*:･ﾟ✧Äärettömästi✧･ﾟ:*

Vielä ehtii postausta heittää tämänkuun puolelle! Juuri kun vähänaikaa sitten tein postauksen koruista, että korut eivät ole se the thing minulle, yllätti rakas aviomieheni minut jokunen aika sitten. Oltiin menossa ihan vaan asioille keskustaan, kun hän ehdottikin, että mentäisiin shampanjalle Kiilaan (Kiilassa on muuten tosi hyvä valikoima shampanjoita lasihintaan, eli jos on kiinnostusta maistella erilaisia lajeja muttei halua maksaa ihan hulluja kiskurihintoja, suosittelen käymään!).

Siinä sitten hetken kuluttua olikin pöydällä nenäni edessä kaksi lasia Lansonia ja Swarovskin pieni lahjapussukka. Vaikka tosiaan en ole mikään koruihminen, niin silti, tuli heti sellainen (positiivisen) jännityksen olo, että mitähän ihanaa tuolta pussista paljastuu! 

Ja aivan ihana, ruusukultainen ääretön-kaulakoru. Tuo alin detailikuva on vähän kökkö, mutten vaan ulkona saanut sellaista napsittua kun oli niin valoisaa. Tuo koru on vaan niin kaunis, ja se ajatus siinä taustalla oli myöskin mitä ihanin: Rakkautemme on ääretöntä. Tällaiset korut onkin sitten asia erikseen, jossa on joku pointti taustalla. Swarovskilla nyt ylipäätään on omaan silmääni tosi nättejä koruja, sormukset varsinkin ovat kauniita. 

Mitä te tykkäsitte tästä korusta? Ovatko korulahjat tosi jees? 

*:･ﾟ✧Tanned and pastel✧･ﾟ:*

Ainaisen säätilavalituksen sijaan saan ekan kerran tänä kesänä hehkuttaa että miten ihana ilma! Ja vieläpä vapaille sattui. Käytiin vielä Patrician kanssa kuvailemassa eilen asukuvia, ja oi että oli nätti sää. Otinkin aurinkoa koko illan aina siihen saakka kunnes piti lampsia nukkumaan, sillä menin tänään töihin jo kello kolmeen aamulla. Mieheni oli järjestänyt yllärin, ja menimme eilen sitten Kuusisaaren rannalle nautiskelemaan kesäpäivästä. Olen yrittäny tätä rusketusta kerätä ihan nyt urakalla, ja ehkä vähän jotain väriä on kroppaan jäänyt. Kokeilin nyt sitten sitä itseruskettavaakin, ja laitoin sitä joku viikko sitten. Ekaksi kokeilukerraksi ikinä se meni ihan hyvin, muutama kalju läiskä jäi polvitaipeisiin, ja muutama vesipisara oli tipahtanut kädelle siten että sellaiset pisaraläntit jäivät käsiin. Ihan mukavan luonnolliselle tuo tulos ainakin omiin silmiini näyttää, tosin jonkun verran siitä on kyllä jo haihtunutkin, kun enää ei ne läntitkään juurikaan erottunut. Kasvoihin en ainetta laittanut ollenkaan, enkä kyllä tiedä edes kuuluuko itseruskettavia edes kasvoihin laittaa. 

Top: Zara, skirt: Nelly.com, shoes: Nlyshoes, earrings: Chanel, bag: Louis Vuitton, necklace: Swarovski, pompom: Gemmi

Vierastan vähän pinkkiä huulipunaa, sillä se saa helposti sellaisen barbie-efektin aikaiseksi (eikä sellaista hyvää Barbie-efektiä, vaan sellaisen halvan). Nyt kuitenkin päätin rohkaistua ja kokeilla sen nudesävyisen huulimeikin sijaan pinkkiä, vaikka asun vaaleanpunaiset ovatkin aika hempeää sävyä. Mitä tykkäätte, sopiiko pinkki huulipuna käytettäväksi?

En voi myöskään liikaa hehkuttaa tuota uutta Louis Vuittonin laukkua, sillä tykkään siitä ihan sikana. Olen tyytyväinen että päädyin tähän kuosiin, enkä siihen perinteiseen, sillä kyllä tämä vaan omassa vaatekaapissani toimii paremmin. Nuo Nelly.comin espadrillot ovat myös ihan nappiostos, tosi mukavat jalassa ja toimii omaan silmääni ainakin paremmin kuin perusballerinat. 

