My Japan trip in photos 1/3☆

Olette useampaan otteeseen jo toivoneet kuvia Japanin vaihtarireissustani. Nyt, nyt vihdoin olen saanut siirrettyä kuvia omalle koneelleni vanhempieni tietsikalta. Kuvia on paljon, ja en ole photoshopannut niitä, sillä olen ilman meikkiä ja persesilmän näköisenä muutenkin, joten photarointi ei paljoa tilannetta pelasta. Koska kuvia on niin paljon, en syvällisempiä selityksiä kuvien väliin heitä, ettei postauksesta tulisi liian raskasta luettavaa. Aloitan tämän postaussarjan hiukan epämääräisessä järjestyksessä, sillä näytän teille nyt kuvia toisesta isäntäperheestäni ensin, kun vietin aikaa Kanzakin perheessä. He olivat kyllä ihanin hostiperhe mitä toivoa voi! Tässä siis tosiaankin niitä kuvia, toivottavasti tykkäätte vaikka meikittömällä naamalla niissä heeboilenkin.

You have been asking would I show for you pictures from my exchange student trip to Japan. And now, finally, here those are. Here are pictures from time I spent in my second host family.

Ensimmäinen ilta uudessa isäntäperheessä. Suihkunfreshinä, ja sen näköisenäkin :D

Heti seuraavana aamuna sainkin lähteä tutustumaan Iizukan pormestariin (Tuo mustapukuinen mies minun vieressäni) ja pääsin paikalliseen lehteen. Ne oli taas niitä tilanteita jolloin minulla ei ollut pienintäkään hajua siitä, mitä olisi pitänyt sanoa...

Haastattelun jälkeen lähdimme käymään vanhassa japanilaisessa teatterissa. Kiersimme vain rakennusta, emme katsoneet mitään esitystä. Kuvassa siis oikealta vasemmalle hosti-isäni, hostisiskoni ja toisella puolellani on hostisiskoni kaksi lasta. 

 Ja samana iltana vielä koko perheen voimin lähdimme käymään syömässä _todella_ fiinissä sushiravintolassa. Sushit valmistettiin ja tarjoiltiin meille yksi kerrallaan, ja niissä oli tietty tapa jolla ne piti syödä. Aiheutin paheennusta dippaamalla muutaman sushin soijakastikkeeseen vaikkei niin olisi saanut tehdä... Hyvää kyllä oli ja en ole ikinä noin hienossa ravintolassa käynyt enkä varmaan tule enää koskaan käymäänkään.

 Mikä Japaninmatka se sellainen on jos ei yhdessäkään kissakahvilassa vieraile? Kissat on rakkaus ja kahvila oli mukava, jokseenkin olen todella nopeasti kyllästyvä ja se kahden tunnin aika kahvilassa tuntui vähän turhan pitkältä, varsinkin kun kissatkin kyllästyivät jo heti vartin jälkeen ja luippivat piiloon :'D 

 Cats, cats everywhere! Ririko halusi käydä vessassa mutta ongelmaksi osoittautuivat kissat, jotka eivät halunneet WC-tiloja luovuttaa.

 Sitten taas seuraavana päivänä olikin tiedossa vähän erikoisempaa aktiviteettia, nimittäin Iizukan Lions Clubi lahjoitti kananmunia ja tiskiainetta (???) jokaiselle verenluovuttajalle. Itse pääsin siihen lystiin mukaan ja ojentelin lahjapussit verenluovuttajille. Ilmeeni onkin luokkaa "I have no idea what I am doing", sillä tässäkin hommassa oli jokin tietty rituaali miten lahjapussin ojennuksen olisi pitänyt käydä, mutta enpähän minä tietenkään sitä oppinut ja tajunnut vaan ojentelin lahjat vähän miten sattuu tuskastuneen hymyn ja muutaman arigatou gozaimasun saattelemana.

 Kanzakin perhe oli hyvin uskovainen, ja he ehdottomasti halusivat viedä minut vierailemaan shinto-temppeliin. Paikanpäällä temppelin väki innostui minut nähdessään ja he ehdottivat, voisivatko he pukea minut mikon asuun. Suostuin totta kai, vaikka siinä 40C helteessä viisi kerrosta kangasta päällä oli aika tukalaa. Tuntuihan se tosi upealta saada tuollainen aito puku päällensä. Jokseenkin, arvatkaa vaan kahdesti kuka osasi vaihteeksi rukoiluseremonian. Minkäs teet kun ohjeet annetaan vain japaniksi.

