Pictures from my iPhone/iPad: Russia and selfies☆

Mitä olen muiden blogeja lukenut, olen ymmärtänyt että tällaiset "random kuvia kännykästä"-postaukset ovat ihmisten mieleen. Myös ilmeisen moni tykkää niistä instagramkuvapostauksista. Niitä en ihan täysillä ole sisäistänyt, sillä kuka tahansahan voi käydä kurkkaamassa ne kuvat jo instasta, miksi niitä pitäisi enää blogiin jakaa? (Jos ei omista instatiliä/älypuhelinta, voihan ne kuvat käydä tsekkailemassa tietsikan kautta. Noh onhan se tietysti helpompaa kun ne suoraan blogiin postaa) No mutta end of liibalaaba, ajattelin sitten itsekin laitella julkaisemisen arvoisia kuvia kännykästä ja tabletilta teidän nähtäville. Laatu sitten on iphone4 luokkaa, ja ne paremmat kuvat on sitten tabletilla otettuja. Olen tosi kehno kännykkäkuvaaja ja aina kuvat menee pilalle ja rakeisiksi ja keltaisiksi, mutta yrittäkää saada tästä jtn irti =A='

 1. Poikaystäväni yllätti minut tuossa päivää ennen äitienpäivää ostamalla minulle tuollaisen lahjapakkauksen sekä ruusun *_* Olin otettu, aivan ihana ele! Paketissa oli Geisha-keksejä ja konvehteja, ja kaikki tuli tuhottua aika nopeasti! 2. Kävin pitkästä aikaa The Ouncessa, Katjan tapaamisen merkeissä. Harmittaa kun on tullut oltua niin kiireinen ettei häntäkään ole ehtinyt tapaamaan. Onneksi asia tuli korjattua teen parissa.

 1. #healthylife vai miten se menikään. True bloggaajani ei nyt herännyt henkiin kun en asetellut smoothietani mitenkään sievästi Iittalan lasiin, vaan join mössön suoraan tuosta tekoastiasta. Kyseessä kuitenkin oli pikatankkaus eikä mikään nautiskeluhetki. Testasin myös proteiinipatukkaa elämäni ensimmäisen kerran, ja allekirjoitan saman minkä moni muukin; Ei ollut kauhean hyvää. Kyllä sitä kuitenkin nälkäänsä söi. 2. Visiteerasin myös Jungle Juice Barissa, myös elämäni ensimmäistä kertaa. Tähän syynä oli alennuskuponki jonka sain Citycenterissä. Pitihän mesta testata ja meni kyllä aika tuhottomasti aikaa kun mietin minkä smoothien olisin ottanut. Päädyin Vanilla Cowboy:hin, joka oli ihan hyvää. Tosin epäilen vihersmoothieiden olleen parempia.

 1. Selfieitä! Tämä on otettu ennen kuin lähdin tuuleen ja tuiverrukseen pilaamaan kampaustani Myrrelle mennessä. 2. Toinen selfie otettu ennen kuin Sofia tuli kyläilemään.

Käytiin tutustumassa hanamiin! Ekaa kertaa olen Helsingissä sen järjestämisen aikoihin, eikä poikaystävänikään ole siellä kertaakaan käynyt vaikka koko ikänsä on Helsingissä asunut. Ajoitettiin tapahtumaan meno hyvin, sillä lähdimme kun hirmuinen vesi/raekuuro alkoi. Oli kivaa vierailla, kirsikankukat ovat nättejä ja oli hauska tavata ihmisiä! Olisipa ensi vuonna hiukan parempi sää, niin voisi viihtyä pidemmän kaavan mukaan.

1. Sitten Pietariin! Nämä kuvat tulevat nyt vähän epäkorrektissa järjestyksessä mutta anygays. Kuvaa ravintolasta jossa söimme. Huomatkaa ammattikuvaajan sormi kuvassa. 2. Joku rakennus. En tiedä yhtään mikä mutta turisteilla täytyi ja kuvata kaikki vähänkin jännän näköinen.

1. Niin paljon kaikkea hyvettä! Harmiksi Pietari ei ollut mikään budjettimatkailukohde herkkujen osalta. Macaronsit syyhyttivät joka kaupassa ja kahvilassa. En kuitenkaan halua melkein kymppiä sijoittaa sokerihöttöön. Ehkä johonkin special tilanteeseen voin macaronseja sitten ostaa, mutten siihen että laivan hytissä mässyttäisin ne itsekseni ennen kuin kotiin päästäisi! 2. Maisema muuttui totaalisesti kun lähdettiin kävelemään kohti satamaa. Oli aika karu muutos hienoista ja viimeisenpäälle laitetuista rakennuksista... näihin.