Mitä tykkäätte tästä asusta? Ja onko rusketus kesäisin (ja vähän talvellakin) must?

*:･ﾟ✧A-di-das✧･ﾟ:*

Huomenta! Käytiin eilen Patrician kanssa ottamassa asukuvia keskustassa, ja saattekin nyt sitten näitä ihan auteettisia asukuvia vaihteeksi. Mutta totta kai kävi perinteiset, että juuri kun oltiin aloitettu asukuvien otto, alkoi satamaan. Ensin vähän ja hetken kuluttua ihan kunnolla. Onneksi oltiin nopeita ja saatiin kivat kuvat kasaan. 

Sateesta huolimatta eilen oli kuitenkin suhteellisen lämmintä. Asukriiseilin vähän aikaa kotona, kunneks muistin, että tätä tämänkesän luottoasua en ole tänne blogiini vielä esitellytkään. Instassa ja kollaasipostauksessa tämä huppari vilahti, mutta nyt oli parempi hetki esitellä tämä ihan kunnon kuvien kera. Tästä Adidaksen hupparista tullut todellakin ihan vakkarivaate, vaikka vielä muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni cropattuja paitoja saati huppareita. Tykkään hupparin mallista, se on kivan näköinen sekä sopivan lämmin/viileä. Myös cropattu huppari hoikistaa, mikä on ihan nice, haha! 

 Hoodie and leggings: Adidas, bag: Louis Vuitton, shoes: Nike, pompom: Balmuir

Minä, jolla on miljoona laukkua, laukkukriiseilin. En oikein tiennyt minkä veskan olisin napannut tähän asun kylkeen. Chanel oli aivan liian fancy tähän asuun, ja muita mustia laukkuja minulla ei olekaan. Neverfull sitten tarttui mukaan, koska onhan tämä nyt kuitenkin sellainen joka asun valinta, after all. 

Olen tosiaan ihan hurahtanut Adidaksen vaatteisiin, tai ainakin osaan niistä. Ne ovat vaan niin mukavia päällä olematta kuitenkaan ihan rähjäisen näköisiä. Ymmärrän että tällainen "teinipissistyyli" varmasti jakaa mielipiteitä, mutta itse viihdyn näissä. On ihan mukava kun on tavallaan kaksi vaatekaappia: On sitä pitsiä, pastellia, hametta, korkoa... Ja sitten on mustaa, lenkkaria, leggingsiä ja t-paitaa. Koska itselle tosiaan tullut sellainen vaihe päälle, että elämä on liian lyhyt epämukavien vaatteiden käyttämiselle. Kirpparipinossa onkin monia vaatteita jotka kinnaa, kiristää tai ahdistaa muuten vaan. Muutenkin sellainen vaatekaapin puhdistus on käynnissä, että kaikki sellaiset vaatteet saa luvan lähteä joita ei tule vaan käytettyä. En nyt ole myöskään vastaanottanut yhteistöitä sellaisilta firmoilta, joiden vaatteista tiedän jo etukäteen, että käytän niitä vain sen kerran kun nappaan niistä asukuvat blogin puolelle. 

Mitäs te tykkäätte tällaisesta Addu-tyylistä? 

*:･ﾟ✧Enjoyin' rainy days✧･ﾟ:*

Parvekkeesta on tänä kesänä tullut kyllä yksi lempparispottejani meidän kotoa, vaikka pahoin pelkäsin etten tule viihtymään parvekkeella ollenkaan, kun takapihan puisto jyrättiin tasaiseksi, kesä on kurja ja linnut käy kilpaa kakkimassa kaiteen valkoiseksi. Kaikesta huolimatta, kun saatiin tuo sohva tuohon partsin nurkkaan ja grilli ollut kuumana useampaankin otteeseen, ei tuota mestaa voi olla rakastamatta. Minun W.i.t.c.h.-projekti saapui päätökseen, joten nyt nappasin hyllystä Princess Ai-mangat ja voi että nuokin ovat tosi inspaavia. Seuraavaksi sitten haen Vesannolta vanhat Inuyashat ja aloitan sen urakan! 

