1000 ja 1 syytä matkustaa Japaniin☆

Kuva: täältä

Voi kun on taas kauhea matkakuume päästä Japaniin. Häämatkahan on suunnattu Japaniin joten ei siinä, mutta itse Tokio himottaisi ja kovasti. Päätinkin nyt täyttää tämän tekstikentän pienellä mainospuheella, että miksi jokaisen teistä siellä ruudun toisella puolella tulisi bookata lento Tokioon, tai edes Japaniin jonnekin muualle jos suurkaupungin vilinä ei hotsita. Japani matkakohteena on kokenut aikamoisen evoluution sinä aikana kun olen ollut ns japaniharrastajana. Maa on muuttunut yleiseksi reppureissaus- ja muutenvaanturistikohteeksi siitä animenörttien ja lolitojen mekasta. Koska kuitenkin joillakuilla on käsitys vielä sellainen että Japani ja eritoten Tokio on pelkkää animefigua ja lolitoja Harajukun sillalla, ajattelin avata mitä kaikkea kivaa ja jännittävää siellä on ihan jokaiselle, ei pelkästään meille jotka ovat kiinnostuneet j-tyyleistä ja alakulttuureista muutenkin.

kuva: täältä

Ensimmäisenä mainittavana asiana on ruoka! Sitä on kehunut kaikki ja todellakin, jo ihan vain safkan takia kannattaa matkustaa se noin kymmenen tuntia että pääsee kaikkien niiden ihanien herkkujen ääreen. Harhaluulo on, että japanilaiset syövät sushia ihan 24/7. Oikeastaan, sushipaikkoja oli aika kivenalla, kun mieheni kanssa niitä uutenavuotena etsimme. Mainitsemisen arvoinen paikka on Uobei, hauska ja halpa sushiravintola. Paikkaan on jonoa, ja paljon turistejakin siellä ramppaa, mutta paikan loistavuudesta kyllä kertoi jo sekin että paikallisetkin jonottivat sieltä pöytää. Ruoka tilattiin näytöiltä ja sushit (tai vaikka ranskanperunat, ihan mitä vain tilasitkaan) sujahtivat nenäsi eteen pienellä tarjottimella. Paikka oli todella halpa, nimittäin sushiannokset kustansivat noin euron, pari. Ylipäätään syöminen oli todella edukasta. Kävimme monissa nuudelipaikoissa ja izakayoissa, ja eipä annokset koskaan maksaneet yhdeksää euroa enempää. Erikoiskahviloissa ja -ravintoloissakin annoksien hinnat pyörivät jossain 14 eurossa. Viinaksetkin olivat halpoja, vaikka emme olleetkaan millään ryyppyreissulla. Drinkit irtosivat viidellä eurolla ja viinilasillisen sait ihan eurollakin. Sidenote: Japanilainen kuohuviini vaan on jotain kamalaa, en tykkää. Ja sakea jos meinaa juoda niin lämpimänä, kylmänä se maistuu aivan kalalta! Miltäs kuulostaisi, ruokamatka Japaniin?

Kuva: täältä

Toisena kaupat. On myytti että kaikki Japanissa myytävät vaatteet olisivat jotenkin ernuja. Ei ole. Sieltä löytyy paljon "tavallisia" vaatekauppoja, mutta vaatteissa on kuitenkin sitä jotain, pientä twistiä mitä ei oikein länsimaisista vaatekaupoista löydä. Taimu seeru (time sale) on jokaisen koettava, kuinka pienistä japanilaisista lähteekin jäätävä ääni. Taimu seerussa kaikki puljun vaatteet lähtevät alennettuun hintaan, ja alet voivat olla jopa 50%. Tosin, siinä alkaa kauhea rynnäkkö kun ihmiset pyrkivät kassalle ennen alennusten loppumista. Itsekin onnistuin saamaan Delyle Noirilta kengät ja mekon -50%, kun työnsin itseni kauppaan oikeaan aikaan ja olin haukkana liikenteessä. Miehekkeet eivät vaan välttämättä siitä mökästä nauti, ja omanikin luippi parvekkeelle sitä kauheaa sirkusta pakoon. Pointtina siis, Japanissa tulee tehtyä aikamoisia vaatelöytöjä, varsinkin alennusten aikaan. Shibuya109 on käymisen arvoinen, ja Shibuya109Men miehille. Suomessa kun miesten muoti on aika sivuutettu asia, on Tokiossa valtava kauppakeskus vain miesten muotia, laidasta laitaan. Fukubukurot ovat myös asia erikseen: Yllätyspussit, joissa on kasa vaatteita superhalpaan hintaan. Näitä jonotetaan aamuvarhaisestakin asti kauppojen ulkopuolella. Näitä on myynnissä vain uutenavuotena. 

