My Japan trip in photos 2/3☆

Kommenteissa kyseltiinkin taas Japanin vaihtarireissun kuvien perään. Tässä osassa on nyt tiedossa sitten omat kännykällä ottamani kuvat (tai murto-osa niistä, en tosiaankaan alkanut nyt kaikkia kuvia tähän työntämään!). Jokaisen kuvan alla on sitten pieni kuvateksti/selitys. Ja laatu on kännykkäkuva-laatua, vikassa osassa tulee sitten loput ihan kameralla otetuista kuvista. 

Ensimmäinen ateria Japanissa. Oli aika rankkaa, kun suoraan likemmäs kolmenkymmenen tunnin lennolta joutui lähtemään johonkin Lions-klubin kokoukseen. Tarjolla oli kara-agea, munakasta, mustekalaa, tulista kanaa, katkarapuja ja jotain josta ei ole pienintäkään käsitystä mitä se on :'D

Ensimmäinen hostiperheeni.

Klubilta. Oli niin ylhäinen olo! :'D

Ryhmäpotretti sitten illalta. En ole edustavana, olen tosiaankin tullut juuri lennolta, ja sieltä suoraan minut vietiin tuonne kokoukseen. Paikalla oli Lions-clubin jäseniä sekä isäntäperheeni.

Seuraavaa aamua. Asuin siis Kamassa, "pikkukylässä" Fukuokan lähellä (Minun on vaikeaa kutsua monenkymmenen tuhannen asukkaan paikkakuntaa pikkukyläksi, mutta niin he sitä itse nimittivät ja noh, Japanin mittasuhteet). 

Selfie! Näitä tuli otettua tosi vähän, koska oli niin kuuma ettei meikkiä tullut juurikaan kulutettua, ja näytin ihan perseelle suurimman osan ajasta. Tässä menossa jäätelölle koirakahvilaan!

 Ja sitten koirakahvilassa. Oli niin herkullista jäätelöä! Vaikka suoraan sanottuna japanilaiset herkut eivät omia makuhermoja hivelleet (maistui e-koodilta ja lisäaineelta, yäk!), niin jäätelö oli parasta ikinä. Voisi ottaa ja lähteä Japaniin uudestaan vain koska jäätelö.

Ohjelmaani kuului paikallisissa kouluissa vierailu. Täytyy sanoa että a) japanilaiset lapset ansaitsevat kaiken rispektin, kun likemmäs 40 asteen helteellä istua kyhjöstivät luokissansa opiskelemassa. Mutta b) kyllä niistä kersoista lähti meteliä! Eivät lapset olleet ollenkaan niin hiljaisia ja kurinalaisen oloisia kun olin odottanut. Huomatkaa moderni luokkahuone.

Kouluruokaa!

Ja tervetuliaiskyltti! Vitsit se oli sympaattinen :'D  On tainnut google kääntäjä laulaa tuota tehdessä. 

Pääsin käymään kaupassa. Tuon punaisen kalan silmä! Ainoa syy tämän kuvan ottamiseen. 

Vaihtariajan puolessavälissä oli leiri! Sairastuin tosi pahasti johonkin aivan ihme keuhkopöhöön, josta minulla ei ole vieläkään mitään tietoa mikä tauti se oli. Mutta olen tosi edustavana näissä siksi että minulla oli neljänkymmenen asteen kuume ja tosi paha olo. Kuvassa italialainen ja slovakialainen vaihtari, minä ja kaksi japanilaista ryhmänohjaajaa. 

Naamiaispäivä! Slovakian vaihtarityty, taiwanilainen vaihtari sekä minä. 

Minä ja ihana Sophia Malesiasta!

Teimme leirin aikana retken tulivuorelle, josta nyt kännykällä en kummempia kuvia ottanut. Tässä kuitenkin bussin ikkunasta napattu kuva japanin maaseudusta. 

Sitten leiri onkin jo ohi ja toisessa hostiperheessä. Kun he kysyivät mitä syön yleensä Suomessa aamupalaksi, ja vastasin että ruisleipää, he veivät minut leipäkauppaan ja etsimme ruisleipää. No eihän sitä löytynyt, mutta näitä sokerihöttö"leipiä" kylläkin :D We call them munkki here in Finland...

Ja ensivisiitti Fukuokaan!

Sitten olikin toisen Lions Clubin kokouksen vuoro. Viina virtasi ja ruoka riitti...

Annos, joka oli valtava.

Toisella hostiperheelläni oli kesäasunto Fukuokassa. Riviera garden oli paikan nimi ja heidän asuntonsa kerroksessa 20. Oli kyllä varsin fiiniä!

Ja koska hostiperheeni oli liian väsynyt kokkaamaan, tilasimme kotiinkuljetuksena sushia! Sushiin ei kyllä päässyt kyllästymään koko matkan aikana kertaakaan. Oli se vaan niin hyvää.

Ja sitten taas, Lions Clubin kokousta. Tällä kertaa oli onneksi lyhyempi tapaaminen tiedossa.

Nyt sitten oltiinkin jo viimeisessä hostiperheessä. Pääsin (lukekaa: jouduin) katsomaan baseball-peliä. En tajua miten koko valtio voi hullaantua yhdestä pelistä niin paljon, ei mielestäni Suomessakaan olla niin fanaattisia jäkiksen suhteen kuin tuolla oltiin pesäpalloon. Vihaan koko Softball Hawksia vaikken koko joukkueesta mitään tiedäkään, ihan vain sen takia että sitä puski joka tuutista ulos. 

Crepejä! Söin mustikkacrepen, ja se oli hjywää!

Sitten onkin jo viimeistä iltaa Japanissa. Kutsuin hostiäitini kanssa edelliset hostivanhemmat syömään kaitenzushi-ravintolaan. Täytyykö sanoa että oli hyvää?

Viimeisen osan saapumisesta ei ole mitään tietoa. Pyytäisin, ettei niistä kyseltäisi/jankattaisi, sillä kuten sanottua, kuvat eivät ole minun koneellani, vaan vanhempieni, ja nytkun asun 400 kilometrin päässä heistä, on epävarmaa milloin ja miten saan kuvia siirrettyä. Mukavaa se kyllä on että teillä on kiinnostusta ja halua nähdä ja kuulla, miten matkani meni! Totta kai postaan tämän sarjan loppuun, ja ajattelin kirjoittaakin reisusta pidemmän kaavan mukaan, sitten kun kaikki kuvat on julkaistu. Toivottavasti nautitte kuvista, vaikka ne ovatkin hitusen tärähtäneitä ja osa hiukan epätarkkoja.