Haettiin Christianin kanssa viime maanantaina Malmin aseman kojulta mansikoita, ja napattiin ruusulimpparit messiin. Suosittelen lämmöllä, että käykää kurkkaamassa aseman vihannes- ja marjakoju, sillä siellä on tosi edullisesti aina kaikenlaista. Siinä sitten oli hyvä istua parvekkeella ja syödä mansikoita ja katsoa vesisadetta. Kissakuva on sitten ihan sisältä, parvekkeelle ei mokomalla ole mitään asiaa, kun partsi ei ole lasitettu. Kovasti kyllä Ilona on alkanut palastaa parvekkeelle, ja aika uhkaavasti jo tuijottaa tuuletusikkunaakin, joka usein päiväsaikaan on avoinna parvekkeelle. 

Mites te parvekkeelliset, tykkäättekö viettää aikaa partsilla säällä kuin säällä?

*:･ﾟ✧Fresh ja kyynel✧･ﾟ:*

Dress: New Yorker, shoes: Nike, bag: Louis Vuitton, pompom: Balmuir, sunglasses: RayBan

Siis apua, en edes muista milloin olisin New Yorkerissa viimeksi käynyt, ja toinen apua siitä, että tulipa taas ostettua sitä saakelin mustaa vaatekaappiin. Kävimme viime keskiviikkona rymyämässä Serenassa pikkusiskojeni kanssa, ja sen jälkeen mentiin Jumboon shoppailemaan. Pikkusiskojeni lempparikauppa vaateostoksia tehdessä on New Yorker, ja sinnepä sitä sitten mentiinkin. Löysin supersöpön yöpaidan kissaprintillä, suloiset ananaspikkarit sekä tämän mekon. Tämä mekko on ihan parhautta, jokseenkin hilautuu aina kävellessä ikävästi ylös, että vähän väliä saa olla nykimässä alaspäin, mutta muuten tämä on kyllä tosi hyvä ja mukava päällä. Yhdistin tähän asuun sitten neverfullin sekä Niken lenkkarit, koska ballerinat/sandaalit olisivat olleet vähän töhö yhsistelmä. 

Tiedättekö, minulle on tullut ihan hirmuinen ikävä varastettua neverfulliani. Kyllä. Ikävöin laukkua. Jotenkin koko automurto on jäänyt kummittelemaan, ihan monestakin syystä. Jo se että yksi paskapää siellä luulee, että lavastettiin joidenkin vakuutusrahojen takia koko homma (Just for ur note, minun matkavakuutus oli niin pieni, että se korvasi hädintuskin mitään, että monentonnin edestä tavaran menettäminen muutaman satkun saamiseksi ei olisi mitenkään järkevää), ja sen lisäksi se systeemi miten tämä murto hoidettiin. En meinaa siis rosmon ikkunanrikkomistaktiikkaa vaan poliisia, joka ei tikkua ristiin asioiden eteen laittanut, vaikka meillä kuva onkin murron tehneen tyypin rekkarista. Ja tosiaan kuinka menetin tunnearvollisesti tärkeää tavaraa. Raha-arvosta puhumattakaan. Ja se että reissu meni sitten ihan pipariksi yhden kusipään takia. Ja se neverfull mikä monogramprintillä minulla oli, oli vaan niin sopivan muhjaantunut käytössä ja se printti oikeastaan on ehkä kuitenkin kivempi kuin tämä damier ebene.

En tiedä, nyt jatkan opparin analysointia! Tämä on onneksi ihan mielekästä puuhaa kun jälleen ja taas vaihteeksi ulkona sataa. 

*:･ﾟ✧Miten sujuu Ilonan kanssa✧･ﾟ:*

Viikko yhteiseloa kissan kanssa on nyt takana, ja koska toivoitte niin kovasti kuulumispostausta Ilonasta ja sen kotiutumisesta, ajattelin nyt heti viikon jälkeen päivitellä kuulumiset. Kuvia on tosi vähän, sillä ei olla viitsitty häiritä kissaa kameralla, ja fakta on se että kamera on ollut laatikonpohjalla lähes koko ajan, että kun joku hauska tai ikuistamisen arvoinen tilanne on, on kamera tosi kaukana. Sen verran arkuutta on yhä, että jos siinä kesken rapsutussession lähdetään kameraa hakemaan on kissa imeytynytkin jo pöydän alle tai muualle. Lempparipaikka tässä kuluneen viikon aikana on ollut telkkarin takana, mistä on ollut hyvä seurailla sitten mitä kämpässä tapahtuu. Pelaamista tosin kyseinen lymypaikka on haitannut, kun ei sitten raukkaa viitsi häiritä telkkarin pauhuamisella ja välkkyvillä valoilla. Onkin siis pakon sanelemaa ollut, että olen viimeaikoina innostunut pelaamaan 3DSllä Pokemonia!