Näiden länsimaalaisten merkkien faneille, Tokiossa on Louis Vuittonin ja MiuMiun liikkeitä joka kulman takana, niiltä ei voi välttyä. Kannattaa käydä kurkkaamassa, palvelu on oikeasti ystävällistä ja pelkkää pällistelyä ei katsota pahalla. Hinnat ovat kuitenkin sen verran korkeammat että ei kannata hankkia Luikkariansa Tokiosta. Hinnat voivat olla tuplat Suomen hintoihin verrattuna, sekä joudut maksamaan niistä verot vielä Japaniin sekä Suomeenkin. 

Kuva: täältä

Teemakahvilat ovat oikeasti sellainen asia joka meidän olisi saatava Suomeenkin. Onhan tänne jo avattu pari kissakahvilaa jotka ovat hurjan kiva juttu, mutta miltäs kuulostaisi muumi- tai avaruusteemainen kahvila? Teemakahviloita riittää Tokiossa varsinkin ihan laidasta laitaan. Ja hinta näissä ei ole päätähuimaava, kuten mainitsin tuolla ruokaosiossa, että jo neljällätoista eurolla saa ihan kelpo annoksen plus kokemuksen päälle. Meidokahviloissa saat palvelua teeman mukaan pukeutuneelta tytyltä, ja niissä paikoissa yleensä joutuu maksamaan sisäänpääsyn, joka ei kyllä ole paljoa. Me maksoimme junateemaisesta meidokahvilasta kolmen euron sisäänpääsymaksun joka sisälsi palvelun ja alkupalat. Tietty pitää ottaa huomioon meidopaikoissa, että kielitaito on olematonta; Japanilla on pärjättävä. 

Kuva: täältä

Karaoke on Japanissa ihan oikeasti hauskaa. En ikinäkoskaan suostuisi esimerkiksi laivalla laulamaan karaokea, kun en omista hyvää lauluääntä ja olisi kamalaa kun muut ihmiset ympärillä olisi tuomitsemassa. Karaokepaikat ovat korkeita hotellin näköisiä paikkoja, joissa jokaiselle seurueelle on oma pieni koppinsa, jossa saa laulaa ja hoilata ihan justiinsa niin hyvin tai huonosti kuin haluaa. Hinnat vaihtelee kellonajan ja paikan mukaan, mutta itse kävimme vakkaripaikassa Akihabarassa, jossa karaoke maksoi ennen kahdeksaa illalla 14€ yhteensä meiltä kahdelta, plus yhden juoman minimin (ja ne drinkit maksoivat sitä viittä euroa). Kokemus on oikeasti todella hauska, saat vuokrata tuntiveloituksella huoneen jossa saat syödä ja juoda ja laulaa karaokea ihan rauhassa, ilman ulkopuolisten tuomitsemista. Ja älkää huoliko, biisilistalta löytyy vaikka ja mitä, japanilaista, korealaista, kiinalaista ja englanninkielistä musiikkivalikoimaa. Olen kuullut että joistain karaokepaikoista Tokiossa löytyy myös suomalaisia kappaleita! 