Viunaa! Pakko jakaa teille, minä joka en juuri koskaan juo. Turhaa rahanhukkaa ja turhia kaloreita. Mutta kun nyt kerrankin oltiin porukalla laivalla ja drinkit olivat halpoja. Vähän nurinkurisessa järjestyksessä, tuo eka kuva on paluumatkalta ja toinen kuva tulomatkalta. En tosiaan tykkää alkoholin mausta, ja siksi jos jotain juon niin juon drinkkejä, koska niissä viinaksen maku on peitetty, noh, sokerilla :D Piña Colada on lemppariani, ehkä siksikin että juotiin sitä siellä Berliinissä ollessamme poikaystäväni kanssa. Huhhuh en kyllä vaan halua tietää kalorimääriä siitä!

Nohnih, mitäs tykkäätte tällaisista kuvapostauksista? Kiinnostavatko ne? Ja last time mainostus, muistakaahan osallistua arvontaan täältä ;)

And this is how I developed: 2012☆

Noniin ja homma jatkuu, eli siis tämä katse historiaan- postaus. Vuodelta 2012 olikin hurjasti enemmän kuvia kuin vuodelta 2011. Oli Animeconia ja Kuopiomiittiä ja Helsinginreissua sun muuta. Loleiluni oli aktiivisimmillaan, ja vaatekaappiinkin oli jo kertynyt sen verran vaatetta että niistä sai yhdistettyä useampiakin asukokonaisuuksia kuin vain yhden. Tämä postaus nyt onkin hyvin lolitapainoitteinen, ja niin oli meikäläisen elämäkin tuolloin. 

1. Minä ja Laura vaihdettiin vaatteita hetkeksi ja lähdettiin moikkaamaan Kataa Kamppiin. En tykännyt tuosta hameesta ennen kuin sain lainata sitä, ja hetken jopa harkitsin sen ostamista. 2. Animeconista, Momo, minä ja  Kati. 

 1. Kuopiomiittikuva ja 2. Animeconin lolitamuotinäytöksestä, jossa kävimme Sallin kanssa twinnaamassa.

Sitten arkityyliin. En loleillut ihan joka päivä, syystä että ei sitä garderoobia kuitenkaan tarpeeksi ollut ja onhan lolita to be honest hiukan epäkäytännöllinen tyyli jokapäivä käytettäväksi. Yritinkin jotain gyaru-vibaista. Tekoripsistä tuli aika arkipäivää ja aloin harjoittelemaan sitä meikkaamista. Kuten aiemmin mainitsin, en minä meikannut oikeastaan aikaisemminkaan juuri ollenkaan. Lolitassa kuitenkin vaatteet ovat meikkiä tärkeämpiä, joten meikkini tuolloin oli tyyliin meikkivoide, vaaleanpunainen luomiväri ja ripsaria.

Ja hiukseni vaihtoivat väriä. Arvatkaa hei vaan kuinka paljon haluan nuo hiukset takaisin? Olenkin miettinyt tässä että pitäisikö rohkeasti tarttua vaan väripurkkiin ja blondata? Myös pinkit hiukset himottaisivat ja poikaystävänikin jo antoi siunauksensa ja sanoi jopa tykänneensä pinkeistä hiuksista minulla. Muuten tekisin hiusvärimuutoksen heti, mutta a) en jaksa sitä urakkaa mikä shokkivärjätyistä hiuksista tulee ja b) minulla on ollut nyt tosi kuiva iho, ja en halua sitä tahallaan hiusväreillä ärsyttää. Lisäksi värjäsin hiukseni ihan muutama kuukausi sitten. No palaan asiaan sitten kesällä, onhan tässä toivon mukaan vielä elämää jäljellä hiustenvärjäilyä varten!
Minulla oli myös se emo/gootti/punkkari/mikälie vaihe päällä, ja hamstrasin paljon vaatetta muunmuassa goottikirppikseltä facebookista. Tykkään yhä vähän tummemmasta tyylistä ja Cupcake Cultin paidoista. Ihailinkin tuossa pari päivää sitten Lip Servicen vaatteita, pitää nyt yrittää kuitenkin hillitä näitä mielihaluja, ettei nyt ihan sokeasti vaan ala hamstraamaan kaikkea mikä silmää miellyttää, enhän kuitenkaan gootteile tai mitään.

Toivottavasti tämäkin postaus oli mieluinen! ^_^ Huomaattehan, että vielä on pari päivää aikaa osallistua arvontaan. Scrollatkaa pari postausta alemmas ja käykää heittämässä kommentti boksiin, niin voitte voittaa itsellenne Hurraw!:n kirsikkahuulirasvan!

Mangagirl inside me just woke up☆

Niin se vaan on, että vaikka ikää alkaa minullakin jo jonkun verran olemaan, olen silti aikamoinen tuuliviiri. Huomaahan sen kun blogianikin selaa taaksepäin, että selkeitä kausia on havaittavissa. Nyt sitten minulle iski takaisin se, mistä tämä kaikki lähti: manga! Juttuhan lähti siitä, että juttelin erään luokkalaiseni kanssa mangasta ja poneista ja animesta. Sitten muistin, että hei meikähän on tosiaankin Japaniin lähdössä. No eihän se sitten muuta tarvinnutkaan. Aloin lukemaan täällä Helsingissä olevia mangapokkareitani uudestaan, ja muistin taas kuinka ihanaa taidetta Arina Tanemura tekeekään. 

