Olen pintaliitoskumppapissis☆

En ymmärrä, miksi minulle kommentoidaan suhteellisen usein, kuinka ennen olin niin paljon parempi ihminen kun en pukeutunut niinkuin kaikki muutkin pintaliitobloggaajat. Olen pilannut itseni ihmisenä ja ennen kaikkea bloggaajana, kun ostan Louis Vuittonia ja juon kuohuviiniä, ja oikein esitän uusrikasta. Eihän tällaista paskaa jaksa nyt kukaan lukea ja kuinka matkin nimeltämainitsematonta bloggaajaystävääni kaikessa. En ole enää oma itseni. En ole enää fiksu. En ole enää mielenkiintoinen. Olen pintaliitoskumppapissis. 

Minä olen minä. Pukeuduin ennen lolitaan, ja lolitasta siirryin aika aktiiviseksi gyaruksi. Kuitenkin, te siellä ruudun toisella puolella: Ettekö te koskaan muutu? Eikö ole normaalia, että kun ikää tulee lisää, intressit, tyyli, elämänkatsomus ja jopa mielipiteet muuttuvat? Olenko minä muka ainoa ihminen etenkin blogimaailmassa, joka kokee että aika tekee tekosensa ja koen muuttuneeni. Tykkään yhä hurjasti lolitatyylistä, ja gyaruvaatteistani en ihan vähällä luovu, sellaisia aarteita meikän vaatekaapista löytyy. Lolitatyyliin en enää pukeudu enkä ikinä varmaan tulekaan pukeutumaan, koska se ei tunnu enää omalta. Se viehätys, mikä oli kun puki uuden Angelic Prettyn JSKn päälle, on kadonnut. Nykyään saan saman onnen kihelmöinnin siitä, että saan yhdistää kauan halutun Chanelin laukun asukokonaisuuteeni. Niin se vaan menee. Ainakin omalla kohdallani. 

Ja totta kai blogini muuttuu mukanani. Olisin aika harvasanainen bloggaaja jos kirjoittelisin vain silloin kun gyaruilen, ja ne kerrat ovat nykyisen kiireen tiimoilta aika harvassa. Minä en enää ehdi olemaan gyaruna kovin usein. Kuinka monta työntekijää vanhainkodissa tai bussifirmassa on ollut tekoripset tiukassa ja päässä kolme kiloa hiuslisäkkeitä? Saati sitten minihameessa ja megakoroissa? Niin, ei minunkaan mielestäni kovin moni. Sen jälkeen kun työpäivä on ohi, ei yksinkertaisesti vaan edes huvita alkaa tekemään vuosisadan sotamaalausta ja asettelemaan hiuksia päähän. Plus että se nyt vaan on fakta, että tykkään nykyisin ns. normaalimmasta tyylistä. Se ei sulje pois sitä, ettenkö tykkäisi yhä kovastikin japanilaisista katutyyleistä. Agehoita luen vieläkin säännöllisesti etsien inspistä, sekä spoilerina, uutta Tokionmatkaa on suunnitteilla. 

On aika julmaa sanoa, että joku on huonompi ihminen kuin toinen pukeutumistyylinsä perusteella. Mitä minulle suoraan on sanottu; Olen tylsä pintaliitoskumppapissis kun näytän miltä näytän. Ja sitä sitten vissiin olenkin ja näin on hyvä, jos tuo on tittelini tästä lähtien niin olkoon, asia loppuunkäsitelty. Myönnän että itse ernuaikoinani sorruin tähän kategorisointiin; Pidin lolitoja ja erilaisesti pukeutuvia ihmisiä parempina, kun me uskalsimme näyttää erilaisilta eikä koskettu mihinkään hooämmän ryysyihin. Voi kuinka tyhmä olen ollutkaan, ja onneksi tajusin että jonkun oma juttu on se "normaalilta" näyttäminen. Ja se on ihan fine. Siinä missä minä en ole parempi Chanelin ovh 5000€ laukkuni kanssa kuin sen eBaylaukun kanssa kulkeva, en minä ole huonompikaan kun en enää erotu massasta niin räikeästi kuin ennen ja olen sortunut näihin kamaliin uusrikkaiden pintaliitäjien merkkeihin. Toivon, että ihmiset tajuaisivat sen, että vaikka bloggaan osittain lukijoiden takia, en ole bloggaaja viihdyttääkseni muita. En muovaudu sen mukaan, millaisia te minun haluatte olevan. Plus että faktahan on se, että kun toiselle kumartaa niin toiselle pyllistää, gyarukuviin tulee kommenttia lapsifetissistä käskyihin kasvaa aikuiseksi. Toivottavasti ymmärrätte postaukseni pointin! 

