Private Label by G- weddingdress to sell☆

Nyt onkin sitten jo se hetki, että aivan ihastuttava hääpuku lähtee myyntiin. Tämä puku on oikeasti niin upea, että surettaa luopua tästä, mutta tilaahan tuo viepi niin paljon, ettei ole vaan mahdollistakaan säilyttää. Tietty mielessä on se vaihtoehto, että jos kukaan ei mekkoa halua ostaa hinnalla jolla sitä myyn, muokkailen (tai minä mitään muokkaa, vien ompelijalle muokattavaksi) mekosta ihan muutenvaan juhlamekon. Sen verran kauniista puvusta on kuitenkin kyse, ja tuo yläosa on ihan puhdasta rakkautta. Kaikista ihaninta kuitenkin olisi, jos joku tuleva morsian saisi tämän desingunelman itselleen. 

Mekko on siis ostettu viime lokakuussa Morsiusateljee Katariinasta. Väri mekossa on vaalea roosa, ja helma on upeaa tylliä ja yläosa kauniisti muotoiltu sekä helmin koristeltu. Selkä on avoin. Koko on S. Merkki on Private Label by G, Kenneth Winston. Jos kiinnostaa, tämä ja monta muuta ihanaa luomusta löytyy täältä. Mekko on myynnissä myös Huuto.netissä, jos sitäkautta innostuu niin saa ottaa yhteyttä! Käytän mekon pesulassa ennen uudelle omistajalle antamista totta kai. 

Maksoin mekosta uutena 2000€, ja hintalaput ja kuitit on tallella ja ne saa ostohetkellä halutessaan mukaan. Nyt toivoisin mekosta puolet, eli 1000€. Lisäkuvia saa halutessaan, ja mekkoa saa tulla katsomaan ihan livenä jos ostaminen kiinnostaa! :) Sähköpostia sekä kommenttia saa heittää jos mekko kiinnostaa, ja jos itsellä ei  ole häät ajankohtaiset, niin kaverille saa vinkata! 

P.s. Tarjota saa kanssa! 

Meidän ikäerosta☆

Sain pyynnön että tekisin postausta minun ja mieheni Christianin ikäerosta, sillä monella on se käsitys että meillä kahdella on aika iso ikäero. Niin meillä onkin, tai vuosia on välissä, en itse nää enää ainakaan meidän ikäeroa kauhean suurena. Meillähän on siis kymmenen vuotta ikäeroa mieheni kanssa, ja tämä on ollut tiedossa jo heti alkuunsa kun tavattiin. Pikakelauksena vielä, tapasin Christianin Tinderissä, mistä kirjoittelinkin tuossa viime syksynä enemmänkin. Ja jos joku ei tiedä miten Tinder toimii, niin näin heti hänen ikänsä tykätessäni profiilista, samoin näki mieheni minunkin ikäni. Tuolloin olin 19 vuotias, ja mieheni 28. 

Olen aina viihtynyt itseäni vanhempien ihmisten seurassa, tosin nyt kun ikää on tullut lisää on omanikäisten kavereiden määrä lisääntynyt, mutta esimerkiksi yläasteaikaan, kaverini olivat järjestelmällisesti päälle parikymppisiä ihan muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. En siis ole ikinä ajatellut ikäeroa, en edes parisuhteessa. Vaikken ennen Christiania ollutkaan seurustellut, koin jotenkin ettei omanikäisien poikien kanssa mitään juttua saakaan aikaiseksi, ja en viitsinyt lähteä edes yrittämään. Parisuhde on minulle aina ollut sellainen asia, että kun sen saa siitä tulee pitää kiinni, ja kumppanin olla sellainen jonka kanssa haluaa olla hamaan hautaan asti. Jos on pienikään epäilys ja suhteeseen lähdettäisiin "no katotaan mitä tästä tulee"-asenteella, en edes aloittaisi. Ja en siis paheksu ihmisiä jotka näin menettelee, mutta itse en kokenut sellaista tyyliä omakseni. 