 ...Ja erityisesti The Gentlemens Alliance Cross. Ihana manga, joka varmaan on lempparini. Toinen mistä tykkään on Princess Ai, kaikista negatiivisista arvosteluista huolimatta. Sen enempää mitään manga-analyysejä tekemättä tässä, hehkutettakoon vielä Gentlemens Alliance Crossia. Taide on ihanan yksityiskohtaista ja tyttömäistä, vaikka monia varmasti stereotypiset megalautassilmät ärsyttävätkin. Itselleni tämä on kuitenkin sitä mangaa parhaimmillaan mistä aikanani innostuin. Harmittaa kovasti kun sarjan keruu loppui rahapulaan, olihan GAC-pokkarit melkein yhdeksän euroa kipale. Enää en jaksa alkaa pokkareihin rahaa sijoittamaan, mutta kun kävin My Little Pony-krääsää metsästämässä Fantasiapeleissä, oli meikäläisen pakko sijoittaa tähän taidekirjaan. Sain tästä aivan uskomattoman määrän inspiraatiota omaan piirtämiseen.

Fantasiapeleistä tarttui messiin myös Battle Royale. Katsottiin poikaystävän kanssa vähän aikaa sitten se elokuvana, minulle pitkästä aikaa ja hän näki sen ensimmäistä kertaa ja tykästyi kovasti. BR ei ole taiteellisesti miellytä omaa silmääni, vaikka ihan hyvin onkin piirretty. Tässä painaa enemmänkin se juoni. Leffassa ja mangassa on eroja, ja vaikka yleensä se onkin juuri toisinpäin, oli elokuva mielestäni tässä tapauksessa parempi.

Ja mitä vielä! Mentiin sitten ja varattiin liput Traconiin! Pääsen esittelemään conikulttuuria poikaystävälleni ja itsekin tsekkaamaan mikä on meininki. Viimeisin con missä kävin oli Tracon 2012, joten onhan siitä jo aikaa vierähtänyt. Lisäksi aika jännää, kun aina ennen olen coneihin mennyt lolitassa. Nyt en enää loleile, joten asun valkkaaminen on vaikeampaa. Haha, no onhan minulla tässä vielä kolme kolme kuukautta aikaa kuumostella mitä sitä päällensä pukisi. 

Oletteko tekin tulossa Traconiin, tai joihinkin muihin coneihin? :)

Gyaru day with Myrre☆

On ollut kauheaa kiirettä ja säätöä, ja muutaman ystävän kanssa ollaan yritetty saada sumplittua aikatauluja yhteen että tavattaisiin. Yksi näistä ystävistä oli Myrre, jonka tapaaminen Helloconin takia oli vähän jäänyt. Nyt vihdoin saatiin yhteistä aikaa ja nähtiin. Tilaisuus oli myös erinomainen laittautumista varten. 

 Dress: MA*RS, bag: Jesus Diamante, shoes: Yumetenbo, accessories: La Pafait/handmade

Pakko kyllä sanoa että Myrre on ihmisenä aivan hirmuisen ihana ja voimaannuttava. Aina lähtiessä on niin hyvä fiilis. Tosin fiilis meni vähän siinä kun kävelin kauheassa vastatuulessa muutaman kilometrin kotiin, vaatetus ei ollut pitkänmatkankävelyyn mikään ideaalisin. Kotona sitten alkoikin taas hermostuttamaan monikin asia, ensisijaisesti tietokoneeni joka nyt vaan vetelee viimeisiä. Nettikin pätkii ja uusi My Little Pony- smoothiemuki mikälie oli homeessa (no tämä nyt oli ihan vain ja ainoastaan oma syy mutta silti!). No mutta ei siitä sen enempää, oli kivaa nähdä ja laittautua ja leikkiä Myrren ihanalla Sailor Moon-selfiestickillä!

Näin loppuun vielä hemaisevaa naiskauneutta. Ei sitä aina voi tosissaan niitä kuvia ottaa. On se vaan niin ihanaa kun on niin hyviä ystäviä ympärillä! <3

Sponsored: Hurraw lipbalm and GIVEAWAY☆

Taas hiukka erilaista postausta siihen mitä olen normaalisti pitänyt. Sain pienen paketin eilen postissa, nimittäin Hurraw!:in huulirasvoja! Ne jotka ovat blogiani seuranneet kauemmin tai tuntevat minut in real life, tietävät myös että olen kettutytön esiaste ja tykkään kaikesta eettisestä yms yms. Hurraw!:iin olin tutustunut jo aiemmin, Sofian kautta ja Ruohonjuuri- ja Punnitse&Säästä-kaupoissa, joissa tulee visiteerattua aika usein. Olin ihastellut huulirasvojen ihania tuoksuja jo kaupassa. Nyt minulle onnekkaalle sitten tuli mahdollisuus yhteistyöhön Hurraw!:in kanssa. Hypin suorastaan ilosta!

