+3kg☆

Postaus jonka julkistamista mietin ja mietin ja mietin... Päätin kuitenkin että koska olen jo paljastanut itseni kaikille niin menköön! :D Otin myös tätä postausta varten miljoona kuvaa omalla järkkärillä, kunnes totesin että ne kuvat olivat kaikki aivan kamalia ja julkaisen tässä nyt vain pari selfietä by iPhone. Päätin kokeilla hiukan erilaisempaa meikkiä, asu nyt ei ollut kummoinen.

Eli siis, olen jo melkein normaalipainoinen! Viime punnituksesta (about kolme viikkoa sitten) oli painoa tullut lisää +3kg. Olo on ristiriitainen: Hävettää, miten on saanutkin noin valtavasti painoa itseensä. Mitä muita paranemisblogeja olen lukenut, tytöt valittelevat parinsadangramman "painonnousua", tai vaihtoehtoisesti tuulettavat sitä kun vaaka sanoo +200 grammaa. Ja mitä minä sitten? Märsyän itseeni muutamassa viikossa kolme kiloa. Okei, varmasti painossa on nesteitä sun muuta "epäolennaista" mukana, eriävistä syistä, mutta on sitä itse tavaraakin varmasti kertynyt. 

Olenkin ottanut ihan tosissaan tahtia kiinni, päätin ylkkäreiden aikaan että nyt, helvetti, syödään. Painoa on _saatava_ lisää, halusi sitä tai ei. Paino oli jo monta monta kuukautta jumittanut paikallaan, menin ylä- ja alamäkeä syömisen kanssa. Nyt sitten olen syönyt paljon kolmen viikon ajan, ja on tässä pientä edistystä: Syön nykyään aamupalan, syön sen vaikkei kukaan olisi vahtimassakaan. Tänäänkin olin aamun kotona ja otin molemmat puolet kauraleivästä, vaikka ennen olisin ottanut vain puolikkaan vähäkalorisinta leipää mitä on ja järsinyt sen ilman päällisiä (jos siis joku olisi pakottamassa syömään). Olen tosiaan herkutellutkin aika roimasti, mutta minkäs teet kun jääkaappi ja pakastin on vieläkin täynnä juhlaleivosjämiä.

Aikaraja BMIn saamiseksi 18 oli toukokuun alkuun, ja se ei toteutunut. Olen siksi myös yrittänyt itselleni todistella, että tämä jäätävä painonnousu on ihan luvallista. Vaikka kuten tuossa alussa jo sanoin, tuntuu niin epäreilulta, että itse lihon hirmu nopeasti ja hirmu herkästi, kun muut eivät liho vaikka söisivät karkkeja ja kakkuja päivittäin. Tai että kun muut anorektikot ovat osastolla nenämahaletkuissa ja nutridrinkkien ympäröimänä, hekin lihovat vain vaivaisia satoja grammoja. Itse kuitenkin käyn salilla ja lenkkeilen, että kulutustakin löytyy. Kolme kiloa muutamissa viikoissa... Helvetti että se on paljon!

Miksi sitten julkaisen tämän tiedon teille? Valitin asiasta eräässä syömishäiriöstä toipuvien tukiryhmässä. Siellä sitten eräs tyttö sanoi, että harva parantumisblogia pitävä varmaan viitsii kertoa, että nyt tuli roima määrä kiloja lisää, koska häpeän ja epäonnistumisen tunne on niin suuri. Ja tottahan se on: Minua hävettää ihan hirveästi, ja tuntuu että olen tosiaan menettänyt kaiken kontrollin. Tarvitsisinko minä muka kahta leipää aamupalalla? Miksi syön keksejä kun ei ne ole kunnon ruokaa? Miksi piti ottaa toinen pala kakkua kun ilmankin olisi selvinnyt? Pelkään että paino vaan nousee ja nousee ja kohta olen sellainen soranorsu ettei pahemmasta väliä. Back to the point, ajattelin tämän ehkä rohkaisevan jotakuta. Toivottavasti joku toinenkin syömishäiriöstä toipuva siellä ruudun toisella puolella nyt tietää, että joku muukin saa painoa nopeaan tahtiin ja helposti. Olen kyllä itsekin hiukan tyytyväinen: Ehkä pian voin tulla ja kertoa kaikille että nyt, nyt olen normaalipainoinen! Vielä muutama kilo matkaa siihen. 

P.s. Olen saanut mun pyllyn takaisin, keksinsyönti ja salitreeni siis ei ollut ihan hyödytöntä!!

P.p.s. Paino, jonka otin ei ollut aamupaino, vaan otettu keskellä päivää niin, että olin syönytkin ennen... Että tarkkaa painomäärää en tiedä vieläkään, ja ei kyllä haittaakaan.