*:･✧Tokyo pictures! (pic heavy!)✧･ﾟ:*

Nyt tulee tällainen kuvaoksennus-postaus! Toivottavasti jaksatte silmäillä loppuun asti, mutta totesin ettei näitä kuvia oikein loogisesti saa kahteen osaankaan jaettua. Tässä siis Tokionreissun kännykkäkuvat! Muutamia kuvia otin erilleen tästä postauksesta ja julkaisen ne myöhemmin eri asiayhteyksissä. Koska postauksesta tulee jo valmiiksi tositosi pitkä, en nyt turhia introja tähän alkuun selittele, vaan lisään pieniä kuvatekstejä osaan kuvista, joista jotain haluan sanoa. Kuvat menee suurinpiirtein ihan kronologisessa järjestyksessä.

Vuosi vaihtui kun oltiin jossain Siperian yläpuolella. Oltiin oletettu, että pystyttäisiin ihastelemaan ilotulituksia ja muita yläilmoista, mutta eihän se nyt niin mennyt. Ei jotenkin tule maantasalla ajateltua, että ilotulitteetkin kuitenkin räjähtää ihan supermatalalla, ja lentokoneesta käsin tuli nähtyä vain pieniä valonvälähdyksiä, jos osasi katseen oikeaan kohtaan suunnata. Ja eipä siinä keskellä Venäjää edes pahemmin mitään ollutkaan.

Melonilimsa on ehdottomasti parasta juomaa mitä maa päällään kantaa. Käytiin syömässä useampaan otteeseen Uobeissa, sushiravintolasta jossa annokset sai liukuhihnaa pitkin tabletilla tilattua. Käytiin koko reissun aikana kolme kertaa syömässä täällä, kun Uobei on niin ihanan halpa ja hyvä ja ennenkaikkea helppo.

 Tuo nakki on aika huvittavan näköinen... :'D Tilattiin yksi ilta iltapalaksi crépet, omassani on kakkua ja kermavaahtoa ja mansikkaa, Christianin crépessä on nakki, salaattia ja muistaakseeni tonnikalaa.

Purikura oli ihan parasta viihdettä! Nytkin käytiin muistaakseeni neljä kertaa kuvailemassa. En kestä miten Christianista tulee niin pahuksen sievä noissa muokkauksissa! 😂Purikurassa kamera siis muokkaa aina kroppaa pidemmäksi ja laihemmaksi, ja naamaa kapeammaksi ja silmiä suuremmiksi. Olisipa itse aina 24/7 noin siloposkinen.

Tajuttoman söpöt kissatyynyt pelihallissa! Näyttää ihan meidän Pate-kissalta, ja halusin voittaa tällaisen. No vähän aikaa tuli pelikonetta paukutettua mutta tyynyä ei voitettu. Mieheke kyllä lupasi ostaa tämän jos se kaupassa tulisi vastaan, mutta ei löydetty. Nyt on aukko sydämessä :'(

Perinteinen Japaninreissun Möet-pullo. Siis oikeasti meistä ei kumpikaan oikein Möetistä välitä, hirmu kuivaa ja kitkerän makuista. Mutta onhan tämä nyt niin truu-bloggaaja-juomaa, että pakkohan sitä oli minipullo shampanjaa korkata hotellihuoneessa illalla, kun kerta halvalla sai. Shampanjoiden hinnoittelu oli vähän hassu, sillä pikkupullot olivat Suomen hintoihin verrattuna halpoja, mutta isot pullot kalliita. 

 MA*RS💖

Haluttiin maistaa matcha-erikoisuuksia, ja pyörähdettiin sitten Starbucksin kautta. Niiin herkullisia! Minulla oli matcha-lattea ja Christianilla matcha frappuccino. Suomestakin saa tuota matcha lattea, mutta se kulkee nimellä green tea latte. Suosittelen ehdottomasti maistamaan. Ja tuo matcha frappuccino oli myös yliherkullista, harmi kun sitä ei Suomenmaasta taida saada, ainakaan vielä. 

Sopivasti meidän Tokiossaolon aikana oli Arina Tanemuran näyttely käynnissä. Meidän oli tarkoitus käydä tsekkaamassa näyttely, sillä Arina Tanemura on ehdottomasti lempparipiirtäjiäni, tykkään hänen överiyksityiskohtaisista teoksistansa ja nuo lautasen kokoiset silmät nyt vaan on ihan 5/5! No Tokyo Sky tree olikin sitten vähän monen mutkan takana, kun Saitamasta lähdettiin seikkailemaan. Missattiin meidän juna ja jouduttiin odottamaan seuraavaa tosi kauan. Kun sitten vihdoin osuttiin oikeaan junaan ja päästiin Sky treelle, oli näyttely juuri mennyt kiinni... No se siitä sitten.