Meillä Christianin kanssa oikeasti mätsää hyvin yksiin. Meillä on omat juttumme, mutta kumpikin on kiinnostunut niistä, kuten esimerkiksi risteilyt on Chrisun juttu ja olen tykännyt itsekin käydä reissuilla, vaikken laivaharrastaja olekaan. Minulla on nämä Japani-jutut, ja Christian innostui Tokiosta kovasti, sekä ollaan me yhdessä katseltu japanilaisia leffoja ja sarjoja sekä pelailtu pelejä. Meidän maailmankatsomukset on hyvin samanlaiset, ihan pieniä eroja lukuunottamatta, mitkä kuitenkaan eivät ole sellaisia että niiden erojen kanssa ei pystyisi elämään. Samanlaiset tulevaisuudensuunnitelmat ja tavoitteet ovat kummallakin, joten senkään puolesta ei tule ongelmia. Meillä vaan menee kaikki todella hyvin, ja tullaan todellakin juttuun. En oikeasti edes mieti sitä, että tässä sitä seurustellaan (tai nyt at the moment olllaan naimisissa) henkilön kanssa joka on elänyt sen kymmenen vuotta pidempään kuin itse. Ei sitä ikäeroa huomaa missään. Paitsi tietty taloudellisesta tilanteesta, kun toinen on ollut yksitoista vuotta työelämässä kun itse vasta hankkii koulutusta. Tätäkään asiaa tosin ei tule edes mietittyä kuin todella harvoin. Ja onhan meillä nämä aikatauluttamiset, kun olisi kivaa lähteä reissuun ja minä en koulun+työn välistä pääse lomille hirveän helposti. Onhan se kieltämättä välillä hassua ajatella, että kun toinen aloitti työt toinen aloitti tokaluokan. 

En myöskään ajattele aikuisten ihmisten seurustelusta yhtään mitään, vaikka ikäeroa olisi kuinka. Kun vaan on täysi-ikäisistä ihmisistä kyse, en ole kenelläkään nokankoputtamista siihen miten monta vuotta välissä on ikää. Ihmisiä ja luonteita kun on niin monia. Ja se jos vanhempi mies on nuoremman naisen kanssa, ei tee automaattisesti naisesta golddiggeriä ja miehestä nuoren toosan perässä juoksijaa. Välillä kun vaan se elämänkumppani on syntynyt toisella vuosikymmenellä kuin mitä itse. 

Olisi kivaa kuulla, millaisia mielipiteitä teillä on isosta ikäerosta parisuhteessa. Tai mikä teidän mielestänne on edes iso ikäero? Kaikki kun on suhteellista näissä tällaisissa asioissa. Toivottavasti tämä postaus oli mielenkiintoinen, on aina sillointällöin ihan mukavaa avata enemmänkin omaa elämää blogiin, ei aina vain asukuvien ja shoppailun muodossa :) 

Söpöin huomenlahja ikinä☆

Kuvat kertokoon enemmän kuin tuhat sanaa. Christian antoi minulle siis huomenlahjan (jonka olemassaolon olin ihan unohtanut, en tiennyt että moista perinnettä on edes olemassa) hääpäivän jälkeisenä aamuna, kun vielä makoilimme hotellin sängyllä. Meillähän ei mikään hirmu rento hääpäivän aamu ollut, kun heti alkoi asioiden tekeminen ja hotellillakaan emme saaneet löllöillä rauhassa, vaan kyyti tuli jo kymmeneltä noutamaan meidät kohti kotia. Sen verran kuitenkin, että tuore aviomies vetäisi Michael Korsin lahjapaketin esiin pukupussistansa. 

 Sain aivan ihanan lompakon! Tai iltalaukun/clutchin, millä nimellä tuota nyt haluaakaan kutsua. Väri on ihanan erikoinen, koralli, jota ei minun vaatekaapistani vielä hirveästi löydykään. Lahjasta teki ihan extraihanan se, että Christian meni ihan itse kauppaan ja päättämään lahjaa minulle, en siis ollut pyytänyt yhtään mitään. Ja osasihan tuo valita sellaisen lahjan, mistä todellakin tykkään <3 

Mall of Scandinavia☆

Hyvää juhannusta kaikki! Kirjoittelen tätä blogitekstiä ekaa kertaa ikinä autosta käsin, sillä körryytellään Sysmän kohdalla kohti Vesantoa. Olin tänään vielä töissä, ja suoraan työvuorosta lähdettiin kohti Savoa. Ihanan hiljaista on nyt tienpäällä, niin voi keskittyä sitten tällaisiinkin aktiviteetteihin. Tällä kertaa postailen asukuvaa Tukholmasta. Kävimme tsekkailemassa Mall of Scandinavian, joka oli kyllä tosi tyylikäs paikka, vaikkei niin iso kuitenkaan kuin mikä mielikuva meillä paikasta oli. Käymisen arvoinen kuitenkin, joten suosittelen! 