Ilona on osoittautunut hyvin seuraa rakastavaksi otukseksi. Sydän särkyy kun miettii, että miten joku on voinutkaan tuollaisen kultakimpaleen kylmästi hylätä aikanaan. Vaikka vähän vielä äkkinäiset liikkeet pelottaa, tulee Ilona tosi paljon kerjäämään silityksiä ja syliin, sekä perheeni ollessa täällä kylässä, kuhisi kissa pikkusiskojenikin ympärillä silityksiä kalastellen. Leikkimään kissu ei vielä ole myöskään kunnolla uskaltautunut meidän kanssa, vaan yön pimeinä tunteina alkaa sitten se ryskäminen täällä, kun saa yksin ja rauhassa kaluta lelukoppaa läpi.

Kotiutuminen on siis sujunut mainiosti. Vain kahdet vahingot ollaan jouduttu siivoamaan (sängystä ja valkoiselta pörrömatolta tietty...), ja nekin oli kyllä omaa syytä, kun hiekkalaatikko oli unohtunut putsattavaksi päivän aikana. Muuten Ilonan kanssa on mennyt ihan erinomaisesti, paljon helpommin kuin luulin. Nimeään se ei tottele, ja arkuutta löytyy sen verran, että jos yhdenkään äkkinäisen liikkeen tekee, kissa luippii karkuun. Näkökykyä ollaan nyt pystytty hahmottamaan, eli kissa luultavasti näkee metrin, parin päähän hyvin, sen jälkeen alkaa vähän jo pää pyörimään, että minnepäin sitä sitten pitäisi katsoakaan.

Ollaan kaikki todella tyytyväisiä, toivottavasti Ilonakin on! Hauskaahan se on seurata mitä kaikkea tuokin elukka keksii meidän iloksemme. 

*:･ﾟ✧Pink skirt with Chanel✧･ﾟ:*

Moikka! Nyt piitkästä aikaa taas asukuvia. Juttelin Inkan kanssa yksi päivä siitä, että kuinka asukuvat ovat blogeissa oikeasti the thing. Itse aloin aikanaan bloggaamaan vain asukuvien takia, ja nykyisin seuraan blogeja vain asukuvien takia, ja silti, näitä mokomia ei itse juurikaan enää ehdi blogiin ottamaan. Nytkin oli sellainen tilanne, että päädyin ottamaan teinipeilikuvia, kun aikaa nakittaa Christiania valokuvaamaan ei ollut. Lisäksi, olen nyt sisustanut viimein oman huoneeni siihen jamaan, että siellä onnistuu nyt asukuvien otto. Meillä kun tätä tilaa nyt on, päätin, että bloggaamisen kannalta on parasta kun saan oman blogihuoneen. En tykkää oikeastaan siitä asukuvien otosta prosessina; Ahdistaa kun ihmiset töllöttää ja kauhea stressi siitä, että missä on kiva tausta ja missä pystyy poseeraamaan ja milloin taustalla on koirankakkaa tai tuijottava mummo. Ei kiva. Tiedän kyllä että nämä teinipeilikuvat jakaa mielipiteitä, eikä kaikki näistä tykkää, mutta minusta nämä ajavat asiansa ihan hyvin. 

 Top: Gina Tricot, skirt: Nelly.com, bag: Chanel, shoes: Chanel 

Olen ihan rakastunut tähän hameeseen! Valo taittaa sen vähän laventelin väriseksi, mutta oikeasti kyseessä on sellainen hattaranvaaleanpunainen. Kirjoitinkin instagramissa, että en käsitä miten olen tuon Ginan paidankin unohtanut, se kun on niin mukava päällä ja sopii asuun kuin asuun. En ole sitä käyttänyt pitkään aikaan, ennenkuin löysin sen tuohon farkkuasukokonaisuuteen jonka esittelinkin edellsiessä postauksessa. Iskin myös toisen kerran jalkaani nuo Chanelin kengät. Tämä kesä on ollut ihan karsea sandaalikesä. Vettä sataa joka päivä vaikka säätiedotus ei sitä edes lupaa... Ja totta kai tälläkin kertaa kävi niin, että kun pääsin keskustaan, iski aivan jäätävä myrsky. Eli, ehkä nämä kengät nyt odottaa sitten ensikesää tai ulkomaanmatkaa missä näitä pääsee käyttämään. 