Karaokessakin ehdittiin käymään vain kerran... Tämäkään nyt ihan putkeen mennyt, sillä meidän vakkari-karaokemestassa oli paikat tosi kortilla, saatiin hissin vierestä tupakointihuone, jossa rööki kärysi ja porukkaa ramppasi huoneen ohi ihan jatkuvasti hissille. Ja enempi vähempi humaltuneiden ihmisten mölinä kuului meidän koppiin. Noh, drinkit oli hyviä ja muutama biisi saatiin mumistua läpi. 

 Laitoinkin snäppiä, että kuinkahan alkoholisoitunut sitä olisi jos Japanissa asuisi. Kaikki drinkit oliat niiin söpöjä, ja hyvänmakuisia. En tiedä mitähän juomaa tämä on, mutta mansikanmakuiselle limsalle maistui. Aivan superherkullista!

Vikalta aamulta kuvia. Oli ihan tosi aikainen herätys, jo joskus viiden maissa, että ehdittiin hypätä lentokentälle vievään junaan ja pakkailla kaikki tavarat. En tykkää energiajuomista, mutta täytyy sanoa että tuona päivänä oli todellakin paikallaan, kun siirryttiin aikavyöhykkeissäkin taaksepäin. Matkatavaraakin oli kertynyt jonkun verran, oltiin varmaan kunnon riesa työmatkalaisia täynnä olevassa paikallisjunassa. Vaikka omakehu haisee niin ihan hyvin saatiin kasattua junan perälle noista laukuista torni siten, että mahd. vähän vietiin ihmisiltä tilaa!

Tällaisia kuvia kertyi kännykkään. Tosi vähän tuli kyllä kuvailtua after all, useaan otteeseen tullut mainittua että olo oli kaiken tapahtuneen jälkeen kurja ja reissufiilistäkään oikein löytynyt, joten siksi se kännykkäkin lähinnä pysyi taskussa. Heräsikö jotain kysymyksiä tai kommentteja kuvista?

*:･✧Mitä olisin tehnyt toisin?✧･ﾟ:*

Bongasin ihanan Miina Karoliinan blogista tosi hauskan postausidean. Mitä olisin tehnyt toisin. Jokaisella meistä on varmasti asioita joita muistelee lämmöllä ja vähemmällä lämmöllä, ja omastakin elämästä löytyy sellaisia juttuja joita miettii tänäpäivänä, että miksi ihmeessä tulikaan tehtyä sellainen ratkaisu. Tai miksi ihmeessä vastasin sille ihmiselle juuri sillä tavalla. Joitain asioita on aivan karsean noloa muistella, joitakin ihan hauska, joten tässäpä teille listausta asioista, joita minä olisin tehnyt toisin!

-Aikuiset eivät ole aina oikeassa. Liian pitkään ajattelin kaikessa, että kyllä ne aikuiset parhaiten tietää (ja siis meinaan nyt omaa lapsuutta/teini-ikää). Olin kirjautuneena edesmenneellä Enfant Terrible-foorumilla, joka oli lolitafoorumi. Aika moni aikuinen lolitaan pukeutuja kohteli minua aloittelijaa ihan superhuonosti, ja ajattelin, että olen ihan oikeutettu saamaan kaikki haukut ja vihakommentit, koska olivathan nämä jo 18-25 vuotiaita ja hyvin kauniisti pukeutuvia ihmisiä. NOT. 

-Olisin kehittänyt omaa tyylisilmääni ja PALJON. Olinhan minä nyt ihan järkyn näköinen silloin. Tietty omalla kohdallani este oli vanhempani, joilla oli tiukka linja siihen että mitä saa ostaa ja mitä ei, ja vanhempani eivät japanityyleistä tykänneet. Jouduin sitten olemattomilla ompelutaidoilla väsäämään jotain hirvityksiä, sekä modaamaan peruskauppojen antia. Ei näyttänyt hyvältä.