Hurraw!in tuotteet täyttää varmasti vannoutuneenkin luonnonsuojelijan kriteerit. Itse olen ennen kaikkea tyytyväinen siihen ettei näitä ole testattu eläimillä. Rasvat ovat myös täysin vegaanisia, ja valmistettu luonnonmukaisista aineista; Niitä ovat myös rasvoissa käytetyt väri- ja tuoksuaineet. Tuoksuja onkin moneen junaan lähtijöille. Valikoimaa oli vaikka kuinka, ja oli aika tuskaa yrittää päätää viisi rasvaa jotka testaukseen haluan. Koska tosiaankin tuoksuja oli niin monta, piti minun mennä sitten naapuriin Ruohonjuureen ostamaan muunmuassa kookoksentuoksuinen rasva. Tuoksuja oli niin hedelmistä aina teehen ja kahviin. Omaan pakettiini tuli kahvi, vanilja, manteli, suklaa ja kirsikka.

No voiko sitten noin eettinen ja luonnonmukainen huulirasva olla toimiva? Voi se. Itse tykkäisin kovasti käyttää huulipunia ja -kiiltoja, mutta tahmainen olo huulissa tuntuu pahalta. Sama pätee useimpiin huulirasvoihin. Juuri kun luulit löytäneesi sopivan kosteuttavan, tahmaantuu se huuliin jättäen inhottavan rasvakerroksen. Toinen rasva taas ei jätä näkyvää jälkeä, mutta pahimmillaan kuivattaa huulia entisestään. Saamistani huulirasvoista Hurraw!:in mantelihuulirasva nousi lempparikseni. Tuoksu on marsipaanimainen, ja rasva todellakin on mukavan kevyttä ja kosteuttavaa. Kaikkia rasvoja on kehuttava niiden pitkäkestoisuudesta. Laitoin huulirasvaa vähän ennen yhdeksää aamulla, ennen kouluun lähtöä, ja huulilla on yhä mukavan kostea tunne. 

Olen enemmän kuin tyytyväinen Hurraw!in huulirasvoihin, pitkä oikean huulirasvamerkin etsiminen on loppunut. Hurrawin rasvoja tulen jatkossakin käyttämään. Ja näistä viidestä rasvasta nyt riittääkin hetkeksi (plus niistä jotka kävin vielä perässä ostamassa, heh). Haluankin että tekin pääsette nauttimaan hyväntuoksuisista, kosteutetuista huulista. Pidän pienen giveawayn pitkästä aikaa. Ostin ihanan kirsikkahuulirasvan jotakuta onnekasta lukijaa varten. Kirsikkahuulirasvassa on herkullisen tuoksun ja kosteutuksen lisäksi vielä vähän väriainetta, joka antaa hennon punan huulille. 

Ohjeet giveawayta varten!

☆ Ole blogini julkinenlukija

☆ Kommentoi alas spostiosoitteesi

☆ Haluatko paremmat mahikset voittaa? Mainosta giveawaytä jossain sosiaalisessa mediassa ja linkkaa alas kommentteihin, niin saat kaksi lippua ^_^~

Onnea giveaway:hin! Laitan voittajalle sähköpostia kesäkuun 2. päivä! Siihen asti on mahdollista osallistua! 

Himegyaru shoppings☆

Ostospostaukset saivat positiivista palautetta, joten esittelen teille nyt viimeisimmät ostokseni, jotka tällä kertaa koskevat himegyarua! Innostuin taas pitkästä aikaa laittautumaan ihan tosissaan gyaruun. Se kuitenkin on niin minua, vaikka pitkiäkin taukoja välillä tulee. Olen ollut laukkujen tarpeessa ihan muutenkin, ja katselinkin jo Ted Bakerilta muutamaa supersievää laukkua. Sofia kuitenkin kauppasi omia himelaukkujansa minulle, ja se tuli kuin tilauksesta! Ostinkin nämä ihanuudet häneltä.

Tämä laukku on aika unelma! Vaaleanpunainen, röyhelöinen ja tilava! That's all I need. Laukku kuitenkaan ei ole hirveän överi, joten sitä voi käyttää hyvin myös arkiasuissakin. Laukku on myös kivan jykevä, joten se pitää muotonsakin mainiosti.
Vaikka tietyllä tasolla olenkin aika bränditietoinen, ei koskaan merkki ole meinannut minulle juurikaan mitään laukuissa ja kengissä. Totta kai se egoa hivelee kivasti jos laukku on jotain merkkiä, mutta ennemmin sijoitan merkkivaatteisiin. Vähän hassua, sillä useimmalla tilanne on ihan päinvastainen. En ole esimerkiksi ikinä maksaisi Michael Korsin laukusta 300 euroa, en ollenkaan koe sitä järkeväksi sijoitukseksi. Sen sijaan MKn mekosta voisinkin maksaa saman summan.