Mitäs tykkäätte tästä asusta? Luuletteko myös, että tällaiset peiliasukuvat voisivat saada mahdollisuuden? Peiliasukuvien kautta minulla olisi mahdollisuus saada asukuvapostauksia blogin puolelle paljon useammin. 

*:･ﾟ✧Lately pictures✧･ﾟ:*

1. ja 2. Berliinissä hääpäivän asukuvan palasia. 3. Herkkudrinkit mitkä nautittiin Berliinissä tv-tornin baarissa! Minulla oli cosmopolitan, ja Christianilla joku heidän oma sekoituksensa, jonka nimeä en nyt muista. 4. Onnellinen nainen Chanelilta palanneena!

 1. Chanelin ostokset on aina pakattu vaan niiiin nätisti, ettei niitä edes raaskisi avata. 2. Rakas 💕3. Minulla oli kaunis ajatus toteuttaa unboxing myös Louis Vuittonin tahitiennestä, mutta tämä olikin ainoa kuva jonka loppujen viimeksi jaksoin ottaa. 4. Pre-synttärijuomat parvekkeella!

1. Synttäreillä linnanmäellä! 2. Ja Lintsin jälkeen sitten kuohuvalle keskustaan, jonka jälkeen 3. Stockmannin rooftop bariin! Paikka on aina ihan sikatäynnä, ja pakko kyllä sanoa että tykkään Loisteen kattoterassista paljon enemmän muutenkin. 4. Asukuvaa päivältä, kun lähdettiin käymään Tallinnassa. 

 1. Vaikein asento ikinä ! Ei oikein olla sellaisia pusukuva-ihmisä, ja meidän yhteiskuvat näyttää aina aika karseilta. Kuitenkin niitä silloin tällöin on vaan pakko ottaa, ja tämä on tyyliin onnistunein otos ikinä, ja näytetään tosi vaikeilta tässäkin :D 2. Tätä Noccon ananasjuomaa oli ihan pakko viimein itsekin ostaa, kun se kaupassa käveli vastaan. Ihan jees, mutta purkki on tässä parempi kuin juoma itsessään. 3. Laivalla myytiin näitä ihania korealaisia maskeja! Tehokkaita olivat, vaikka tuoksut eivät olleetkaan niin herkullisia kuin olisi kuvitellut. 4. Tapaksilla ~

1. Random asukuvaa joltain päivältä. 2. Lisää tapaksia! :D Rakastuttiin Casa Largon tapasvalikoimaan, ja kun sieltä vielä saa edullista valkoista sangriaa, niin ehdottomasti piti mennä vielä toistekin! 3. Kun aurinko paistaa, pitää ottaa siitä ilo irti! Lenkille ja jätskille! 4. Yhteistyöpostauksen tekoa. 

1. Parvekkeen sisustelua. Olen nyt pesiytynyt parvekkeelle nautiskelemaan aina kun on aurinkoista, tai jopa sadesäällä. Kaivoin Vesannolta vanhat W.i.t.c.h.-lehdet, ja lukaisin ne jo kaikki lävitse. Eli nyt on haku päällä, jos sinulla on W.i.t.c.h.-lehtiä numerosta 60 eteenpäin, myy omasi minulle💓Tuli myös yksi päivä sellainen fiilis, että olisi kivaa lukea piiitkästä aikaa Cosmopolitania!

1. Asukuvailuta, kun ulkona niheä keli kuvien ottoon. 2. Nyt siellä Loisteen kattoterassilla. Kävi aikamoinen mäihä, että on aurinkoinen keli, lämmintä ja vielä nurkkapaikka kattoterassilta! 3. Samaa iltaa, rändöm naamakuva. 4. Vennistä saa ihan superherkullisia mocktaileja, itsellä popcorn-mocktail. 

 1. Asukuvaa kissanhakureissulta Vaasasta! 2. Käytiin jossain rantapaikassa lasillisilla, auringonlasku oli niiiin kaunis, vaikkakin keli kävi vähän kylmäksi. 3. Tapaskestittelyä meillä kotosalla. 

