*:･✧(Aikuisten) ystäväkirja✧･ﾟ:*

Bongasin Saijiksen blogista hauskan postauksen, nimittäin vanhan kunnon ystäväkirjan! Tällaisiin pieniin kysymyspostauksiin on hauskaa vastailla, ja kuten sanottua, on kiva saada blogin sisältö pysymään myös kevyenä raskaiden asiapostausten ja kuvapostausten keskellä. Kannustan kaikkia bloggaajia osallistumaan tähän, näitä(kin) on hauskaa lukea muilta😊

Nimeni on: Saga Berg-Dahlström

Jotkut kutsuvat minua: Ihan vaan Sagaksi. Pienenä olin tosi katkera siitä, että minulla on niin lyhyt nimi ettei siitä saa mitään väännettyä. Nykyisin ei kyllä haittaa :'D

Olen syntynyt vuonna: 1995 Eli olen siis: 21-vuotias, nyyhkis kohta täytän 22v. Kauheaa, viime kesänä minulta kysyttiin minkä ikäinen olen. Menin sitten vastaamaan että 19, ja kauhukseni tajusin saman tien kun sanoin sen että ei taivas, enhän ole. Mutta se meni ja en enää kehdannut korjata että eikun hups.

Lapsuuskotini langallinen puhelinnumero oli: 646770. Muistan!

Pienenä olin varma että minusta tulee isona: Mäkihyppääjä. Sitten halusin olla balettitanssija, sitten eläinlääkäri, sitten ensihoitaja...

Mutta isona minusta tulikin: Opiskelija😅😂Ja bussifirman työntekijä. Ok, sosionomiksi tässä kovasti yritetään valmistua.

Täydellinen puoliso: Tuo oma rakas aviomies💕

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: En oikeastaan haluaisi lisää tunteja. Olen niin saamaton tällä hetkellä, että lisätunnit vain ahdistaisivat kun tajuaisin että aika juoksee ja hommat ei etene. Mutta jos kuvitellaan että saisin itseäni niskasta kiinni, riuhtoisin opinnäytetyötä eteenpäin ihan vimmatusti.

Harrastan nyt: Ihan vain koulunkäyntiä. No ei, jos aikaa on, niin tykkään pelata Nintendo 3DS:llä tai Wii U:lla, ja käyn lenkillä. Ja tämä blogi tietty!

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: Turmion Kätilöiltä jotain menvämpää tai Die Antwoordin Banana Brains tai I don't care.

Noloin teeveeohjelma josta pidän: Salatut Elämät. Enkä tiedä tykkäänkö edes kys. ohjelmasta, mutta töllötettyä sitä tulee :'D

Bravuurini keittiössä: Palak paneer tai perunarieskat. En tiedä, en oikein ole ruuanlaittaja-ihmisiä.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: Minä itken aina, ei se mitään syytä tarvitse.
Lapsuuteni lempilelu: Mummolta ja papalta saatu Harry Potterin pöllö. Se on niin ihana ja sitä vaalin koko lopunikäni. Sain sen 6-vuotis synttärilahjaksi ja tuossa se sohvannurkassa yhä nököttää.
Lempilelu nykyään: ööh..? En tiedä? Tuo Wii U?
Salainen paheeni: Varmaankin tuo pelaaminen. Nököttäisin jonkin konsolin ääressä koko päivän jos ei muuta pakottaisi velvollisuudet tekemään.
Eikun se ihan oikea salainen paheesi: Kakun syöminen. Joskus tulee fiilis että pakko saada daim-kakkua, ja tuhoan siitä puolet. (Toim. huom. tätä ei käy joka viikko)
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: Ensimmäisenä tulee mieleen vanha savolainen viisaus jonka rakas pappani on joskus todennut, mutta taidanpa jättää sen kertomatta, kun ei ihan muotibloggaaja-kamaa ole😅 Ehkäpä se, ettei kaikki mene aina niinkuin kuvittelee, vaikka itse tekisi kaikkensa asian eteen.

*:･✧Tokyo pictures! (pic heavy!)✧･ﾟ:*

Nyt tulee tällainen kuvaoksennus-postaus! Toivottavasti jaksatte silmäillä loppuun asti, mutta totesin ettei näitä kuvia oikein loogisesti saa kahteen osaankaan jaettua. Tässä siis Tokionreissun kännykkäkuvat! Muutamia kuvia otin erilleen tästä postauksesta ja julkaisen ne myöhemmin eri asiayhteyksissä. Koska postauksesta tulee jo valmiiksi tositosi pitkä, en nyt turhia introja tähän alkuun selittele, vaan lisään pieniä kuvatekstejä osaan kuvista, joista jotain haluan sanoa. Kuvat menee suurinpiirtein ihan kronologisessa järjestyksessä.