 Bag: Louis Vuitton, top: Shibuya109 (tuliainen Sallilta), shoes: Michael Kors, necklace: Guess

Sain Sallilta Japanintuliaisiksi aivan ihanan peplumtopin Shibuya109:stä, liikettä tosin en muista nyt ulkoa. Paita oli heti otettava käyttöön, ja kasasin perus mukavan ja kuitenkin siistin asukokonaisuuden päivää Tukholmassa varten. Olen ehkä vähän myöhässä näissä villityksistä, mutta peplumeista tykkään ja kovasti! Mitäs tykkäätte asusta? Ja, hei vielä kerran hyvää juhannusta! Tässä ei oikein runosuoni toimi kun kuuntelee radiota, juttelee kuskille, katselee maisemia sekä kärsii päänsärystä ja tie ei ole ihan tasaista :D 

Pastel pink dress☆

Tässä asukuvaa joka jokunen aika sitten käytiin nappailemassa Christianin kanssa. Edellämainituista kiireistä johtuen julkaisu on vasta nyt, ja vähän hävettääkin kun yhteistyöpostausten teko vaan venyy vaikka ne mielisi tehdä alta pois. Yövuoroputki ja sitten hääkiireet nyt vain olivat sellaisia asioita ettei asukuvailu (varsinkin kun minulla ja Chrisulla meni työvuorot ihan ristiin, kun toinen tulee kotiin toinen häipyy, eikä silloin sen muutaman minuutin aikana ollut asukuvailut ekana mielessä) vaan sopinut kalenteriin. Mutta nyt vihdoin, minulla on tässä nyt enää tunti aikaa kunnes pitää kipittää takaisin töihin! Maha murisee ja naama laittamatta, mutta nyt menee bloggailu kaiken edelle ja haukkaan vaikka jonkun leivän junassa ja tämä päivä mennäänkin meikittä. Asukuvia siis ihanasta raitamekosta jonka sain Sheiniltä ajat sitten. 

 Dress: Shein bag: MiuMiu, shoes: FlagJ, jacket: Guess

Olen kertonut että Sheinin jutut ovat vähän niin ja näin laadultaan, mutta tätä mekkoa täytyy kehua! Materiaali on ihan perus trikoomekkomatskua, ja tästä ei vaaleasta väristään huolimatta nää läpi, jota pelkäsin kun mekkoa kotiin odottelin. Ihan täyden viiden pisteen mekko siis! Oli ihana myös kasata arkinen vaaleanpunainen asukokonaisuus, johon MiuMiun laukku sekä vaaleanpunaiset korkokengät tuovat twistiä lisää. Mitäs te tykkäätte mekosta ja asukokonaisuudesta? 

Our wedding! ☆

(C) Lars Eriksson

Hiljaiseloni blogin puolella on helposti selitettävissä; Häät. Nyt ne ovat ohi ja olo on onnellinen ja helpottunut. Nyt sitä sitten ollaan rva Saga Berg-Dahlström, ja alkaakin paperirumba kun nimeä ruvetaan vaihtamaan paikkaan jos toiseenkin. Juhlat olivat aivan ihanat, ja oli ihan hurjan hauskaa. Kiitos kaikille vieraille, oli ihan mahtavaa! Nyt lähdetään minihäämatkalle Tukholmaan, sitten alkaakin taas arki töiden ja kouluhommien parissa, ja blogi rupeaa päivittymään samaa tahtia kuin tähänkin asti. Paljon on kuvia jaettavana, ja aionkin postailla häistä tarkempaa kerrontaa ja kuvia on jaettavana enemmän kuin laki sallii. Tässä nyt kuitenkin muutamat kuvat joita saimme jo eilen sähköpostilla. 

Enemmän ZENIÄ elämään☆

Puhuttiin tästä töissä, muutama päivä sitten. Keskusteltiin, että kuinka pitäisi ottaa sellainen zen-asenne käyttöön, että vaikka kuinka asiakkaalla sylki lentäisi haukkumisen tiimellyksessä, olisi vain coolisti ja hengittäisi syvään, ja antaisi elämän jatkua. Olen tehnyt asiakaspalvelutyötä aina, ja aina museosta kaupan kassaan asti sitä saa tutustua asiakkaisiin jotka osaavat ilmaista mielipiteensä... epäkypsästi. Ja joka kerta se on yllätys, millainen oma reaktio tulee olemaan, ja kuinka saisi itsensä pysymään kylmänrauhallisena. Jäin pohtimaan tätä zen-mielentilaa ihan sitten muutenkinvain, kuin työelämässä. 