Tässäpä muutama syy matkustaa Japaniin. Lista olisi ihan loputon jos alkaisin yksityiskohtaisesti selittämään kaikesta. Japanissa on siistiä (oikeasti, missään muualla maailmassa, en edes Suomessa, en menisi juna-aseman tai metroaseman vessaan. Tokiossa sen pystyi tekemään ilman oksennusrefleksiä), ihmiset kohteliaita (kukaan ei kävellyt päin tai töninyt vaikka ryysistä olikin) ja oikeasti oli halpaa (Kalleimmillaan asiat olivat samanhintaisia kuin Suomessa). Lennotkin saa edullisesti, mekin lensimme bisnesluokassa Tokioon ja takaisin normiluokassa hintaan 510€ menopaluu. Kannattaa olla ajoissa varaamassa lentoja ja ennenkaikkea hotelleja; Hotelleissa osaa olla sitä hintaa, ja hotelliin menee halvimmillaankin sen lentolipun verran. Kannattaa kyllä katsella myös vuokrattavia asuntoja, ne kuulemma liikenevät edullisemmin kuin hotellit!

P.s. joo, me varattiin matka Tokioon, ei voi mitään, kumpikin halusi sinne niin kovasti, ja nyt oli superhalpoja lentoja tyrkyllä! Eli kolmas kerta Japanissa tänä vuonna sitten! :D 

New laptop!☆

R.i.p. HP 2010-2016, r.i.p. kuvat since 2008 ja rip rahat 2016-2016. Eilinen oli kyllä niin kurja päivä että oksat pois, onneksi sentään Patricia ja Terhi kävivät piristämässä. Jouduin siis jäämään eilen kahden päivän saikulle, koska mikäs onkaan sen mukavampaa, kuin aloittaa kesäkuu kuumeella ja hirveällä päänsäryllä. No poskiontelotulehdustahan sitä on miellyttävä kehittää itselleen näihin helteisiin. Työvuoro alkoi siinä ennen aamu kuutta, ja pyörin terminaalissa niin pöhnäisenä, että totesin ettei tästä tule mitään ja lähdin hakemaan saikkutodistusta. No se olikin urakka itsessään, ei siitä enempiä. Kotona olin kuitenkin vasta yhdeksän jälkeen. Totesin, että nyt on niin kamala olo, että otan läppärin ja alan katsomaan jotain ihan turhanpäiväistä ja vaan lepään, että tämä tauti tokeentuisi sitten edes joskus. No se mitä olen viimeiset pari vuotta pelännyt kävi sitten nyt, ihan puskista kun kone on toiminut moitteettomasti jo pidempään. Läppäri ei enää käynnistynytkään. 

Kuten yllä mainittua, sain läppärini vuonna 2010, että eihän sitä enää huoltoon kannattanut viedä, ja pitkän hyvän elämän se eli. Ne kuvat jota koneelle jäi harmittavat, mutta onneksi nekin sieltä (koputetaan nyt kuitenkin vielä puuta) saadaan pelastettua. Mutta koska tietokone on aika elintärkeä juttu minulle moneltakin kantilta, en jäänyt odottelemaan vaan eikun takaisin keskustaan uutta tietsikkaa hankkimaan, ja kuumetta ja kauhea päänsärky oli yhä. 

Nopea hintavertailu tehtynä, päätin mennä Giganttiin. Verkkokaupassa olisi ollut isompi valikoima, mutten sillä mitään tehnyt kun budjetti oli nyt aika tiukka, sillä en ollenkaan ollut taloudellisesti varautunut siihen, että joudun näinkin ison ja yllättävän investoinnin tekemään. Tiesin, että haluan Hp:n tietokoneen, sillä ne ovat olleet niin hyviä, ja toivon että tällä uudella yksilölläkin sitten ikää riittää vähintään vuoteen 2021 asti. Täytyy sanoa että hinnat tulivat aika yllärinä, sillä oletin että läppärit alkavat olemaan jo so last season, ja niitä olisi voinut ihan pilkkahintaan käydä keräilemässä, mutta ei, kallistuneet olivat vain (se edelliseni ei paljoa yli kolmensadan euron ollut). Tämä minkä mukaan nappasin oli edullisin vaihtoehto jos miniläppärit suljetaan pois, ja täytyy sanoa että sikäli onni onnettomuudessa, että tällaista tietsikkaa juuri lähdin hakemaan. Ja kyllä, väri on sähkönsininen. Kyllä, olisin halunnut valkoisen tai pinkin. Mutta koska tarve tietokoneelle oikeasti oli nyt ja heti, en alkanut tilailemaan Lahden Gigantista niitä hienomman värisiä, kuitenkaan tämä ei mikään sisustuselementti ole. Plus sain tämän vielä muutaman kympin halvemmalla, joska tämä on mallikappaleena toiminut tietokone, että jälleen pieni onnenpotku että tällainen vaihtoehto oli valittavissa. 