- En olisi tuskastellut poikaystävättömyyttä silloin teininä niin paljon. Minua ahdisti ihan hurjasti se, etten seurustellut, ja kaikki kaverit ympärillä vaan pariutui. Noh, nyt sanoisin Sagalle 13-wee, että ei mitään stressiä ja monelta sydänsurulta säilyttiin kun jäi parisuhteet välistä. Lisäksi Vesannon valikoima oli se kymmenen poikaa, joten se, että jostakusta niistä olisi sopiva kumppani löytynyt oli minimaalinen. Joten parempi näin ja enhän kauhean kauaa Helsingissä ehtinytkään asua, kun Christian jo marssi elämääni.
-Jos (asu)kuva ei miellytä omaa silmää tai on kamala, älä laita sitä nettiin ja valita sivussa "yhyy oon kauhee läsq ja ruma ja kukaan ei tykkää musta". Aloin bloggaamaan jo 12-vuotiaana, ja ei taivas. Siihen on syynsä miksi se ensimmäinen blogi on piilotettu ja hyvin. Kuvat olivat kyllä ihan järkkyjä, ja se huomionkerjuu omissa kuvateksteissä oli snadisti noloa.
-En olisi tehnyt bloggaamisesta viime kesänä niin isoa pakkopullaa. Se näkyi ehkä hitusen blogini sisällössäkin. Toisaalta who knows, olisinko kehittynyt tähän pisteeseen jos silloin en olisi väkertänyt blogini parissa 24/7.

 Jacket: MA*RS, shawl and bag: Louis Vuitton, dress: DaTuRa

-Ja mitä koulukiusaamiseen tuli, olisin tietty voinut välittää vähän vähemmän. Ja olla sanavalmiipi. Kieltämättä nykyisin tulee sellainen fiilis välillä, että voisi käydä jutustelemassa muutaman, anteeksi suorasanaisuuteni, kusipään kanssa, mutta turhaa riidanhaastamistahan se olisi, varsinkin kun tapahtumista on aikaa. Ja don't get me wrong, en oikeasti ole pitkävihainen ihminen, ja nykyisin ei enää pahemmin kiinnosta menneet ja mitä kyseiset ihmiset tekevät, mutta muutamaan kysymykseen olisi ihan kivaa saada vastauskin.

-Vähän jos tullaan sieltä Vesanto-ajoilta tännepäin. Olisin voinut hoitaa muutamat riitatilanteet toisin. Osaan olla omalta osaltani välillä aika ärsyttävä, mutta olen liian helposti myötäilevä ihminen. Jos joku lyö turpaan, niin koen että olen ansainnut sen enkä ala vänkäämään vastaan (ja tämä oli kuvainnollista, en ole koskaan ollut nyrkkitappelussa😅). Välillä olisi ollut ihan jees sanoa vastaankin.

-Olisin lähtenyt opiskelemaan jotain toista alaa, esimerkiksi logistiikkaa ammattikorkeaan. Nyt ehkä vähän tämä sosiaaliala turhauttaa, mutta saa nähdä mikä on fiilis kun pääsee työelämään (jos pääsee)

-Olisin myynyt lolita-vaatteeni pois aikaisemmin. Nyt markkinat ovat tulleet alas kuin lehmän häntä! Muistan, kun itse pukeuduin lolitaan, saatettiin Angelic Prettyn hameesta pyytää 180€ ja saada se kaupaksi vielä. Nyt tyyliin pitää maksaa jollekulle että tulee hakemaan vaatteet pois. Eipä minulla enää paljoa olekaan lolitavaatteita, mutta ne mitä on niin ei tahdo mennä kaupaksi, vaikka pilkkahintaan niitä myynkin pois.
- Olisin voinut ottaa häissä ihan asteen verran rennommin. Minulla oli sinäkin päivänä kauhea suoritus päällä, vaikka päivä siis olikin ihan superihana ja onnistunut!
- Olisin lähtenyt Japaniin ystäväni kanssa vuonna 2014. Tuolloin minulla kuitenkin oli anoreksia juuri pahimmillaan ja ei voimavaroja. Jouduin perumaan reissun ja se ehkä hiukan harmittaa.