Ne jotka minut tuntee, tietävät, että minua muuten ärsyttää. Ja moni asia. Ei tarvitse isokaan asia olla kun veeittuunnun siitä ihan suunnattomasti. Ja mitä se sitten onkaan kun oikeasti jokin asia on väärin tai epäoikeudenmukaista. Tämä on luonteenpiirre itsessäni josta en tykkää, ja tuntuu ikävältäkin ehkä myöntää tämä tässä ylitsepursuavan positiivisessa blogimaailmassa. Minä en luontaisesti keskity olemaan onnellinen. Minä en ole optimisti. En nää kaikessa hyvää ja ole iloinen tai aina edes yritä olla tekopirteä. Enkä tykkää siitä piirteestä itsessäni.

Laskettiin yläasteella silloisen parhaan kaverini kanssa, kuinka monta kertaa sanottiin koulupäivän aikana sana ärsyttää. Se oli oikeastaan ensimmäisiä herättäviä kokemuksia, kuinka oikeasti yhden tuikitavallisen koulupäivän aikana, 8-16, ehti viisikymmentä asiaa ärsyttämään. Toisaalta, tuohon oli laskettu meidän molempien ärsytykset, mutta kuitenkin, kaksikymmentäviisi kertaa tuon kahdeksan tunnin aikana. 

Päätin alkaa taustatyönä pistämään paperille ne kerrat ja asiat, mitkä alkavat kismittämään päivän aikana. Ärsytyksiä on isoja ja pieniä. Pienet ketutukset voisi yrittää poistaa kokonaan, ja niihin kuuluu se jos tietokone aukeaa liian hitaasti, tavarat ei pysy siten kun niiden haluaisi pysyvän blogikuvia otettaessa tai jos juna nyt sattuu tulemaan muutaman minuutin myöhässä. Isoimmat ärsytykset, kuten epäoikeudenmukainen ex-ystävä sekä itsetunto-ongelmat ja työkuviot, ovatkin ne asiat jotka sitä tuskaa eniten aiheuttaa; Kun niihin ei vaan voi vaikuttaa. Siihen ärsytykseen, mikä niistä aiheutuu, kuitenkin voi. Ainakin yrittää.

Minä en tässä ala mitään muka-viisaita "ajattele positiivisesti ja kaikesta seuraa jotain hyvää"-viisauksia jakelemaan, koska jos avaudun ongelmistani muille ja saan tämän vastauksen, sekös se vasta alkaakin ärsyttämään! En tiedä, miten voisi saavuttaa sellaisen zen-ilmapiirin sisälleen. Vaatiiko se muutaman vuoden lisää ikää, reikihoitoa vai mielialalääkkeitä, ei voi tietää, mutta yritän pyrkiä sulkemaan elämästäni pois kaiken, mikä aiheuttaa vain henkistä pahaa oloa. Minun ei tarvitse välittää muiden ihmisten tuskasta jota puretaan minuun, minun pitäisi vaan hyväksyä itseni sellaisena kuin olena ja mitä työ- ja blogijuttuihin tulee, tehdä niissä parhaani. 

Tai sitten vaan aloitan tupakoinnin, silläkin kuulemma saavuttaa zen-tilan aika äkäiseen, kun rupeaa käämit palamaan! 

The best shoes come from Michael Kors☆

Edellisessä asukuvapostauksessani vilahtikin uudet kenkäni, jotka nappasin Michael Korsilta siellä käydessäni tapaamisella. Olen etsinyt nudeja korkkareita siitä lähtien kun Chanelini sain; Nude/beige on sellainen väri joka sopii arkeen kuin juhlaan ja lähes asuun kuin asuun. No, nudea ei vielä hirveämmin ole kenkävarastossani, joten virhe oli korjattava. Zarassa oli aivan ihanat sandaalityyliset korkkarit, joita harkitsin hankkivani, mutta Helsingin liikkeessä niitä ei sitten ollutkaan (Turun Zarassa siis kävin ihailemassa ja sovittamassa). Nämä ihanuudet kuitenkin sitten olivat onnekseni MK:n liikkeessä, ja ilomielin ne otin mukaani. 