Vuosi vaihtui kun oltiin jossain Siperian yläpuolella. Oltiin oletettu, että pystyttäisiin ihastelemaan ilotulituksia ja muita yläilmoista, mutta eihän se nyt niin mennyt. Ei jotenkin tule maantasalla ajateltua, että ilotulitteetkin kuitenkin räjähtää ihan supermatalalla, ja lentokoneesta käsin tuli nähtyä vain pieniä valonvälähdyksiä, jos osasi katseen oikeaan kohtaan suunnata. Ja eipä siinä keskellä Venäjää edes pahemmin mitään ollutkaan.

Melonilimsa on ehdottomasti parasta juomaa mitä maa päällään kantaa. Käytiin syömässä useampaan otteeseen Uobeissa, sushiravintolasta jossa annokset sai liukuhihnaa pitkin tabletilla tilattua. Käytiin koko reissun aikana kolme kertaa syömässä täällä, kun Uobei on niin ihanan halpa ja hyvä ja ennenkaikkea helppo.

 Tuo nakki on aika huvittavan näköinen... :'D Tilattiin yksi ilta iltapalaksi crépet, omassani on kakkua ja kermavaahtoa ja mansikkaa, Christianin crépessä on nakki, salaattia ja muistaakseeni tonnikalaa.

Purikura oli ihan parasta viihdettä! Nytkin käytiin muistaakseeni neljä kertaa kuvailemassa. En kestä miten Christianista tulee niin pahuksen sievä noissa muokkauksissa! 😂Purikurassa kamera siis muokkaa aina kroppaa pidemmäksi ja laihemmaksi, ja naamaa kapeammaksi ja silmiä suuremmiksi. Olisipa itse aina 24/7 noin siloposkinen.

Tajuttoman söpöt kissatyynyt pelihallissa! Näyttää ihan meidän Pate-kissalta, ja halusin voittaa tällaisen. No vähän aikaa tuli pelikonetta paukutettua mutta tyynyä ei voitettu. Mieheke kyllä lupasi ostaa tämän jos se kaupassa tulisi vastaan, mutta ei löydetty. Nyt on aukko sydämessä :'(

Perinteinen Japaninreissun Möet-pullo. Siis oikeasti meistä ei kumpikaan oikein Möetistä välitä, hirmu kuivaa ja kitkerän makuista. Mutta onhan tämä nyt niin truu-bloggaaja-juomaa, että pakkohan sitä oli minipullo shampanjaa korkata hotellihuoneessa illalla, kun kerta halvalla sai. Shampanjoiden hinnoittelu oli vähän hassu, sillä pikkupullot olivat Suomen hintoihin verrattuna halpoja, mutta isot pullot kalliita. 

 MA*RS💖

Haluttiin maistaa matcha-erikoisuuksia, ja pyörähdettiin sitten Starbucksin kautta. Niiin herkullisia! Minulla oli matcha-lattea ja Christianilla matcha frappuccino. Suomestakin saa tuota matcha lattea, mutta se kulkee nimellä green tea latte. Suosittelen ehdottomasti maistamaan. Ja tuo matcha frappuccino oli myös yliherkullista, harmi kun sitä ei Suomenmaasta taida saada, ainakaan vielä. 

Sopivasti meidän Tokiossaolon aikana oli Arina Tanemuran näyttely käynnissä. Meidän oli tarkoitus käydä tsekkaamassa näyttely, sillä Arina Tanemura on ehdottomasti lempparipiirtäjiäni, tykkään hänen överiyksityiskohtaisista teoksistansa ja nuo lautasen kokoiset silmät nyt vaan on ihan 5/5! No Tokyo Sky tree olikin sitten vähän monen mutkan takana, kun Saitamasta lähdettiin seikkailemaan. Missattiin meidän juna ja jouduttiin odottamaan seuraavaa tosi kauan. Kun sitten vihdoin osuttiin oikeaan junaan ja päästiin Sky treelle, oli näyttely juuri mennyt kiinni... No se siitä sitten.

Karaokessakin ehdittiin käymään vain kerran... Tämäkään nyt ihan putkeen mennyt, sillä meidän vakkari-karaokemestassa oli paikat tosi kortilla, saatiin hissin vierestä tupakointihuone, jossa rööki kärysi ja porukkaa ramppasi huoneen ohi ihan jatkuvasti hissille. Ja enempi vähempi humaltuneiden ihmisten mölinä kuului meidän koppiin. Noh, drinkit oli hyviä ja muutama biisi saatiin mumistua läpi. 

 Laitoinkin snäppiä, että kuinkahan alkoholisoitunut sitä olisi jos Japanissa asuisi. Kaikki drinkit oliat niiin söpöjä, ja hyvänmakuisia. En tiedä mitähän juomaa tämä on, mutta mansikanmakuiselle limsalle maistui. Aivan superherkullista!