Toinen ostokseni on tämä Jesus Diamanten aivan ihastuttava laukku! Tämä on kaikkea mistä tykkään. Ihanhan hempeän värinen, ruusuja, pitsiä ja rusetteja. Plus että vielä kultaisia yksityiskohtia. Tämän laukun kuvaaminen oli hitusen haastavaa, sillä laukku ei pysynyt kasassa niin hyvin kuin edellä esitelty. Mutta on se silti vaan niin ihana! Jesus Diamanten vaatteista ja asusteista tykkään oikein kovasti, ja haluaisinkin hankkia niitä enemmänkin. Harmillista että saatavuus on semiheikkoa. Ehkä tulevalla Japaninmatkalla sitten, kun on mahdollisuus vierailla Closet Childilläkin.
Nuo rekvisiittana toimivat rusetit ja muut hiuskoristeet tuli ostettua myös samalla. Nyt on sitten koruja ja asusteita pieneksi hetkeksi ihan tarpeeksi. En malta odottaa huomiseen hanamiin, jonne saan sitten kyhättyä jonkinlaisen asukokonaisuuden näistä. ~
Nyt lähdenkin tästä laittautumaan, minulla on työsopimusten allekirjoitus edessä! Sain kuin sainkin kesätöitä täksikin kesäksi, ja olen niin onnellinen. Ehdin jo pelkäämään ihan tosissani sitä, että jään työttömäksi kesän ajaksi, ja se olisi pistänyt ihan kirjat sekaisin. Onneksi nyt tulot on taattu myös kesäajaksi ja toivon mukaan saan rahaa säästöönkin.
Mitä tykkäsitte laukkuostoksistani? Entä mikä on teidän kesätyötilanteenne?

Feel the summer-himegyaru outfit!☆

En käsitä miten on taas mennyt niin kauan kun viimeksi laittauduin ihan auteettiseksi gyaruksi. Tauko oli kasvanut liian pitkäksi, ja treffasimme Sofian kanssa eilen. Minulla on ollut vähän ongelmia piilareiden kanssa, ne ovat jostain syystä kirvelleet silmissä tosi pahasti, ja yhdet linssit olin sitten fiksuna päästänyt kuivattamaan sellaiseen kuosiin että ne silppuuntuivat pieniksi palasiksi. Jännitin jonkun verran mitä silmäni tällä kertaa tuumaavat piilareistani, ja onneksi silmäni tällä kertaa suostuivat yhteistyöhön! Tosin paskan määrä on vakio vai miten sitä sanotaankaan, ja nyt sitten meikäläisen ripset heittäytyivät hankalaksi. Pysyivät ne päässä onneksi sen verran että kuvat saatiin otettua!

Dress: Taobao, hair roses: H&M, accessories: La Pafait, from New York, bag: Jesus Diamante, shoes: 2ndhand

Tällä kertaa kauniimpi taustakin! Merenrannalla asuminen on kyllä tosi ihanaa, maisemat ovat kauniit! Tosin, haastetta kuvaamiseen toi kauhea tuuli. Oli tekemistä kun pidin hiuksia kasassa, ja ne saakelin ripset jotka tekivät lähtöä jo sisällä, lähtivät irtoamaan entistä ahkerammin tuolla kauheassa tuulessa. Yksi hiuskoristeenikin irtosi matkan varrella... Mutta kaunis on tausta, eikö? Sofia on kyllä hyvä kuvaaja, ja hän jakoi myös muutaman niksin mitä kuvien käsittelyssä tulisi tehdä. Tästä lähtien saatte parempilaatuisia kuvia katseltavaksenne.
On kyllä mieltäylentävää huomata kuinka keli lämpenee ja puissa rupeaa olemaan lehtiä. Vaikka tällä hetkellä ulkona onkin synkkää ja pilvistä ja tuulee, on maisema aivan eri kuin vielä muutama viikko sitten. Lenkkeilystäkin on tullut kivempaa kun ulos voi lähteä keväisemmässä varustuksessa ja esimerkiksi hanskat voi jättää jo kotiin.
Toivottavasti teillä oli muuten miellyttävä äitienpäivä! :) Onnitukset kaikille äideille siellä, itse olen tämän päivän ihan vain kotona, sillä matka Vesannolle kestää liian kauan, plus että minulla on Työnohjauksen kirjallinen tehtävä kesken, ja kirja on palautettava jo alkuviikosta. Tässäpä sitä vaan taas istun ja bloggaan, kun voisi sitä tehtävääkin tehdä...