Tulihan siihen hintaan sitten ylläreitä, koska edellisen tietokoneen mukana meni kaikki Wordit ja PowerPointit, ja ne ovat olleet jotain tuhatvuotta vanhoja versioita joita olen perinyt vanhemmiltani, ja niiden käyttöaika mennyt jo umpeen. Sitten kaikki virusturvat ja siirtopalvelu vanhoille tiedostoille, muistin hankinta... Mutta nyt on ainakin sitten toimiva, uusi hieno kone (jossa windows 10 josta en tykkää sitten yhtään ja hankala koti-valikko!). Ja minulla ei ole ollut läppäriä jonka akku kestää minuuttia pidempään sitten viiteen vuoteen! Tosi jännää kun nyt voi vaihtaa sijaintiaan paikasta a paikkaan b tietokoneen kanssa! Haaste sinänsä nyt sitten olla paskomatta tätäkin akkua alta aikayksikön, kun nyt on edellisen koneen kanssa sekä koulun läppärin kanssa tottunut olemaan johto seinässä kiinni ihan koko ajan. 

Mitäs te tykkäätte tästä tietokoneesta? Mitä konetta itse käytätte? Opetteluahan tämä vaatii, tosi hankala kirjoittaakin kun näppis on erimallinen kuin vanhassa. Lisäksi tämä hiiri on ihan hitsin vaikea käyttää, toistaiseksi. Myös kuvien muokkailu on vähän haastavampaa, joten älkäähän ihmetelkö jos kuvat näyttävät hassuilta, huomasin muunmuassa jo tuosta ekasta kuvasta, että musta tuoli näyttää hieman... läikikkäältä :'D Ja kyllä ne kaikki tiedostot jotka menetin harmittaa. Siellä oli kuvia vuodelta 2008 alkaen, ja lisäksi kaikki tiedostot mukaanlukien kouluhommat. Onneksi siellä ei nyt mitään keskeneräistä ollut, olisi muuten ottanut päähän! Täytyy toivoa parasta, että Gigantin tyypit saisivat tiedostot palautettua!

Tiivistettynä vielä eilinen päivä, sain harmaita hiuksia myös kännykkäni kanssa, en vain tietokoneen takia. Huimat puoli vuotta vanha iPhoneni päätti että eihän sitä nettiyhteyttä mihinkään tarvitse. Netti vain lakkasi toimimasta. Sammutin ja käynnistin uudelleen, pakotin sammutusta, alustin verkkoyhteyden, lisäsin uuden wifin ja ei, netti ei vaan toiminut. Vikahan ei siis ollut netissä, sillä kiinteä nettiyhteys on Soneralta ja langaton Elisalta, joten aika hassua olisi ollut jos kummankin firman netissä olisi ollut jotain vikaa. Soittelin Apple-tukeen jossa sanottiin ettei he voi asialle mitään, soita operaattorille. Ja operaattori sanoi ettei heidän yhteyksissään ole mitään vikaa, soita Apple-tukeen. Gigantissa sanottiin että not them business koska kännykkä ei ole sieltä ostettu. Että niin, yhdistettynä tähän kuumeeseen ja pahaan oloon, olin aika kettuuntunut illasta. Että eilen oli näitä päiviä. Onneksi sentään on nyt läppäri.