Vikalta aamulta kuvia. Oli ihan tosi aikainen herätys, jo joskus viiden maissa, että ehdittiin hypätä lentokentälle vievään junaan ja pakkailla kaikki tavarat. En tykkää energiajuomista, mutta täytyy sanoa että tuona päivänä oli todellakin paikallaan, kun siirryttiin aikavyöhykkeissäkin taaksepäin. Matkatavaraakin oli kertynyt jonkun verran, oltiin varmaan kunnon riesa työmatkalaisia täynnä olevassa paikallisjunassa. Vaikka omakehu haisee niin ihan hyvin saatiin kasattua junan perälle noista laukuista torni siten, että mahd. vähän vietiin ihmisiltä tilaa!

Tällaisia kuvia kertyi kännykkään. Tosi vähän tuli kyllä kuvailtua after all, useaan otteeseen tullut mainittua että olo oli kaiken tapahtuneen jälkeen kurja ja reissufiilistäkään oikein löytynyt, joten siksi se kännykkäkin lähinnä pysyi taskussa. Heräsikö jotain kysymyksiä tai kommentteja kuvista?

*:･✧Mitä olisin tehnyt toisin?✧･ﾟ:*

Bongasin ihanan Miina Karoliinan blogista tosi hauskan postausidean. Mitä olisin tehnyt toisin. Jokaisella meistä on varmasti asioita joita muistelee lämmöllä ja vähemmällä lämmöllä, ja omastakin elämästä löytyy sellaisia juttuja joita miettii tänäpäivänä, että miksi ihmeessä tulikaan tehtyä sellainen ratkaisu. Tai miksi ihmeessä vastasin sille ihmiselle juuri sillä tavalla. Joitain asioita on aivan karsean noloa muistella, joitakin ihan hauska, joten tässäpä teille listausta asioista, joita minä olisin tehnyt toisin!

-Aikuiset eivät ole aina oikeassa. Liian pitkään ajattelin kaikessa, että kyllä ne aikuiset parhaiten tietää (ja siis meinaan nyt omaa lapsuutta/teini-ikää). Olin kirjautuneena edesmenneellä Enfant Terrible-foorumilla, joka oli lolitafoorumi. Aika moni aikuinen lolitaan pukeutuja kohteli minua aloittelijaa ihan superhuonosti, ja ajattelin, että olen ihan oikeutettu saamaan kaikki haukut ja vihakommentit, koska olivathan nämä jo 18-25 vuotiaita ja hyvin kauniisti pukeutuvia ihmisiä. NOT. 

-Olisin kehittänyt omaa tyylisilmääni ja PALJON. Olinhan minä nyt ihan järkyn näköinen silloin. Tietty omalla kohdallani este oli vanhempani, joilla oli tiukka linja siihen että mitä saa ostaa ja mitä ei, ja vanhempani eivät japanityyleistä tykänneet. Jouduin sitten olemattomilla ompelutaidoilla väsäämään jotain hirvityksiä, sekä modaamaan peruskauppojen antia. Ei näyttänyt hyvältä.

- En olisi tuskastellut poikaystävättömyyttä silloin teininä niin paljon. Minua ahdisti ihan hurjasti se, etten seurustellut, ja kaikki kaverit ympärillä vaan pariutui. Noh, nyt sanoisin Sagalle 13-wee, että ei mitään stressiä ja monelta sydänsurulta säilyttiin kun jäi parisuhteet välistä. Lisäksi Vesannon valikoima oli se kymmenen poikaa, joten se, että jostakusta niistä olisi sopiva kumppani löytynyt oli minimaalinen. Joten parempi näin ja enhän kauhean kauaa Helsingissä ehtinytkään asua, kun Christian jo marssi elämääni.
-Jos (asu)kuva ei miellytä omaa silmää tai on kamala, älä laita sitä nettiin ja valita sivussa "yhyy oon kauhee läsq ja ruma ja kukaan ei tykkää musta". Aloin bloggaamaan jo 12-vuotiaana, ja ei taivas. Siihen on syynsä miksi se ensimmäinen blogi on piilotettu ja hyvin. Kuvat olivat kyllä ihan järkkyjä, ja se huomionkerjuu omissa kuvateksteissä oli snadisti noloa.
-En olisi tehnyt bloggaamisesta viime kesänä niin isoa pakkopullaa. Se näkyi ehkä hitusen blogini sisällössäkin. Toisaalta who knows, olisinko kehittynyt tähän pisteeseen jos silloin en olisi väkertänyt blogini parissa 24/7.