Huh että oli työmaa tämän postauksen teossa, ja surukseni saan huomata että osa kuvista on silpoutunut alaosasta ihan hassusti... Kansio, jossa nämä kuvat kollaasia varten oli sekoittautui ihan täysin, ja vaikka tätä miten järjesti, ne kuvat olivat ihan mielivaltaisessa järjestyksessä. Kestikin siis ikä ja terveys, kun aloin etsimään näitä kuvia ja muokkailemaan ja kaikkea. Argh! 

No mutta, tässä tällainen setti julkaisemattomia kuvia, joita halusin teille esitellä. Osa onkin vilahtanut snapchatissa ja instassa. Toivottavasti tykkäätte tällaisistakin postauksista <3

Nyt rupean laittautumaan, ja siivoilemaan, meikällä alkoi nimittäin nyt kolmen päivän vapaat!

*:･ﾟ✧Uutisia!!✧･ﾟ:*

Meikäläisen snapchatia seuraavat tietävätkin, mikä tämä uutinen on. Ja kuva yllä kertoo kaiken. Tässä on Ilona, vaasalaiskissa jonka haimme viime lauantaina uuteen kotiinsa. Ilonan meille tulo oli aika extempore, vaikka kissaa oltiinkin suunniteltu jo kauan. Näin ilmoituksen facebookissa, että Ilona etsii pikaisesti uutta kotia, sillä ei sopeutunut kotiin johon se oli muuttanut. Rakastuin vaan niin hurjasti kissan ulkonäköön, että soitin heti Christianille töihin, ja kysyin voidaanko me hakea meille kissa. Ja Chrisu ihastui Ilonaan yhtä lailla, ja sanoi että soita äkkiä Vaasan kissatalolle, onko Ilona jo löytänyt kodin, sillä kommentteja oli päivityksessä sata ja tykkäyksiä montasataa. Ilona oli kuin olikin kotia vailla, ja niin sitä sitten torstaina sovittiin, että lauantaina lähdetään hakemaan pikkuista meille. 

Matka sujui hyvin, Ilona itki vähän aikaa kun taas raukka joutui maisemaa vaihtamaan. Kissan historia on aika surullinen, sillä se on löydetty pentuja odottavana ulkoa huonossa kunnossa; Pentuja odottaessaan se ei ole jaksanut pitää itsestään enää huolta, ja sen turkki oli lähtenyt, korva paleltunut (Ilonan oikea korva on vain puolikas) sekä näkö mennyt. Jälkimmäisestä syystä olikin tärkeää, että Ilona sai kodin jossa on rauhallista. Vilkkaat kissanpennut ja lapset vain hermostuttaa kissaa, koska se ei ilmeisesti pysty hahmottamaan takaa- ja kaukaa tulevia asioita. Tässä parin päivän aikana ollaan tultu siihen tulokseen, ettei ihan sokeasta kissasta ole kyse, koska osaa kuitenkin suunnistaa tosi hyvin, ja tulee puskemaan aina naamalle. 

Varauduttiin siihen, että pissaa ja kakkaa siivotaan sitten ihan urakalla seuraava viikko, ja kissa raapii tapetit seiniltä ja lymyilee synkässä nurkassa kuukauden verran ennen kuin uskaltaa tulla moikkaamaan meitä. Kotoutumien on mennyt kuitenkin niin mainiosti kuin vain voi *koputan puuta*. Ensimmäinen päivä meni ihan vain vaatekaapissa kököttäen. Yöllä sitten lähdettiin tutkimaan asuntoa, sen verran että siirryttiin meidän makkarin pöydän alle kyhjöttämään. Sunnuntaina sitten Ilona jo kerjäsi silityksiä ja puski meitä, uskaltautui syömään katkarapuja ja juomaan. Ja viime yö olikin jo sitten ihan sirkusta, kun kämppää kierrettiin useampaan kertaan, käytiin syömässä ja juomassa ja puskemassa naamalle ja tutkimassa jokaista nurkkaa mikä vaan löytyi. Tätä kirjoittaessani tosin on vähän jännitys taas iskenyt, ja Ilona kaivautui Chrisun kenkäpinoon tuijottamaan maailman menoa vähän sivummalta.