Tällainen postaus tälläkertaa! Mitäs tykkäätte näistä tämmöisistä vähän erikoisemmista postauksista? Ja mitä tykkäätte asusta? Tämä asu käytiin kuvailemassa jo jokunen aika sitten, ja annoin nämä kuvat ihanaiselle Sallille muokkailtavaksi. Ja siten syntyi uusi banneri. En oikein tykännyt siitä edellisestä, minusta se näytti että minulla olisi ihan hirmuisen iso maha ollut siinä kuvassa, ja muutenkin meikki saatika hiukset eivät olleet mintissä :'D Hei, jos te teette tällaisen postauksen niin linkatkaahan alas, haluaisin käydä lueskelemassa teidänkin olisin tehnyt toisin-postauksianne💓

*:･✧Vuosi 2017 ja silti meitä sorretaan✧･ﾟ:*

Siis nyt on vaan pakko avautua. Olen tilittänyt miehelleni viimeisen pari päivää siihen malliin asioita, että nyt on pakko etsiä joku muu kanava kertoa mitä mielen päällä on, ettei tuolla ukolla nyt ihan hermo mene minuun😅 Asia nyt lähti liikenteeseen montaa muutakin kohahduttaneesta kuvasta, joka kiersi facebookissa. Kuvassa on seitsemän (ok no kahdeksan, mutta kahdeksas tyyppi leikkaantuu kuvasta puoliksi pois) miestä kirjoittamassa abortin vastaista lomaketta. Tämä oli siis Trumpin päätös kieltää yhdysvaltalaisrahoitteisilta järjestöiltä aborttineuvonta. Muutenkin tämän uuden presidentin kanta abortteihin on jyrkkä, ja kyllä on hänen ajatukset naisistakin tullut selväksi. Ja järkyttävää että miljoonat ihmiset ovat hänen kanssaan samaa mieltä. Ja vielä järkyttävintä ehkä se, että miljoonat naisetkin ovat hänen puolellaan!

Eikä tämä rantti nyt koske vain Trumpia, sillä myönnän pieneksi häpeäkseni, että olen ehkä työntänyt pääni pensaaseen mitä politiikkaan tulee. Ihan kaikista asioista, jo Bernerin sekoilut saa olon ahdistuneeksi vaikkei asia suoranaisesti minua koskekaan. Silti tuntuu että kaiken oman stressin keskellä on parasta vain sulkea lisäkuormittavat asiat pois silmistä ja mielestä. Mutta mitä tähän tulee, sanoin miehelleni, että minua ahdistaa ihan oikeasti tämä miten tuntuu, että naisten oikeudet ovat rojahtaneet alas kuin lehmän häntä viimeisen vuoden aikana. Ihan täällä Suomessakin, mutta enemmän tietty maailmalla. Tai sitten vaan sovinistiset asenteet tuodaan enemmän räikeästi esiin. Tai sitten minä vaan olen perehtynyt enemmän asioihin. Tiedä häntä, mitä mieltä te olette? 

Anyways, televisiosta tuli Inhimillinen tekijä-ohjelma, mikä käsitteli abortteja. Jokaisen, joka edes hiukan ajattelee, että abortti tulisi kieltää, niin katsokaa se ohjelma! Itse katsoin sen ihan itku silmässä, niin hyvä ja koskettava jakso oli kyseessä. Jakson voi katsoa vielä toistaiseksi ainakin täältä. Ja tässäkin asiassa, jos yksikään mies lähtee anti-abortion kampanjaan, voin huonosti. Minua syljettää miesten asenne aborttiin. Moni on joko kyseistä toimenpidettä vastaan ja syyttää naisia, sillä mitäs menivät jakamaan sitä persettänsä jos ei voi vauvaa kasvattaa, kauheita murhaajia. Tai vaihtoehtoisesti kitistään siitä, että pitää saada "miesten abortti", eli mies saa itse irtisanoutua lapsen isyydestä, jos vahingon sattuessa nainen päättää pitää lapsen ja olla tekemättä aborttia, sillä onhan ne elatusmaksut aika ikäviä. Molemmat ajattelutavat räjäyttää oman pään. 

En ole ikinä joutunut aborttia tekemään. Meinasin kirjoittaa, että en tule varmaan koskaan tekemäänkään, mutta elämä on opettanut minulle että never say never. Mutta minä tiedän, ettei abortti ole mikään läpihuutojuttu. Kukaan nainen ei mene ns. läpällä ja kännissä keskeyttämään raskautta, ja vielä vähemmän loppuvaiheessa. Olen itse ainakin netissä törmännyt shokkikuviin, missä on aika... noh, valmis vauva abortoitu, ja kommenteissa todella törkeästi ja rumasti haukutaan nimenomaan sitä naista. Ensinnäkin, Suomessahan moinen ei ole mahdollista ilman vankkaa syytä. Toiseksi, hittoako te sitä naista syytätte, sillä siihen lapsentekoon tarvitaan kaksi osapuolta. Nainen vaan saa olla se joka joutuu kärsimään ne henkiset ja fyysiset tuskat. Teki aborttia tai ei, on se elatusmaksu aika pikkuinen kärsimys verrattuna kaikkeen muuhun. 