How I get my money?☆

Noniin aletaanpas puhua nyt sitten siitä mikä ilmeisesti on teitäkin puhuttanut kovasti. Ainakin näin eri kanavia myöten tulleiden kommenttejen ja ask.fm:ään ilmestyneiden kysymysten perusteella.Eli miksi minulla on varaa shoppailla ja matkustella. Onpas aika outoa että poikaystäväsi tuosta noin vaan sulle ostelee kaikenlaista kivaa. No harvalla alle kakskymppisellä on varaa matkustella noin paljon ja kauas. Mistäs sä sun rahasi oikein revit?

Ajattelin ensin että my life my money ja se nyt ei kenellekään kuulu. Totta tuokin mutta paljastettakoon se että provosoidun hyvin helposti ja jos joku syyttää minua jostain on minun pakko sanoa vastaan. Olen siis niitä ihmisiä jonka täytyy saada sanottua se viimeinen sana. Jos jotain taitoja tässä elämässä minun täytyisi opetelle, niin se olisi ignooraaminen ja kylmästi huomiotta jättäminen. Mutta koska sitä taitoa en vaan omista, saatte lukea tätä postausta. Kuvia on vähän ja kuivaa tekstiä sitäkin enemmän. Joten enjoy. 

Suoraan kysymykseen, että mistä saan rahani. Ihmettelen sitä miten jotkut jaksavat olla niin järkyttyneitä siitä miten jollakulla nuorella voi olla varaa matkustella ja shoppailla. No vaikka säästämällä? Sofia kertoikin blogissaan joskus omassa postauksessaan siitä kuinka saa säästettyä helpotsi. Olen aloittanut työelämän jo 16-vuotiaana. Siitä lähtien olen joka kesä ollut koko ajan töissä. Vuonna 2012 tein kesällä töitä kolmessa eri paikassa; vaatekaupassa, S-marketissa sekä museolla. Aamut ja päivät kaupoissa ja illalla museo-oppaaksi. Töitä saattoi olla 21 päivää putkeen ilman yhtään vapaapäivää. Ei ollut herkkua ei, mutta rahaa karttui kivasti. En harrasta enkä tuolloin harrastanut randomia shoppailemassa käymistä. Ostin rahoillani lolivaatteita, loput meni säästöön. Olin hyvin säästäväinen ja ostin kaikki lolivaatteenikin 2ndhandina, ja mikään vaatekappaleeni ei ole tuhottoman paljon maksanut.

No entäs sitten se Japaninmatka? Menin Lions clubin kautta vaihtoon, jolloin reissu ei maksanut minulle mitään. Lions Club ja Vesannon kunta sponsoroi vaihtomatkan minulle, ja Japanin päässä Kaman ja Iizukan Lions Clubit maksoivat olemiseni, samoin kuin hostiperheeni. Kun numerot kuitenkin kiinnostaa, voin sanoa että koko puolentoistakuukauden Japaninmatka kustansi itselleni vain noin 300€. Matkustamisen ylipäätänsä voi hoitaa halvalla. Vuosi sitten lähdin koulukaverini kanssa Bremeniin. Meillä oli tarkoituksena vain päästä reissuun, aivan sama minne. Tutkimme minne ja milloin pääsisi halvimmalla, ja lennot menopaluu Bremeniin Ryanairilla kustansi vain 39€. Koska hotellit eivät innostaneet, päätimme kokeilla Couchsurfingia. Se kannatti monestakin syystä. Ja rahaa säästyi. Viikon Saksanmatka lentoineen, syömisineen ja shoppailuineen = 159€. 

Kotona asuessa oli kustannukset helppo pitää alhaalla, mutta eihän se aina hauskaa ollut. Tuolloin en saanut rahaa mistään, muuta kuin kesätöistä. En ajanut ajokorttia vaan liikuin polkupyörällä ja kävellen niin paljon kuin pystyin. En harrastanut enkä vieläkään käy baareissa. Rahaa säästyi. Karkkia ja sipsiä sun muita hyveitä söin vain jos joku niitä minulle osti. Vaatteet olivat ilmaiseksi sukulaisilta saatuja tai vaihtoehtoisesti kirpparilta haettuja. Puhun nyt siis out of lolita/gyaru-vaatteista.
Nykyään saan opintotukea, ja kyllä siitäkin säästöön jää! Minulla ei ole matkakorttia. Kuljen kävellen aina ja kaikkialle. Ymmärrän että kaikilla ei tähän ole mahdollisuutta, olen niin onnellinen että asuntokuvioiden kanssa minulla on käynyt tuuri ja asun lähellä keskustaa ja kouluani plus että saahan kaiken elintärkeän Sörkästä! Kerään pulloja ja tölkkejä kilpaa paikallisten spurgujen kanssa. Siitä tulee aina 0,40-2,50€ viikossa lisää. Ruoka haukkaa aina usein ison osan budjettia. Jos haen kaupasta safkaa, ostan aina halvinta, ja juoksen K-kaupan, S-marketin ja Lidlin välillä. Se vie aikaa aina, kun hakee asian x Lidlistä ja asian y ässästä, mutta se tekee jo säästöä. Syön vain halpaa ruokaa, ja olkoonkin vaikka kuinka epäterveellistä, jos olen saanut leipää ilmaiseksi, syön sitten viikon vain leipää. Ruokaa saa siis myös halvalla ja jopa ilmaiseksi jos niin haluaa.
Vanhojen tavaroiden myynti on myös tuonut hiukan lisätienestiä tässä viimeaikoina, kun olen luopunut lolivaatteistani. Edellä kyllä on tullut mainittua asioita millä on rahaa saanut säästöön. Kaikki reissut ja ostokset ovat olleet (suhteessa) halpoja. Jos ette ole sattuneet huomaamaan, en ole vuorattuna MK:n ja Vuittonin vaatteisiin, vaan arkena pukeudun ihan perus kirpparikamaan. Merkkivaatteistanikin kaikki on secondhandia, mitä nuo Japaninmatkalta mukaan tarttuneet tekevät poikkeuksen. Punnitse ja Säästässä on ollut hyvä käydä, koska sain sinne joululahjaksi lahjakortin, sekä vaatteita olen jonkun verran ostanut New Yorkerista kun sain sinnekin kaksi vuotta sitten lahjakortin.