 Jacket: MA*RS, shawl and bag: Louis Vuitton, dress: DaTuRa

-Ja mitä koulukiusaamiseen tuli, olisin tietty voinut välittää vähän vähemmän. Ja olla sanavalmiipi. Kieltämättä nykyisin tulee sellainen fiilis välillä, että voisi käydä jutustelemassa muutaman, anteeksi suorasanaisuuteni, kusipään kanssa, mutta turhaa riidanhaastamistahan se olisi, varsinkin kun tapahtumista on aikaa. Ja don't get me wrong, en oikeasti ole pitkävihainen ihminen, ja nykyisin ei enää pahemmin kiinnosta menneet ja mitä kyseiset ihmiset tekevät, mutta muutamaan kysymykseen olisi ihan kivaa saada vastauskin.

-Vähän jos tullaan sieltä Vesanto-ajoilta tännepäin. Olisin voinut hoitaa muutamat riitatilanteet toisin. Osaan olla omalta osaltani välillä aika ärsyttävä, mutta olen liian helposti myötäilevä ihminen. Jos joku lyö turpaan, niin koen että olen ansainnut sen enkä ala vänkäämään vastaan (ja tämä oli kuvainnollista, en ole koskaan ollut nyrkkitappelussa😅). Välillä olisi ollut ihan jees sanoa vastaankin.

-Olisin lähtenyt opiskelemaan jotain toista alaa, esimerkiksi logistiikkaa ammattikorkeaan. Nyt ehkä vähän tämä sosiaaliala turhauttaa, mutta saa nähdä mikä on fiilis kun pääsee työelämään (jos pääsee)

-Olisin myynyt lolita-vaatteeni pois aikaisemmin. Nyt markkinat ovat tulleet alas kuin lehmän häntä! Muistan, kun itse pukeuduin lolitaan, saatettiin Angelic Prettyn hameesta pyytää 180€ ja saada se kaupaksi vielä. Nyt tyyliin pitää maksaa jollekulle että tulee hakemaan vaatteet pois. Eipä minulla enää paljoa olekaan lolitavaatteita, mutta ne mitä on niin ei tahdo mennä kaupaksi, vaikka pilkkahintaan niitä myynkin pois.
- Olisin voinut ottaa häissä ihan asteen verran rennommin. Minulla oli sinäkin päivänä kauhea suoritus päällä, vaikka päivä siis olikin ihan superihana ja onnistunut!
- Olisin lähtenyt Japaniin ystäväni kanssa vuonna 2014. Tuolloin minulla kuitenkin oli anoreksia juuri pahimmillaan ja ei voimavaroja. Jouduin perumaan reissun ja se ehkä hiukan harmittaa.

Tällainen postaus tälläkertaa! Mitäs tykkäätte näistä tämmöisistä vähän erikoisemmista postauksista? Ja mitä tykkäätte asusta? Tämä asu käytiin kuvailemassa jo jokunen aika sitten, ja annoin nämä kuvat ihanaiselle Sallille muokkailtavaksi. Ja siten syntyi uusi banneri. En oikein tykännyt siitä edellisestä, minusta se näytti että minulla olisi ihan hirmuisen iso maha ollut siinä kuvassa, ja muutenkin meikki saatika hiukset eivät olleet mintissä :'D Hei, jos te teette tällaisen postauksen niin linkatkaahan alas, haluaisin käydä lueskelemassa teidänkin olisin tehnyt toisin-postauksianne💓

*:･✧Vuosi 2017 ja silti meitä sorretaan✧･ﾟ:*

Siis nyt on vaan pakko avautua. Olen tilittänyt miehelleni viimeisen pari päivää siihen malliin asioita, että nyt on pakko etsiä joku muu kanava kertoa mitä mielen päällä on, ettei tuolla ukolla nyt ihan hermo mene minuun😅 Asia nyt lähti liikenteeseen montaa muutakin kohahduttaneesta kuvasta, joka kiersi facebookissa. Kuvassa on seitsemän (ok no kahdeksan, mutta kahdeksas tyyppi leikkaantuu kuvasta puoliksi pois) miestä kirjoittamassa abortin vastaista lomaketta. Tämä oli siis Trumpin päätös kieltää yhdysvaltalaisrahoitteisilta järjestöiltä aborttineuvonta. Muutenkin tämän uuden presidentin kanta abortteihin on jyrkkä, ja kyllä on hänen ajatukset naisistakin tullut selväksi. Ja järkyttävää että miljoonat ihmiset ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Ja vielä järkyttävintä ehkä se, että miljoonat naisetkin ovat hänen puolellaan!