Yhteenvetona saimme erittäin hellyydenkipeän ja ihmisrakkaan kissan, joka on kuitenkin kaiken kokemansa jälkeen todella arka. Ja ymmärtäähän sen. Meidän kolmen yhteiselo on lähtenyt rullaamaan kuitenkin mainiosti, ja uskon että pian kissakin tajuaa ettei täällä ole mitään pelättävää. Ja jokaiselle joka kissasta haaveilee: Menkää ihmeessä kissataloihin! Vaasan kissatalolla on nyt tällä hetkellä yli 40 kissanpentua vailla kotia, ja aikuisia kissoja vielä enemmän, kaikki kaipaavat rakastavaa kotia. Itse aikanaan pelkäsin ottaa hylättyä kissaa, koska ajattelin siitä olevan niiiin paljon vaivaa. Kuitenkin kissa on viisas eläin, ja kun se vaan saa aikansa, on se mitä mainioin lemmikki!

*:･ﾟ✧Kissakahvila✧･ﾟ:*

Ok ei se blogihiljaisuus toiminut. Haha, sen kerran kun lupaan teille olla poissa somesta vähän aikaa, en pysty siihen, ja muut hommat jää tekemättä. Sitten taas kun olisi aikaa ehkä bloggaillakin niin tulee niitä tahattomia blogitaukoja. Noh, mutta kuten sanottua, en vain malttanut olla tekemättä tätä postausta teille. Berliinissä käydessämme tutustuimme ihanaan kissakahvilaan, joka oli aivan meidän kämpän lähellä. Okei, ei nyt ihan lähellä, sillä kävelimme jonkun viitisen kilometriä nauttien kauniista maisemoisista. Suosittelen käymään tässä ihanassa kahvilassa, vaikka se onkin ihan sen Berliinin ydinkeskustan ulkopuolella. Kahvila oli tosi symppis, kissat ihania ja tarjoiltavat herkullisia. Tässä postauksessa on nyt sitten vain kännykkäkuvia, sillä muistikortti selvisi Espanjassa autoryöstöstä, muttei Suomessa kodin suursiivouksesta. Eli, muistikortti on jossain teillä tietämättömillä. Onneksi otin kännykällä paljon kuvia, ja ainoa mistä jäätte oikeastaan nyt paitsi on aivan herkullinen mansikkavohveliannos, josta otin kameralla paremmat kuvat. 

Paikan nimi oli siis Barista Cats. Kissoja kahvilassa asusteli viisi, ja ne kaikki olivat pelastettu Ukrainasta. Kahvilan sisustus oli tosi ihana, vaaleita sävyjä ja rusetteja ja pitsiä, eli juuri sellaista mistä minä pidän. Kahvilan edessä oli myös terassi, mutta me oltiin juuri kävelty se viisi kilometriä aivan karseassa helteessä, joten mentiin ihan mieluusti sisätiloihin. Kissatkin olivat aika nuupahtaneita helteen takia, joten nekin lähinnä vain nukkui ja lepäili, enkä hirveän lähelle viitsinyt mennä häiritsemään ja kuvailemaan. 

Ruokaa oli tarjolla pitsaa, lämpimiä voileipiä ja suolaisia pannareita, sekä makeita herkkuja oli runsaasti: pannukakkuja, jätskiannoksia, pirtelöitä, vohveleita... Itse otin lämpimät voileivät sekä jäkkäriksi otimme yhteiseksi mansikkavohveliannoksen joka todellakin oli jäätävän iso ja sopi hyvin jaettavaksi. Hinnat olivat perus edulliset, ehkä vähän Saksan hintatasoa kalliimmat mutta ymmärrettävää, kun mitään sisäänpääsymaksuja ei ollut. Paikka muutenkin oli perheyritys, ja kahvila oli heidän kodissaan. Tilasin itse juomaksi vielä homemade strawberry-mint lemonadea joka oli ihan tajuttoman hyvää! 

Loppuun vielä kuva Marzipanista, söpöimmästä kissasta ikinä! Nuo silmät olivat vaan niin symppikset! Marzipan oli kissakahvilan kissoista kaikista aktiivisin, se kierteli moikkaamassa kaikki uudet asiakkaat, kun niitä paikalle tuli. Kissakuumehan siinä vallan pääsi kasvamaan entisestään.

Eli suosittelen BaristaCats Katzenkafea kaikille, jotka Berliinissä vierailee. Todellakin kannattaa vierailla ja käydä syömässä vohveliannos. Plussaa myös wifistä, jota ei muuten Berliinissä ihan hirveän monesta paikkaa löydä. 

Miltäs tämä kissakahvila vaikutti teidän silmiinne?