 Lunchtime with family~

 Shoppailua! Kävimme Tenjin Coressa, missä sijaitsivat kaikki upeimmat japsibrändit mitä voin kuvitella (Okei, Princess Melodyä eikä Jesus Diamantea Fukuokasta löytynyt mutta kaikki muut!). Kävin mm. Angelic Prettyn liikkeessä, josta hostiäitini minulle osti mekon, sukat ja blousen. Kävin myös MA*RSin ja Liz Lisan kaupoissa. Kunpa olisin tuolloin tajunnut shoppailla enemmän... Noh, säästyipähän rahaa. Shoppailukierroksen jälkeen menimme risteilylle Mariera-nimisellä laivalla. Siellä tarjoiltiin hieno viiden ruokalajin illallinen. Jälleen kerran, en ole koskaan aikaisemmin ollut useamman ruokalajin illallisilla, joten upea kokemus oli!

Tällä perheellä oli kaksi asuntoa: Koti Iizukassa, ja upea loma-asunto merenrannalla Fukuokassa, Riviera Gardenissa. Valitettavasti viimekesä oli Japanissa tavallistakin kuumempi, oli lähes joka päivä rannalla suositukset, ettei siellä liikuttaisi. En siis päässyt uimaan mereen kertaakaan, eikä rannoilla näkynyt paljoa paikallisiakaan. Kävimme keräämässä muutamia simpukoita kun ilta alkoi hämärtämään ja lämpötila muuttui pikkuisen siedettävämmäksi.

Koska olin Lions Clubin vaihdokkina, oli minun osallistuttava heidän kokouksiinsa. Eipä minulla ollut niissä kummempaa roolia, noin puolentoistatunnin kokoukset käytiin japaniksi, ja yritin ymmärtää mahdollisimman paljon. Yleensä kokouksissa käytiin läpi vain projekteja ja niiden edistymisiä, laulettiin japanin kansallislaulu (Ja minä jouduin laulaa luikauttamaan joka kokouksessa Maamme-laulun, ja yhdessä kokouksessa eräät hurjat jopa yrittivät laulaa mukana :'D) ja lopuksi vedettiin perskännit. Perskännivaiheessa itse yleensä sain luvan poistua. 

 Tuossa edellä kuvatussa kokouksessa oli myös eräs tyttö isänsä kanssa. En tuntenut heitä, eikä hostiperheenikään. Tyttö oli todella mukava ja tuli juttelemaan minulle huonolla englannilla (jonka seurauksena aloimme kommunikoimaan japaniksi, vaikkei japanini mitään superhyvää olekaan. Kuitenkin asiat tuli paremmin selväksi hänen äidinkielellään), kuinka tahtoisi tutustua minuun. Hänen isänsä sitten lupautui viemään meidät Space World-huvipuistoon. Oli hauska kokemus, mutta huvipuistoista saa enemmän irti jos sinne lähtee ystävän/perheen kanssa eikä tuntemattoman. Tyttö oli tosi ihana, mutta oli hiukan kiusallisia hiljaisia hetkiä kun kumpikaan ei tiennyt mitä sanoa...

Täysin random yksinäinen kuva. Kävin otattamassa hiustenpidennykset, sillä hostiäitini sanoi, että nyt kun olet täällä tee mitä olet aina halunnut! Ei ollut edes kallista, hiusten värjäys, leikkaus ja pidennysten laitto kokonaisuudessaan maksoi 20 000 jeniä. Ja ei, en ole polttanut pilveä ennen kuvan ottoa vaikka ilmeeni ehkä kertookin muuta. Oli vain taas vaihteeksi ihan tajuttoman kuuma. 

 Viimeinen ilta ihanassa Kanzakin perheessä. Ilta oli ihana, jos poissuljetaan tuo kamala, kamala kalmari! Oli aivan järkyttävää eläinrääkkäystä, miten tuo vielä elävä eläin vain... syötiin! Ilman tappamista tai mitään... Yleensä minulle ei ruoasta tule pahaa oloa ja oksetusta mutta tällä kertaa tuli, ja vaikka kuinka epäkohteliasta se olikaan, kieltäydyin kalmarin syömisestä. Onneksi sain sitten tilattua itselleni vaihtoehtoisesti sushia. Illalla oli sitten vielä ilotulitus joen rannalla.

Viimeinen kuva hostiäitini kanssa. Ririkoakin kiinnosti :))

Tässäpä nämä nyt olisi, kakkosperheen kuvat. Tosiaan Kanzakin perhe oli aivan ihana, heitä on kyllä kova ikävä. Aion tehdä kuvapostauksen päätteeksi sitten syvällisen analyysin vaihtarireissusta, kertoa nyt sitten tielle mitä siellä kävi, miksi en ole teille aikaisemmin mitään jakanut. On jotenkin hassua, että tästäkin reissusta on jo vuosi. Aika on kyllä mennyt niin nopeaan. En uskalla luvata milloinka saan seuraavat kuvat levitykseen, toivottavasti pian! Ja pahoittelen hiukan tönkköä tekstiä. En tiedä mitä runosuonelleni on tapahtumassa, kirjoittaminen tuntuu jotenkin todella, todella haastavalta nyt. Yritän skarpata!