Kevyempiin aiheisiin sitten taas, sain Sheiniltä paketissa tämän ihanan mekon! Olen kritisoinut Sheiniä mekkojen huonosta laadusta, mutta tässä tuli taas superpositiivinen ylläri ja tämä mekko pääsee kyllä ihan vakkariksi. Mitään valitettavaa tästä ei ole, ja jos haluatte itsellenne samanlaista niin kliks tänne ja omaa ostamaan, ennen kuin oikeat koot loppuu :) Miltäs se mekko teidän silmiinne näyttää? Itse olen todennut että harmaa on todella kiva "väri", ja haluaisinkin sitä mustan sijaan enemmän vaatekaappiini.

MiuMiu bag☆

Virallisesti rakastuin MiuMiun laukkuihin ja kenkiin Tokion reissullamme, kun MiuMiun putiikkeja oli joka nurkalla ja ne pursusivat kaikkea pastellisävyistä, kimaltavaa, röyhelöä ja rusetteja. Aivan täydellistä! Kävinkin useampaan otteeseen hypistelemässä kaikkia ihanuuksia liikkeessä, mutta mitään en ostanut koska noh, hinta ja verot jotka olisin jutuista joutunut Suomeen maksamaan olisivat olleet jäätäviä. Facebook-ryhmissä on kuitenkin paljon hyvää, ja samasta ryhmästä mistä Neverfullini ja Chanelini hankin, hankin myös tämän ensimmäisen MiuMiuni. 

Väri laukulla on cameo, ei siis beige vaikka siltä ehkä näyttääkin tietyssä valossa. Livenä väri on sellainen harmaanvaaleanpunaisen sekoitus, eli aika ihana ja monikäyttöinen. Hankin laukkuun vielä hihnan, jolloin laukusta tulee monikäyttöisempi ja kätevämpi, kun tuo nykyinen pikkuhihna on vähän hassu mielestäni. MiuMiu on varmaan monelle vähän tuntemattomampi merkki, mutta ehdottomasti kannattaa tutustua! Tykkään nimenomaan siitä tyttömäisyydestä mitä he tarjoavat, ja todella monet Ageha-lehden mallitkin suosivat MiuMiuta. Mitäs te tästä laukusta tykkäätte? Ja onko MiuMiu teille tuttu merkki? Meikä täällä odottelee jo kovasti hetkeä että laukku pääsisi hyötykäyttöön! ^_^

18X jatka lausetta☆

En ymmärrä... Miksi hyvien kuvien ottaminen voi olla minulle niin hankalaa. Edes parin laadukkaan kuvan saaminen tuntuu olevan mission impossible. Ja hei vieläkään ei ole kameran asetukset kohdillaan että en ymmärrä sitäkään miksi noin muuten hyvään kameraan on tehty helkkarin vaikeat asetukset. 

Seuraavaksi ajattelin... Pukeutua ja vähän järjestellä asuntoa. Terveisin bloggaan täällä treenitrikoissa, hiukset kampaamatta ja pupuhuppari päällä. 

Viime aikoina... olen ollut tosi paljon töissä ja miettinyt työjuttuja. Mutta samalla olen huomannut miten ihana työyhteisö duunipaikassani on, ja kuinka pitkät päivät ei haittaa kun on huiput työkaverit!

En osaa päättää... Mitä möisin pois jos iskisi tiukka paikka. Olen sellaisessa aika ideaalitilanteessa, että mitään turhaa roinaa minulla ei ole nurkissa pyörimässä. 