Minun on heti alkuun ihan pakko kehua Michael Korsin kenkiä moneltakin kantilta. Ensinnäkin, kaikki kengät ovat istuneet täydellisesti! Minulla on tällä hetkellä neljät kengät MKlta, ja yksistäkään ei ole valittamista (paitsi niihin kultaisiin korkkareihin on nykyään meikän jalat niin turvonneet, että verenkierto lakkaa varpaista pidemmänpäälle, nyyhkis :'D ). Ja ennen kuin kukaan hyökkää huutamaan rahasta, niin ei ole MKn kengät kalliita liikkeestä hankittuna! Laatu on mahtavaa ja kengät ovat näyttäviä ja hyvät jalassa, ja hinta alle sata euroa. Kun vertaa peruskenkiin peruskenkäkaupoissa, ei tarvitse lisätä hintaa juurikaan. Nämä kengät maksoivat 90€. Ja muistinko mainita että nämä sopii jalkoihin täydellisesti? 

Michael Korsin kengissä ei ole edes sitä merkkityrkytystä, mikä monia ärsyttää merkkivaatteissa/asusteissa. Ok, en tiedä onko kovinkaan monissa kengissä mitään megagigalogoja kuten nyt vaikkapa laukuissa, mutta kuitenkin. Näissä korkkareissa oli kuitenkin ihan supersuloinen yksityiskohta, nimittäin pieni kultainen kaistale ennen korkolappua, jossa sitten nyt on tämä MK:n logo aivan pienellä. Innolla vaan odotan, että mitenkä pian tuo käytössä sitten rottaantuu! :D 

Eli tällainen kenkähankinta! Olen todella tyytyväinen näihin ja tulette näkemään näitä varmasti monessakin asukokonaisuudessa. Ja hei, jos kiinnostaa hankkia omat Michael Korsit, niin nyt on alkanut alennusmyynnit Helsingin liikkeessä. Joten kaikki kynnelle kykenevät vaan keräilemään kenkiä ostoskoriin huimin 50% alennuksin! 

Bloggers night out @Tampere☆

Lähdettiin eilen heti mieheni töistä irrottua junalla kohti Tamperetta. Kävi aika munkki, sillä Scandic Rosendahlissa oli tarjous ja saatiin huone ihan ekstrahalvalla, ja ihanilla Inkalla ja Jennalla oli vapaata eilen, niin siinä sovittiin sitten treffit! Otsikko on hiukka harhaanjohtava, alkuillasta tavattiin ja vietettiin aikaa, kuitenkin meillä kummallakin tänään kiireinen päivä edessä. Käytiin kahvilla ja istuskelemassa ja ottamassa asukuvia, jotka tällä kertaa oli ihan ideaalisti ajoitettu, sillä heti kun kuvat oli saatu pakettiin sanoi kamerani akku kiitos ja loppui. Onni onnettomuudessa! Ajattelin tehdä sellaisen myday-tyyppisen postauksen tiistaista, ja tähän postaukseen laittelen vain näitä asukuvia! 

Top: Zara, leggings: H&M, nacklace, bracelets: GUESS, bag: Louis Vuitton, shoes: Michael Kors, earrings: Chanel

Mitäs tykkäätte asukokonaisuudesta? Aika basic, ei mitään ihmeellisyyksiä, kuitenkin takana oli junamatkaa ja työpäivää ja meikkikin oli aamusta pitäen naamassa ollut, huulia lukuunottamatta jotka hotellilla nikkaroin naamaani. Ajattelin sitten korustaa itseni kuitenkin hyvin, että saisi tuikitavalliseen asuunkin jotain kivaa twistiä! Olen myös tosi mieltynyt noihin Zaran perustoppeihin, suosittelen kyllä hankkimaan noita, tosi mukavat päällä ja laadukkaan oloiset. 

Inka ja Jenna olivat ihan supernätteinä, ja oli todella mukavaa tavatakin heitä. Sitä jotenkin on helsinkiläistynyt liikaa, kun eihän tästä Tampereelle ole junalla tai bussilla matka eikä mikään. Tietty, tässä on aikataulu kortilla itse kullakin... Mutta puhuttiinkin tyttöjen kanssa, että pitää järkkäillä tapaamisia useammin niin Helsingin, kuin Tampereen päätyyn! 

Sellainen oli pintapuolisesti kerrottuna eilinen päivä. My day-postausta tulossa tässä piakkoin, nyt alkaakin sitten iltavuoroputki ja hei apua! Häät on jo ensi viikolla!