Moitteen sanaa on pakko nyt sanoa tässä postauksen loppupäätyyn. Mikä ihmeen kateusvimma ihmisillä oikein on? Ja syyllistäminen siitä jos jollakulla on jotain? Nyt olette saaneet vastauksen siihen etten minä ole täällä mikäs rikas perijätär tai housewife, saati sitten muutenvaan mikään massikeisari. Olen ihan tavallinen ihminen joka on töistänsä ja tuistansa säästänyt että on varaa välillä elää vähän leveämmin. Mutta puhutaanpas nyt niistä ihmisistä joilla on sitä omaisuutta. Mitä se on teiltä pois? Olen oikeasti kaikkien uutisten ja facebookkeskustelujen jälkeen saanut suomalaisista sellaisen kuvan että ihmiset ovat alkaneet ajattelemaan semikommunistisesti; Jos jollakulla on jotain niin kyllähän se nyt helvetti vieköön minullekin kuuluu.

Björn Wahlroos ja Fazerin suku muutti pois Suomesta koska perintövero. Wahlroosin tekosiin sen kummemmin puuttumatta, on mielestäni ihan ymmärrettävää että perintöveroa selkeästi varakkaammat "pakenee" Suomesta. Koko perintövero on naurettava asia. Jos olet asiallisesti verosi maksanut Suomeen, niin miksi sitten loppuvaiheessa verotetusta summasta leikataan vielä palanen pois? Ei mitään järkeä. Kuitenkin nimenomaan juuri näiden kahden tapauksen jälkeen nousi keskustelua facebookissa muunmuassa Kulttuurihäirinnän aakkoset-ryhmässä kommentit alkoivat olevan juuri sitä luokkaa että rikkaat helvettiin rahat kaikille. Olin lievästi järkyttynyt, miten ihmiset ihan oikeasti ajattelevat näin. En koe että Suomen ilmapiiri kannustaa siihen että voit omalla työlläsi rikastua. Verotus on hyvä juttu ja arvostan sitä että meillä on sosiaaliturvat. Elänhän itsekin tällä hetkellä valtion tuilla. En vain koe hyvänä sitä että rikkailta pitäisi ottaa koko ajan enemmän pois. Koska as I said, se ei kannusta ollenkaan työllä ansaitsemiseen, koska silloin verot nousevat niin korkealle. Ja kun minusta se ei ollenkaan ole paha asia jos jollakulla on enemmän kuin toiselta. 

Siirrytään nyt sitten kuitenkin vähän casuaalimmalle tasolle, voisin paasata tästä valtion taloudesta niin paljon enemmänkin ettei sitä enää kukaan jaksaisi lukea. Lolitapiireissä tämän kateuden huomasi aika hyvin. Meikän lolimekkovarastoa nyt ei kukaan kadehtinut, eipä siinä mitään kadehdittavaa ollutkaan. Mutta sivusta seuraajana ja aiheesta puhuttaessa kyllä huomasi sen, että kun yksi sai uuden, suosituksi nousseen mekon alkoi sen luokan kateus. Jos joku osti mekkoja useaan kertaan kuukaudessa, alettiin supisemaan saako hän rahansa huoraamalla vai piileskeleekö joku sugardaddy jossain kaapissa. En tiedä, mutta itse en koskaan ole varsinkaan omia ystäviäni tai kavereitani kohtaan ollut kateellinen. Olen toistanut useaan otteeseen, että toisen rahat eivät ole minulta pois. 

