuvaiheessa verotetusta summasta leikataan vielä palanen pois? Ei mitään järkeä. Kuitenkin nimenomaan juuri näiden kahden tapauksen jälkeen nousi keskustelua facebookissa muunmuassa Kulttuurihäirinnän aakkoset-ryhmässä kommentit alkoivat olevan juuri sitä luokkaa että rikkaat helvettiin rahat kaikille. Olin lievästi järkyttynyt, miten ihmiset ihan oikeasti ajattelevat näin. En koe että Suomen ilmapiiri kannustaa siihen että voit omalla työlläsi rikastua. Verotus on hyvä juttu ja arvostan sitä että meillä on sosiaaliturvat. Elänhän itsekin tällä hetkellä valtion tuilla. En vain koe hyvänä sitä että rikkailta pitäisi ottaa koko ajan enemmän pois. Koska as I said, se ei kannusta ollenkaan työllä ansaitsemiseen, koska silloin verot nousevat niin korkealle. Ja kun minusta se ei ollenkaan ole paha asia jos jollakulla on enemmän kuin toiselta. 

Siirrytään nyt sitten kuitenkin vähän casuaalimmalle tasolle, voisin paasata tästä valtion taloudesta niin paljon enemmänkin ettei sitä enää kukaan jaksaisi lukea. Lolitapiireissä tämän kateuden huomasi aika hyvin. Meikän lolimekkovarastoa nyt ei kukaan kadehtinut, eipä siinä mitään kadehdittavaa ollutkaan. Mutta sivusta seuraajana ja aiheesta puhuttaessa kyllä huomasi sen, että kun yksi sai uuden, suosituksi nousseen mekon alkoi sen luokan kateus. Jos joku osti mekkoja useaan kertaan kuukaudessa, alettiin supisemaan saako hän rahansa huoraamalla vai piileskeleekö joku sugardaddy jossain kaapissa. En tiedä, mutta itse en koskaan ole varsinkaan omia ystäviäni tai kavereitani kohtaan ollut kateellinen. Olen toistanut useaan otteeseen, että toisen rahat eivät ole minulta pois. 

Anteeksi tämä avautuminen ja kiitos jos jaksoitte lukea. Tuli vain sellainen olo että saatan vaikka haluta jakaa tämän vakavan ja ehkä hiukan provosoivan tekstin teidän kanssanne. Äänensävyn ei ollut tarkoitus olla syyttävä. En minäkään mikään pyhimys ole, ihmettelen minäkin kun joidenkuiden randomien blogeja luen kuinka yksinhuoltaja siivoojalla on varaa niihin jokakuukausittaisiin Vuittoneihin. En kuitenkaan mene syyllistämään ja anonyyminä askiin puskemaan kysymyksiä. Tässä nyt tosiaan tällaista vakavampaa asiaa tähän väliin, ensi kertaan ja iloisempiin aiheisiin! =^_^=