Eikä tämä rantti nyt koske vain Trumpia, sillä myönnän pieneksi häpeäkseni, että olen ehkä työntänyt pääni pensaaseen mitä politiikkaan tulee. Ihan kaikista asioista, jo Bernerin sekoilut saa olon ahdistuneeksi vaikkei asia suoranaisesti minua koskekaan. Silti tuntuu että kaiken oman stressin keskellä on parasta vain sulkea lisäkuormittavat asiat pois silmistä ja mielestä. Mutta mitä tähän tulee, sanoin miehelleni, että minua ahdistaa ihan oikeasti tämä miten tuntuu, että naisten oikeudet ovat rojahtaneet alas kuin lehmän häntä viimeisen vuoden aikana. Ihan täällä Suomessakin, mutta enemmän tietty maailmalla. Tai sitten vaan sovinistiset asenteet tuodaan enemmän räikeästi esiin. Tai sitten minä vaan olen perehtynyt enemmän asioihin. Tiedä häntä, mitä mieltä te olette? 

Anyways, televisiosta tuli Inhimillinen tekijä-ohjelma, mikä käsitteli abortteja. Jokaisen, joka edes hiukan ajattelee, että abortti tulisi kieltää, niin katsokaa se ohjelma! Itse katsoin sen ihan itku silmässä, niin hyvä ja koskettava jakso oli kyseessä. Jakson voi katsoa vielä toistaiseksi ainakin täältä. Ja tässäkin asiassa, jos yksikään mies lähtee anti-abortion kampanjaan, voin huonosti. Minua syljettää miesten asenne aborttiin. Moni on joko kyseistä toimenpidettä vastaan ja syyttää naisia, sillä mitäs menivät jakamaan sitä persettänsä jos ei voi vauvaa kasvattaa, kauheita murhaajia. Tai vaihtoehtoisesti kitistään siitä, että pitää saada "miesten abortti", eli mies saa itse irtisanoutua lapsen isyydestä, jos vahingon sattuessa nainen päättää pitää lapsen ja olla tekemättä aborttia, sillä onhan ne elatusmaksut aika ikäviä. Molemmat ajattelutavat räjäyttää oman pään. 

En ole ikinä joutunut aborttia tekemään. Meinasin kirjoittaa, että en tule varmaan koskaan tekemäänkään, mutta elämä on opettanut minulle että never say never. Mutta minä tiedän, ettei abortti ole mikään läpihuutojuttu. Kukaan nainen ei mene ns. läpällä ja kännissä keskeyttämään raskautta, ja vielä vähemmän loppuvaiheessa. Olen itse ainakin netissä törmännyt shokkikuviin, missä on aika... noh, valmis vauva abortoitu, ja kommenteissa todella törkeästi ja rumasti haukutaan nimenomaan sitä naista. Ensinnäkin, Suomessahan moinen ei ole mahdollista ilman vankkaa syytä. Toiseksi, hittoako te sitä naista syytätte, sillä siihen lapsentekoon tarvitaan kaksi osapuolta. Nainen vaan saa olla se joka joutuu kärsimään ne henkiset ja fyysiset tuskat. Teki aborttia tai ei, on se elatusmaksu aika pikkuinen kärsimys verrattuna kaikkeen muuhun. 

Ja jos ei puhuta pelkästään tästä abortista, niin ylipäätänsä sellainen sovinistinen asenne on ikävä kyllä pilkistämässä aika vahvana. Minä olen feministi, mutten todellakaan miesvihaaja. Minulla ei ole mitään yleistystä miehiä kohtaan (ok, no sorrun minäkin kavereilleni motkottamaan tyylillä "huoh miehet", mutta en ikinä sitä tosissani sano, ja kaikki joiden silmille/korville tällaista materiaalia tuotan tietävät sen), ja vaikka elämäni aikana useampikin mies on minua kohtaan ollut ilkeä, en silti ajattele että jokainen mies on sellainen. En ajattele että jokainen mies on mahdollinen raiskaaja ja miehet olisivat sitoutumiskyvyttömiä kylmäkiskoisia tunteettomia olentoja. Ja minun mieltä lämmittää aina ihan suunnattomasti se, kun näen jossain miehiä, jotka ovat ajamassa naisten oikeuksia. Haha, en tietty tiedä kuinka moni miehistä mielenosoituksissa yms. on juurikin vaimonsa tai tyttöystävänsä pakottamana, mutta ainakin haluan uskoa että moni olisi ihan omasta vapaasta tahdostaan paikanpäällä. En tietenkään voi syyttää miehiäkään siitä, ettei aina tule mieleen että tässä on asia jossa naisia sorretaan. En minäkään aina välttämättä osaa samaistua esimerkiksi transihmisten ongelmiin tai maahanmuuttajien ongelmiin, sillä en kuulu tähän ryhmään. Pyrin silti edistämään heidän hyvinvointiansa, ja olen valmis oppimaan uutta ja ottamaan palautetta vastaan, jos vahingossa ja tietämättäni toiminkin loukkaavalla tavalla.