Mikä naisten nänneissä pelottaa?☆

Noniin nyt asiaa. Olen feministinä todella iloinen siitä, että rintaliivittömyys ja eritoten naisten nännien näkyminen on nostettu taas esille eri blogeissa ja medioissa. Ja ajattelin itsekin kantaa korteni kekoon, kun tykkään kirjoitella syvällisemmistä asioista ja te niitä olette niin toivoneet. Ymmärrän kyllä, että osa saattaa kokea tämän aiheen hiukan kiusalliseksi, mutta eihän anneta sen haitata, eikö? Asia on kuitenkin tärkeä ja sellainen, jota olen miettinyt jo pidempään, jo ennen kuin tämä nousi esille laajemmaltikin.

Kaikkihan tietää, että nyt kun on hellettä ja kelit kuumenee, miehiltä riisuutuu paidat pois ja pelkissä shortseissa kulkeminen on ok. On ihan fine, että miesten uimavarustukseen kuuluu uimahousut/-shortsit. Naisilla on kuitenkin ehdottoman sopimatonta kulkea yläosattomissa, ja uidessa ei voi kuvitellakaan, että uisi vain bikinien alaosassa. Jenkkileffoissa ikäraja pamahtaa kahdeksaantoista vuoteen jos naisen nänni edes vilahtaa, mutta vaikka jos minkälaista gorea veren ja suolenpätkien kanssa kidutuksen säveltämänä voi näyttää jo ihan esiteineillekin.

Mikä naisten rinnoissa ja juuri niissä nänneissä on niin kamalaa? Mikä saa niistä asiattoman? Voihan miehilläkin olla muodokkaat rinnat painon tai sairauden mukana tulleena, ja se ei ole tabu. Kaikista isoin mysteeri itselleni kuitenkin on tämän kaikkien rakastamamme Yhdysvaltojen logiikka, kuinka naisen nännit ovat todellakin pahuuden perikuva. Siitä isot rispektit Suomelle, missä elokuvissa ja tv-sarjoissa alastomuus (paino naisten alastomuudessa) ei ole ollut niinkään big deal, ja ikärajat eivät nouse satunnaisen nakuilun takia. Koska, alastomuus on normaalia, ja sellaisenaan se ei yhdenkään ihmisen, lapsen taikka aikuisen, elämää järkytä.

Samaan aikaan kuitenkin mediassa naiset voivat vatkata itseään pelkät postimerkit nänniensä päällä, jolloin kaikki on vielä ihan jees ja ok. Kuitenkin jos laittaa topin päälleen ja jättää rintaliivit alta, niin että nännit nöpöttää paidasta läpi, on se aivan hirvittävän järkyttävän pornoa ja todella mautonta. Ööh, haluaako joku kertoa minulle miksi? On kuitenkin ihan todistettua, että silloin tällöin ilman rintaliivejä kulkeminen on hyvästä jo ihan omalle fysiikallekin.

Kuten sanoin, alastomuus sinällään on ihan luonnollista ja normaalia, eikä se ole (tai ainakaan pitäisi olla) shokeeraavaa millään tasolla. Minusta Mutsis On-bloggaajan tempaus, jonka voi katsoa täältä oli erittäin hyvä, ja olisikin ihana kuulla niitä vastalauseita, miksi on niin kamalaa nähdä naista yläosattomissa kun miestä voi katsella. Nomutkun se näyttää ällöltä ja ihan hirveeltä.-ei ole mielestäni mikään perustelu, koska noh, ei ne miehenkään nännit sen nätimmät ole. Jos jotakuta ällöttää roikkutissit/ketunnokat/megadaisarit/whatever, on siinä taas mielipidekysymys. Jos itse en tykkäisi blondeista ihmisistä, en voisi heitä kieltää liikkumasta ulkona vaan sen takia että itse en tykkää. 

Mitäs mielipiteitä tämä aihe teissä herättää? Oletteko edes pohtineet asiaa? Minusta olisi ihanaa, jos useat bloggaajat kirjoittaisivat tästä aiheesta, koska se on niin tärkä ja asialle on hyvä saada näkyvyyttä!