Muistan ikuisesti... kaikki vääryydet joita kohtasin esikoulussa ja ala-asteella. Mieheni inhoaa tätä piirrettä minussa ja en kyllä itsekään hirmu innoissani ole, kun tuntuu että muistan aina vaan kaiken kurjan. Tosiaan voin alkaa muistelemaan kuinka esikoulussa kun pelattiin jalkapalloa, eräs poika sai napata käsillä pallon minun edestäni. Kun menin kostamaan ja tekemään saman niin minä jouduin jäähylle. Such dramatic. Ei ihmekään että minusta on tullut tällainen mitä olen :'D

Söin tänään... kuivahtaneen coctailpiirakan. Se oli unohtunut viikonlopuksi pöydälle, mutta en halunnut heittää sitä roskiinkaan. 

Päivän paras juttu... Tänään ei mitään hurjaa ole ehtinyt tapahtumaan, kirjoitan tätä nimittäin klo 9 aamulla. Parasta tänään oli kai se että sain puhelimessa uusittua erään reseptin, ettei tarvinnut lähteä raahaamaan itseään terveysasemalle asti. 

Noloa myöntää mutta... en halua myöntää täällä mitään noloa mitä olisi tapahtunut! Aika paljon olen kaikkea kertonut täällä mutta ne mitkä jätän kertomatta jää kertomatta ihan syystä :'D 

Viikko sitten... olin toipumassa polttareista ja tähän aikaan olin kai odottelemassa mitä seuraavaksi tulisi tehdä työharjoittelupaikassa. 

Kaikista pahinta on... kun pitäisi mennä vessaan mutta tietokoneen ääressä on niin hyvä olla. Kuten esimerkiksi nyt. Penkki lämmitetty juuri sopivaksi ja asento täydellinen ja kirjoitusdraivi on hurja. Ja nyt pitäisi sitten nousta ja lähteä toiselle puolelle asuntoa. En tykkää. 

Salainen taitoni on... hyräileminen. Osaan hymistä vaikka kuinka monet eri melodiat monista eri biideistä. Riittää että kuulen kappaleen kerran, ja saatan kahden kuukauden päästä kuulemisesta alkaa hyräilemään biisiä omissa oloissani. 

Jos saisin yhden toiveen se olisi... kaksi toivetta. No ei vais, en osaa päättää haluaisinko valtaisan rahallisen omaisuuden vaiko sosionominpaperit kouraan nyt heti ja samantien. Rahalla saa ja hevosella pääsee, eli jos saisin miljoonaomaisuuden niin ei sitä ehkä koulua tarvitsisikaan enää, mutta tuo koulutus olisi vaan niin kivaa saada alta pois ja suunnata katse työelämään ja tulevaisuuteen. 

Minulla on pakkomielle... väitellä asioista. Toivoisin itselleni ignooraamisen jalon lahjan, mutta en osaa. Voi että kun minulla aina rasahtaa jos joku tulee laukomaan ihan tyhmiä mielipiteitä, ilman kunnon perusteluita. Oli henkilö kuka tahansa, alan väittelemään. Netissä tai ihan oikeassa elämässä. 

Ärsyttävintä on... kun ei vaan saa asioita aikaiseksi. Nytkin olisi kirjoja palautettavana ja siivottava ja kirjoitettava raportteja mutta kun ei niin ei. Ja sitten tuleekin ongelmia kun asioita on pantannut viimeiseen asti. 

Tekisi mieli... mennä shoppaamaan Della Margasta aivan ihanaiset Valentinon kengät. Ah pitikin mennä näkemään ne ja nyt tarvitsen niitä. 

Minusta on söpöä... nähdä kissoja. Kissat on aina söpöjä. Olisipa kissa. 

Hävetti... kun töissä minulta meni Suomenlinna ja Savonlinna sekaisin. Työkorteissamme on siis Savonlinna lyhennetty Slinna, ja menin työkaverilleni innoissani selittämään että mistäs noita Suomenlinnan busseja lähtee.

Olenko ainoa, jonka mielestä... välillä on ihan kivaa käydä selaamassa mitä tarjottavaa mm. Riemurasialla, vauvafoorumilla ja ylilaudalla on tarjottavana?

Tällaisen hauskan postauksen bongasin Saijiksen blogista, ja ajattelin että eihän kukaan estä minua tekemästä myös tällaista. Toivottavasti tekin tykkäätte tällaisista kevyemmistä postauksista joissa ei ole mitään suurta syvällistä merkitystä pohjalla. Tehkää ihmeessä tekin, näitä on niin kiva lukea muilta.