En ymmärrä, mistä sellainen miesten paremmuus kumpuaa. Aborttien kieltäminen on yksi asia, kuinka naiset saa pidettyä vallan kahleissa. Kun miehet säännöstelevät sitä kuka saa hankkia lapsia ja kuka ei, ja saavat hallita naisten seksuaalisuutta, onhan siinä jo aika paljon. Valta-asema on taattu. Minusta tuntuu kamalalta ajatella, mihin tämä maailma menee. On hassua ajatella, että jos abortit sallittaisiin niin kaikki (raskaana olevat)naiset kirmaisivat klinikoille intopiukeina keskeyttämään raskauksiaan. Kun ei se niin mene, että abortit kieltämällä ne loppuisivat kuin seinään. Tekotapa muuttuu ja abortit tehdään ns. maan alla. Tuntuu kamalalta, että jos joskus mieheni kanssa hankimme lapsia, ja saamme tytön, niin millaiseen yhteiskuntaan hänet toisimme. Olisi kamala ajatella että oma lapsi raiskauksen uhrina saisi syytöksiä vaatetuksestaan ja hurjat 200€ korvausta, ja tekijän päätä vain siliteltäisiin, kun olihan hänellä nyt hyvä insinöörin koulutus kesken ja lapsikin kotona. Ja jos raiskauksen seurauksena raskautuisi, ei saisi aborttia kun se olisi murha, likainen lunttu on itseänsä vaan käynyt jakamassa niin kantakoot seuraamuksensa. Ja että sitten sorruttaisiin kamaluuksiin että saataisi raskaus keskeytettyä, vaihtoehtoisesti pidettäisiin ei-toivottu lapsi ja masennuttaisiin, alkoholisoiduttaisiin, lapsi saisi kurjan alun elämälleen kun hoitoa laiminlyötäisiin...

Aikamoisia kauhuskenaarioita, mutta joillekuille käy näin. Ja koskaan ei saa tuudittautua ajattelemaan, että eihän se nyt minua koske. Ei voi tietää. 

Olen ehkä naiivi, mutta minusta olisi vain niin ihanaa jos pystyttäisiin samaistumaan muihin, olisi empatiakykyä ja ennen kaikkea me olisimme kaikki samalla viivalla, sukupuolta tai sukupuolettomuutta katsomatta. 

*:･✧Matkasuunnitelmia vuodelle 2017✧･ﾟ:*

Toivoitte matkapostausta, ja minustakin on kivaa kertoa millaisia kohteita ollaan päässämme mieheni kanssa pyöritelty. Eli olisin varmaan kertonut täällä matkasuunnitelmista vaikkette olisi sitä toivoneetkaan haha! Viime vuonna tuli käytyä jos jonkinlaisissa matkakohteissa, ja tästä vuodesta ihan niin reissurikasta ei pääse tulemaan. Opinnäytetyö, koulun loppurutistus sekä työt vievät todella paljon aikaa, ja tässä on aika kovasta väsymyksestäkin kärsitty. Kuitenkin kun kotona on jonkun tovin istunut, tulee se fiilis että jonnekinhan tässä on päästävä. Tässä muutama kohde, joita ollaan ihan vakavastiottaen harkittu viimeaikoina. 

Teheran - Olen oikeasti halunnut jo monta vuotta käydä Iranissa. Kuitenkin erinäisistä syistä sinne lähteminen ei ole oikeastaan ollut edes realistista. Vai kuinka moni pystyisi lähtemään nuorena naimattomana naisena Iraniin? Varsinkin kun kielitaitoakaan ei löydy. Vaikka poliittinen tilanne onkin ympäri maailmaa epävakaa, niin nyt aukesi mahdollisuus lähteä. Halvat ja suorimmat mahdolliset lennot, ja vihkitodistus. Kummatkin löytyy, niin mikäs sitä estää lähtemästä? Vielä ei lentoja varattu, sillä tämä on oikeastaan ensimmäisiä kohteitamme mitkä oikeasti vaativat kunnollista perehtymistä. Matkustustiedotteet on luettu läpi, perehdytty matkailijoiden kokemuksiin ja luettu hotelleista. Luultavasti tässä kohteessa jouduttaisiin turvautumaan myös järjestettyihin matkapaketteihin, sillä vaikka itselläni onkin vankka tietämys islamilaisesta kulttuurista, en välttämättä lähtisi sooloilemaan mitään. Poliisit kun ovat Teheranissakin armottomia turistien suhteen. 

