Näytetään tekstit, joissa on tunniste happy. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste happy. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 5. elokuuta 2015

Wedding planning☆

Jotkut pidempään blogiani seurailleet muistavat tosiaan sen hääbuumivaiheen mikä minulla oli silloin joskus, noin vuosi sitten. Nyt olen tosiaan aika onneni kukkuloilla, sillä saan alkaa suunnittelemaan ja järjestämään häitä! En ole edes ollut kenenkään häissä sitten ala-asteiän, joten hiukan olen pihalla siitä että mitä nykypäivän _suomalaisissa_ häissä yleensä tehdään ja miten edetään. Laitoinkin juuri Satuhäät sun muita häähömppäohjelmia tallennukselle, että voidaan sitten katsella ja poimia ideoita :D 
Nyt menee vähän pilalle tämä postausten kronologinen järjestys, sillä aikomukseni oli ensin kirjoitella teille risteilystä ja mitä siellä tapahtui, ja sen jälkeen vasta tästä. Kuvien siirtely on kuitenkin niin rasittavaa poikaystäväni puhelimesta, ja aina kun minulla olisi aikaa bloggailla/siirrellä kuvia/häärätä tietsikalla, on hän jossain muualla puhelimensa kanssa. Joten valitettavasti postausta joudutte vielä hitusen odottelemaan, ja tässä välissä heittelen muista aiheista tekstejä. Kuten nyt sitten vaikka näistä häistä!
Poikaystäväni siis kosi minua laivalla, tarkemmin sanottuna 10.7. Kroatian ja Italian välimaastossa. Kosinta oli kyllä niin romanttisessa ympäristössä, laivan kannella ja auringon laskiessa. Saatiin vielä ihme ja kyllä olla ihan kahdestaan ja rauhassakin! Ainoa mikä latisti tunnelmaa oli se, että onnistuin saamaan auringonpistoksen sinä päivänä ja voinkin sitten pahoin sen ja sitä seuraavan päivän >_< No, eihän sitä koskaan tietenkään liian kivaa voi olla, eikö näin?
Häät tosiaan on jo suunnittelun alla. Kirkko on varattu ja juhlapaikka semivarattu (siinä voi vielä tapahtua muutoksia, mutta wish us luck, että kaikki menee parhain päin!). Käytiin myös vierailemassa Oulussa tuossa jokunen aika sitten, ja käytiin sovittamassa häämekkoja. Aivan täydellinen yksilökin löytyi jo, ja ei sitä tyhjin käsin joutunut kotiin lähtemäänkään. Täytyy kyllä sanoa että häämekon raahaaminen vesisateessa, täydessä junassa ja matkalaukkujen kanssa ei ole mikään the most easiest task. Nyt kuitenkin häämekko roikkuu vaatekaapissa onnellisesti odottamassa että laiska omistaja jaksaisi varata ajan ompelijalle mekon pienentämistä varten.
Olen niin onnellinen kuinka suurin osa oli niin vilpittömän onnellisia puolestamme! Poikaystäväni puolelta järjestettiin pienimuotoiset kihlajaisjuhlat (to be honest, en edes tiennyt että kihloja varsinaisesti edes juhlitaan). Olen ihan pihalla tästä aikataulustakin, että mitä pitäisi tehdä ja missä ajassa. Kirkko tottakai piti varata heti, se oli se ykköstehtävä, jonka ympärille sitten kaikki muu kasaantuu. Vieraslistoja on kirjoiteteltu ja teemoja suunniteltu... Kaikenlaista sitä joutuu nyt alkaa suunnittelemaan! Omat läheiset ja suku otti tosiaan koko häähomman todella ihanasti, ja paljon neuvoja ja vinkkejä ja tukea onkin jo saatu, että ihan täysin pihalla tässä ei sentään onneksi tarvitse olla.
Eihän naimisiinmeno ole pelkästään ne juhlat, se on tiedossa. Käytännönkuviot on selvitetty ja ne mitkä vielä on hämärän peitossa on jo järjestymässä. Olen vaan niin onnellinen! En oikeasti olisi vielä vuonna 2013, anoreksian riepotellessa pahimmillaan, kyennyt kuvittelemaan edes hetkeäkään että muutaman vuoden päästä asuisin Helsingissä, opiskelisin ammattikorkeassa, olisin ystävieni läheisyydessä ja menossa naimisiin elämäni miehen kanssa. Niin ne asiat vaan järjestyy, vaikka aina sitä paskaa sataa niskaan jostain suunnasta. Blogini ei nyt miksikään hääblogigsi ole muuttumassa, mutta varmasti tulen teille kirjoittelemaan tänne sitten lähempänä mitenkä prosessi etenee. Nyt tietenkin kaikki mitä nyt jo voi tehdä on tehty: Kirkko, juhlapaikka, mekko, kihlasormukset... Vielä pitää malttaa se puolisen vuotta ennenkuin pääsee hääräämään koristeiden ja kutsujen ja tarkempien suunnitelmien kanssa.
Nyt kömmin takaisin sängynpohjalle. Niinhän se menee, että ne kaksi vapaapäivää mitä meikällä tässä oli, menee nyt sitten mahatautia sairastaessa. Olo on aivan kamala, ei tätäkään ole tullut sairastettua sitten vuoden 2006. Uskomatonta tahtia tämä kesä nyt sitten meni, viiden päivän päästä meikä istuukin jo työharjoittelussa.