Ja jos ei puhuta pelkästään tästä abortista, niin ylipäätänsä sellainen sovinistinen asenne on ikävä kyllä pilkistämässä aika vahvana. Minä olen feministi, mutten todellakaan miesvihaaja. Minulla ei ole mitään yleistystä miehiä kohtaan (ok, no sorrun minäkin kavereilleni motkottamaan tyylillä "huoh miehet", mutta en ikinä sitä tosissani sano, ja kaikki joiden silmille/korville tällaista materiaalia tuotan tietävät sen), ja vaikka elämäni aikana useampikin mies on minua kohtaan ollut ilkeä, en silti ajattele että jokainen mies on sellainen. En ajattele että jokainen mies on mahdollinen raiskaaja ja miehet olisivat sitoutumiskyvyttömiä kylmäkiskoisia tunteettomia olentoja. Ja minun mieltä lämmittää aina ihan suunnattomasti se, kun näen jossain miehiä, jotka ovat ajamassa naisten oikeuksia. Haha, en tietty tiedä kuinka moni miehistä mielenosoituksissa yms. on juurikin vaimonsa tai tyttöystävänsä pakottamana, mutta ainakin haluan uskoa että moni olisi ihan omasta vapaasta tahdostaan paikanpäällä. En tietenkään voi syyttää miehiäkään siitä, ettei aina tule mieleen että tässä on asia jossa naisia sorretaan. En minäkään aina välttämättä osaa samaistua esimerkiksi transihmisten ongelmiin tai maahanmuuttajien ongelmiin, sillä en kuulu tähän ryhmään. Pyrin silti edistämään heidän hyvinvointiansa, ja olen valmis oppimaan uutta ja ottamaan palautetta vastaan, jos vahingossa ja tietämättäni toiminkin loukkaavalla tavalla.

En ymmärrä, mistä sellainen miesten paremmuus kumpuaa. Aborttien kieltäminen on yksi asia, kuinka naiset saa pidettyä vallan kahleissa. Kun miehet säännöstelevät sitä kuka saa hankkia lapsia ja kuka ei, ja saavat hallita naisten seksuaalisuutta, onhan siinä jo aika paljon. Valta-asema on taattu. Minusta tuntuu kamalalta ajatella, mihin tämä maailma menee. On hassua ajatella, että jos abortit sallittaisiin niin kaikki (raskaana olevat)naiset kirmaisivat klinikoille intopiukeina keskeyttämään raskauksiaan. Kun ei se niin mene, että abortit kieltämällä ne loppuisivat kuin seinään. Tekotapa muuttuu ja abortit tehdään ns. maan alla. Tuntuu kamalalta, että jos joskus mieheni kanssa hankimme lapsia, ja saamme tytön, niin millaiseen yhteiskuntaan hänet toisimme. Olisi kamala ajatella että oma lapsi raiskauksen uhrina saisi syytöksiä vaatetuksestaan ja hurjat 200€ korvausta, ja tekijän päätä vain siliteltäisiin, kun olihan hänellä nyt hyvä insinöörin koulutus kesken ja lapsikin kotona. Ja jos raiskauksen seurauksena raskautuisi, ei saisi aborttia kun se olisi murha, likainen lunttu on itseänsä vaan käynyt jakamassa niin kantakoot seuraamuksensa. Ja että sitten sorruttaisiin kamaluuksiin että saataisi raskaus keskeytettyä, vaihtoehtoisesti pidettäisiin ei-toivottu lapsi ja masennuttaisiin, alkoholisoiduttaisiin, lapsi saisi kurjan alun elämälleen kun hoitoa laiminlyötäisiin...

Aikamoisia kauhuskenaarioita, mutta joillekuille käy näin. Ja koskaan ei saa tuudittautua ajattelemaan, että eihän se nyt minua koske. Ei voi tietää. 

Olen ehkä naiivi, mutta minusta olisi vain niin ihanaa jos pystyttäisiin samaistumaan muihin, olisi empatiakykyä ja ennen kaikkea me olisimme kaikki samalla viivalla, sukupuolta tai sukupuolettomuutta katsomatta.