Tokio+Okinawa - Tuliko tämä kenellekään yllätyksenä? Ja tiedän, monen mielestä on tyhmää varmaan lähteä heti uudestaan samaan kohteeseen, mutta me vaan niin viihdyttiin Tokiossa. Nytkin oli halpoja lentoja tarjouksessa, eli jos kiinnostaa niin nyt lennot Tokioon alle viidelläsadalla! Heitettiin ilmaan myös sellainen mahdollisuus, että olisi suunnattu Okinawalle lämpöön muutamaksi päiväksi ja lennetty sieltä takaisin, mutta tässä aika ja rahat ottaavatkin jo vastaan. On aika kallista hankkia yhdensuuntaisia lentoja, ja minä en pysty olemaan pitkään poissa koulusta saatika duunista (viikko on ehdoton maksimi!). Siksi tuntuisi vähän rasittavalta käyttää maan sisällä säätämiseen kauhean paljon aikaa. Katsotaan mitä keksitään, mutta Tokioon tekisi mieli uudestaan, kun uudenvuodenreissu meni suriessa ja liian nopeasti. 

Joku kohde Espanjassa - Espanjaankin olen mielinyt, kun minulla on joku lämpimien paikkojen fiksaatio päällä. En ole (eikä kyllä miehenikään) mikään löllöilen tässä rannalla ja en tee mitään -ihmisiä, mutta ehkä tämä kaikki kiire ja stressi on ajanut siihen, että tekisi mieli mennä ottamaan aurinkoa lämpöön ja uida vähän ja sitten taas levätä. Tekemättä mitään. Espanjaa olisi kiva kokeilla, kun todettiin ettei Italia ole meidän juttu. Kreikkakin olisi kyllä aivan ihana ja Santorini kutsuu, mutta Santorinille oli vähän haastavaa saada lentoja, ja ei kumpaakaan kiinnosta seikkailla koko Eurooppaa lävitse. 

Tässä nämä kolme realistisinta matkakohdetta jotka saatamme toteuttaa tänävuonna. Bali ja Thaimaa olivat myös listalla, mutta Bali oli vähän hankalanoloinen kohde (plus kaukana), ja mieheni ei Thaimaasta innostunut, vaikka olen sinne yrittänyt ällätä jo muutamaan otteeseen 😅 Dubaitakin katsottiin, kun mieheni on siellä jo käynyt ja kovasti haluaisi kanssani sinne, mutta Dubain lennot ja hotellit eivät oikeen menneet tarjouksien kanssa yksiin meidän aikatauluun. Mitkä näistä kohteista kuulostaa parhaalta? Minne te haluaisitte matkustaa vuonna 2017?

*:･✧Princess Melody✧･ﾟ:*

Ihana kun oli aikaa laittautua, ja mahdollisuus vetäistä kunnolla gyarut päälle! Pääsin käyttämään Princess Melodyn uutukaista mekkoa, joka taisi olla sen ruusuhameen lisäksi tykätyin ostokseni vaatesaralta. Mekko on kyllä ihana, mutta eihän se nyt ihan täydellinen ollut sitten kuitenkaan. Ensinnäkin, hameen malli on sellainen pikkuisen pussittava, ja se ei sitten imartele omaa kroppaa yhtään, tuli sellainen pallomaha-efekti. Ja toisekseen, onhan tämä nyt ihan pirun lyhyt. Menikin jonkin aikaa kotona pyllistellessä kun mittailin peilin edessä, että pystyykö tämän kanssa ihmisten ilmoille lähtemään. Pystyy kyllä, mutta tämä ei anna armoa jos yhtään tulee massaa lisää, sillä silloin vilkkuu😅Mutta tosi ihanahan tämä printti on ja muuten, sitä ei voi kiistää! Jos käy niin etten joskus tähän enää mahdukaan niin jätän tämän kaappiin ihasteltavaksi ja hipellettäväksi. 

Käyttöön pääsi myös Cybershopista ostamani piilarit. Olen saanut nyt parin paketin kohdalla käydä oikein kunnolla vääntöä tullin kanssa, ja muutenkin nettitilailut ovat muuttuneet tosi rasittaviksi, en yhtään tykkää siitä rahan siirtelystä ja seurantakoodien kyttäämisestä saatika sitten tullin kanssa tappelemisesta. Unohdin siis piilareiden Koreasta tilaamisen ja marssin Foorumin Cybershoppiin ja nappasin nämä siniset perus circlet. Suosittelen muillekin, Cybershopissa on ihan kivat valikoimat piilareita, eivätkä ne loppujen viimeksi ole sen kalliimmat kuin netistä tilatessakaan (Candylensillä maksaa n. 20dollaria pari, ja Cybershopissa 20€). 