Anteeksi tämä avautuminen ja kiitos jos jaksoitte lukea. Tuli vain sellainen olo että saatan vaikka haluta jakaa tämän vakavan ja ehkä hiukan provosoivan tekstin teidän kanssanne. Äänensävyn ei ollut tarkoitus olla syyttävä. En minäkään mikään pyhimys ole, ihmettelen minäkin kun joidenkuiden randomien blogeja luen kuinka yksinhuoltaja siivoojalla on varaa niihin jokakuukausittaisiin Vuittoneihin. En kuitenkaan mene syyllistämään ja anonyyminä askiin puskemaan kysymyksiä. Tässä nyt tosiaan tällaista vakavampaa asiaa tähän väliin, ensi kertaan ja iloisempiin aiheisiin! =^_^=

And this is how I developed: 2011☆

Oli kyllä ihana kuulla että tykkäsitte tästä postausideasta, joten tässäpä teille jatkoa. Nyt tulee sitten, tietenkin, kuvia vuodelta 2011. 

Tyylisilmäni lolitan suhteen kehittyi jo parempaan suuntaan. Lolita siis oli ihan ehdoton number one tyyli minulle ja pukeuduin siihen niin usein kuin mahdollista. Vaatekaappi oli jo kasvanut sen verran että asukokonaisuuksia sai kasattua useampiakin, niin näyttävämpia kuin koulusopivia kokonaisuuksia. Tuo mustapinkki Angelic Prettyn mekko oli kyllä pitkään suosikkini. Nyt olen kyllä siitä jo luopunut, mutta olen onnellinen että mekko sai uuden, rakastavan kodin ; _ ;

Noihin aikoihin aloin myös nikkaroimaan ensimmäisia gyaru-asukokonaisuuksiani ja kokeilin erilaisia meikkityylejä. Kaukanahan nämä sätösteet ovat gyarusta, mutta yritys oli (kai) hyvä? Tutustuin kyllä gyaruun melko samoihin aikoihin lolitan kanssa, mutta vasta tuolloin sain tarpeeksi rohkeutta alkaa kokeilemaan, kuinka tämä tyyli sopisi itselleni. Ja ehkä hyväkin niin, nolasin itseni aika mainiosti joskus 2006-2007 kun aloin loleilemaan ja järjestin mitä ihmeellisempiä kyhäelmiä.

Ernuiluaika alkoi pääosin olemaan loppusuoralla. Silloin tällöin kuitenkin tuli pukeuduttua hiukan ernuhtavasti. Arkityylini kuitenkin oli tuolloin lolita, ja as I said, siihen tuli pukeuduttua melkolailla aina, kouluun ja kaupungille.
Onpas tylsää, en hirveästi muista vuodesta 2011 mitään mainitsemisen arvoista tämän enempää. Yläaste loppui ja lukioon siirryttiin. Jostain kumman syystä vuoden 2011 kansiossa ei ole paljoa kuvia, reilusti vähemmän kuin vuoden 2010 ja 2012. Noh, ensi postauksessa sitten suurempi määrä kuvia. :)

Meeting beautiful Momo☆

Pitkästä pitkästä aikaa tapasin ystävääni Momoa. Momo oli Japanissa vaihdossa ja palasi takaisin Kotisuomeen tuossa jokunen aika sitten, joten olikin korkea aika vaihtaa kuulumisia teekupposen äärellä. Olin eilen koulussa pitkän päivän, joten en jaksanut gyaruilla. Päätin kuitenkin laittautua hiukan tavallista enemmän, ja käyttöön pääsikin Myrreltä saamani sailorkauluksinen paita, sekä Saksasta ostamani shortsit.

 Upea Momo ihanassa Japanista ostetussa mekossansa.

Vaikka kämppä onkin isompi kuin edellinen, on tämä asu- ja muidenkin kuvien ottaminen lievä ongelma. Eipä sitä kunnon yhteiskuvaakaan saanut otettua vaan piti änkeytyä makkariin, jossa tausta on... noh, kaoottinen. Plus että taustavalo aiheutti haastetta.

 Headbow: 2ndhand, shirt: Ank Rouge, shorts: New Yorker, shoes: from Berlin

Hyvin se pari tuntia kuluikin, kuin siivellä. Joimme teetä tosiaan samalla kun Momo keroi Japaninmatkastansa sekä tulevasta Helloconista, johon itse en ole osallistumassa. Hellocon siis on Helsingissä järjestettävä lolitamuotitapahtuma, johon on kunniavieraiksi tulossa Angelic Prettyn pääsuunnittelijat Maki ja Asuka. Heidän lisäksi kaikki ihanat ihmiset joita tapahtumaan on tulossa olisi houkuttanut, olisi ollut mukava nähdä kaikkia. Mutta koska en enää loleile koen sen hiukan outona mennä kyseiseen tapahtumaan gyaruna saati sitten casuaalina. Helloconiin totta kai on tervetulleita myös kaikki ei-lolitat. Itse nyt kuitenkin skippaan tapahtuman tällä(kin) kertaa ja pyrin näkemään ihmisiä ihan privaatisti sitten. Nyt palaan taas kouluhommien ääreen, viimeiset esseet ja seminaariesitykset kasaan ja sitten voikin kahdeksi kuukaudeksi huokaista kouluhommista.