 Dress, belt, headbow: Princess Melody, bag: Furla, shoes: Swimmer, bear: Ruby Rose

Tämän näköisenä palloilin siis siellä Matkamessuilla. Kuten matkamessuista totesin jo edellisessä postauksessa, että kyseinen tapahtuma oli jotenkin pettymys. Kyllä sen nyt läpi käveli, mutta enemmän vain toivoi että pääsisi pois ja syömään jonnekin. Tuo hiusrusetti on kyllä ihan sairaan ihana, samoin vyökin, vaikka se onkin ehkä aika vähällä käytöllä, kun ei nyt kuitenkaan joka asuun sovi. Sellainen ihan pastelliröyhelö-hime on varmaan omalta osaltani jo ohi, mutta kyllä tällainen vaan tuntuu niin omalta. Toivon niin että oma tyylikriiseilyni olisi ohi, ja saisin vaatekaapista vihdoin sellaisen kuin haluaisinkin. Minulla olisi edelliseltä kirppikseltä jääneitä vaatteita vielä kassissa odottamassa myyntiä, ja kovasti kyttäilenkin milloin avautuisi kirppispöytiä myyntiä varten sellaiseen ajankohtaan, että ehtisin mennä myymään. On se vaan sellainen työmaa, kun aikaa ei ole ja autolla pitäisi lähteä, ja parkkipaikat on niin kalliita ja kortilla... Ja sitten ottaa päähän kun saa tasan yhden koltun myytyä ja kirppispöytäkin maksaa niin paljon että tappiolle jäätiin 😅 Ilmoilen kyllä teille jos ja kun sen kirppispöydän saan varattua, niin pääsette tekemään ostoksia, jos meikäläisen jäämistöt kiinnostaa. Mutta tähän asuun, mitäs tykkäätte?

*:･✧I love these lazy Saturdays✧･ﾟ:*

Ok no eipä viima lauantai mitenkään hirveän laiska ollut, menoa oli koko päiväksi. Aamulla lähdettiin käymään matkamessuilla, ja kun sieltä oli irrottu, suunnattiin Espooseen ja käytiin katsomassa leffassa Luokkakokous 2. Päästiin testaamaan VIP-salia, jossa oli paremmat penkit ja limsa+poppari-buffa. Itse en hirveästi kyllä päässyt buffaa hyödyntämään, sillä en tykkää poppareista, ja limsaa en uskalla elokuvateatterissa juoda oikeastaan koskaan, kun vessaan kesken esityksen meno olisi sellainen show etten kehtaisi sitä järjestää😅 Leffa oli ihan jees ja VIP-saki ihan hauska kokemus. Nyt tuolla elokuvissakin käyminen on ihan kannattavaa, kun saatiin joululahjaksi noita sarjalippuja, niin raaskii käydä katsomassa mitä uutuuksia on tullut. Nyt odotellaan Tom of Finland-leffaa, joka käydään sitten kurkkimassa kun se näytille tulee!

Matkamessut taas olivat vähän pettymys. Mitään tarjouksia ei ollut, kilpailut edellyttivät sähköpostilla mainoskirjeen tilaamista ja pisteet olivat vähän tylsiä. Matkainspistä taas kyllä riittää vaikka aikaa sitten taas ei. Suunnittelin, että voisin tehdä postauksen jossa kertoisin, mitä me ollaan tälle keväälle suunniteltu, mihin kohteisiin olisi tarkoitus mennä. Kiinnostaisiko teitä sellainen? Tavallaan juuri nyt tällä hetkellä olo on se, että olisi ihana vaan maata kotosalla tekemättä mitään, mutta jo kouluhommatkin painaa päälle (ja tässä meikä vaan blogipostausta kirjoittelee... Just niin tätä asioiden priorisointia😅)

Kävin ostamassa GameStopilta My Little Pony-monopolin! Olen kova MLP- fani, ja tämä lautapeli oli vaan ihan must have! Mitään lautapelejä meillä ei edes ole kotona, ja päätin että siihen on tultava muutos. Joku korttipakka taitaa laatikosta löytyä, mutta mies ei osaa pelata kuulemma mitään pelejä, ja olen itse aika kämäinen opettaja näissä asioissa. Monopolia osaa pelata kuka tahansa, ja kun tämä on vielä junior-versio, niin hermotkin riittää pelata loppuun asti! Laitettiin mansikkaskumpat tarjottimella ja pelailtiin hetki, niin olihan se hauskaa. Olen saanut Christianin houkuteltua tähän pelimaailmaan ihan hyvin, olen yrittänyt saada vielä Zeldoista innostumaan, mutta se projekti on vähän vaiheessa vielä. Mutta ehkä joku päivä sitten. 

Noniin, nyt alkaa raportin ja opinnäytetyön kirjoittelu! Huomenna palaillaan asukuvien parissa, ja sitten voisin yrittää saada aikaiseksi muokkailla kännykkäkuvia mitä Tokiosta tuli otettua!